Suomi voitti avausottelussaan Slovakian lukemin 6−2. Ottelu oli pelitapahtumiltaan numeroita tasaisempi. Slovakia vei laukaukset 33−30. Aloitukset Suomi vei 31−19.
Onko pakko?
Ottelun alku oli todellakin Slovakian paremmuutta ja osittain Suomen tyhmyyttä. Lujasti karvannut ja suoraviivainen Slovakia jätti Leijonat ihmettelemään, kun se ajoi Suomen alueelle ja maalille. Leijonien maalille välillä käveltiin, toki määrätietoisen ryhdikkäästi ja suoraviivaisesti. Päätä pakotti myös siinä vaiheessa, kun kiekkoa piti purkaa omasta päästä. Suomi roiski kiekkoa laitaan ja pitkillä syötöillä, vaikka peliasennot ja alueen hallinta ei ollut riittävää.
Yksittäisissä tilanteissa peli kääntyi nätisti, kun oman alueen siniviivalla ollut suomalaishyökkääjä sai kiekon laidan puolelle ja sai siirrettyä sen nätisti omalle vauhdilla noutavalle pelaajalle. Enemmän samaan laitaan pakottaminen loi kuitenkin sumppuja, kiekonmenetyksiä ja Slovakian uutta painetta.
Suorahyökkäyksissä tehoa
Slovakian aggressiivinen pelitapa tuotti joukkueelle paikkoja, mutta avasi myös peliä Suomen vastahyökkäyksille. Kun Suomen etäisyydet olivat rakenteina kunnossa, tuottivat riistot ja vastaiskut tulosta. Tilaa löytyi kovaan kiihdytykseen keskialueella, syöttösuuntia useammalle kaistalle, ja lisäksi yksittäisissä hyökkäyksissä myös puolustajat pääsivät hyvin mukaan. Helpottava Sakari Mannisen maali oli näistä yksi esimerkki, ja kyseisessä maalissa oli vielä toinenkin laita mukana avoimen syöttösuunnan tarjoten.
Kiekon karvauksessa ja keskialueella hyvä pöhinä
Suomi oli hyökkäyspäässä rohkea, mutta kokonaisuutena joukkue vetäytyi kiitettävästi myös trap-pelaamiseen. Tämän ainoa ongelma oli se, että otti aikansa, ennenkuin Suomi pääsi toistuvasti katkomaan tai hidastamaan hyökkäyksiä aikaisessa vaiheessa. Suomi hävisi päätypelejä ja jopa unohti osallistua välillä niihin, mikä aukaisi Slovakialle paikkoja ajaa maalille, mutta parhaiten näiltä vältyttiin kun Slovakian rynnistystä päästiin hidastamaan jo siniviivan ylityksessä.
Painoton puoli kunniaan
Suomi aukaisi Slovakian sumppuja painottomalta puolelta pelinrakennuksessa ja hyökkäyspäässä. Ensimmäisellä saatiin vähintään purettua painetta omasta päästä, mutta myös komeita rintamahyökkäyksiä. Toisella taas saatiin elävää peliä silloinkin, kun kiekkoa ei saatu maaliin asti. Suorahyökkäykset olivat torstaina Suomen ykkösase, mutta myös HAHP näytti fiksulta ja tehokkaalta. Painottoman puolen hyökkääjän hiipimiset selustasta avasivat paikkoja syöttää.
Päädystä haettiin välillä kiekko aggressiivisesti päättäen hyökkäys voimakkaaseen maalille ajoon. Kolmas avainjuttu oli puolustajien aktiivinen ja osaava kiekonkäsittely sekä paikanvaihdot ja paikalle nousut. Tämä voi nousta ratkaisevaksi toisessa ottelussa sellaista vastustajaa vastaan, joka karvaa passiivisemmin ja ei anna Slovakian tavoin paikkoja suorahyökkäyksiin.
Maalitili auki leveästi
Suomen kentällisistä kolme neljästä sai maalitilinsä auki. Tällä oli pakosta vapauttava vaikutus pelaamiseen ja jatkoa ajatellen. Myös ylivoimalla maalitili saatiin vakuuttavasti auki.
Johtopäätös: Enemmän hyvää kuin parannettavaa
Runsas maali-iloittelu ja ennakkoluulottomuus kertoivat hyvää Suomen pelaamisen prosessista juuri tällä hetkellä. Pelissä oli huomattavasti enemmän hyvää kuin korjattavaa, mutta pelin kuva olisi voinut näillä tilanteilla olla myös toinen, jos Slovakia olisi ollut hieman onnekkaampi lukuisissa paikoissaan.
Jatkoturnauksen kannalta olisi myös hyvä, jos joukkue joutuisi yhden kerran myös jumppaamaan kärsivällisyyttään erityisen vähän tilanteita sisältävässä puolustussodassa. Nyt ovet olivat suhteellisen avoinna molemmissa päissä, mikä ei todennäköisesti tule olemaan pelin kuva kaikissa jatkossa tulevissa kamppailuissa, eikä yhtä kovaa viimeistelyprosenttia voida odottaa tälläkään määrällä paikkoja.
