Vastassa oli turnauksen ylivoimainen suosikki. NHL-huippupelaajia vilisevä Venäjä, joka oli tullut turnaukseen pelaamaan joukkueena.

Tiedettiin, että Suomi tarvitsee käytännössä täydellisen peliesityksen pienen onnen kera, jotta finaalipaikka irtoaisi. Puolustus-, hyökkäys, maalivahti- ja erikoistilannepelaamisen oli onnistuttava.

Ja nehän onnistuivat. Itse asiassa onnea Suomi ei oikeastaan voittoon juuri tarvinnut: niin täydellinen Leijonien esitys oli.

Puolustuspeli tiivistyi ja parani pelin edetessä. Se oli lopulta paljon laadukkaampaa kuin Ruotsi-pelissä. Hyökätessä Suomi oli kiekkovarma ja yhtenäinen. Kevin Lankinen pelasi elämänsä ottelun.

tämä Suomen voitto oli hämmentävän kova suoritus.

Kun huomioidaan se, että Venäjä pelasi koko 60 minuuttia melkolailla yhtenäisesti ja sitoutuneesti eikä fokus karannut olennaisesta, tämä Suomen voitto oli hämmentävän kova suoritus.

Voitto osoitti, kuinka vahva on Suomen itseluottamus, joka kumpuaa toimivasta pelitavasta. 

Siellä ne "Liiga-Leijonien" julletyrväiset ja joelkivirannat painelivat huimalla itseluottamuksella malkinien ja orlovien kanssa yks yhtä. Voittivat kiekollisena yhdellä yhtä vastaan -tilanteita, voittivat kaksinkamppailuja, riistivät kiekkoja.

Oliko vastassa tosiaan NHL:n parhaita yksilöitä ketju toisensa perään?

Ja edelleen täytyy huomioida, että Venäjä pelasi omalla hyvällä tasollaan, eikä kyykännyt kuten Ruotsi puolivälierässä.

Lisäksi kun huomioidaan vielä se, että Leijonilla oli allaan toissapäivänä myöhäinen iltapeli, joka venyi jatkoajalle, ja sen jälkeen matkustaminen seuraavana päivänä Bratislavaan, on nostettava Jukka Jalosen valmennustiimille hattua. Se onnistui virittämään joukkueensa jälleen taktisesti, henkisesti ja fyysisesti nappivireeseen.

Toistan siis vielä uudemman kerran: tämä Suomen voitto oli hämmentävän kova suoritus. 

Leijonat osaa Jalosen lätkän vaikka unissaan

Suomi tarvitsi voittaakseen kiekkokontrollia ja pelin temmon hidastamista sekä temmon kontrollointia.

Suomi kuitenkin ymmärsi sen, että vastassa oli niin kovan luokan joukkue, että jokainen hetki, jossa Suomi pystyi kiekkoa kontrolloimaan joko oman maalin takana tai vastustajan päädyssä, olivat sille koko ajan plussaa. 

Avauserän ensimmäiset 15 minuuttia oli Suomelta juuri sitä peliä, mitä pitikin. Viivelähtöjä, kiekkokontrollia, vahvaa kamppailupelaamista ja pitkiä hyökkäyksiä. Venäjä saatiin pelin alussa omalle epämukavuusalueelle. Se saattoi aiheuttaa sen pienen, ratkaisevankin henkisen särön Venäjän pelaamiseen, mikä näkyi erityisesti siinä, että Venäjä ei lukuisista paikoistaan huolimatta kiekkoa saanut maaliin. Lankinen oli toki hirmuliekeissä.

Siellä ne julletyrväiset ja joelkivirannat painelivat huimalla itseluottamuksella malkinien ja orlovien kanssa yks yhtä.

Kun muutamina hetkinä erän loppua kohden Suomen viisikko rakoili, edes hetkeksi, ja Venäjä pääsi käyttämään avointa jäätä ja pitkiä avauksia siniviivan tuntumaan, Suomella oli vaikeuksia.

Kiekollisena Suomi pelasi turnauksen parhaan ottelunsa. Ei paljoa Suomen puolustajia päätä huimannut tai puntti tutissut, vaikka painetta tuli luisteluvoimaisilta Venäjän NHL-supertähdiltä. Aivan yhtä lailla puolustajat pelasivat poikittain, käyttivät paineen alla reverse-syöttöjä, pysähtyivät maalin taakse ja kiekottelivat. Suomen alakolmio eli keskushyökkääjän ja puolustajien muodostama kolmio, toimi kiekollisena moitteetta.

Toiseen erään Suomi tiivisti keskialueen puolustuspeliään. Samalla kiekottomien puolustaminen jämäköityi. Avojäätä oli tarjolla entistä harvemmin Venäjän hyökkääjille. Temmon kontrollointi näkyi enemmän tiiviinä puolustuspelinä ja toisaalta pitkinä hyökkäysalueen kulmapeleinä kuin viivelähtöinä.

Suomi pelasi kokonaisuutena virheettömämmin kuin puolivälierässä Ruotsia vastaan.

Pelaajat osaavat pelitavan, vaikka joukkue herätettäisi ensi yönä kello kolme ja finaali pelattaisi keskellä yötä.

Päätöserässä johtoaseman puolustaminen oli jälleen mainio esimerkki siitä, että mikään ei horjuta Suomen pelitavan toteuttamista. Aivan sama, mikä tilanne, mitkä panokset, paljonko kellossa on aikaa ja mikä joukkue on vastassa – Suomi pelaa systeeminsä mukaan tilanteita tunnistaen.

Leijonat joutui turvautumaan johtoasemassa paljon trap-pelaamiseen, mutta se ei jäänyt makaamaan tai odottamaan, vaan tunnisti tilanteet, jolloin sen kannatti nostaa prässiään. Ja sitten iskettiin kiinni koko viisikon voimalla.

Henkisesti ja taktisesti heikompi joukkue olisi viimeisellä kymmenellä minuutilla tyytynyt lyömään kiekkoa plekseistä ulos tilanteessa kuin tilanteessa. Suomi pysähtyi, tunnisti tilanteen, vei kiekon maalin taakse ja pelasi viivelähdön.

Suomen pelaajat osaavat Jalosen pelitavan vaikka unissaan. He osaavat sen, vaikka joukkue herätettäisi ensi yönä kello kolme ja finaali pelattaisi keskellä yötä. 

Suomen itseluottamus- ja varmuus niin joukkueen kuin pelaajien henkilökohtaiseen pelaamiseen on silmiinpistävää. Pelaajat tietävät roolinsa. He tietävät ja tuntevat joukkuekaverinsa. Pelaajilla on koko ajan varmuus selkäytimessä siitä, miten pelitilanteet kulloinkin pelataan ja missä ja miten muu viisikko liikkuu. Tämä varmuus johtaa esimerkiksi vahvaan kaksinkamppailu- ja kulmapelaamiseen, sillä pelaajat voivat keskittyä täysin kyseisen kamppailun voittamiseen. Siksi Suomi kamppailee vastustajiaan korkeammalla intensiteetillä ja kuroo vastustajan pelaajamateriaalietua siten kiinni.

Kiekollisena pelaajat voivat keskittyä etsimään niistä tutuista syöttösuunnista pelitilanne huomioiden juuri sitä parasta kyseiseen tilanteeseen.

Nämä ovat niitä konkreettisia etuja, joita puolitoista kuukautta yhdessä hiottu pelitapa Leijonille antaa. Puolivälierässä ja välierässä ollaan nähty seuraus sille, kun Leijonat pelasi alkulohkossa myös häntäpään joukkueita vastaan "tylsästi" oman pelitapansa mukaisesti, eikä lähtenyt hyökkäysrallatteluun. Kaikki tähtäsi siihen, että ratkaisupeleissä peli tulee niin selkäytimestä kuin vain voi. Siksi Suomi kuroi myös kelvollisesti joukkueena pelanneen Venäjän pelaajamateriaalietua kiinni.

Venäjän kollektiivi toimi ihan hyvin, Suomen loistavasti.

Suomea on todella vaikea pysäyttää huomisessa finaalissa. Vaikka Leijonat on turnauksen ylivoimaisesti yhtenäisin pelikirjajoukkue, myös finaaliin joukkue lähtee sille suosiollisesta asemasta: altavastaajana.'

Juttua muokattu 20:11. Otsikkoa muokattu.