Tapparan alkukautta voisi kutsua ailahtelevaiseksi. Pitkän tappioputken kääntäminen voittoputkeksi olisi voinut olla jollekin joukkueelle mahdoton tehtävä, mutta Tappara pystyi siihen vaikean syksyn päätteeksi. Tapparan luottovahti Juha Metsola kommentoi kautta Jatkoajalle.
− Saimme hyvän loppukirin. Yhdessä päätimme, kun rämmimme, että ei se kauhean mukavaa hommaa ole ottaa turpaan pelejä. Joukkueen sisältä lähti muutos päivittäiseen tekemiseen ja asennoitumiseen, että oikeasti pistetään kaikki peliin.
Runkosarjan jälkeen oli hyvä kysyä aiemmin Jukka Rautakorven valmennuksessa olleelta Metsolalta yhtäläisyyksiä Jussi Tapolan valmennusmetodeihin nyt, kun runkosarja on takana.
− Paljon samoja asioita, he ovat paljon kuitenkin tehneet yhdessä hommia aikaisemmin. Varmasti Jussi on ottanut paljon vaikutteita Jukalta. Ehkä vähän kuitenkin rennompi lähestyminen Tapolan valmennuksessa, ja loppujen lopuksi mennyt ihan hyvin. Kuri ja vaatimustaso tulevat nyt enemmän pelaajilta itseltään.
Puolivälierissä vastaan luistelee Helsingin IFK
Koska Tappara sijoittui runkosarjassa toiseksi, sai se odottaa puolivälierävastustajaansa Villi kortti -kierrokselta. HIFK voitti Ilveksen suoraan kahdessa ensimmäisessä ottelussa ja päätyi täten Tapparan vastustajaksi. Helppoa vastustajaa ei taida Tapparalla ollakaan, mutta kuinka paha vastus IFK sitten on ja olisiko joku muu joukkue ollut mielekkäämpi vaihtoehto?
"Paikalliskähinä olisi ollut hieno, niitä ei ole pudotuspeleissä kauhean usein"
− On varmasti paha vastus, vaikka heillä oli ehkä vähän vaikea runkosarjan loppu. Tiedämme, että heillä on ihan älyttömän kova nippu ja HIFK on aina paha, ei siitä pääse mihinkään.
− Varmasti hieno sarja tulossa, olen aina tykännyt pelata IFK:ta vastaan. Perinteikäs, yksi hienoimmista seuroista mitä tässä maassa on. Aina sytyttää, myös katsojat. Runkosarjassakin HIFK-peleissä Hakametsässä on hyvin väkeä, niin luulisi nytkin olevan.
− Ei sillä kuitenkaan ole oikeastaan merkitystä, että kuka tulee vastaan. Kaikki vastaantulevat on voitettava. Toisaalta totta kai Ilves olisi ollut hauska vastus, mutta sehän nyt ei ollut edes mahdollista heidän tulla meitä vastaan, ainakaan tässä vaiheessa. Paikalliskähinä olisi ollut hieno, niitä ei ole pudotuspeleissä kauhean usein.
Maanantaina aamujäiden jälkeen tavoitettu Metsola ei usko treenien juuri muuttuvan pudotuspelien vuoksi.
− Eiköhän mennä ihan samalla kaavalla, millä ollaan tähän asti menty. Jossain vaiheessa katsomme luultavasti vähän tulevaa vastustajaa. Vastustaja tuo aina oman elementtinsä, kun jokainen pelaa kuitenkin vähän erilailla. Pitää omaakin peliä sopeuttaa siihen sopivaksi, mutta se on sitten valmentajien homma, eikä oikeastaan koske minua millään lailla.
Metsolan peliaika puhututtaa, mutta luotto muihin maalivahteihin on miehellä kunnossa
Metsolan peliaika on puhuttanut koko kauden. Kukaan muu Liigan maalivahdeista ei ole saanut yhtä paljon peliaikaa kuin hän. Lukon Ryan Zapolski tulee maalivahtien peliminuuteissa toisena.
− Olen sanonut, että pelaan vaikka kaikki pelit. Ei riitä luonto siihen, että menisin pyytämään huilia. Valmennuksen on sanottava, että huilataan, jos heistä siltä tuntuu. Totta kai kysyvät ensin, että onko ok, jos huilaat vaikka tuon ja tuon pelin ja onhan se ok. Kiva kuitenkin, että on saanut pelata.
− Sitten, kun istut siinä penkillä huilaamassa, tulee sellainen fiilis, että olisi se nyt kuitenkin ollut kivempi olla itse pelaamassa. Hyvin ovat kuitenkin molemmat (Aaro Peltonen ja Dominik Hrachovina) pelanneet, joten saa ihan rauhallisilla mielillä olla ja katsella. Ei tarvitse miettiä, että vaihdetaankohan molaria tai jotain vastaavaa, kun ei sellaista kuitenkaan tapahdu.
Kaksi hopeaa ja muita palkintoja
Metsola voitti tällä kaudella Legendojen tähtien ykköspalkinnon. Torstaina runkosarjan viimeisessä ottelussa palkinnon hänelle ojensivat Tappara-legendat Timo Jutila, Janne Ojanen ja Timo Susi.
− Oli hienoa, kun sellaiset äijät olivat palkintoa antamassa. Oli kiva palkintokin. Henkilökohtaiset palkinnot vaan ovat vähän sellaisia kivoja plussia, jos niitä sattuu saamaan, mutta ei niistä hirveästi mitään apua ole.
Palkintoihin kun sai aiheen käännettyä, niin kysyimme Metsolalta, että alkavatko hopeat jo riittää.
− Kyllä ne minun puolestani riittää. Kulta on kuitenkin kovan työn takana. Hopeaa ei nyt enää haluaisi, mutta koitamme päästä ainakin sinne finaaleihin taas. Se olisi kova juttu.
− Yritetään alkuun kuitenkin hoitaa tämä yksi sarja ensin. Ei auta miettiä muuta kuin perjantaita. Pitkä matka ottaa edes neljä voittoa ensimmäisestä sarjasta.
Onnistua vaiko epäonnistua?
Urheilijat monesti pelkäävät epäonnistuvansa tai tuottavansa pettymyksiä valmentajille, faneille, joukkueelle, läheisille ja ennen kaikkea itselleen. Metsolaa ei epäonnistuminen pelota.
− Ei sitä mieti, eikä sitä ajattele tai pelkää, mutta eihän sitä tietenkään haluakaan ja aina on epäonnistumisen mahdollisuus olemassa. Hienoja pelejä pelataan, sitä jotenkin pystyy hukkumaan siihen peliin, eikä siten mieti lopputulosta.
− Sinä pystyt vaan olemaan siellä ja pelaamaan, nämä ovat kuitenkin niin paljon mukavampia pelejä kuin nuo runkosarjapelit. On tunnelmaa ja pelaamiseen vaan keskittyy niin, ettei ehdi miettimään mitä tapahtuu. Sitä katsellaan sitten jälkikäteen mitä tapahtui ja onnistuiko vai epäonnistuiko.
Jos jotain, niin tällä maalivahdilla riittää sekä ihailijoita että sulamis-puheita viljeleviä epäilijöitä. Faneille Metsola lähetti pudotuspelien kynnyksellä kuitenkin iloiset terveisensä.
− Tulkaa heti alusta asti katsomaan halliin. Viime vuonna ensimmäiset kierrokset olivat minun mielestäni vähän hiljaisia täällä. Alusta asti vaan täysillä, kun vaikka pitkälle asti toivotaan ja yritetään mennä, niin ei sitä ikinä tiedä, esitti Metsola toiveensa hymyillen.
