Toinen liigaviikko toi loukkaantumishuolia HIFK:lle ja Pelicansille. KooKoo julkisti uuden vahvistuksen. Lukko puolestaan ilmoitti ensi kauden valmennuksensa.
Tom Laaksonen saavutti komean merkkipaalun. Sinuhe Wallinheimo taas ilmoittautui Jääkiekkoliiton puheenjohtajakisaan.
Kolumnisteilla oli mielipiteitä espoolaisesta liigakiekkoilusta, liigaseurojen taloudesta sekä amerikkalaishyökkääjän nivusista.
Ajankohtaisiin aiheisiin tällä viikolla tarttuivat Jyväskylän toimituksen Jere Korkalainen ja Tampereen toimituksen Juha Oinonen. Osallistu keskusteluun Twitterissä tai Facebookissa.
Ässillä on viidestä pelistä neljä suoraa tappiota, yksi jatkoaikapiste ja vain viisi tehtyä maalia. Onko porilaisten kurssi käännettävissä?
Jere Korkalainen: Ässät menetti kahdeksan viime kauden kymmenestä parhaasta pistemiehestään. Kun mukaan laitetaan täksi kaudeksi niukentunut budjetti, kauden alla olleet uhkakuvat maalinteon vaikeudesta olivat varsin ymmärrettäviä. Hyökkäysmateriaali onkin rakennettu yltiöoptimistisella asenteella.
Porilaiset hakivat jälleen joukkueeseensa pohjois-amerikkalaisen arvan, Pat Mullanen. Kuten usein aiemminkin, arpa on osoittautumassa tyhjäksi. Nuorisokaartista Jarno Kärki on aloittanut kautensa lupaavasti, mutta vastuu kasaantuu tällä hetkellä liian kapeille harteille.
Jumbosijan välttäminen on Ässille tämän kauden mestaruus
Porissa odotetaan kädet ristissä Michael Ryanin toipumista täyteen kuntoon, mutta edes hänestä on turha odottaa sateentekijää patapakalle.
Porilaisten ainoa vaihtoehto on rakentaa pelinsä uhrautuvan puolustuspelaamisen varaan. Alkavasta viikosta voidaan povata todellista suunnannäyttäjää Ässille, sillä vastaan asettuvat myös pahnan pohjalla majailevat Blues ja KalPa. Jos näissäkin otteluissa kauden avausvoitto jää ottamatta, pudotuspelipaikka alkaa karata jo liian kauaksi.
Juha Oinonen: Ei ainakaan Ässien resursseilla. Edes pudotuspelipaikasta taistelemiseen tarvittaisiin useampi laadukas pelaajahankinta. Jumbosijan välttäminen on Ässille tämän kauden mestaruus.
Yksilötasolla on kuitenkin enteitä paremmasta. Nuoret hyökkääjät Niko Ojamäki, Juho Lammikko, ja Aleksi Saarela ovat ottaneet isoa roolia ja saaneet myös tulosta aikaan. Vastuunkantajiksi nuorukaisista ei vielä ole, eikä heiltä sellaista saisi missään nimessä odottaa.
Suurimmat odotukset kaatuvat kaukaloon pakotetun Ryanin niskaan, mikä sekin on kohtuutonta. Ässien joukkueen rakentamisessa on tehty useita virheitä − erityisesti ulkomaalaispelaajien kohdalla. Rajallisia resursseja ei kannattaisi haaskata tehottomiin tai puolikuntoisiin vierastyöläisiin.
JYP nappasi viime viikolla voiton molemmista otteluistaan. Millaisia huomioita joukkueen otteista voi tässä vaiheessa kautta tehdä?
Korkalainen: Ennenkaikkea hurrikaaniryhmän puolustuksen voi sanoa olevan todella timanttisessa kunnossa. Vastustajan ykkössektorin maalipaikat ovat toistaiseksi loistaneet poissaolollaan. Pakkijärkäle Nolan Yonkman on myös taannut JYP-vahdeille työrauhan maalinsa suulla.
Hyökkäyspelaamisessa SaiPa-voitto on pakko ottaa esille. Jyväskyläläiset tahkosivat ennen torstaita 19 minuuttia ylivoimaa ilman osumaa, mikä alkoi näkyä väkinäisenä puskemisena. Onnistumisen jälkeen ylivoima on kuitenkin ollut hyvällä tasolla. Maalin merkitystä henkisellä puolella tuskin tarvitsee korostaa.
JYP-puolustuksen voi sanoa olevan todella timanttisessa kunnossa
Lisäksi ennen Liiga-kauden alkua varjojen mailla vaellellut Tuomas Pihlman iski helpottavan osuman päätöserässä, ja oli JYPin voiton takuumies lauantaina Lahdessa kahdella osumallaan.
Muita positiivisia onnistujia ovat olleet nuoret Valtteri Kemiläinen ja Mikko Salmio, jotka ovat jakaneet vastuun kultakypärän kantamisesta. Veini Vehviläisen vahva debyytti ansaitsee myös huomioinnin.
Suurin ongelmakohta tässä kohtaa liittyy hyökkäysten rakenteluun ja erityisesti keskialueen ylitykseen. Pelaajat eivät ymmärrettävästi vielä tässä vaiheessa kautta tahdo pysyä samalla sivulla. Tämän vuoksi etäisyydet ovat ajoittain kasvaneet liian suuriksi ja ajoitukset ovat olleet pielessä.
Tappara on saalistanut vasta yhden voiton varsinaisella peliajalla ja tehnyt neljässä pelissä vain yhdeksän maalia. Pitäisikö Tapparan huonosta alusta olla huolissaan?
Oinonen: Kausi on luonnollisesti vasta alussa, eikä tuloksista sinänsä ole syytä olla huolissaan. Toinen asia on kuitenkin se, miksi Tappara on tässä tilanteessa. Mestaruudesta haaveilevan joukkueen näkyvin pelaaja ei yksinkertaisesti voi olla 17-vuotias tulokas − vaikka Patrik Laine onkin huippulahjakkuus.
Elleivät Savinaisen otteet pikku hiljaa parane, kehotan Tapparaa aloittamaan neuvottelut Ässien kanssa
Tapparan peli on ollut hermostunutta, kiekolliset ratkaisut vähän sinne päin. Lukkoa vastaan häämötti jo kolmen pisteen voitto, mutta sitten tuli sarjassa henkilökohtaisia virheitä, joista Lukko rankaisi kolmesti ja otti jatkoaikavoiton.
Tapparalla on kolme hyvää hyökkäävää ketjua, eikä nelosketjukaan ole aivan kädetön. Taitavat pelaajat pitää pian saada pelaamaan paremmin, mikä on valmennuksen tehtävä. Pahin pettymys surffailee ykkösketjun laidalla.
Veli-Matti Savinaisesta ei toistaiseksi ole ollut mitään hyötyä joukkueelle. Elleivät otteet pikku hiljaa parane, kehotan Tapparaa aloittamaan neuvottelut Ässien kanssa. Savinainen otettaisiin tasajalkaa hyppien vastaan Porissa, ja näillä näytöillä vaikkapa Lammikko tai Ojamäki olisi Tapparalle huomattavasti hyödyllisempi pelaaja.
Tällä kaudella otettiin käyttöön kolmella kolmea vastaan pelattavat jatkoajat. Liigan toisella viikolla nähtiin neljässä pelissä ratkaisu jatkoajalla. Mitä ajatuksia uudesta käytännöstä?
Korkalainen: Kompetenssi aiheen kommentointiin on varsin vähäinen, sillä itse en ole nähnyt vielä yhtään jatkoaikapeliä. Muutenkin mielestäni on vielä liian aikaista lähteä muodostamaan järin syvällistä suhtautumista uudistukseen. Ennenkaikkea uudistus tuo viiden minuutin ajanjaksolle lisää tilaa, johon liittyy omat hyvät ja huonot puolensa.
Hyvänä puolena on tietysti, että ratkaisut saadaan mitä todennäköisimmin nopeammin, ja jatkoajasta tulee huomattavasti viihdyttävämpi. Esimerkiksi kauden avauskierroksella nähty suoritus Markus Nutivaaralta tuskin olisi onnistunut ilman ilmaista lisätilaa.
Tuon lisätilan vuoksi yhdellä yhtä vastaan haastamisia nähdään myös enemmän, mikä puolestaan nostaa todennäköisyyksiä puolustavan joukkueen pakolle ottaa "hyvä jäähy". Itse näen tässä sellaisen uhkakuvan, että erikoistilannepelaamisen rooli korostuu jälleen kerran.
ratkaisut saadaan mitä todennäköisimmin nopeammin, ja jatkoajasta tulee huomattavasti viihdyttävämpi
Oinonen: Lähinnä uudistus on lisännyt vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Esimerkiksi Tappara-Lukko-ottelussa nähtiin vuoronperään molemmissa päädyissä avoimia maalipaikkoja, kunnes Lukko lopulta omansa hyödynsi. Mielestäni aika julma tapa hakea ottelulle ratkaisu.
Ylipäänsä en ymmärrä, miksi runkosarjassa on pakko saada joka ottelulle voittaja. Monesti tasapeli olisi oikeudenmukaisempi tulos kuin voittomaalikilpailusta väkisin haettu ratkaisu. Jos taka-ajatuksena on saada enemmän voittoja jatkoajalla, ehdottaisin toisenlaista pistejakoa.
Varsinaisen peliajan voittaja saisi edelleen kolme pistettä. Jos jatkoajan jälkeen tilanne on tasan, molemmat joukkueet saisivat pisteen. Jatkoajalla maalin tehnyt joukkue saisi kaksi pistettä ja hävinnyt jäisi pisteittä. Tällöin voitoilla olisi enemmän merkitystä, ja myös jatkoajalla nykyistä suurempi panos.
Viikon pelaaja: Toni Koivisto, Lukko
Kolmessa pelissä tehot 3+2 ja pistepörssin kärkipaikka. Jostain syystä ei mahtunut Tampereella tähdistöön, vaikka oli mukana kaikissa kolmessa maalissa, joilla Lukko nousi tappioasemasta voittoon. Ville Vahalahti sai kovan kilpailijan Lukon tärkeimmän hyökkääjän tittelistä.
Viikon twitaatti:
Viuhkolan ja Tuulolan paidat jäädytettiin. Kummallakin iso pelisilmä jopa kyky nähdä peli lintuperspektiivistä.
— Ville Nieminen (@TampereenPoika) 19. syyskuuta 2015