Kauden alussa HPK:n vahvuuksiin voitiin arvioida joukkueen rungon pysyvyys. Useat viime kauden avainpelaajista jatkoivat seurassa. Pysyvyyttä oli sekä ratkaisupelaajien (Ville Viitaluoma, Jere Sallinen) osastolla että elintärkeiden työmyyrien puolella (Juha Kiilholma, Tuomas Vänttinen, Ossi-Petteri Grönholm).
Kysymysmerkeistä suurimmat liittyivät pelitapaan ja samaan pelaajamateriaaliin. Löytäisikö Kai Rautio tästä joukkueesta sen ylimääräisen vaihteen, joka joukkueen pelistä viime kevään pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella puuttui?
Vaihteiden sijaan Rautio poltti kytkimen puhki jo ennen liukkaita. Kytkin nousi lopulta, mutta Raution lähdön merkiksi. Tiukka valmentaja liputettiin sivuun Ahveniston moottoriradalta. Kohtalaisen alun jälkeen jarru pohjassa otteluita hävinnyt HPK oli kriisissä, josta se ei näyttänyt selviävän edes potkujen jälkeen.
Ongelmia kentällä...
Pelilliset ongelmat HPK:ssa olivat pelitavan sekavuudessa. Rautio pyrki muuntamaan joukkueen pelitapaa nopeammaksi, mutta tuloksena oli käsijarru päällä tehottomasti vääntänyt jätkäsakki. Edes nimekkäimmät yksilöt eivät onnistuneet tulittamaan maaleja, vaikka maalivahtipeli piti oman pään hyvässä kunnossa ottelusta toiseen.
Harjoituspeleissä koottu Sallinen-Viitaluoma-Joonas Vihko ei saanut peliään raiteilleen yhdessä missään vaiheessa. Lopulta kolmikko hajoitettin ja vain Viitaluoman syksy on loppujen lopuksi mennyt erityisen hyvin.
HPK lähti omasta päästä välillä nopeasti ja välillä hitaasti, mutta hyökkäykset tökkäsivät keskialueella vastustajaan kerta toisensa jälkeen. Kentän koko leveyttä ei käytetty hyväksi, porrastukset eivät toimineet, eikä syöttöjen laatu ollut tarpeeksi korkealla tasolla. Kiekkokontrolli huusi poissaolollaan, eikä edes pystysuunnan hyökkäyksissä ollut itseluottamusta ja kunnon karvausta lyömässä vastustajaa ahtaalle.
Tämä johti myös siihen, että Kerho ryhmittäytyi keskialueen puolustukseen hajanaisesti, ja taitavimmat joukkueet suorastaan kävelivät Kerhon alueelle.
...ja sen ulkopuolella.
Lopulta Rautio ajautui ristiriitoihin myös pelien ulkopuolella. Juho Mielosen kohtelu kesällä kismitti joukkueen sisällä muita pelaajia. Mielonen poistettiin joukkueesta Raution käskystä, eikä hän saanut osallistua mihinkään joukkueen toimintaan.
Raution suurimpana ongelmana kerrottiin olevan kommunikaation puute. Hän ei vaivautunut perustelemaan ratkaisujaan. Erimielisyyksiä syntyi myös joukkueen pelitavasta.
On tietysti aina kyseenalaista, kuinka paljon joukkueen pelitapaa ratkaistaan pelaajien huutoäänestyksellä, mutta kolmannella vuosituhannella toimivien valmentajien täytyy osata perustella ratkaisunsa.
Napit vastakkain olleista tahoista kapteeni Viitaluoma jäi ja Rautio lähti. Tilalle nostettiin Pasi Arvonen, joka onnistui lopulta kääntämään joukkueen kilpailukykyiseksi.
Arvosen Kerho lupaa keväälle hyvää
Pitkään kakkosvalmentajana toimineen Arvosen nosto ykköspaikalle oli paljon myös talouden sanelema juttu. Raution parivuotisen sopimuksen riipakseen saaneella HPK:lla ei käytännössä ollut vaihtoehtoja. Ykköseksi nimitettiin Arvonen ja hänen aisaparikseen Vesa Viitakoski.
Tämä kannatti. Joukkueen peli muuttui hiljalleen järkevämpään suuntaan. Erityisen tärkeitä elementtejä olivat avauspelin paraneminen, sekä keskialueen puolustuspelin tiivistyminen. Kerho löysi Arvosen avulla perusasiat ja työnteon.
Arvonen on ykkösvalmentajana edelleen osittain kirjoittamaton kortti. Kyky reagoida käytössä olevan pelaajamateriaalin muuttumiseen ja mahdolliseen pelitavan tökkimiseen ovat vielä kysymysmerkkejä. Työnteon määrää ja omistautumista jääkiekkovalmentamiselle ei varmasti kukaan voi kyseenalaistaa. Tällä hetkellä Kerholla on myös peli-ilme, jota se haeskeli koko Raution päävalmentajuuden ajan.
Ylivoima ei toimi vieläkään. Sen merkitystä ei kannata kuitenkaan ylikorostaa, sillä Liigassa tärkeintä on tasakentällisin suorittaminen. Ero esimerkiksi NHL:n ylivoimien maalimääriin on Suomessa hurja kaikilla joukkueilla.
Tämä lupaa tasaista pistetahtia myös keväälle. Joulutauon jälkeen luvassa on kovia kamppailuita Kärppiä ja Jokereita vastaan, mutta asetelma kyseisiin koitoksiin on nyt paljon syksyä kilpailukykyisempi.
Oman osansa joukkueen parantuneeseen pistetahtiin tekivät pienet muutokset pelaajapakassa. Antti Kerälä, Teemu Rinkinen sekä loukkaantumislistalta palannut Marko Tuulola terästivät soppaa mukavasti.
Tällä hetkellä vauhti riittää myös pudotuspeleihin.