Anton Ollikainen, 21, saapui Heinolaan ja Peliittoihin kasvettuaan yli-ikäiseksi nuorten sarjoista. Hämeenlinnalainen jääkiekkoilija ei olekaan enää suuren suuri ihme Peliittojen rosterissa, sillä Vanajaveden etelärannalta Heinolaan on saapunut tasaisin väliajoin pelureita jo kolmen kauden ajan. Hämeenlinnassa puhutaankin Ollikaisen mukaan Heinolasta vain hyvällä äänensävyllä.
− Siellä monet puhuu paljon keskenään Peliitoista ja olen itsekin kuullut, että täällä on hyvät puitteet ja mahdollisuudet kehittyä. Jääharjoitteita on paljon ja pääsee yleensä aika vastuullisiin rooleihin, mitä monet kaipaavat.
Ollikainen olikin vakuuttunut, että pääsisi Heinolassa kehittymään edelleen jääkiekkoilijana, ja oli itse yhteyksissä Peliittojen toimiston kanssa kesällä.
− Minulle ehdotettiinkin tätä paikkaa ensi kaudeksi. Soitin itse tänne näin, ja mua pyydettiin kesällä tänne käymään jäillä, joilla minä ilmeisesti vakuutin koutsit siihen malliin, että ne halusivat minut tänne. Täytyy sanoa, että olen tyytyväinen tähän ratkaisuun!
Ollikainen toden totta vakuutti Peliittojen seurajohdon sekä kesäharjoituksia pitäneen fysioterapeutin, sillä Ollikainen oli muun muassa voimaharjoituksissa joukkueensa parhaimpia. Teräksisestä kunnostaan hämeenlinnalainen jakaakin vuolaasti kiitosta HPK:n juniorivalmennuksen puolelle.
− Kyllä minä pistäisin todella paljon sen piikkiin, että Hämeenlinnassa on hyvät koutsit, ja siellä on tehty niin paljon laadukasta duunia junnuna fysiikkapuolella. Kun neuvoja ja ohjeita noudatetaan tunnollisesti, niin sieltä sitä tulosta tulee.
− Nyt tänä kesänä ei ole tarvinnut sen enempää mihinkään panostaa erikseen, vaan tasaisesti olen koittanut kehittää itseäni. Tai jos joku pitää mainita, niin nopeutta olen treenannut, että se on oma vahvuus tuolla kentällä.
Nopeudellaan Ollikainen toden totta erottuu edukseen kentältä, mutta onko miehellä omasta mielestään muitakin vahvuuksia?
− Olen aina pelannut silleen, että juuri nopeuden kautta tulee tulosta. Nopeuden kautta tulee työnteko, taklaukset, kiekonriistot ja kaikki muu semmoinen, mikä tapahtuu ennen kaikkea sen liikkeen kautta. Sitä pyrin hyödyntämään kaikessa. Se on se juttu, mitä kautta minulle tulee paikkoja ja millä saan pelattua muille paikkoja.
Tuntematon turnaus Venäjällä
HPK:n A-nuoret voittivat oman sarjansa kaudella 2012–2013, mikä avasi nuorille mielenkiintoisen kokemuksen seuraavaa kautta ajatellen. Joukkue pääsi pelaamaan Venäjän Omskissa järjestetyssä JCWC, eli Junior Club World Cup-turnauksessa.
Omskissa nyt kolmena vuonna peräkkäin järjestetyssä turnauksessa on osallisina ympäri maailmaa oman maansa huippujuniorijoukkueita, ja HPK oli Suomesta vasta toinen seura HIFK:n jälkeen, joka on päässyt osallistumaan turnaukseen. Anton Ollikainen muistelee viime vuotista turnausta lämmöllä.
− Yllättävän vähän tämä turnaus saa mediassa ja kiekkopiireissä huomiota. Loistava turnaus, maailman parhaat seurajoukkueet junioritasolla ympäri maailmaa on siellä, kuten esimerkiksi Euroopasta, Pohjois-Amerikasta ja Venäjältä.
− Pakko antaa venäläisille iso kiitos siitä, että jakso seurata muidenkin kuin omiensa pelejä siellä. Finaalissa siellä oli parhaimmillaan yli 10 000 katsojaa, todella upea kokemus! Kaikki puitteet olivat siellä ihan viimeisen päälle ja se sai sen reissun tuntumaan, kuin olisi ammattilainen. Siellä sai keskittyä ihan pelkästään lätkään, eikä siellä ollut ulkopuolisia häiritsemässä.
Viime kaudella turnaus pelattiin vielä kahdeksan joukkueen kesken, kahdessa neljän joukkueen lohkossa. Hämeenlinnalaiset selvittivät tiensä aina finaaliin saakka, kun matkalla kaatui Frölunda Indians Ruotsista ja Sudbury Wolves Kanadasta.
Lohkovaiheen viimeisessä pelissä Dinamo Minsk oli parempi lukemin 2-3, mutta molemmat joukkueet etenivät jatkoon. Välierissä HPK kaatoi uljaasti Yhdysvaltalaisen Dubuque Fighting Saintsin edeten finaaliin saakka, jossa vastaan asettui kotikaupungin joukkue Avangard Omsk.
− Kyllä se vähän jännitti mennä sinne pelaamaan 10 000 katsojan eteen venäläisiä vastaan! Hienosti pelattiin siinäkin ottelussa, mutta ei tehty itse paikoista ja vastustaja sai pari helppoa maalia meidän virheistä, niin se oli siinä. Mutta upea kokemus kaiken kaikkiaan.
− Kaikki ennakkoluulot siitä, että siellä hoidetaan asiat huonosti on täyttä huuhaata. Meitä kohdeltiin siellä kuin ammattilaisia, siellä oli meille upeat tilat ja hotellissakin hommat toimi. Treeniaikataulut oli järjestetty siten, että siinä ehti palautumaan. Ei mitään valittamista siitä hommasta, upea tapahtuma.
Venäjällä turnaus on kohtalaisen suuri juttu, mutta Ollikainen uskoo, että turnaus tulee saamaan lisää huomiota myös muualla maailmalla tulevaisuudessa.
− Outo juttu, kun se on niin iso turnaus; monta joukkuetta, hyviä pelaajia ympäri maailmaa, mutta jää kuitenkin niin vähälle huomiolle. Luulisin, että ihmisiä alkaa pikkuhiljaa kiinnostaa tuokin tapahtuma.
Mestis vain välietappi
Palatessamme takaisin tulevaan Mestis-kauteen ja Peliittoihin, Ollikainen kertoo viihtyvänsä Heinolassa, vaikka pieni kylä tämä on Hämeenlinnaankin verrattuna.
− Otettiin tossa kolmen muun äijän kanssa semmoinen pieni poikaboksi, niin ei käy päivät täällä pitkäksi. Hyvin olen täällä viihtynyt, vaikka aika pieni paikka tämä onkin. Aika paljon tulee hallilla pyörittyä ja äijien kanssa menee aika tutustuessa.
Ensi kautta silmällä pitäen Ollikainen ei halua lyödä lukkoon itselleen esimerkiksi pistetavoitteita, vaan haluaa eritoten kehittyä jääkiekkoilijana. Sitähän tänne Heinolaan tultiinkin tekemään.
− Itselleni totta kai päätavoite on kehittyminen joka osa-alueella, mutta mitään pistetavoitteita en ole asettanut. Yritän mahdollisimman nopeasti päästä tämän sarjan kärkeen ja siten seuraavalle tasolle hyppääminen olisi helpompaa. Se on nyt pääjuttu minulle tällä hetkellä.
Liigaan asti siis tavoittelet?
− Aina pitää olla tavoitteet korkealla! Jos itselleen asettaa riman alas, niin se ei vaadi sinulta niin paljon. Joka päivä pitää antaa kaikkensa ja parhaansa. Tavoitteet pitää asettaa korkealle ja Liiga on ilman muuta se seuraava tavoite.
Nuorukainen on tietoinen heinolalaisten jääräpäisyydestä ja siitä, että yleisö äänestää Kymijoen rannalla helposti jaloillaan, jos joukkue ei kaavi tarvittavia voittoja kotikentältään. Ollikainen on kuitenkin toiveikas ensi kautta ajatellen.
− Kyllähän se niin on, että suomalaiset on menestyshullua kansaa. Eli mitä paremmin pärjätään, niin kyllä minä uskon, että täälläkin kiinnostusta piisaa. Meidän pitää nyt ensimmäiseksi ansaita katsojien kiinnostus ja pelata siihen malliin, että täällä alkaa oikeasti tapahtumaan.
− Kokoajan ollaan puhuttu siitä, että yritetään aina kaikkemme. Toivottavasti kaikki mainonta ja vastaava olisi kohdillaan, ja nämä tapahtumat tulisi yleisön tietouteen. Kyllä mä luulen, että sieltä pikkuhiljaa alkaa väki kerääntymään hallille, kuhan vaan annetaan jotain vastinetta rahoille!