Buffalo Sabres on ollut jo 12 kautta ilman pudotuspelipaikkaa. Ottawa Senators nähtiin samoissa kekkereissä viimeksi 2017, kun taas Detroit Red Wings vuonna 2016. Alkavalla kaudella saatetaan vihdoin nähdä jokin näistä joukkueista taistelemassa pudotuspelimenestyksestä.
Montréal Canadiens jatkaa samaa synkkää virettään, mihin se viime kaudella jäi. Toivoa tuovat nuoret lupaukset, joilla on mahdollisuus ottaa suuria kehitysaskeleita kauden aikana.
Buffalo Sabres – nuori joukkue noususuunnassa maltillisin muutoksin
Pudotuspeleissä viimeksi kauden 2010–2011 päätteeksi pelannut Sabres pääsi viime kaudella lähelle nolon putken katkaisua, kun se jäi vain pisteen päähän viimeisestä pudotuspelipaikasta. Muutama edellinen kausi on ollut nousujohteista, ja nyt tavoitteena voi olla vain kauden jatkuminen runkosarjan jälkeen.
GM Kevyn Adams ei ole tehnyt pelaajistoon merkittäviä muutoksia viime kauden jälkeen. Syytä optimistisuuteen on silti, sillä päävalmentaja Don Granato saattaa lopullisista kokoonpanoista riippuen saada valmennettavakseen koko NHL:n nuorimman joukkueen. Kehitystä on siis syytä odottaa joukkueen sisältä.
Ykkössentterinä kauteen lähtee viime kaudella 94 pistettä tehnyt ja tähtikategoriaan noussut Tage Thompson. Hän saanee laidoilleen viime kauden tapaan Jeff Skinnerin ja Alex Tuchin, jotka ylsivät viime kaudella ensimmäistä kertaa piste per peli -tahtiin.
Viime kaudella piste-ennätyksensä tekivät myös kakkosketjuun tyrkyllä olevat Dylan Cozens ja Casey Mittelstadt. Ketjun kolmanneksi lenkiksi tarjolla ovat Victor Olofsson ja toiseen NHL-kauteensa lähtevä John-Jason Peterka. Akillesjänneleikkauksesta toipuva Jack Quinn pääsee tositoimiin vasta kevätkauden puolella, mutta hän saattaa tuolloin löytää paikkansa kärkiketjuista.
Sabres teki jo viime kaudella kolmanneksi eniten maaleja, mutta päästettyjä maaleja oli silti enemmän kuin tehtyjä. Puolustuspäässä pitää siis parantaa.
Pakisto on rakennettu kahden ykkösvarauksen ympärille. Vuoden 2018 varaustilaisuuden ensimmäinen varaus Rasmus Dahlin ei välttämättä ole sarjan paras puolustava puolustaja, mutta hyökkäyspäässä ruotsalainen keräsi viime kaudella lähes pisteen ottelua kohden. Vuoden 2021 varaustilaisuuden ykkösnimi Owen Power sai jo viime kaudella tulokkaana heti Dahlinin jälkeen eniten peliaikaa.
Viime kauden luottopakeista Mattias Samuelsson ja Henri Jokiharju eivät myöskään ole iällä pilattuja. Uudet hankinnat 35-vuotias Erik Johnson ja 28-vuotias Connor Clifton ovatkin puolustuksen vanhimmat pelaajat. Kolmosparin minuutteja pelannut Ilja Ljubuškin on merkittävin muualle siirtynyt puolustaja.
Craig Anderson ja Eric Comrie aloittivat viime kauden Sabresin maalivahtikaksikkona ja kauden viimeisillä viikoilla suurimman osan otteluista pelasi suoraan yliopistokauden jälkeen NHL:ään loppukaudeksi siirtynyt Devon Levi. Välissä 33 ottelua pelannut Ukko-Pekka Luukkonen oli puolestaan ottelumäärällä mitattuna ykkösmaalivahti. Anderson lopetti pitkän uransa, mutta muut viimevuotisesta nelikosta ovat edelleen maalivahtikarusellissa mukana.
Levi on 21-vuotiaana jo ehtinyt kokea olympialaiset ja kultajuhliin päättyneet miesten MM-kisat Kanadan paidassa. Nyt hänellä on kaikki mahdollisuudet ottaa ykkösmaalivahdin rooli NHL:ssä ja kaiken sujuessa hyvin jopa taistella vuoden tulokkaalle jaettavasta Calder Trophysta. Luukkonen haastaa Levin ja hakee vähintäänkin paikkaa kauden aloittavasta maalivahtikaksikosta.
Sabresin menestys ei tälläkään kaudella jää hyökkäyksestä kiinni. Pudotuspeleihin yltäminen onkin kiinni puolustuspään tiiviydestä.
Sabres pelaa Atlantin divisioonan sijoista 4–6.
Detroit Red Wings – kesän hankinnoilla pudotuspelitaisteluun
Viime kausi päättyi Detroit Red Wingsin osalta jo viidennen kerran perätysten runkosarjaan ja piste-erokin divisioonan viimeiseen pudotuspelipaikkaan oli turhan suuri. Nuorennusleikkausta viime vuosina läpikäynyt ryhmä kärsi maalintekovaikeuksista, ja pelien voittaminen oli nihkeää sekä kotona että vieraissa. Kokeneen Alex DeBrincatin hankinta luo varmasti uskoa parempaan huomiseen.
Helsinkiläismaalivahti Ville Husso nousi viime kaudella Red Wingsin aloittavaksi maalivahdiksi. Hän pelasi 56 ottelua voittaen niistä 26 ja torjuen kiekkoja torjuntaprosentilla 89,6. Kakkosmaalivahdin paikan taakse siirtyi kesällä San Jose Sharksista kokenut kanadalainen James Reimer.
Pitkän työn ykkösmaalivahtien joukkoon päästäkseen tehnyt Husso lähtee kauteen aloittavana maalivahtina, mutta tulee jakamaan torjuntavastuuta tasaisesti Reimerin kanssa. Nuoren polven torjujista Alex Lyon pääsi pelaamaan 15 ottelua päättyneellä kaudella, mutta hän vielä kasvaa korkoa AHL-seura Grand Rapids Griffinsin paidassa.
Puolustus oli joukkueen viime kauden murheenkryyni, sillä joukkueen maaliero oli Itäisen konferenssin korkeimpia. Kahden vuoden takainen paras tulokas Moritz Seider kuuluu tänäkin kautena johtaviin pelaajiin, ja uudet hankinnat Jeff Petry sekä Shayne Gostisbehere luovat syöttötaidoillaan maalintekopaikkoja sekä tasaviisikoin että ylivoimalla.
Loukkaantumisista uransa aikana kärsineen Olli Määtän uhrautuva peli maalinedustalla voi parhaimmillaan auttaa joukkueen painetilanteista selviämisessä, mutta nuoriso-osaston pitää olla valmiina, jos edessä on pitkä kuntoutusjakso.
Pienen, mutta ahneen maalintekijä DeBrincatin hankinta oli organisaation johtoportaalta oiva keino löytää apua maalinteko-ongelmiin. Ottawa Senatorsissa vaisuhkon kauden pelanneen DeBrincatin odotetaan luovan nopean Dylan Larkinin kanssa toimivan tutkaparin. Maalintekokykyä odotetaan myös David Perronilta sekä ruotsin Lucas Raymondilta.
Red Wings on nuori joukkue, joka on kesällä tehnyt tärkeitä hankintoja ja tulee aiheuttamaan ongelmia vastustajille. Pudotuspelipaikka on kuitenkin kiven alla, mikäli maaleja päästetään liukuhihnalta, eikä puolustus ole tehtäviensä tasalla.
Red Wings pelaa Atlantin divisioonan sijoista 5–7.
Montréal Canadiens – kärjessä hiomattomia timantteja mutta ei juuri mitään muuta
Montreal Canadiensilla on alla alavireinen kausi. Itäisessä konferenssissa jäi taakse ainoastaan heiveröinen Columbus Blue Jackets. Tosin merkittävä osuus heikolla tuloksella oli pitkin kautta riivannut loukkaantumissuma, joka hidasti nuoren joukkueen pelillistä kehittymistä, eikä joukkue päässyt oikein missään vaiheessa pelaamaan haluamallaan tavalla. Juuri Canadiensin kohdalla runkopelaajien menetykset sattuvat kipeästi, sillä pelaajamateriaali lukeutuu sarjan ohuimpiin.
Eräitä valonlähteitä ovat nuoret pelaajat, jotka ovat osoittautuneet kyvykkäiksi kantamaan vastuuta: Nick Suzuki, Kirby Dach ja Cole Caufield muodostivat viime kaudella joukkueen sisäisen pistepörssin kolmen kärjen, vaikka kahdelta viime mainitulta meni lähestulkoon puolet kaudesta sairastuvan puolella. Itse kukin on vielä alle 25-vuotias.
Erityinen mielenkiinto kohdistuu Euroopassa ja kansainvälisillä kentillä vasta teini-ikäisenä vahvaa jälkeä tehneeseen ykkösvaraukseen Juraj Slafkovskýyn. Tulokaskausi oli epätasainen mutta sisälsi aitoja lupauksia huomisesta. Päävalmentaja Martin St. Louis'n primääritehtävänä on jatkaa jälleenrakentamista näiden nuorten pelaajien voimin.
Siirtomarkkinoilla Canadiens jäi selvästi tappiolle. Merkittävin uusista hankinnoista on parin vuoden takainen Stanley Cup -voittaja Alex Newhook. Kun samasta pyöröovesta lähtivät ulos muun muassa Jonathan Drouin, Mike Hoffman ja Denis Gurianov, on nuoriso- ja reserviosaston oltava valmiina viemään joukkuetta eteenpäin. Tämä on realiteetti siitäkin syystä, että materiaali ykkösvitjan takana ei varsinaisesti lukeudu sarjan eliittiin.
Canadiensin maalivahtihierarkiassa MM-kultakoppari Sam Montembeault ja Jake Allen jakanevat vastuun viimekautisen pelivireen perusteella Carey Pricen ratsastaessa auringonlaskuun.
Joukkueen kärkipuolustaja Hoffmanin lähdettyä tulee Mike Mathesonin työtaakasta entistä raskaampi. Kiekollisia puolustajia ei kokoonpanossa ole jonoksi asti. Fyysistä osaamista edustavat taklauskone Michael Pezzetta sekä David Savard, joka tekee voitavansa uhrautuvalla blokkipelillään. Canadiensin yhtenä suurena ongelmana ollut ylivoimapeli tarvitsisi kipeästi tukea kiekolliselta pelinrakentajapakilta.
Nuoruudessa piilee tunnetusti voimavaroja, mutta myös uhkatekijöitä. Mikäli St. Louis saa Canadiensia riivanneet vaikeudet selätettyä, on joukkueelta lupa odottaa ehjää kautta, mutta tuloksellisesti tilanne ei kuitenkaan sanottavasti kohoa. Meneillään on vielä jälleenrakennuksen aikakausi, joten pudotuspelipaikka on utopiaa. Nuoren joukkueen aika koittaa jonain päivänä, mutta ei keväällä 2024.
Canadiens pelaa Atlantin divisioonan sijoista 7–8.
Ottawa Senators – nuoret hyökkääjät ja Joonas Korpisalo avainasemassa matkalla kohti pudotuspeliunelmaa
Ottawa Senators etenee pienin askelein kohti parempaa tulevaisuutta. Viime kaudella nähtiin jo väläyksiä piilevästä potentiaalista, mutta yksittäiset vahvat jaksot eivät vielä takaa menestystä. Suoritustasoa on saatava tasaisemmaksi. On joka tapauksessa syytä odottaa jälleen pientä edistymistä, mutta tuskin kuitenkaan räjäyttävää läpimurtoa. Pudotuspeliviivakin jäänee kauas.
Alex DeBrincatin lähtö ei välttämättä aiheuta niin suurta lovea Senatorsin yläkertaan kuin äkkiseltään luulisi, sillä tilalle hankittu Vladimir Tarasenko on terveenä ollessaan pätevä paikkaaja. Kysymysmerkkejä pelivireeseen asettaa kuitenkin muutama rikkonainen kausi Bluesissa. Tosin loppukauden pistäytyminen New York Rangersissa osoitti pelin kulkevan edelleen.
Lähtökohtaisesti Tarasenko istutetaan ykkösketjuun nuorten tähtien Brady Tkachukin ja Tim Stützlen rinnalle. 90 pistettä viime kaudella kasannut Stützle on jo sadan pisteen kategoriassa, ja lukema realisoitunee, mikäli ketjukoostumuksen peli klikkaa alusta alkaen. Samaten Tkachukin tuloksellisesti parhaat vuodet ovat vielä edessäpäin.
Ykkönen kantaa päävastuun maalinteosta, mutta se ei joukkueen onneksi oli kaikki kaikessa. Claude Giroux näytti viime kaudella, että ikä on hänen kohdallaan pelkkä numero. Josh Norrisin kausi puolestaan meni piloille loukkaantumisten takia, mutta terveen kirjoissa pysyessään hänessäkin on potentiaalia piste per peli -nakuttajaksi. Drake Batherson on vakaa ja luotettava pelinrakentaja vähemmän näkyvässä roolissa.
Cam Talbot siirtyi vapaana agenttina Los Angeles Kingsiin, ja tilalle hankittiin vastavuoroisesti Joonas Korpisalo, jonka lyhyt visiitti Kaliforniassa oli vähintään tyydyttävä. Suomalaiskoppari lähtee hakemaan uutta suuntaa uralleen parin haasteellisen kauden jälkeen. Taskussa oleva viiden vuoden sopimus tarkoittaa, että Korpisalo on tärkeä lenkki Senatorsin lähitulevaisuuden suunnitelmia.
Korpisalolta kaivataan tasaisuutta ja varmuutta, sillä Senatorsin puolustus on vaatimatonta luokkaa. Korpisalon kirittäjänä torjuu Anton Forsberg, joka sai viime kaudella Talbotin tavoin kokea tuntuvasti joukkueen haperoisen alakerran. Erikoista kyllä, Senators ei merkittävästi vankentanut puolustuslinjaansa kesän aikana. Thomas Chabot johtaa puolustusta tukenaan Jakob Chychrun, ja 21-vuotias Jake Sanderson odottaa vuoroaan päästä isompaan rooliin.
Ottawa Senators pelaa Atlantin divisioonan sijoista 5–7.