Liigan kurinpidon päätöksiin on pitkään vaikuttanut teon seuraukset, mistä saatiin viidennessä finaalissa konkreettinen esimerkki. KalPan Sami Mutanen taklasi hyökkäysalueella Tappara-hyökkääjä Henrik Haapalaa, joka löi taklauksen jälkeen päänsä laitaan.

Ilman Haapalan saamaa vammaa tilanne olisi näyttänyt tavalliselta kaksinkamppailulta, joista ei pudotuspeleissä juuri ole jäähyjä vihelletty. Nyt tuomiona oli viiden minuutin jäähy ja pelirangaistus.

Taklauksessa kiistatta täyttyivät laitataklauksen tunnusmerkit, mutta tuomio oli liioitellun kova ja perustui puhtaasti seurauksiin.

Pakko on myös muistella kolmatta finaalia, jossa KalPan Alexander Ruuttu loukkaantui tilanteessa, jonka Liigan kurinpitäjä Sampo Liusjärvi on jälkikäteen todennut olleen polvitaklaus. Tapparan Otso Rantakari ei kuitenkaan saanut minkäänlaista rangaistusta.

Kaksinaismoralismi elää ja voi hyvin Liigan tuomaritoiminnassa.

Haapalan loukkaantuminen oli valitettavaa, mutta sen ei pitäisi näin dramaattisesti vaikuttaa tuomioon. Mutasen taklaus ei ollut missään nimessä törkeä, ja pelaaja voi loukkaantua puhtaassakin taklauksessa.

Tuomioiden koventaminen seurausten vuoksi on perusteetonta ja väärin.