KooKoon aikaisemmat Liiga-kesät olivat hankalia. Perinteeseen kuului, että ennen kauden alkua seura menetti valtaosan johtavista pelaajistaan. Urheilujohtaja Jarno Kultanen käänteli kymenlaaksolaista kiveä ja kantoa kesän ajan ja lopulta kasassa oli sinihaalarijoukkue, joka joutui selvittelemään pudotuspelikeväänsä mittaa jo karkeloiden ensimmäisellä kierroksella.

Pian alkavalla kaudella tilanne näyttää kuitenkin erilaiselta. Hyvin hoidetun talouden ansiosta Kouvolassa oli kykyä ja resursseja säilyttää valtaosa runkopelaajista ja hankkia vahvistuksia niin ulkomailta, kuin sarjan sisäisiltä kilpailijoilta.

Päävalmentaja Olli Salon käytettävissä oleva materiaali on paperilla hänen KooKoo-aikansa laadukkain ja monipuolisin.

Keskeltä paikattu suurimpia puutteita

KooKoon hyökkäys koki suuria muutoksia kesän aikana. Nimekkäin poistuja oli Tapparaan siirtynyt kapteeni ja joukkueen sisäisen pistepörssin tuorein voittaja Hiekki Liedes. Laidoilla tehopistevastuuta nauttinut Joose Antonen siirtyi puolestaan Kärppiin ja Teemu Rautiainen HPK:hon.

Keskikaistan luottohevonen Kasperi Ojantakanen jatkoi matkaansa Ässiin ja viime kaudella pelikentille palannut Miska Siikonen kiekkoilee tulevalla kaudella SaiPan paidassa. Kahden suunnan laiturina itselleen roolin luonut Samuli Ratinen on puolestaan tätä nykyä Ilveksen mies.

KooKoo haki lähtijöiden tilalle nipullisen laatuvahvistuksia. Kapeaa keskikaistaa vahvistamaan haettiin TPS:n viime kauden kultakypärä Arttu Ilomäki, sekä HIFK:n kapteenistoon kuulunut Otto Paajanen. Paajanen nimettiin KooKoon kapteeniksi. Ilomäki tuo kouvolalaisten sentteriosastoon lisää pisteuhkaa niin tasaviisikoin kuin ylivoimalla. Hänen pelifilosofiansa ei myöskään poikkea KooKoon väsymättä töitä tekevästä identiteetistä.

Kapteeni Paajanen ei kollegansa Ilomäen tavoin ole mainittava pisteuhka harjoituskauden lämpimästä lavasta huolimatta, mutta hän tuo elintärkeää osaamista yhdelle KooKoon heikoimmista osa-alueista.

KooKoo oli Liigan heikoimpia joukkueita aloituspisteeltä Siikosen olleen ainoa yli sata kertaa aloittanut pelaaja, joka pääsi yli 50 prosentin voittokeskiarvon. Niin Paajanen kuin Ilomäkikin tuovat Kouvolaan aloittajan, joka voittaa enemmän aloituksia kuin häviää.

Paajanen pelannee kolmannen ketjun keskellä ja tulosyksikön viimeistelee loukkaantumisten takia vajaan viime kauden pelannut Axel Ottosson. Näppärä ruotsalainen oli pelatessaan KooKoon vaarallisimpia hyökkääjiä ja tuo kaukaloon nopetutta, taitoa ja arvaamattomuutta.

Axel Ottosson tähtää ehjään kauteen.

Kuva © Tiia Mahkonen

Laidoilla positiivista kehitystä

Laitureiden suhteen seuran toimistolla oli vähintään jännittävä kevät. Kolmen profiililaiturin korvaaminen ei ole ikinä helppoa, mutta KooKoo kaivoi kanin hatustaan ja toi Ville Leskisen yllättäen Kärpistä Kouvolaan. Leskinen tuo uuteen joukkueeseensa paljon kaivattua maalintekokykyä, sekä keskittyy nostamaan KooKoon pois sarjan huonoimman ylivoimapelin epäkunnialliselta valtaistuimelta.

Kaudella 2021-22 ensimmäistä kertaa oranssimustissa nähty Radek Koblížek tekee paluun vanhaan tuttuun ympäristöön. Tänä vuonna 26 vuotta täyttävä tšekkihyökkääjä viihtyi Kouvolassa hyvin viime kerralla ja pääsee jälleen esittelemään taitojaan mitä todennäköisimmin kolmannessa kejussa ja toisessa ylivoimaviisikossa.

Liigassa on kasvava trendi, jossa joukkueet lähtevät etsimään vahvistuksia Pohjois-Amerikan ECHL-liigasta. Viime vuonna Charle-Edouard D'Astous'n kyseisestä sarjasta värvännyt KooKoo lähti jälleen Atlantin yli kauppareissulle ja haaviin tarttui 23-vuotias laituri Ben Tardif.

Tardif on ollut ECHL:ssä tehokas, mutta ei ole muutamista yrityksistä huolimatta onnistunut murtautumaan AHL-kokoonpanoon. Kanadalainen päätti lähteä hakemaan vauhtia eri tyylisestä jääkiekosta ja suuntasi Liigaan.

Ottossonin lisäksi hänen ketjukaverinsa Emil Molin ja Linus Andersson solmivat ensi kauden kattavat jatkosopimukset. Ruotsalaisketju oli kriittinen osa KooKoon tulosyksikköä ja viimeiselle kierrokselle saakka kestänyttä pudotuspelitaistoa.

Heidät tullaan suurella todennäköisyydellä näkemään samaan aikaan kentällä myös ensi kaudella, sillä ketjun tasapaino on hyvä. Ottosson tuo kentälle käsiä ja nopeutta, Andersson pisteuhkaa ja Molin kamppailuvoimaa.

Läpimurtojen aika?

KooKoo on usean nuoren laiturin joukkue. Teemu Engberg lienee vakuuttavien pohjaketjujen kausien jälkeen vakiinnuttaneen paikkaansa KooKoon neljännen ketjun laidalla. Toni Suuronen joutui harjoituskaudella pitkälle sairaslomalle, joten Samuel Valkeejärvi, Matic Török, Leevi Aaltonen ja Jesse Nurmi kamppailevat kahdesta jäljellä olevasta laituripaikasta.

22-vuotias Aaltonen oli junioreissa korkean profiilin pistelinko, mutta ei ole saanut samaa tehokkuutta tuotua Liiga-tasolle. Aaltonen on edelleen pelaajatyypiltään enemmän taitopelaaja kuin rouhija, joten hänen on todennäköisintä ottaa paikka tehopisteiden kautta. Hän on kuulunut Salon luottopelaajiin kahtena edeltävänä kautena, mutta kohtaa nyt kovaa kilpailua peliajasta.

Samana vuonna syntynyt Valkeejärvi on pelannut Liigassa jo 151 ottelua, mutta tehnyt niissä vain 29 tehopistettä. Sähäkkyyttä hyökkääjältä löytyy, mutta tehokkuuden puute ei anna anteeksi oikukasta puolustuspelaamista.

Török ja Nurmi ovat huomattavasti kahta aikaisemmin mainittua kokemattomampia Liiga-tasolla. Vain 10 miesten peliä urallaan tahkonut Nurmi lienee KooKoon suurin tämän hetken suurin hyökkääjälupaus ja mahdollisen läpimurron tapahtuessa ottaa paikan kolmannen ketjun laidalta. Nurmi viihtyi harjoitusotteluissa hyvin Paajasen vierellä ja tulee saamaan mahdollisuuden myös Liiga-tasolla.

Linus Andersson on jälleen mukana kultakypäräkisassa.

Kuva © Tiia Mahkonen

Vastuu D'Astous'n harteilla

KooKoon puolustus pysyi lähes ennallaan. Suurin menetys oli Tapparaan siirtynyt Oskari Manninen, jonka lisäksi Kalle Loponen siirtyi HockeyAllsvenskanin Vesteråsiin, Riku Tuomola Mestiksen Ketterään ja Saku Vesterinen joutui lopettamaan peliuransa loukkaantumisen takia.

Seuraan tuotiin yksi uusi puolustaja, kun kokenut Joonas Lehtivuori palasi Liigaan Saksasta. Lehtivuori pelasi viime kaudella vain 27 ottelua, mutta kunnossa pysyessään hän on tarvittava kiekollinen lisä KooKoon puolustukseen.

Suurin huomio, vastuu ja katseiden määrä kohdistuu kanadanranskalaiselle D'Astous'lle. Viime kaudella ECHL:stä haettu vahvistus kantoi kiekollisen johtajan roolia vaihtelevalla menestyksellä, joskin nousujohteisesti.

Jotta KooKoo voi menestyä, D'Astous'n pitää löytää tehokkuutta ylivoimalla. Käytännössä koko kauden ylivoimavastuuta nauttinut D'Astous teki 26 tehopistettä, joista vain kaksi olivat erikoistilanteista.

Yrityksen puutteesta tehottomuus ei johdu, sillä D'Astous oli KooKoon aktiivisin laukoja ja kirjautti joukkueen ainoana yli 160 kilometriä tunnissa viuhuneen laukauksen. Hänen runkosarjansa laukaisuprosentti 2,6 on kuitenkin lähempänä Jatkoajan toimittajien juhannusaaton tikkakisaa, kuin mainittavaa siniviivan pelotetta.

Puolustusalueen erikoisosaamisesta vastaavat Juho Rautanen ja Miska Kukkonen. Kaksikkoa voidaan tiukoissa paikoissa peluuttaa jäällä samaan aikaan, mutta todennäkoisesti Kukkonen löytää itsensä D'Astous'n ja Rautanen Lehtivuoren viereltä.

Kolmannessa parissa vastuuta kantaa Eero Teräväinen ja paikastaan hänen vierellään kilpailevat kokenut Ari Gröndahl ja nuori Väinö Liikonen. Avausottelussa pari Gröndahl–Teräväinen on todennäköisin. Teräväinen on vuorenvarma ja taitava syöttäjä, kun taas Gröndahlin vahvuuksiin kuuluu painava laukaus. Varsinaisesta salaisesta aseesta ei puhuta, mutta tämä pari saattaa silloin tällöin yllättää vastustajan.

Charle-Edouard D’Astous kunnostautui voittomaalikilpailuissa

Kuva © Kristian.Salminen@jatkoaika.com

The boys are back in town

KooKoon pelaajalistaa vilkaistessa voi maalivahtien kohdalla hyräillä Thin Lizzyn klassikkoa 1970-luvulta, sillä kaksikko Oskari Setänen ja Nick Malík jatkavat kolmannen vuoden yhteen juoksuun Kouvolassa. Setänen on perushyvä Liiga-tason maalivahti, joka vaikuttaa löytäneen KooKoosta mieluisan ja viihtyisän ympäristön.

Malík on näyttänyt KooKoo-paidassa sekä korkeimman huippunsa että matalimman pohjansa ja nuorukaisen todellinen taso on luultavasti jossain näiden kahden välimaastossa. Setäsen tason kaikki tietävät, mutta Malíkin suoritustaso määrittää, sijoittuuko KooKoon maalivahtipeli lähemmäs sarja kärkipäätä vai keskikastia. Oli kumpi tahansa, KooKoon maalivahtipeli ei aiheuta suuria epäilyksiä.

Paras laukoja: Ville Leskinen
Nopein luistelija: Charle-Edouard D'Astous
Kovin taklaaja: Miska Kukkonen
Henkinen johtaja: Otto Paajanen
Flopin ainekset: Ben Tardif
Tärkein pelaaja: Charle-Edouard D'Astous