Suomi voitti Slovakian olympialaisten välierässä lukemin 2−0 (1-0, 0-0, 0-0). Suomi teki toisen maalinsa tyhjiin. Slovakia vei ottelun laukaukset niukasti 28–27, mitä tosin tasoitti Suomen puolelta kahden miehen ylivoima toisessa erässä. Aloitukset Suomi vei noin 60-prosenttisesti.
Loistava puolustussuunnitelma peliin
Suomen pelisuunnitelma onnistui loistavasti − erän ja tuloksen verran. Jukka Jalosen johtama valmennusryhmä on saanut Suomen puolustuspelin toimimaan hienosti ja edistyen Suomen turnauksen edetessä. Slovakia ajoi vauhdilla Suomen 3–2-trapiin, minkä ansiosta Leijonat pakotti Slovakian ajamaan hyökkäysalueelle ahtaasta paikasta tai heittämään siirtokiekkoja huonoista asemista.
Tämä vaikeutti myös Slovakian karvaamista, kun Suomi pääsi lähtemään organisoidusti, usein sentterihaun kanssa liikkeelle. Välillä Suomen pakki katsoi miltä puolelta maalia Slovakian karvaaja tulee yrittämään kiekonriistoa, ja sitten vaihtoi tylysti toiselle puolelle avauksen. Ajoitukset olivat enimmäkseen hyviä. Ensimmäinen erä oli Suomen paras erä.
Slovakia reagoi, Suomi sakkasi, Slovakia iski
Toinen ja kolmas erä opettivat jälleen kerran, että peli on aina suhteessa vastustajaan. Suomen hyökkäykset olivat heikompia, ja Slovakia oli tarkka omassa päässään. Pitkät hyökkäykset loistivat poissaolollaan, minkä takia Suomen viisikot venähtivät jatkuvasti.
Puolustajat eivät ehtineen hyökkäyspään tilanteisiin mukaan. Slovakia käänsi peliä etenkin silloin vaarallisesti, kun Leijonien hyökkääjät ajautuivat liian syvälle alueelle etäällä puolustajista. Ajoituksissa oli ongelmia oman pään lähdöstä asti, välillä sujuvaa ja kaunista, välillä tökkivää ja karkailevaa.
Myös Suomen trap sakkasi, sillä Slovakia pääsi kääntämään sitä vastaan paremmilla ajoituksilla, peliä kiekkokontrollilla rytmittäen. Yhtäkkiä avauserässä toiminut trap näytti välillä hiihtokisan alamäeltä takaisinkelauksella, kun leijonapelaajat pakittelivat flegmaattisen oloisesti omaa vauhtiaan haluamallaan tavalla kiihdyttelevää Slovakiaa vastaan.
Taktiikkaa ja reagointia
Pelin käänteessä oli todennäköisesti sekä Slovakian päävalmentajan Craig Ramsayn taktista reagoimista edellisen keskinäisen pelin ja ensimmäisen erän tapahtumiin että Suomen omaa heikkoutta. Slovakian pelaajat suorittivat isojen kehujen edestä kaikessa muussa paitsi maalinteon tehokkuudessa.
Jos Slovakia olisi syöksynyt 60 minuuttia täydellä sykkeellä "surman suuhun" eli rynnimällä hyökkäysalueelle, olisi Suomi todennäköisesti saanut paljon enemmän vaarallisia vastahyökkäyksiä riistoista ja trapin takia venähtäneistä Slovakian viisikoista johtuen. Näin kävi avausottelussa, jossa Suomi teki kuusi maalia.
Johtopäätös: riittääkö hyökkäyspeli kultaan asti?
Jos turnauksen kaikkia pelejä katsotaan, on Suomella edelleen parantamista hyökkäyksien pituudessa. Päädyssä peli ei merkittävästi käänny sivuttaissuunnassa. Suomi ei saa viivytettyä kiekkoa laitojen vieressä. Puolustajat eivät päässeet riittävän usein HAHP:iin mukaan.
Venäjän kaltaista vahvaa päätypeliä ei Suomelta ole nähty. Mikäli Venäjä pääsee finaaliin, on vastassa yksipuolisempi pelin rakentaja, mutta erittäin vahva päätypelin ja maalipaikkojen kaivaja.
Osa ongelmista on varmasti henkisellä puolella tai jännityksessä, sillä parhaimmillaan Suomen hyökkäysalueen päätypeli on tuottanut kauniita kuvioita. Kokonaisuus on enemmän määrästä kiinni, koska Suomi ajautuu välillä pitkiin jaksoihin ilman laadukkaan hyökkäyspään pelin kertymistä.
Slovakian hyvät maalipaikat jäivät kolmannessa erässä vähiin. Trap toimi ajoittain toivotusti, ja lisäksi Suomi puolusti omaa keskustaansa tunnollisesti.
Kokonaisuutena Suomi hävisi maaliodottaman, kuten aiemminkin osassa tämän turnauksn otteluita. Pelin virtauksen altavastaajana puolustuspään kautta rimpuilu ja prosenttipeli on edelleen pesäero joihinkin aikaisempiin voimakkaasti kiekkokontrolliin ja kiekohallintaan perustuneisiin leijonajoukkueisiin verrattuna, vaikka samantapaisella profiililla on päästy pitkälle niin Jukka kuin Kari Jalosenkin komennossa.
Kysymys kuuluukin riittääkö tämä vielä finaalissa, sillä tälläkin kertaa Suomi tarvitsi voittonsa tueksi onnea.
