Mikkelin Jukurit on tällä hetkellä yksi Liigan kuumimmista joukkueista. Olli Jokisen viikinkisoturit taistelevat uskottavasti pudotuspelien kotiedusta. Tähtimerkkien osuessa kohdilleen ei runkosarjan voittokaan ole mahdottomuus.

Joukkueen vauhdikas ja fyysinen pelitapa herättää silti kysymyksen kuntohuipusta. Voiko Jukurit säilyttää tämänhetkisen tasonsa ja pelaamisensa vaateen pitkälle kevääseen vai loppuuko bensa kesken? Näin kävi jo Jokisen ensimmäisellä Jukurit-kaudella kaksi vuotta sitten.

Jukurien tämänhetkinen vire nojaa pitkälti urheilun ja pelaamisen perusasioiden korostamiseen. Joukkueen tekemisessä yhdistyvät poikkeuksellisen tehokkaasti sekä laatu että vaade. Myös koheesion rakentamisessa ja sen vaalimisessa on Mikkelissä onnistuttu erinomaisesti.

Johtavat pelaajat johtavat esimerkillään, kuten Jokinen on useasti todennut. Joukkue vaikuttaa ulospäin sitoutuneelta.

Tuloksen takaa löytyy toisteinen ja laadukas arki.

Jokinen totesi taannoin Jutulla-podcastissa vieraillessaan, että "merkittävin ero eri lajien terävimmän kärjen ja ison massan välillä on se, että kärjellä arjen valinnat ovat aina oikeita. Nukutaan ja syödään hyvin, ja eletään huippu-urheilijan arkea 24/7".

Hän totesi, että lajista riippumatta tällaisia yksilöitä on erittäin vähän.

Kolmannen valmennuskautensa puolivälin jälkeen on perusteltua todeta, että Jokinen on tuonut Mikkeliin nimenomaan laadukkaan tekemisen kulttuurin, jonka turvin yhdellä sarjan pienimmällä pelaajabudjetilla operoivasta joukkueesta on saatu irti paljon.

Tästä Jokinen itsekin muistaa muistuttaa.

Jukurien pelaamisen ytimessä on juurikin fyysinen vaade, johon nojaten joukkue pelaa lähes alati aktiivisena. Sattuu ja tapahtuu. Jokinen avasi taannoin Ylen haastattelussa, kuinka mikkeliläiset luistelevat harjoituspäivän aikana 7–8 kilometriä. 

Jukurit on äärimmäisen vaikea vastustaja niin pitkään, kun pelaajat pystyvät toteuttamaan sähikäismäistä ja pystysuuntaan nojaavaa pelitapaa, jossa jatkuva reaktiivisuus on elinehto.

Oleellinen osa Jukureiden pelaamista on myös Jokisen harjoittama peluutus, joka sekin on keskivertoa reaktiivisempaa. Eri kentällisten peluutus on epätasaista ja aina mahdollisuuksien mukaan suhteessa vastustajaan. 

Tuekseen näin aktiivinen peluutus vaatii sen, että joukkueen kärkipelaajien on pidettävä tasonsa ja hoidettava tonttinsa likimain joka ilta. Myös muiden on kyettävä vastaamaan haasteeseen ja nostettava tasoa kauden aikana. Jukurien pelitapa ei tarjoa vahvoja ja tukevia raameja, minkä takia sekä yksilöiden että kentällisten on äärimmäisen tärkeää kyetä voittamaan omat kaksintaistelunsa. 

Jokinen on maininnut pelaajien kehittämisen olevan valmentajana yksi hänen tärkeimmistä tavoitteistaan. Siinä hän on kiistatta onnistunut. Jukurien tapa harjoitella ja pelata on omiaan viemään yksilöitä eteenpäin poikeuksellisen tehokkaasti.

On selvää, että Jukureissa tapahtuu kauden jälkeen melkoinen vaihtuvuus, kun Jokinen siirtyy ensi kaudeksi Ilta-Sanomien tietojen mukaan Ruotsiin.

Edessä vaanii vielä yksi mörkö. Kahden viime kauden aikana joukkue ei ole pystynyt repimään itsestään tarvittavaa irti ratkaisevilla hetkillä. Viime kaudella pudotuspelit jäivät pisteen päähän, toissa kauden sensaatiomainen runkosarjan toinen sija suli puolivälierissä KooKoolle häviämiseen.

Monelle hiipii puseroon epäilys, että vastaava toistuu myös Jokisen kolmannella kaudella. Onko Jukurien kuntohuippu jälleen liian aikaisessa? Onko joukkueen suoritustaso nyt huipussaan vai vasta matkalla kohti sitä?