NHL palasi takaisin pieneltä joulutauolta. 42 ottelua toivat viimeisimpänä yllätyksenä Olli Jokisen syöttöpistetilin aukeamisen.
Menneeseen viikon ylle synkkiä pilviä loivat uudet sikotautidiagnoosit. Sikotautia sairastavien joukkoon liittyivät Steve Downie, Thomas Greiss, Patrik Elias ja Michael Ryder. Mikael Granlund sen sijaan loukkasi ranteensa ja on arviolta neljä viikkoa pois pelikentiltä. Muita menneellä viikolla loukkaantuneita ovat Evander Kane, Jacob Josefson ja Stephen Gionta.
Pelaajamarkkinoillakin tapahtui. Edmonton Oilers hankki Matt Fraserin siirtolistalta ja kauppasi Mark Arcobellon Nashville Predatorsin vastineeksi Derek Roysta. Anaheim Ducksin veteraani Dany Heatley sen sijaan passitettiin siirtolistan kautta AHL:ään. Kuuden vuoden jatkosopimuksiin nimensä allekirjoittivat Columbus Blue Jacketsin Nick Foligno ja Florida Panthersissa läpimurtokautta pelaava Nick Bjugstad.
Yhdet valmentajapotkutkin nähtiin. Peter DeBoer sai tuntea potkun takalistossaan ja hänen tilalleen palkattiin kaksi tasavertaista valmentajaa.
Muun muassa tätä analysoivat tämänkertaisessa viikkokatsauksessa Antti Wennström ja Mikko Saarela.
Olli Jokinen keräsi toissayönä ensimmäiset syöttöpisteensä, ja OJ:n tämän kauden maalimääränkään laskeminen yhden käden sormilla ei tuota ongelmia. Onko Jokisella enää mitään annettavaa NHL-kiekolle?
Antti Wennström: Varsin rajallisesti. Kyllähän Jokisen pistemäärä tällä hetkellä on melkoinen vitsi, kun kyseessä ei kuitenkaan ole mikään puolustusspesialisti. Jokisen pisteet ovat hinnaltaan kärkipäätä viime kesän hankintojen saldoista, kun lasketaan hinta per piste.
Derek Roylle kävivät jo ovet. Mark Arcobello, joka hankittiin Edmonton Oilersista maksuna Roysta, tuskin kuitenkaan välittömästi uhkaa Jokisen pelipaikkaa. Arcobello aloittanee Predators-uransa farmin puolella, mutta pystyy tarvittaessa paikkaamaan myös ylhäällä.
Mikko Saarela: Kyllähän tästä olisi Shakespeare aikoinaan melkoisen farssinäytelmän saanut aikaiseksi. Nuorena miehenä yli piste per peli -tahtia pojoja nakutellut Jokinen on vajonnut pikkuhiljaa rivimieheksi ja kesän aikana on tapahtunut romahdus jopa NHL-tason ulkopuolelle.
Tekosyitä tehottomuuteen on hankala edes keksiä. Joukkueen huonoutta ei voi syyttää, sillä se pelaa huomattavasti parempaa kiekkoa kuin viime kauden Jets. Eikä kukaan voisi purematta niellä väitettä, että Jokinen kovalla puolustuspään raatamisella paikkaisi tämän hetken puutteellisuutensa hyökkäyspäässä.
Kaiken kaikkiaan on vaikea kuvitella, että sentterin tontin laituriin ja kurpitsapään takatukkaan vaihtanut suomalaiskonkari kiinnostaisi enää ketään NHL:ssä. Toisin sanottuna uuden NHL-sopimuksen syntyyn vaadittaisiin jotain, joka olisi lähes verrattavissa joulun ihmeeseen. Valitettavasti Jokisen NHL-ura huipulla on ollut lyhyt ja menestyksetön.
New Jersey potkaisi penkkinsä takaa Peter DeBoerin, mutta ei korvannut häntä uudella päävalmentajalla, vaan kahdella tasavertaisella valmentajalla. Lisäksi joukkueen GM Lou Lamoriello tulee penkin taakse joksikin aikaa. Voiko tällainen systeemi toimia?
Wennström: Parempi olisi, sillä Adam Oatesin näytöt päävalmentajana ovat ohuet. Capitalsissa mies keskittyi "mikromanagerointiin"; sääti maalivahdin pelityyliä, vaihtoi kaikkien mailoja ja pelipaikkoja, ja teki paljon asioita, muttei saanut tärkeintä eli kokonaisuutta toimimaan.
Kokemusta Oatesilla ja Scott Stevensilla on pelaajina mieletön kokemus, mutta näytöt päävalmentajuudesta ovat täysin antamatta. Apulaisvalmentajina he toimisivat varmasti.
Suurin kysymysmerkki on kuitenkin itse joukkue. Lamoriellon pitäisi nyt mennä itseensä ja lähteä rakentamaan uutta menestyjää enemmän kokonaisuuden kuin näpertelyn kautta. Nyt siirrellään palasia, mutta peruskivi on murentunut. Joukkue ei ole tarpeeksi hyvä, vaan sen pitää varata uudet kärkimiehet alhaisilla numeroilla.
Saarela: Positiivisenä ihmisenä tykkään sanoa, että kaikki on mahdollista. Tämä sillisalaatti on kuitenkin jo liian vekkuli tilanne.
Tämä on yksi menneen vuoden naurettavimmista vitseistä. Pelaajia ei vain naurata. Päät pyörivät kuin pöllöillä, kun molemmat valmentajat aukovat suutaan vuorotellen. Väkisinkin mieleen hiipii ajatus, että tottahan heistä nyt jompikumpi ottaa sen johtavamman roolin kopissa ja penkin takana.
Kumpikaan ei ole valmis ottamaan päävalmentajan pestiä vastaan. Valitettavasti kaksi apuvalmentajaa ei ole yhtä kuin yksi päävalmentaja.
Meneillään olevissa nuorten MM-kisoissa Suomella on kenties koko kisojen kaksi parasta maalivahtia. Mitkä ovat Ville Husson (Blues) ja Juuse Saroksen (Predators) tulevaisuuden näkymät heidät varanneiden NHL-joukkueiden organisaatioissa?
Wennström: Minulla on paljon luottoa molempien mahdollisuuksiin. Kaksi erittäin lahjakasta kaveria, ja lisäksi sopivan maltilliset organisaatiot läpimurron tekemiseen. Pekka Rinne vartioi Predatorsin maalia vielä pitkään, mutta Juuse Saroksesta voi varmasti tulla ainakin hänen kirittäjänsä.
St. Louisissa tilanne on enemmän auki tällä hetkellä. Jake Allen vaikuttaa lahjakkaalta kaverilta, mutta varsinaista kulmakiveä ei organisaatiossa vielä ole. AHL:ssä tällä kaudella enimmäkseen pelannut Jordan Binnington on Allenin toinen nuori haastaja.
Husso on joka tapauksessa kypsynyt paljon viimeisen vuoden aikana. Hänen pelinsä on entistä rauhallisempaa, mutta silti tarkkaa.
Saarela: Näistä kahdesta Hussolla on kyllä helpompi tie NHL-uralle. 190-senttisellä varrella pärjää lähtökohtaisesti huomattavasti paremmin kuin kymmenen senttiä lyhyemmällä. Sen lisäksi Bluesissa ei juuri nyt ole niin vahvasti ykkösvahdin paikalle sementoitua yksilöä. Toki Bluesilla on muitakin nuoria kilpailemassa pelipaikasta.
Predatorsissa lähtökohta taas on se, että Rinne pelaa terveenä pysyessään lähes kaikki ottelut ja niinpä muut pelaavat vain hajapelejä. Kokonsa vuosi Saroksen NHL-ura tulee olemaan hankala. Epäilyni on, ettei hänestä koskaan tule kiistatonta ykkösvahtia.
Tämänvuotinen NHL Winter Classic pelataan Washington Capitalsin ja Chicago Blackhawksin välillä. Millaista peliä ja tulosta kristallipallosi ennustaa?
Wennström: Jos lämpötila ei pilaa jäätä täysin, on pelille suuriakin odotuksia. Washington Capitals pelaa tällä hetkellä hyvää jääkiekkoa. Barry Trotz on tehnyt Capitalsista tarkan ja jämäkän joukkueen, joka hallitsee peliä molemmissa päissä kenttää.
Ennustan Capitalsin edellisessä Winter Classicissa pari maalia tehneen Eric Fehrin uutta onnistumista. Fehr on lämmennyt alkukauden jälkeen hyvään vetoon ja kasassa on nyt jo kaksinumeroinen lukema maaleja. Muista pelaajista kannattaa seurata etenkin Tom Wilsonia, joka on kaukana täydellisestä lätkänpelaajasta, mutta omiaan puolustavana rämäpäänä erittäin viihdyttävä ja fyysinen kaveri. Capitals ottaa yllätysvoiton 2-1.
Saarela: Tämän ottelun kulkuun vaikuttavat merkittävästi molemmilta joukkueilta merkittävästi kaksi pelaajaa. Capitalsin Aleksandr Ovetškin ja Nicklas Bäckström sekä Blackhawksin Jonathan Toews ja Patrick Kane. Jos nämä pelaajat ovat keskimäärin hyvässä vireessä, tulee ottelusta erittäin viihdyttävä.
Ottelun tulokseen taas vaikuttavat eniten erikoistilanteet. Kiekko on hankala hallittava todennäköisesti hieman totuttua kovemmalla jäällä. Ylivoimalla kiekkoa voi pitää enemmän rauhassa ja siten se pysyy silloin paremmin hallussa.
Minun silmissäni Blackhawks on huomattavasti tasaisempi joukkue, Capitalsilta ei koskaan tiedä mitä odottaa. Ennustan intiaanipaitojen 3-1-voittoa.
Viikon 53 pelaaja: Derek Stepan, New York Rangers
Kaksi superiltaa siivittävät Stepanin tämän viikon kunniamainintaan. Joulutauon jälkeisessä ottelussa Devilsiä vastaan mies laukoi kolme kertaa ja teki 3-1-voiton kaikki maalit ja viime yönä hän taas nappasi syöttöpisteen kolmeen maaliin. Koko kaudella Stepan on kerännyt 25 pistettä 23 ottelusta. Seuraavan ottelun Rangers pelaa Buffalo Sabresia vastaan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä.