Minttu Tuominen oli toinen kahdesta suomalaisesta, jotka varattiin PWHL:ään. Toisin kuin Susanna Tapani, hän päätti jättää mahdollisuuden väliin. Sen sijaan Tuominen matkusti Kiinan Shenzheniin.
− Sen jälkeen, kun kesällä sain tiedon, että jatkosopimukseni Rivetersiin on purettu ja koko PHF lakkautettu, päätin pyrkiä uuteen sarjaan pelaamaan. Mutta noin kymmenen päivää varaustilaisuuden jälkeen minulle tarjottiin mahdollisuutta lähteä tänne Kiinaan, Kunlun Red Stars Shenzheniin.
Päätös vaati hieman kypsyttelyä, mutta lopulta ratkaisu oli helppo. Kiinassa moni asia tuntui paremmalta kuin Yhdysvalloissa. Tuominen ei halunnut olla pitkään poissa kotoa, joten Kiinan lyhyempi kausi houkutteli. Ratkaisu oli myös taloudellisesti järkevämpi.
− Olen pelannut urani aikana seitsemän kautta ulkomailla. Tuntuu, että olisi aika asettua aloilleen ja viettää aikaa läheisten kanssa. Kiinassa kausi loppuu jo helmikuussa, joten pääsen kevääksi takaisin kotiin. Opiskelen Laurea-ammattikorkeakoulussa fysioterapiaa ja opintonikin edistyvät paremmin, kun en ole poissa koko kevätlukukautta.
Lyhyemmän kauden lisäksi Kiina tarjoaa Tuomiselle mahdollisuuden tutustua uuteen maahan ja kulttuuriin. Hän on innoissaan edessä olevasta seikkailusta.
− Olen pelannut tässä seurassa aiemmin, mutta silloin emme olleet Kiinassa, vaan Venäjällä. Kiinassa olen tähän mennessä vain käynyt joissain turnauksissa, ja kun nyt tarjoutui tilaisuus asua täällä, päätin tarttua siihen. Peliurani ei kuitenkaan kestä enää monta vuotta, joten tulin siihen tulokseen, että tätä ei kannata jättää väliin, 33-vuotias Tuominen toteaa.
Ensimmäiset päivät ovatkin pitäneet sisällään jo monenlaista. Kulttuurisokki iski heti alussa, kun Tuomiselle selvisi, että maksukortit eivät kelpaa kaupoissa. Hän ehti hetken tuskailla, että ei ole varautunut käteisen käyttöön, ennen kuin kuuli, että sekään ei kelpaa kaikkialla. Lopulta hän sai ladattua puhelimeensa sovelluksen, jolla maksaminen hoituu.
Tuominen asuu joukkueen kerrostalossa. Seura huolehtii pelaajista tarjoamalla heille talossa aamupalan, lounaan ja päivällisen. Tuominen on tyytyväinen siihen, että syömisistä ei tarvitse itse huolehtia, mutta hän suunnittelee silti käyntiä ruokakaupassa.
− Ruoaksi on ollut tarjolla kaikenlaista. Toiveissa on, että löydän jonkin kansainvälisen kaupan, josta voin ostaa jotain vähän tutumpaa syötävää, hän nauraa.
Turnausmuotoinen sarja
Kiinan sarjasta ei Suomessa tiedetä paljoa. Tuominen kertoo, että sarjassa piti alun perin olla kuusi joukkuetta, mutta hiljattain tuli tieto seitsemännestä osallistujasta. Sarja pelataan turnausmuotoisena. Turnausten määräkin on ehtinyt matkan varrella muuttua, mutta tämänhetkisen tiedon mukaan pelataan kolme turnausta ja lopuksi neljän parhaan joukkueen finaali.
− Jokaisessa turnauksessa pelataan kerran kaikkia vastaan, eli niissä on kuusi peliä. Yhteensä kauteen mahtuu siis 18 peliä ja mahdolliset pudotuspelit. Uskon, että pääsemme finaaliturnaukseen, koska olemme muun muassa ainut joukkue, jolla on pohjoisamerikkalaisia pelaajia.
Jokaisessa joukkueessa saa olla viisi ulkomaalaista. Tuomisen joukkueessa on hänen lisäkseen neljä kanadalaista. Valmentajaksi joukkue sai Rivetersissä neljä kautta valmentaneen tšekin Ivo Mocekin.
− Tehtyäni sopimuksen kysyin, onko joukkueella valmentajaa. Kun ei ollut, ehdotin itse Mocekia. Sain näin itselleni tutun valmentajan, mihin olen tyytyväinen.
− Sarjan jääkiekkoilullinen anti on vähäisempi kuin Yhdysvalloissa olisi ollut, mutta näiden muutamien treenien aikana olen huomannut kiinalaisten olevan teknisesti taitavampia kuin oletin. Odotettavissa on mielenkiintoisia pelejä!
Sieltä täältä on kuulunut kritiikkiä siitä, miksi Tuominen lähtee pelaamaan Kiinaan, jonka maine ei ole paras mahdollinen. Hän toteaa, että ennen kuin lähtee arvostelemaan kiinalaisten kanssa työskentelyä, kannattaa miettiä omaa toimintaansa.
− Voi aloittaa vilkaisemalla omien vaatteidensa ja muiden tavaroidensa valmistusmaat. Aika monella taitaa niissä lukea Kiina. Myös Kiinan ja Suomen keskinäinen kaupankäynti on viime vuosina kasvanut.
− Ehkä tämä joidenkin silmissä näyttäytyy huonona päätöksenä, mutta kokonaisuutena Suomi kuitenkin mielestäni tarvitsee Kiinaa kumppanikseen. Yhteistyö maiden välillä on tärkeää myös yksilötasolla, Tuominen perustelee toimintaansa, ennen kuin jatkaa matkaansa Shenzhenin ihmisvilinään.
