Lukuun ottamatta ensimmäistä ja ainoaa esiintymistään Stanley Cup -finaaleissa vuonna 1996 Florida Panthersin menestys NHL:n pudotuspeleissä on ollut heikkoa läpi sen liki 30-vuotisen seurahistorian.
Vielä on tuoreessa muistissa, kuinka viime kaudella Panthers voitti runkosarjan vakuuttavalla 122 pisteen potilla. Pudotuspeleissä matka kuitenkin päättyi paikallisvastustaja Tampa Bay Lightningia vastaan, kuten toissa vuonnakin.
Pettymyksen jälkeen päävalmentaja Andrew Brunette sai lähteä, ja tilalle saapui Paul Maurice, jonka vastaanotto oli ristiriitainen. Oli selvää, että valmentajanvaihdos oli paikallaan, mutta onko pitkäaikainen valmentajaveteraani avain onneen?
Runkosarja alkoi Panthersilla todella tahmeasti. Loukkaantumisista, heikosta maalivahtipelistä ja ailahtelevuudesta kärsinyt joukkue näytti jäävän pudotuspelien ulkopuolelle. Onnistuneen loppupuserruksen ansiosta se sai naarattua itselleen viimeisen paikan Itäisestä konferenssista vain yhden pisteen erolla.
Panthersille asetettiin minimaaliset menestysmahdollisuudet runkosarjan ennätysjoukkue Boston Bruinsia vastaan. Ja mitä kävikään.
Tänä keväänä Panthers on onnistunut kellistämään niin Bruinsin kuin Toronto Maple Leafsin. Konferenssifinaalissa se on taistellut voiton kahdessa ensimmäisessä ottelussa Carolina Hurricanesia vastaan.
Mikä tekee Panthersista niin pysäyttämättömän?
Panthersin huima suorittaminen kiteytyy rajattomaan itseluottamukseen, Sergei Bobrovskiin, Matthew Tkachukiin sekä paljon kritisoituun Aleksander Barkoviin.
Bobrovski on vihdoin Panthersin maalilla sitä, mitä hänen palkkansa mukaan pitäisi olla. Hän on seissyt maalilla 13 pudotuspeliottelussa ja napannut mukaan yhdeksän voittoa.
Entinen Vezina-voittaja on vain parantanut otteitaan kevään edetessä. Varsinkin kahdessa ensimmäisessä Hurricanes-kohtaamisessa hän oli ilmiömäinen. Torjuntaprosentti 97 sekä lähes yhdeksän pelastettua maalia kohti lauotusta maaliodottamasta ovat vastaansanomattomia lukemia.
Bobrovski on vihdoin Panthersin maalilla sitä, mitä hänen palkkansa mukaan pitäisi olla.
Tkachuk on taas noussut joukkueen pelilliseksi johtajaksi. 18 pistettä 14 pudotuspeliotteluun on seurahistorian paras tulos, ja kolme jatkoaikamaalia yksien pudotuspelien aikana on jaettu NHL-ennätys. Tkachukin siirtoa Panthersiin voidaan pitää täydellisesti onnistuneena.
Tkachukin jo lähes ikoniseksi muodostunut poistuminen pukukoppiin lähes heti kahden Hurricanes-sarjan jatkoaikamaalin jälkeen kuvastaa sitä, kuinka hän johdattaa joukkuettaan kohti mestaruutta. Vielä ei tule juhlia, sillä työtä on vielä jäljellä.
Barkov on saanut paljon kritiikkiä niin kotimaisessa kuin pohjoisamerikkalaisessa mediassa. Eikä ihme, sillä sarjan kovapalkkaisimpiin kuuluva kapteeni oli tehnyt ennen konferenssifinaaleja vain kaksi maalia.
Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, kuinka erinomainen Barkov on ollut puolustuspäähän. Viimeisimpään seitsemään peliin hän on ollut tasakentällisin jäällä vain kerran, kun vastustaja tekee maalin. Näistä seitsemästä pelistä Panthers on voittanut kuusi.
Eikä tule unohtaa Barkovin viime ottelun taitomaalia, jota myös lajilegenda Wayne Gretzky ehti kehua. Joko nyt pistehanat aukeavat lopullisesti?
Panthers ei seiso pelkästään tämän kolmikon takana, vaan takaa löytyy kaivattua laatua. Hyökkääjät Carter Verhaeghe, Sam Reinhart, Sam Bennett ja Anthony Duclair sekä puolustajat Brandon Montour, Aaron Ekblad ja Gustav Forsling pelaavat kaikki parhaita pudotuspelejään koskaan.
Kaiken tämän lisäksi Panthers huokuu itsevarmuutta. Jokaiseen ottelusarjaan altavastaajana lähtenyt joukkue ei ole kumarrellut yhtään tai ketään.
Mielenkiintoisinta tässä kaikessa kuitenkin on, että vauhti tuntuu vain kiihtyvän. Lähes mahdottomilta vaikuttaneista tilanteista selvinnyt joukkue on tosissaan matkalla kohti kirkkainta.
