Viasatin kolumnisti Esko Seppänen ja Jatkoajan NHL-kynäniekka Miikka Heinonen pyhittävät tämän debatin maalinteolle. On aika pohtia, onko Corey Perry jo tässä vaiheessa selkein Rocket Richards Trophyn voittajakandidaatti. Hatusta kiskotut arpaliput päättivät, että Seppänen puoltaa Perryn asemaa paalupaikalla, kun taas Heinonen lyö jäitä lippahattuun.
Voiko NHL-maalikuninkuuden kuuluttaa jo kirkossa?
Voiko NHL-maalikuninkuuden kuuluttaa jo kirkossa?
Anaheim Ducksin Corey Perry nakuttaa lähietäisyydeltä kaikki kiekot nuottaan. Onko kyse vain tulikuumasta alkukaudesta vai onko Perry jo näillä puheilla tämän sesongin maalikuningas?
Puolesta
En tiedä, mille tai kenelle Corey Perry on vihastunut, mutta hän pelaa aivan erilaisella aggressiivisuustasolla kuin vuosi sitten. Ehkäpä häntä korpeaa heikot pudotuspelit. 13 ottelua ja vain 4 osumaa. Ja kaiken kukkuraksi vielä kotona katolleen seitsemännessä konferenssivälierässä Kingsiä vastaan.
Olin tähän saakka varma, että aivan kaiken mahdollisen urallaan voittanut Perry on saavuttanut motivaatiohuipun jo aiemmin. Että enää ei nappaa. Olin väärässä.
43 maalin hyökkääjää ei pitäisi liiemmin kritisoida. Mutta tosiasia on kuitenkin se, että Perry piti viime kaudella liian usein läsnäolopakollista vapaailtaa. Oli paikanpäällä, mutta ei osallistunut yhteiseen toimintaan. Alkukauden otanta on toki marginaalinen, mutta nyt kaukalossa dominoi Perry, joka haluaa olla jokaisessa vaihdossaan maailman paras maalintekijä.
Anaheim ei voita mitään ilman Perryn maaleja. Tästä syystä Perry on alkanut pelata vielä itsekkäämmin. Hän haluaa tehdä maaleja, koska se johtaa pitkässä juoksussa voittamiseen. Kaava ei ole järin monimutkainen. Kun Perryllä on hauskaa, Anaheim voittaa. Ankkaparvi ei ole sattuman voimin NHL:n kärjessä. Perry on pitkävartisen rightin mailansa kanssa ilmiliekeissä ykkössektorissa, ja loput tosiasiat voi tarkastaa tilastoista.
Perry on tällä hetkellä NHL:n ainoa pelaaja, joka kykenee painamaan puolivaloilla pöytään yli 30 maalin kauden. Steven Stamkos ja Aleksandr Ovetškin kykenevät miltei samaan.
Perryn nostaa kuitenkin omaan kastiinsa hänen uskomaton maalinedustapelaamisensa. On aina kovan luokan statement, kun NHL:ssä lyödään kahden puolustajan välistä paluukiekko-osuma. Perry haluaa tehdä juurikin näitä maaleja. Hän haluaa olla siellä, mistä saa palkaksi sekä maalisireenin melua että fyysistä kipua.
29-vuotias ontariolainen on löytänyt tässä mielessä kotinsa. Hän kuuluu samalle alueelle maalivahdin kanssa. Kun Perry operoi maksimissaan kahden metrin päässä maalista, on Anaheimissa naamarit korvissa. Kun Perry karkaa kipualueen ulkopuolelle, on lysti ohi. Nyt hän on NHL:n paras maalintekijä, koska hän haluaa olla sitä enemmän kuin kukaan muu.
Ai että voidaanko Maurice "Rocket" Richards Trophy ojentaa ensimmäisen NHL-kuukauden jälkeen Corey Perrylle? Toki, aivan yhtä hyvin perustein kuin kaksi kautta takaperin oltiin antamassa parhaan tulokkaan Calder Memorial Trophya alkukaudesta Vladimir Tarasenkolle. Venäläinen ei mahtunut lopulta kevään äänestyksessä edes kymmenen parhaan joukkoon.
Perryn maalisaldo on vakuuttava, mutta vain hullu laittaisi rahansa sen puolesta, että lähes 70 täysosuman tahti pysyy koko kauden. Samalla se vaatisi sitä, että Anaheim Ducks jatkaa uskomatonta lentoaan koko 82 ottelun kauden. Mahdoton tehtävä, sanon minä. Jopa ankkalauma räpiköi yksittäisiä jaksoja kauden aikana, ja se tulee näkymään myös Perryn maalisarakkeessa.
Ja vaikka kyseessä olisi jo kertaalleen kyseisen pokaalin voittaneen Perryn unelmien kausi, ei kilpakumppaneita ole helppo pudottaa kelkasta. Papereissani ennakkosuosikki pystin nostoon on edelleen Steven Stamkos, joka on aloittanut kautensa niin ikään odotetun vahvasti.
Vaikka kyse on tilastojen valossa puhtaasti maalintekijän palkinnosta, on Perryllä hyvin erilaisissa ympäristöissä tulosta tekeviä kilpakumppaneita. Kanadalainen itse kuuluu kandidaattien onnekkaimpiin tutkaparin suhteen yhdessä Chris Kunitzin kanssa. Ryan Getzlaf on ilmiömäinen pelintekijä hyökkäyspäässä, ja suuresta osasta Perryn maaleja suurin kiitos kuuluukin Ducks-kapteenille. Perryn maalaustahti ei todellakaan ole pyrkyreistä eniten tämän itsensä varassa.
Stamkos, Ovetškin, James Neal ja Rick Nash eivät saa samanlaista tarjoilua, mutta elävät niin puhtaasti maalintekotaitojensa varassa, ettei heitä voi ikinä aliarvioida kyseisessä kamppailussa. Lisäksi Tyler Seguin ja Sidney Crosby ovat mukana hämmentämässä soppaa, vaikka moni kaksikon hyökkäyksistä päättyykin laukauksen sijaan kiekon tarjoiluun ketjukavereille.
40 maalin raja on yhä kelpo tavoite jokaiselle mainitulle maalipyssylle, eikä sen saavuttaminen ole Perryllekään helppoa. Yksikin heikko vaihe tai loukkaantuminen Ducks-laiturille tai tämän tutkaparille tietää nopeasti asetelman kääntymistä päälaelleen.
