Topit
1) Steven Stamkos, Tampa Bay Lightning
Tampa Bay Lightning voittaa ja kaatuu kapteeninsa Steven Stamkosin mukana. Tämä kävi selväksi viime kaudella, jonka Stamkos vietti lähestulkoon kokonaan sairastuvalla. Tuolloin salamapaidat jäivät kokonaan pudotuspelien ulkopuolelle.
Tällä kaudella Stamkos on kuitenkin palannut ja Floridassa aurinko paistaa kirkkaammin kuin pitkään aikaan.
Häkellyttävintä Stamkosin alkukaudessa on ollut hänen muodonmuutoksensa aiempaan nähden: vaarallisena maalitykkinä tunnetusta kanadalaisesta on kuoriutumassa peliä rakentava ja rytmittävä sentteri, jonka tarjoilusta on nauttinut ennen kaikkea liigan pistepörssiä johtava Nikita Kutšerov.
Aiemmin lähinnä terävään laukaukseensa luottanut Stamkos ehtikin summata ennen joulutaukoa 13 maalin lisäksi 32 syöttöpistettä, joka on eniten sitten kauden 2011−2012.
Toki tuon kauden jälkeen Stamkos on pelannut vain yhden täysin ehjän kauden, mutta on huomionarvoista, että kauden ollessa puolivälissään Lightning-kapteeni on enää 14 syöttöpisteen päässä henkilökohtaisesta syöttöpiste-ennätyksestään.
Monipuolistunut, uusia sivuja kikkakirjaansa löytänyt Stamkos on ottamassa joukkonsa hallintaansa ja valmis viemään joukkueensa tänä vuonna pitkälle.
2) Claude Giroux, Philadelphia Flyers
Myös Claude Giroux on ollut tällä kaudella häikäisevä. Jopa 93 pisteeseen kaudella 2011−2012 yltänyt Giroux on näyttämässä, että viime kauden jokseenkin kohtuulliset 58 pistettä olivat kaikesta huolimatta vain hetkellinen notkahdus.
Ennen joulutaukoa Flyers-kippari ehti nikkaroida tehot 13+29, joiden myötä Giroux on matkalla uransa toiseksi parhaaseen pistesaaliiseen.
Leijonanosa Giroux'n pisteistä on syntynyt tasaviisikoin, mikä osaltaan alleviivaa ykkössentterin arvoa vastustajien parhaita vastaan illasta toiseen pelaavana uurastajana. Aloituksistakin Girouxon onnistunut kaapimaan omilleen kiitettävät 58 prosenttia.
Kapteeniaan ailahtelevasti pelannut Flyers ei siis voi mistään syyttää, mutta on valitettava tosiasia, että Giroux'n takana sentterimateriaali on liian ohkaista.
3) Brayden Schenn, St. Louis Blues
Työympäristön muutos oli selvästikin sitä, mitä Brayden Schenn oli kaivannut. Kesällä Philadelphiasta St. Louisiin matkannut Schenn intoutuikin hänelle ennennäkemättömään pistetehtailuun löydettyään yhteisen sävelen uusien ketjukaveriensa Vladimir Tarasenkon ja Jaden Schwartzin kanssa.
Parhaimmillaankin urallaan 59 pisteeseen yltänyt Schenn latoi alkukaudella tiskiin tehot 17+23 ja on siten varsin epäilyksettä rikkomassa kausikohtaisen ennätyksensä.
Flyersin sentterihierarkiassa muun muassa Giroux'n taakse jämähtäneestä Schennistä kaavailtiin Bluesissakin todennäköisesti ja korkeintaan tonttinsa hoitavaa, ihan kelvollista kakkossentteriä. Schenn kuitenkin asetti uuden vaihteen silmään, ja tehokkuus on kasvanut merkittävästi vastuun lisääntyessä, mikä varmasti yllätti myös uuden työnantajan.
Schennin johdattamana Bluesin ykkösvitja vyöryttää peliä alati kohti vastustajan päätyä, minkä myötä oman maalin suojeleminen käy Bluesille helpommaksi. Voidaankin sanoa, että Schennin, Tarasenkon ja Schwartzin välille syntynyt kemia on yksi merkittävimmistä syistä Bluesin vastaansanomattoman väkevälle alkukaudelle.
Sutterin toteuttama riskit minimoiva ja tinkimätön puolustuspeli epäilemättä söi viime kaudella Kings-kipparin hyökkäystehokkuutta, mutta tällä kaudella virtaa on ollut myös hyökkäyssuuntaan.
4) Anze Kopitar, Los Angeles Kings
Sen, mitä kapteeni Stamkos on on tehnyt Lightningille, on niin ikään kapteeni Anze Kopitar tehnyt Kingsille: nostanut joukkueen itsensä mukana jaloilleen. Kingsin kolmen laihan vuoden jälkeen peli tuntuu taas sujuvan, ja joukkue onkin tällä kaudella vakiinnuttanut paikkansa Tyynenmeren divisioonan kärkisijoilla.
Tästä kunnia kuuluu eittämättä kunnostautuneille kärkipelureille, Kopitar etunenässään.
Slovenialainen tunnetaan tunnollisena kahden suunnan pelurina, mutta viime kaudella onnistumiset hyökkäyssuunnassa olivat vähissä ja maalijyvä kateissa − 40 syötön ohella Kopitar onnistui vain 12 kertaa maalinteossa.
Paikkoja oli, mutta mistään ei mennyt sisään. Tällä kaudella pelin henki on toinen: ennen joulutaukoa Kopitar heilutti maaliverkkoa 17 kertaa, ja syöttöjäkin kertyi kiitettävät 21 kappaletta.
Vaikka Kopitar hoitaakin puolustusvelvoitteensa tinkimättömästi, kaipaa Kings ykkössentteriltään myös tehoja, ja siinä mielessä Kopitarin hyökkäyksellinen jälleensyntymä onkin varmasti tuottanut helpottuneita huokauksia enkelten kaupungissa.
Osansa Kopitarin lentokelissä on varmasti täksi kaudeksi valmennusvastuun ottaneella John Stevensillä, joka suosii edeltäjäänsä, Darryl Sutteria, hyökkääävämpää pelitapaa. Sutterin toteuttama riskit minimoiva ja tinkimätön puolustuspeli epäilemättä söi viime kaudella Kings-kipparin hyökkäystehokkuutta, mutta tällä kaudella virtaa on ollut myös hyökkäyssuuntaan.
5) Nathan MacKinnon, Colorado Avalanche
Colorado Avalanche majailee surulliseen tuttuun tapaansa pudotuspeliviivan alapuolella, mutta Nathan MacKinnonia ei käy asiasta syyttäminen.
Läpi kauden pistepörssin kärkikymmenikössä viihtynyt vuoden 2013 ykkösvaraus iski alkukaudella 35 otteluun tehot 14+24, minkä myötä hänen on lupa odottaa rikkovan 63 pisteen piste-ennätyksensä, jonka hän takoi heti tulokaskaudellaan.
MacKinnonin johtama Avalanchen ykkösvitja on kokonaisuudessaan esiintynyt edukseen, ja hänen löytämänsä kitkaton yhteys Gabriel Landeskogin ja Mikko Rantasen kanssa on luonut valoa Avalanchen käynnissä olevaan korpivaellukseen.
Erityisesti Landeskog on löytänyt otteisiinsa uutta puhtia kyseisen kemian löytymisestä ja onkin sentterinsä jatkuvan tarjoilun siivittämänä todennäköisesti rikkomassa henkilökohtaisen maaliennätyksensä.
Nopea ja kiekollisesti taitava MacKinnon ei myöskään kaihda fyysistä peliä, sillä ylivoimalla hänen paikkansa useimmiten on maalineduskahinoissa. MacKinnonin orkestroima ylivoimakoostumus onnistumisineen onkin elintärkeä osa Avalanchen peliä.
Flopit
1) Matt Duchene, Colorado Avalanche / Ottawa Senators
Maisemanvaihdoksen piti muuttaa kaiken Matt Duchenen alamäkeen ajautuneella uralla. Avalanche-kausina puhuttiin jatkuvasti siitä, kuinka siirtohuhujen ympäröimänä on vaikea kaivaa koneesta kaikki irti, ja siitä syystä myös suorittaminen oli yhtä tervassa tarpomista.
Sitten se iski, massiivinen pelaajakauppa kolmen seuran kesken, jonka myötä Duchene matkasi Ottawaan ja kohti uutta alkua. Mikään ei kuitenkaan muuttunut.
Duchene aloitti palveluksensa Senatorsin leivissä seitsemän ottelun pisteettömällä putkella, ja yhteensäkin tehoja siunaantui uudessa joukkueessa ennen joulutaukoa vain viisi kappaletta (2+3) 20 pelissä.
Ennen joulun pyhiä luistimet 34 kertaa jalkoihinsa sitonut Duchene onnistui saalistamaan ainoastaan 15 (6+9) tehopistettä, jota voidaan pitää surkuteltavana määränä ykkössentterille, joka on urallaan yltänyt myös 70 pisteen kauteen.
Tuskaisuus ja pakonomaisuus ovat laatusanoja, jotka määrittelevät osuvasti Duchenen peliä tällä hetkellä. Kanadalainen kaipaisi viipymättä onnistumisia luhistuvan itsetunnon eheyttämiseksi, sillä tällä hetkellä kiekko ei löydä tietään maalin perukoille huippupaikoiltakaan.
Duchenen onnistumisprosentti on pudonnut merkittävästi niistä kausista, joina peli-ilo oli vielä tallella.
2) Jonathan Drouin, Montreal Canadiens
Duchenen tavoin Jonathan Drouin matkasi kesällä synnyinmaahansa ottaakseen paikkansa tulosroolissa. Hänelle ykkössentterin postia tarjosi Montreal Canadiens, mutta alkukauden perusteella näyttää siltä, että saappaat ovat olleet liian suuret täytettäviksi.
Vastuu on kasvanut, mutta tulokset ovat jäämässä jälkeen viime kaudesta, jolloin Lightningin ensimmäisen kierroksen varaus nakutti 53 (21+32) tehopistettä 73 ottelussa. Sen sijaan käynnissä olevan kauden 31 ensimmäistä peliä tuottivat tehot 5+13, joka ei kestä vertailua muiden joukkueiden kärkipelureihin.
On kuitenkin myönnettävä, että Drouin on kärsinyt Canadiensin muutoinkin yskähdelleestä hyökkäyspelistä ja ketjukavereiden saamattomuudesta. Drouin onkin ollut ainoa pysyvä palanen Canadiensin ykkösnyrkissä ketjuruletin pyöriessä muutoin villisti.
Siitä huolimatta nuori taituri ei ole onnistunut olemaan sellainen sateentekijä, jollaiseksi kanadalaisseura hänet kesällä hankki. Drouinin eittämättä odotettiin lunastavan potentiaalinsa ja nousevan viimeinkin tähtihyökkääjäkategoriaan saadessaan vain riittävän hyvän mahdollisuuden ja vastuullisen roolin joukkueensa ykköskentällisessä.
Toistaiseksi ei kuitenkaan näytä siltä.
Drouin ei ole onnistunut olemaan sellainen sateentekijä, jollaiseksi kanadalaisseura hänet kesällä hankki.
3) Markus Granlund, Vancouver Canucks
Niin ikään Markus Granlund lähti toiveikkaana uuteen kauteen. Viime kauden päättänyt rannevamma oli enää historiaa, ja joukkueensa viime kauden toiseksi parhaan maalintekijän uskottiin jatkavan orastavaa kehitystään. Tähän mennessä lupauksille ei ole kuitenkaan saatu katetta.
Viime kaudella 19 maalia 69 ottelussa mättäneen Granlundin joulutaukoa edeltävä kausi tuotti vain tehot 7+2, joista kuusi syntyi vasta joulukuussa.
Tehottomuuden taustalla voidaan tosin nähdä se, että uuden päävalmentajan, Travis Greenin, komennon myötä suomalaisen peliaika on jäänyt vähiin, eikä viime kaudelta tuttua ylivoimavastuutakaan juuri siunaantunut ennen joulukuun otteluita.
Canucks kärsii tällä hetkellä monista loukkaantumisista, mikä saattaa poikia oulunsalolaiselle jälleen kerran tilaisuuksia osoittaa arvonsa joukkueelleen.
Granlundin onkin pystyttävä repimään kaikki mahdollinen hyöty irti hänelle suotavasta lisävastuusta niin tasakentällisin kuin ylivoimallakin, jolloin työn jäljen voisi kuvitella olevan viime kaudella nähdyn mukaista.
4) Ryan Johansen, Nashville Predators
Oivallisen viime kauden pelannut Ryan Johansen oli epäilyksettä yksi Nashville Predatorsin pitkän pudotuspelikevään pääarkkitehdeista aina loukkaantumiseensa saakka. Kesällä seura palkitsikin Johansenin rahakkaalla kahdeksan vuoden sopimuksella, mikä osaltaan kieli huimista odotuksista ykkössentterin suhteen.
P. K. Subbanin jälkeen joukkueen kovapalkkaisimmaksi peluriksi kohonnut Johansen ei ole kuitenkaan aivan täysin kyennyt osoittamaan olevansa hänelle luotetun vastuun arvoinen. Joulutaukoa edeltävä kausi tuotti 23 (5+18) tehopistettä 32 ottelussa, jolloin hänen pistetahtinsa siis laahaa viime kauteen verrattuna.
Kyseinen kehityskulku ei varmasti ollut Predators-GM David Poilen toiveissa hänen tarjotessaan pitkää kiinnitystä lahjakkaaksi tiedetylle Johansenille.
Ylivoimalla Johansenin peli on jossain määrin toiminut, mutta tässäkin suhteessa ruuvia on vielä varaa kiristää. Vaikka Predatorsin ylivoima onkin onnistumisprosentiltaan liigan eliittiä, mistä kunnia eittämättä osaltaan kuuluu myös Johansenille, ei hän kuitenkaan kuulu joukkueensa kärkionnistujiin ylivoimalla − puhumattakaan liigan tasosta.
Ykköskentässä vaikuttavan Johansenin on löydettävä vastuunsa ja peliaikansa edellyttämä suoritustaso − hän kun ei mahdu tällä hetkellä liigan 50 tehokkaimman sentterin joukkoon. Kyseinen tosiasia on varsin ikävä, kun otetaan huomioon, että kyseessä on kahdeksan miljoonaa kaudessa tienaava ykkössentteri.
5) Sidney Crosby, Pittsburgh Penguins
Pittsburg Penguins on joukkue, joka on tottunut menestymään. Viime vuosina valtansa vakiinnuttanut kiekkodynastia on kuitenkin tällä hetkellä vaarassa jäädä kokonaan pudotuspelien ulkopuolelle ensimmäistä kertaa 12 vuoteen. Tässä kohtaa katseet kääntyvät joukkueen johtaviin pelaajiin, erityisesti kapteeni Sidney Crosbyyn.
Ennen joulutaukoa kerätty 34 (14+20) tehopisteen pistesaldo ei ole huono lukema − paitsi, jos nimi sattuu olemaan Crosby. Modernin jääkiekon aikakauden paras pelaaja on tässä vaiheessa jäämässä jälkeen paitsi omasta kausikohtaisesta pistekeskiarvostaan myös liigan pistepörssin kärjestä.
Tätä voi pitää outona erityisesti sitä taustaa vasten, että kiekon kanssa alati taikatemppuja työstävän Crosbyn jos kenen olisi voinut kuvitella hyötyvän täksi kaudeksi voimaan tulleesta mailahäirinnän nollatoleranssista. Päinvastaisesti pistetahti onkin näyttänyt hyytyvän samassa rytmissä koko pingviinilauman peliesitysten kanssa.
Pistetehtailun sijasta Crosby on kyseenalaisesti kunnostautunut jäähypenkin kuluttamisessa, ja Penguins-kipparin nimi komeileekin liigan 30 eniten rangaistun pelaajan joukossa 40 jäähyminuutilla. Toki on hyvin mahdollista − ja suorastaan todennäköistä −, että Crosby herää talviuniltaan tosipelien lähestyessä ja ottaa joukkueen vielä reppuselkäänsä.
Tämän ryhtiliikkeen aika on kuitenkin käsillä juuri nyt ennen kuin ero viimeisiin villi kortti -paikkoihin kasvaa liian suureksi.