– Vaikka peli on nopeutunut ja sentit ja kilot ovat tulleet alas, edelleen tarvitaan tietynlaista tylyyttä ja kovuutta molempien maalien edustoilla.
Tällaista lupailee KooKoon apuvalmentajana aloittava Sami Helenius joukkueensa pelaamisesta. Omalla peliurallaan isokokoinen puolustaja pelasi yhdeksän kautta Pohjois-Amerikassa – 296 AHL-ottelussa Helenius keräsi 925 jäähyminuuttia ja NHL:ssä hän tappeli yli 20 kertaa, muun muassa Georges Laraquen ja Louie DeBruskin kaltaisia raskassarjalaisia vastaan.
Tappelemista 48-vuotias ensimmäisen kauden liigavalmentaja ei aio Kouvolassa opettaa, mutta sekä henkistä että fyysistä kovuutta urallaan oppinut Helenius aikoo jakaa kokemuksensa nuoreen KooKoo-ryhmään.
– Kamppailupelaaminen ei ole muuttunut mihinkään ja edelleen kaukalossa pitää olla niin sanotusti äijä. Jääkiekko on omista pelivuosistani muuttunut paljon nopeammaksi ja taktisemmaksi, mutta minulla on kuitenkin se pelaajan näkökanta, mitä pelaaminen voi olla parhaimmillaan tai pahimmillaan.
Täysin noviisina Helenius ei valmennushommiin hyppää, vaikka liigatasolta valmennuskokemusta ei olekaan. Peliuransa jälkeen Helenius on valmentanut muun muassa Järvenpään Haukkoja Suomi-sarjassa ja Viron ikäkausimaajoukkueita.
– Olen käynyt valmennuspolun läpi ihan sieltä junioreista, kun omat pojat pelasivat ja etenin miehiin asti. Eli olen nähnyt sen koko kirjon, mitä valmentajalta vaaditaan eri kohderyhmien kanssa. Suomi-sarja esimerkiksi on kolmanneksi korkein sarjataso ja hyvin kaukana ammattilaisuudesta, ei ole aamujäitä ja kaikki käyvät päivätöissä.
Uudesta haasteesta Helenius on todella innoissaan.
– Ihan helvetin hyvät fiilikset! Pääsen takaisin ammattijääkiekkoiluun, mutta eri roolissa kuin aiemmin. KooKoossa on hyvä valmennusryhmä ja hyvä koppi jätkiä, tosi innostunut meininki.
Hyökkääjiä peluuttamaan
KooKoon päävalmentajana jatkaa Olli Salo, mutta muu valmennusryhmä vaihtui. Heleniuksen lisäksi uusina käskijöinä aloittavat entinen liigapuolustaja Janne Grönvall ja maalivahtivalmentajana pitkän pelaajauran tehnyt Tommi Satosaari.
– Tykkään Salon Ollin työnjaosta, että Grönvall peluuttaa puolustajia ja minä hyökkääjiä. Se on itselle uutta, mutta pystyn kuitenkin tuomaan jätkille vinkkiä pakin näkökulmasta: millaiset hyökkääjät olivat puolustajille hankalia ja miten hyökkääjän kannattaa pelata, että puolustajalla on vaikeaa.
"on tärkeää, että hallille tullaan iloisella mielellä eikä naama norsun käsilaukulla."
Vaikea vastus kuvaa Heleniuksen mukaan laajemminkin KooKoon pelaamista.
– KooKoo on yritteliäs joukkue, pyrimme antamaan painetta kentän joka osa-alueella ja pelaamaan kiekolla. Vielä yhtenä puolena olemme sitkeitä. Haluamme olla liikkuva ja iloinen joukkue, jota vastaan on vaikea pelata.
–Puolustajien tietysti pitää näyttää hauista, mutta myös hyökkääjiltä vaaditaan kovuutta ja rohkeutta mennä maalin eteen hakattavaksi.
Hyökkääjien peluuttamisen lisäksi Helenius mainitsee työnkuvakseen hengenluomisen omalla persoonallaan ja maalaisjärjellä.
– Pyrin luomaan sellaista ilmapiiriä, että kaikilla on kivaa, mutta kaikki ovat valmiita tekemään töitä. Totta kai vaatimustaso pitää olla korkealla ja pitkässä sarjassa tulee suvantovaiheita, mutta on tärkeää, että hallille tullaan iloisella mielellä eikä naama norsun käsilaukulla.
– Kaikkien kanssa ei tarvitse olla kaveri, mutta toimeen pitää tulla kaikkien kanssa. Mulla on kyllä tuntuma, että KooKoon kopissa kaikki ovat about kavereita ja siellä on tosi hyvä pöhinä. Jäällä tulee kaikille virheitä, mutta ei jäädä tuleen makaamaan. Sanot ‘vittu’ ja alat keskittyä seuraavaan vaihtoon. Ja otat opin siitä virheestä.
Peliurallaan Helenius taisteli viiden kauden ajan AHL:ssä ja IHL:ssä ennen kuin pelipaikka tarunhohtoisessa aukesi. Samaa periksiantamattomuutta hän on opettamassa KooKoon nuorille lupauksille, kuten Leevi Aaltoselle ja Nick Malíkille.
– Paljon juttelen jätkien kanssa ja meillä on tosiaan koppi täynnä hyviä tyyppejä. Itse peli ei Pohjois-Amerikassa ole niin erilaista kuin Euroopassa, kamppailupelaaminen kyllä korostuu eri tavalla pienessä kaukalossa. Mentaalipuolesta erityisesti olen heitä ohjeistanut, kuinka pitää olla sitkeä ja tyly.
– Siellä tulee vastoinkäymisiä ja tuntuu, että valmentaja on paska, kun ei päästä pelaamaan. Silloin pitää vain purra hammasta ja painaa enemmän duunia.
Kokemusta kartuttamassa
Heleniuksen ensivaikutelma ammattivalmentamisesta on positiivinen ja innostunut, mutta tulevaisuutta hän ei vielä mieti sen tarkemmin.
– Kypsytään tässä pikku hiljaa ja katsotaan, kuinka asiat etenee, mutta ehkä jonain päivänä vielä olen ammatiltani päävalmentaja. Salon Ollia kun olen seurannut, niin päävalmentajalla on todella paljon hommia, mihin pitää kiinnittää huomiota. Kakkosvalmentajallakin on omat ruutunsa, mutta vastuu on tietysti pienempi.
– Tällä hetkellä olen todella innoissani ja menen joka aamu hyvillä mielin hallille auttamaan KooKoota menestymään.
"virheen jälkeen Sanot 'vittu' ja alat keskittyä seuraavaan vaihtoon. Ja otat opiksesi."
Haastatteluhetkellä elokuun lopulla KooKoossa ei vielä ollut palaveerattu kauden tavoitteista, mutta Helenius kuitenkin puhui asiasta yleisellä tasolla.
– Pudotuspelit on ehdoton tavoite. Viime kaudella KooKoo eteni kasipaikalta mitalipeleihin. Kympin sakkiin kun päästään, niin kuka tietää, kuinka pitkälle siitä on mahdollista päästä.
KooKoo oli viime keväänä pronssiottelussa häviävänä osapuolena ja kaksi vuotta sitten, kun pudotuspelit jäivät koronan takia pelaamatta, joukkue oli runkosarjassa viides. Menestyksen tyngästä huolimatta KooKoo on edelleen ennakkospekulaatioissa kaukana kärjestä.
– Budjetteja kun katsotaan, niin KooKoo on siellä puolivälin alapuolella. Joukkue edellä pitää mennä eikä kenenkään yksilön ego saa nousta joukkueen yläpuolelle.
Valmentajaroolin lisäksi Helenius on myös lätkäfaija. Vanhempi poika Sasu pelaa Haukoissa Suomi-sarjaa, nuorempi Samuel oli juuri voittamassa alle 20-vuotiaiden MM-hopeaa ja on alkavan kauden Los Angeles Kingsin sopimuspelaaja Ontario Reignin AHL-joukkueessa.
– Hyvillä mielin aina katson heidän pelaamistaan ja isää jännittää ihan helkkaristi. Nuorten Leijonien kisathan meni todella hyvin ja kulta oli niin lähellä, mutta sitä on jääkiekko. Todella hienosti kuitenkin pystyivät vielä haastamaan Kanadan. Mason McTavishin pelastuksessa oli säkääkin, mutta oli se myös taitava temppu. Hätäisempi kaveri olisi lyönyt kiekon omaan verkkoon.
Samuelin pelaamista hän innostuu ihan analysoimaan.
– Samuelilla oli vähän tahmea lähtö kisoihin eikä se joulukuussa dominoinut ketju enää ollutkaan niin kova, vaan joukkueesta nousi uusia ratkaisijoita. Sanoisin, että se Slovakia-pelin penkitys herätti Samuelin. Hän on isokokoinen hyökkääjä ja tykkää pelata kovaa, niin hyvin ylpeänä katsoin, kuinka vahvasti hän pelasi molemmat Kanada-pelit.
Nuorten Leijonien loppuottelun avausmaalissa Samuel Heleniuksella oli merkittävä rooli: aloitusvoitto hyökkäysalueella, kiekko viivaan ja 199-senttisellä varrella maalille maskiin – seuraavaksi Aleksi Heimosalmen laukoma kiekko oli Kanadan maalissa ja Suomi taas mukana taistelussa.
"Peliuran kahdella viimeisellä kaudella unilääkkeet tulivat kuvioihin, ja käyttö jäi päälle vielä peliuran jälkeen moneksi vuodeksi."
Kenties valmentaja-Helenius haluaa KooKoossa toisintaa pelaaja-Heleniuksen suorituksia.
Selviytyjä tv:ssä ja elämässä
Vaikka Helenius otti urallaan paljon jäähyjä ja pelasi kovaa, ei häntä voi pitää suoranaisena tappelijana. Yksi asia häntä kuitenkin yhdistää moniin NHL-tappelijoihin: lääkeriippuvuus.
– Peliuran kahdella viimeisellä kaudella unilääkkeet tulivat kuvioihin ja käyttö jäi päälle vielä peliuran jälkeen moneksi vuodeksi. Käytin joka ilta, olin addikti. Ei sitä silloin ymmärtänyt, mutta jälkikäteen ymmärsin.
– Lopettamisen jälkeen meni aika lujaa ja mulla oli vakkarisysteemi, että illalla kuudelta kaks nappia naamaan ja saunaan. Olen lapsilta pyytänyt anteeksi, etten ollut se paras faija ja olen onneksi saanut anteeksi.
Toisin kuin esimerkiksi lääkeyliannostukseen kuollut Derek Boogaard, pääsi Helenius ongelmakäytöstään ajoissa eroon.
– Sitten kävi elämässä niin, että meni pöytähopeat jakoon. Suuri kunnioitus ex-rouvaa kohtaan ja olemme edelleen hyvissä väleissä. Nykyinen puoliso on sairaanhoidon ammattilainen ja hän löi nyrkin pöytään: joko käytät nappeja yksin tai elät minun kanssa ilman nappeja.
Valinta ei Heleniuksen mukaan ollut vaikea, mutta ihan kertaheitolla hän ei riippuvuudestaan irtautunut.
– Pari kertaa jäin kiinni ja sitten käytiin vakava keskustelu. Luojalle kiitos, että pääsin unilääkkeistä eroon. Jos karrikoidaan ja mennään ääripäähän, niin silloin oli vielä alkoholikin mukana kuvioissa eikä voi tietää, olisinko enää elossa, jos homma olisi jatkunut.
– Arvostan suuresti, että nykyinen rouva laittoi jämäkästi rajat. Elämänlaatu on parantunut rajusti. Se elämä on eletty ja siitä on opittu.
Heleniuksella on yhteistä pelihistoriaa toisen riippuvuussairaudesta toipuneen ex-kiekkoilijan, Marko Jantusen, kanssa.
– Jantusen kirjan olen lukenut. Olimme Minskissä epävirallisissa veteraanien MM-kisoissa kämppäkavereina ja pyysin häntä ottamaan kirjan mukaan. Arvostan, kuinka avoimesti hän on taistelustaan kertonut. Se voi toimia herätyksenä muille.
KooKoon liigakausi alkaa 14.9. vierasottelulla Jukureita vastaan, jolloin Heleniuksen voi nähdä uudessa roolissaan liigajoukkueen penkin takana. Tv:stä karismaattista kiekkomiestä voi kuitenkin katsella jo nyt, sillä Helenius on mukana Selviytyjien uudella kaudella.
– Rouvan kanssa olemme katselleet Selviytyjiä neljä tai viisi kautta. Viime marraskuussa katseltiin ja hän sanoi, etten todellakaan pärjäisi tuolla. Sitten vuodenvaihteen jälkeen kuinka ollakaan tuli viesti, että kiinnostaisiko lähteä Selviytyjiin. Kysyn ensin rouvalta ja hän oli, että totta vitussa meet.
– Tykkään, että elämään tulee uusia haasteita ja pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin. Selviytyjät oli sellainen kokemus, että muistan hautaan asti.
Olosuhteet, kuten huonot yöunet, vaihtuva saa ja niukka ruoka, olivat kuormittavia tekijöitä, mutta Heleniuksen tausta joukkueurheilussa auttoi tulemaan toimeen sekä ihmisten että olosuhteiden kanssa.
– Osa koki paineita, mutta itse olen sen verran lehmänhermoinen, etten tuntenut paineita. Peliin kuuluva kieroilu ja kusettaminen vähän ärsytti, mutta oli aivan huikea kokemus. Mestareiden mestarissa Evilän Tommi sanoi, että hänelle paineet on vapaaehtoiset. Otin sen itse heti käyttöön ja jaan KooKoossa muillekin.
