Ensi perjantaina jo 26. kerran järjestettävä Pitsiturnaus on Suomen jääkiekkomaailman outolintu. Siellä kuusi hiljattain kesätauolta palannutta joukkuetta ratkoo paremmuutensa tynkäotteluissa. Kahdeksan ensimmäistä ottelua pelataan kahdessa 15 peliminuutin erässä ja finaalikin on vain kahden 20 minuutin mittainen.
Urheilullisuuden kanssa turnauksella ei siis ole mitään virkaa − ja turnauslippujen hinnatkin ovat Lukon kannattajayhteisö Raumam Bojan mukaan räjähtäneet käsiin.
#pitsiturnaus indeksikorotukset:
2009: 25€
2010: 27€ (+2€)
2011: 29€ (+2€)
2012: 30€ (+1€)
2013: 32€ (+2€)
2014: 33€ (+1€)
2015: 35€ (+2€)
2016: 38€ (+3€)
2017: 40€ (+2€)
2018: 42€ (+2€)
2019: 45€ (+3€)10 vuotta +80% "👍"#Lukko
— Raumam Boja (@raumamboja) May 9, 2019
Järisyttävästä 80 prosentin hinnannoususta huolimatta turnaus kerää katsojia vakuuttavan varmasti vuodesta toiseen. Tänäkin vuonna esimerkiksi turnauksen VIP-aitiot on myyty jo hyvissä ajoin loppuun. Miten ihmeessä tämä voi olla mahdollista?
Syy on yksinkertainen. Pitsiturnaus − tuo Äijänsuon kiekkokarnevaali − kokoaa kiekkokansan yhteen pitkän kiekottoman kesän jälkeen. Siellä kannattajat näkevät oman joukkueensa kauden ensimmäiset pelit.
Otteluiden välissä kannattajat kokoontuvat jäähallin nurmikolle ja nauttivat kesän antimista.
Ainahan sanotaan, että aamun toisena matsina pelattava paikallisottelu Lukko−Ässät on turnauksen vetonaula, "koska silloin katsomot täyttyvät äärimmilleen". Voin vain vahvistaa tämän väitteen ainoan Pitsiturnaus-käyntini perusteella: elokuussa 2012 en edes mahtunut katsomon puolelle!
Markkinatalouden perusoppien mukaisesti Lukko nyhtää lipuista alati kasvavia hintoja, koska kysyntää riittää. Pitsiturnaus on vahva brändi.
