NHL on sarjana jatkuvassa muutoksessa. Pelaajilta vaaditut ominaisuudet muuttuvat ja parhaat käytännöt johtoportaassa vaihtelevat. Vielä viisi vuotta sitten Los Angeles Kingsin fyysinen pelityyli oli se, jolla voitettiin mestaruuksia ja jota kaikki seurat yrittivät parhaansa mukaan kopioida. Viime vuosina ollaan kuitenkin menty täysin päinvastaiseen suuntaan, ja nykyään nopeus on niin yksilöiden kuin joukkueen tasolla äärimmäisen tärkeää.
Uudenlainen NHL on avannut aivan uudenlaisia mahdollisuuksia myös pienikokoisille pelaajille. Tämä näkyy myös varaustilaisuudessa. Organisaatiot ovat selkeästi muuttaneet ajatusmaailmaansa pienikokoisten pelaajien varaamisessa, mistä hyvänä esimerkkinä on 178-senttinen puolustaja Quinn Hughes, jonka Vancouver Canucks varasi viime kesän varaustilaisuuden seitsemäntenä pelaajana.
Viisi vuotta sitten 178-senttisen puolustajan varaamista noin korkealla pidettiin päättömänä ideana. Esimerkiksi kesän 2013 varaustilaisuuden ensimmäisellä kierroksella varattiin yhdeksän puolustajaa, joista kaikki yhtä lukuun ottamatta olivat yli 185-senttisiä.
16 tehopistettä 46 QMJHL-ottelussa tehnyt 197-senttinen Samuel Morin varattiin koko tilaisuuden 11. pelaajana, kun 37 tehopistettä 67 ottelussa Yhdysvaltojen kehitysohjelmassa tehnyt 178-senttinen Will Butcher sai odotella nimeään aina viidennelle kierrokselle saakka.
Nykytilanne sopii hyvin Cole Caufieldille. Hän on hädintuskin 170-senttinen, mutta samalla yksi tämän vuosikymmenen lahjakkaimmista varausikäisistä maalintekijöistä. Hänen profiilillaan varustettua pelaajaa ei välttämättä olisi kymmenen vuotta sitten varattu moneen kierrokseen, kenties ei ollenkaan. Tänä vuonna Caufieldilla on mahdollisuus tulla varatuksi kymmenen, jopa viiden ensimmäisen pelaajan joukossa.
Pelaaja | Kausi | Maalit |
Cole Caufield | 2018–2019 | 72 |
Auston Matthews | 2014–2015 | 55 |
Cole Caufield | 2017–2018 | 54 |
Patrick Kane | 2005–2006 | 52 |
Phil Kessel | 2004–2005 | 52 |
Phil Kessel | 2003–2004 | 52 |
Yllä oleva taulukko kuvaa hyvin, miksi Caufield on Yhdysvaltojen kehitysohjelman kaikkien aikojen paras maalintekijä. Jo ensimmäisellä kaudellaan hän jäi ainoastaan maalin päähän Auston Matthewsin kaudella 2014–2015 asettamasta yhden kauden maaliennätyksestä. Caufield pelasi Jack Hughesin, Alex Turcotten, Cam Yorkin ja Spencer Knightin kanssa 16-vuotiaana alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa kirjauttaen seitsemään otteluun neljä maalia.
Pankki räjähti lopullisesti tällä kaudella. 28 USHL-ottelussa Caufield kirjautti esimerkiksi uskomattomat 29 maalia. Koko kaudella hän heilutti verkkoa yhteensä käsittämättömät 72 kertaa, kun Matthewsin edellinen ennätys oli ollut 55 maalia. Caufieldin uutta maaliennätystä tullaan tuskin rikkomaan lähitulevaisuudessa.
Pelaaja | Vuosi | Ottelut | Maalit |
Cole Caufield | 2019 | 7 | 14 |
Aleksandr Ovetškin | 2002 | 8 | 14 |
Nikita Kutšerov | 2011 | 7 | 11 |
Ilja Kovaltšuk | 2001 | 6 | 11 |
Toni Rajala | 2009 | 6 | 10 |
Teemu Pulkkinen | 2010 | 6 | 10 |
Suuri yleisö sai erinomaisen oppitunnin Caufieldin vaarallisuudesta tämän kevään alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa, kun hän sivusi Aleksandr Ovetškinin yhden turnauksen maaliennätystä 14 täysosumalla. Caufield teki tosin maalinsa seitsemässä ottelussa, kun Ovetškin tarvitsi ennätykseensä kahdeksan peliä. Yhdysvaltalaislaiturin 18 tehopistettä riittävät turnauksen historiallisessa pistepörssissä jaetulle neljännelle sijalle.
Vahvuudet ja heikkoudet
Kukaan ei tee 72 maalia kaudessa ilman erinomaista laukausta, joten ei liene yllätys, että Caufield on koko varaustilaisuuden taitavin laukoja. Erityisen vaarallinen on hänen rannelaukauksensa, joka on äärimmäisen tarkka, nopea ja se lähtee Caufieldin lavasta hyvin vaivattomasti. Hän voi yllättää rannelaukauksellaan maalivahdit mistä kulmasta ja etäisyydeltä tahansa.
Caufieldin lyöntilaukaus ja kyky laukoa suoraan syötöstä ovat huippuluokkaa, mutta hän eroaa tässä kohtaan hieman Ovetškinista ja Patrik Laineesta, jotka tekevät maaleja esimerkiksi ylivoimalla poikkeuksellisen kaukaa. Caufield tykkää pelata ylivoimalla perinteisemmällä alueella, vasemman b-pisteen tuntumassa. Huomattavasti isokokoisempien Ovetškinin ja Laineen lyöntilaukauksessa on enemmän voimaa, mutta Caufieldin viimeistelytarkkuus on kahden aiemmin mainitun tasolla.
Caufieldin vahvuudet eivät pääty laukaukseen, vaan hän on myös erittäin juonikas kiekollisena. Hänen kiekonkäsittelytaidot ovat erinomaiset, ja hän hyödyntää käsiään tehokkaasti päästäkseen käyttämään rannelaukaustaan. Caufield on myös hyvä luistelija, joskaan ei todellinen vauhtikone. Hän on kuitenkin nopeampi kuin esimerkiksi Alex DeBrincat, johon Caufieldia on verrattu jatkuvasti kauden mittaan. Vertailu ei ole yllättävä, sillä molemmat ovat todella lyhyitä mutta erittäin tehokkaita maalintekijöitä.
Vaikka ajat ovat muuttunut, Caufield on pieneksikin pelaajaksi vielä poikkeuksellinen pieni. NHL:n testileiritapahtumassa hänet listattiin 170-senttiseksi ja 74-kiloiseksi. Kysymys siitä, kuinka Caufield pystyy hyödyntämään vahvuuksiaan NHL-tasolla, on jakanut kykyjenetsijöiden mielipiteitä läpi kauden. Osan mielestä hän on poikkeuksellinen lahjakkuus, kun taas osa on huomattavasti skeptisempi.
Caufield on saanut myös kritiikkiä Hughesin kaltaisen pelintekijän kanssa pelaamisesta. Koko Yhdysvaltojen 2001-syntyneiden ikäluokka oli poikkeuksellisen lahjakas, ja Caufield pelasi paljon koko varaustilaisuuden ensimmäisenä pelaajana todennäköisesti varattavan Hughesin kanssa. On selvää, että erinomainen maalintekijä hyötyy paljon hyvän syöttäjän kanssa pelaamisesta, ja esimerkiksi Laine on ollut vaikeuksissa NHL-tasolla ilman laadukasta pelintekijää erityisesti tasaviisikoin.
Kuitenkin myös DeBrincatin kohdalla puhuttiin, että hänen maalimääränsä ovat paljolti Connor McDavidin ansiota, sillä kaksikko pelasi paljon samassa ketjussa OHL:n Erie Ottersissa kaudella 2014–2015. DeBrincat on jälkeenpäin näyttänyt olevansa erittäin vaarallinen maalintekijä myös ilman McDavidia, joskin hän on myös Chicago Blackhawksissa pelannut lahjakkaiden pelintekijöiden kanssa.
Caufieldin vahvuudet ja heikkoudet näkyvät hyvin Mitch Brownin tasaviisikoin keräämistä "mikrotilastoista". Kuten olettaa saattaa, Caufield on luodun maaliodottaman, laukausten, suoraan syötöstä lähteneiden laukausten ja vaarallisista paikoista lähteneiden laukausten määrää katsottuna Brownin CHL:stä ja osittain USHL:stä keräämän aineiston kärkeä.
Muilla mittareilla Caufield ei kuitenkaan loista useiden joukkuekavereidensa tapaan. "Syöttöodottamaa" hän loi aineiston keskiarvoa paremmin, mutta hän myös pelasi uskomattoman laadukkaassa joukkueessa. Kontrolloitujen hyökkäysalueen siniviivan ylitysten määrässä Caufield oli melko heikko.
Tämä ei tule täytenä yllätyksenä kehitysohjelman pelejä viimeisen kahden vuoden aikana katsoneille, sillä esimerkiksi Hughes, Turcotte ja Trevor Zegras ovat kiekonkuljettajina loistavia, ja Caufieldin roolina oli enemmän hakeutua maalipaikkoihin ja viimeistellä tilanteet. Puolustusalueen siniviivan kontrolloitujen ylitysten määrässä Caufield pärjää vieläkin huonommin. Puolustusalueella Caufield ei muutenkaan ole parhaimmillaan, mutta samaa voi sanoa monesta NHL:n parhaasta maalintekijästä.
Jatkoajan arvio
Caufieldin sijoitus oli suurimman osan kaudesta kymmenen ja 20 välillä eri kykyjenetsijöiden sekä kykyjenetsijätoimistojen listauksissa. Alle 18-vuotiaiden MM-kisojen jälkeen useat tahot ovat nostaneet laiturin listoillaan kymmenen parhaan joukkoon. Esimerkiksi The Athleticin Corey Pronmanin listalla Caufield on sijalla viisi. NHL Central Scouting listasi Caufieldin Pohjois-Amerikassa pelanneista kenttäpelaajista kahdeksanneksi.
Caufieldin lopullista varausnumeroa onkin vaikea vielä tässä vaiheessa ennustaa. Raporttien mukaan useat joukkueet aina kolmantena varaavasta Blackhawksista lähtien ovat olleet kiinnostuneet Caufieldista, joka on sitoutunut pelaamaan ensi kaudella Wisconsinin yliopiston paidassa. Nopeaa NHL-apua kaipaavalle joukkueelle hän ei ole paras mahdollinen vaihtoehto, mutta yhdelläkään toisella pelaajalle ei tässä varaustilaisuudessa ole maalintekijänä yhtä korkeaa potentiaalia kuin Caufieldilla.
Ennustus: Cole Caufield varataan sijoilla 7-9.