Tämä kolmiosainen artikkelisarja tulee käsittelemään Suomen sekä Ruotsin tyttö- ja naiskiekon tilannetta. Artikkeleissa tullaan pureutumaan sarjajärjestelmiin ja liigoihin, liittojen strategioihin, pelaajien turvallisuuteen sekä pelaamisen ammattimaisuuteen. Artikkeleissa ei myöskään unohdeta lajin näkyvyyttä tai sen markkinointia ja yleisömäärien lisäämistä.
Sarjassa ääneen pääsevät liittojen alla työskentelevät henkilöt, eri seurojen valmentajat sekä muut jääkiekon parissa työskentelevät henkilöt. Tarkoituksena on selvittää, millaiset ovat kiekkoilun erot Suomessa ja Ruotsissa tai toisaalta millaista naisjääkiekko on Pohjoismaissa verrattuna muiden maiden sarjoihin.
Suomi on jäämässä jälkeen
Naisten ja tyttöjen jääkiekko on ollut kansainvälisesti nousussa viime vuosina, ja trendi näyttää jatkuvan. Kansainvälisille näyttämöille on tullut useita mitaliehdokkaita, kuten Tšekki, joka on Carla MacLeodin alaisuudessa noussut mukaan pronssikilpaan toden teolla ja voittanutkin mitaleja viime vuosina.
Suomen mitali ei ole enää itsestäänselvyys arvokisoissa, sillä myös naapurimaa Ruotsi on nostanut profiiliaan vuosien hiljaiselon jälkeen. Käänne ei kosketa pelkästään aikuisten joukkueita, vaan myös junioreiden kisoissa on ollut nähtävissä muutoksia, kun muun muassa tämän vuoden tyttöjen U18 MM-kisoissa Tšekki ylsi peräti finaaliin.
Suomi sen sijaan jäi pronssikamppailuun, jossa vastaan asettui kisojen suurin ennakkosuosikki Kanada, ja lopputulos olikin Kanadan ylivoimaa.
Miksi Suomessa ei sitten juurikaan panosteta naisten ja tyttöjen jääkiekkoon, kun samaan aikaan muualla on kääritty hihoja ja pantu euroja ja muitakin valuuttoja likoon?
Suomalaisen jääkiekon näkövinkkelistä investointien niukkuus on alkanut näkyä maajoukkuetasolla ja etenkin nuoremmissa ikäluokissa. A-maajoukkueiden tasolla tämä näkyy viiveellä, koska se ei edusta vain yhtä ikäluokkaa, mikä tasaa kokonaisuutta.
Jääkiekon ystävät, lähdetään tutkimusmatkalle nais- ja tyttökiekon kulisseihin Suomessa ja Ruotsissa.
Ruotsi kuromassa eroa umpeen Suomeen verrattuna
Kehitys vie oman aikansa ja muutokset tapahtuvat viiveellä. Tätä ajatusta myötäilee Ruotsin jääkiekkoliiton tyttö- ja naiskiekkovastaava Sara Ridderlund.
– Malttia tarvitaan kehityksessä ja tulosten näkymisen suhteen. On toki tärkeää, että maajoukkue pärjää, koska se antaa signaalia tytöille toiminnan kehittymisestä.
– Maajoukkue on pelannut hyvin, ja se on voittanut Suomenkin useamman kerran tällä kaudella. U16 tytöt voittivat myös tammikuussa nuorten olympiakultaa.
Suomen tyttöjen maajoukkue ei ollut mukana tammikuussa nuorten olympialaisissa Etelä-Koreassa. Naisten Liigan johtaja Henni Laaksonen vahvistaa, että Suomessa Kuortaneen Naisten Liigan joukkue on Suomen epävirallinen N16-maajoukkue. Tämä lienee ollut osallistumisen esteenä olympialaisiin.
Suomi ja Ruotsi ovat perinteiset kilpakumppanit kaukalossa. Kilpailun sijaan Ridderlund korostaa kuitenkin yhteistyötä yli rajojen.
Naisten maajoukkuetasolla ei mene kauaa ennen kuin Ruotsi ajaa Suomesta ohi.
– Yritämme auttaa toisiamme yli maarajojen ja vaihdamme ajatuksia aina, kun tapamme maajoukkueturnauksissa, Ridderlund kertoo.
Kuten viimeaikaiset arvokisat osoittavat, Ruotsissa on alettu saavuttamaan Suomea naisjääkiekkoilun osalta. Luleå Hockeyn toimitusjohtaja Stefan Enbom näkee vaakakupin olevan jo lähellä kääntymistä.
– Naisten maajoukkuetasolla ei mene kauaa ennen kuin Ruotsi ajaa Suomesta ohi.
– Junioripuolella tämä on jo oikeastaan tapahtunut. Ruotsissa on monta lupaavaa nuorta, jotka kehittyvät jääkiekkolukioissa, ja monet heistä pelaavat ja kehittyvät liigajoukkueissa.
Lisää vahvistusta voimasuhteiden kääntymisestä tulee SDHL:n kaupalliselta johtajalta Angelica Lindebergiltä.
– Paljon puhutaan materiaalin laajuudesta erityisesti maajoukkuetasolla. Suomessa on ollut sen suhteen melko hyvä tilanne jo pidempään. Uusi sukupolvi on tulossa, ja on mielenkiintoista nähdä, mihin se johtaa. Ruotsin maajoukkueessa kilpailu kovenee, ja uskon sen hyödyttävän maajoukkuetta pitkällä tähtäimellä.
Piippuhylly on mainio paikka tehdä havaintoja, ja suomalaisilla juurilla varustettu SVT:n urheiluselostaja Chris Härenstam on toden totta sellaisia tehnyt. Hänen mielestään suomalaisessa maajoukkuekiekkoiluissa on meneillään jonkinlainen kylläisyysvaihe pitkän arvokisamitaliputken jälkeen.
– Ruotsi on tulossa takaisin mitalitaistoon ja uskon, että muutaman vuoden sisään Ruotsi tulee ohittamaan Suomen. Pitää muistaa myös, että Suomi ja Ruotsi eivät voi odottaa arvokisamitaleja jatkuvasti.
Kilpailun taso on noussut niin kansainvälisesti kuin Pohjanlahden molemmin puolin. Mikä siis on lopulta johtanut Ruotsin ja Suomen välisen kuilun kaventamiseen? Syitä on kaivettava syvemmältä muun muassa seuroista tai liittojen toiminnasta ja painopistealueista.
Ruotsissa naispelaajien määrä kasvaa, Suomessa poljetaan paikallaan
Kansainvälinen menestys ja kotimaisten sarjojen taso ovat voimakkaasti riippuvaisia harrastajamääristä, ja Suomessa uusien harrastajien määrä ei ole kovinkaan paljoa kasvanut. Harrastajamäärä tyttöjen ja naisten osalta on oikeastaan polkenut paikallaan. Ruotsissa on vastaavasti viime vuosina tapahtunut harrastajamäärissä melko voimakastakin kasvua, mikä on antanut pohjaa Ruotsin uudelle nousulle.
Ruotsissa moni seura vahvistaa pelaajamäärän kasvun.
– Tyttöpelaajien määrä kasvaa kohisten, ja se lupaa hyvää tulevaisuuteen, sanoo MoDon naisten urheilujohtaja Björn Edlund.
Edlundin mielestä Ruotsissa kasvun takana on se, että tytöt saavat pelata tyttöjen kanssa, aivan kuten monissa muissakin joukkuelajeissa. Monet lienevät vielä siinä käsityksessä, että tyttöjen pitäisi pelata poikien kanssa, mutta tytöt kokevat pelaamisen hauskempana, kun he ovat enemmistössä. Silloin he uskaltavat enemmän.
– Jos se on kivaa, tulevat he toisenkin kerran pelaamaan, Edlund jatkaa.
Epäilemättä viihtyvyys on isossa roolissa harrastuksen valinnassa. Nykypäivänä lapsille on tarjolla runsaasti virikkeitä ja harrastusmahdollisuuksia. Frölundan manageri, entinen huippumaalivahti Kim Martin Hasson, on samoilla linjoilla siitä, että Ruotsissa kasvu on merkittävää.
– Göteborgissa on tyttöjoukkueet aina pienistä junioreista naisten liigajoukkueeseen asti, eli koko skaala.
Oulussa tilanne on toinen ja viesti synkempi. Saija Tarkki on Kärpissä tyttö- ja naiskiekkovastaavana. Hänen mukaansa Kärpissä kiekkoilee noin sata tyttöä ja naista.
– Naisten liigajoukkue ja Mestistä pelaava akatemiajoukkue haukkaavat tästä määrästä ison palan. Kärpissä on tytöille rakennettu pelaajapolku kiekkokoulusta Leijonaliigaan ja lopulta kaikkien juniorisarjojen kautta aina Liigaan saakka, Tarkki kertoo.
Pohjoisen kiekkoseurojen muodostamassa naiskiekkovastaavien ryhmässä mukana oleva Tarkki kertoo, että monin paikoin on ollut haastava vuosi saada uusia tyttöjä mukaan toimintaan. Hän pohtii maailmantilanteen vaikutusta harrastuksen aloittamiseen ja uskoo taloudellisen tilanteen vaikuttavan merkittävästi siihen, mihin rahaa käytetään arjessa.
– Yleensä meillä on aina tullut tuonne pienempään päähän se kymmenkunta pelaajaa, mutta nyt ei. Nyt on tullut ainoastaan muutamia, vaikka olemme järjestäneet Girls' Hockey Day -tapahtumia.
– Kärpät järjesti ilmaisen luistelukoulun tammi–helmikuussa. Sinne taisi ilmoittautua 150 lasta, joista tyttöjä oli 45. Meillä on tarkoitus nyt näille tytöille luistelukoulujen loputtua tarjota Kärppien kiekkokoulutoimintaa. Jos sieltä edes muutama jäisi toimintaan mukaan ensi syksyksi, niin se olisi tosi hyvä.
Syntyvyys laskee ja lasten ja nuorten liikkuminen vähenee
Erilaisiin kehityskulkuihin on monta syytä. Kuten Tarkki toteaa, eivät maailmassa tapahtuvat asiat ole merkityksettömiä. Demografialla on oma roolinsa harrastuksen valinnassa ja lajin elinvoimaisena pitämisessä.
Henni Laaksonen on niin ikään huolestunut tilanteesta.
– Syntyvyys laskee ja lasten ja nuorten liikkuminen vähenee. Lajikirjo kuitenkin kasvaa, niin meidän tehtävänä on yrittää kasvattaa jääkiekon harrastajamäärää. On tunnistettu, että tämä potentiaali on tyttöjen keskuudessa. Suomessa on vajaat 5 000 nais- ja tyttökiekkoilijaa, joista vajaa 1 000 pelaa kilpatasolla.
Miten tyttö- ja naisurheilijoiden määrää sitten voidaan lisätä?
– Mielestäni jääkiekon kehittämisen kannalta on tärkeää kääntää kaikki kivet parhaan toimintamallin löytämiseksi.
– Joulukuussa perustimme yhdessä muutaman muun palloilulajiliiton kanssa työryhmän, jonka tavoite on kasvattaa tyttö- ja naisurheilijoiden määrää yli lajirajojen Suomessa. Jos lajin pariin halutaan lisää harrastajia, on pystyttävä luomaan esikuvia ja panostamaan pelaajien henkilökohtaisen brändäykseen, Laaksonen kertoo.
Yhteistyöhön siis uskotaan, ja miksi ei uskottaisi. Muissakin lajeissa painitaan varmasti samojen haasteiden kanssa. Ruotsissa tyttö- ja naispelaajien määrä on viimeisen noin kymmenen vuoden aikana yli kaksinkertaistunut, mikä antaa aihetta hymyyn länsinaapurissa.
Ridderlund hehkuttaa saavutusta liiton verkkosivulla olevassa tiedotteessa.
– 10 000 rekisteröityä tyttö- ja naispelaaja on fantastinen luku. Moni seura on tehnyt muutoksia toimintaansa, jotta useampi tyttö aloittaisi pelaamisen.
Suurin yksittäinen syy kasvuun on, että yhä useampi seura tarjoaa Tre Kronor -kiekkokoulua nimenoman tytöille.
– Lisäämällä pelimahdollisuuksia tytöille saa varmasti useamman kiinnostumaan lajista, Ridderlund kertoo.
Myös A-maajoukkueen päävalmentaja Ulf Lundberg iloitsee Ruotsin naiskiekon tilasta samassa tiedotteessa.
– Tämä on yksi positiivinen uutinen lisää Ruotsin naiskiekolle. Pelaajamäärien kasvu auttaa meitä vahvistamaan kansainvälistä kilpailukykyämme.
Miehisestä maailmasta kaikkien lajiksi
Jääkiekko on ollut pitkään miesten hallitsema. Lajihistoria huomioiden vasta hiljalleen naiset ja tytöt ovat päässeet etenemään lajissa. Miehinen hallinta nähdään esteenä naiskiekon kehitykselle. Naisia ei esimerkiksi ole kovinkaan paljoa seurojen johdossa, mikä saattaa olla yksi selittävä tekijä päätösten takana.
HIFK:n naisten manageri Johanna Sandqvist on sitä mieltä, että jääkiekossa on vallalla vanhankantainen ajattelumalli, jossa laji on hyvin miehinen. Tämä jarruttaa lajin kehitystä. Hän huomauttaa, että moni muu laji on jo ymmärtänyt tämän dilemman. Hän painottaa naisten ja tyttöjen mukaan ottamisen tärkeyttä, koska sillä saadaan lisää diversiteettiä lajin pariin. Sandqvist haluaa nähdä erityisesti isojen seurojen ottavan vastuuta ja toimivan suunnannäyttäjinä.
– Tytöt ja naiset toisivat omanlaistaan eloa siihen yhteisöön. Vanhoja toimintamalleja on pakko tarkastella. Meidän on kehityttävä moderneiksi kiekkoseuroiksi. Uskotaan siihen, että naisurheilulla on nykymaailmassa sijaa, ja että tytöille on tärkeää olla esikuvia. Pitää löytää keinoja paikallisesti siihen, mikä on se tapa tuoda sitä esille ja löytää sinne niitä kiinnostuneita.
Sandqvist nostaa esille, että jääkiekko ei ole lajina niin valikoiva iän suhteen, esimerkiksi rasitusvammoja ei synny niin helposti kuin juoksussa, eikä se vaadi muhkeaa lihasmassaa.
– Itse laji on äärimmäisen hyvä kaikenikäisille. Meillä onkin tässä yhteisössä kaikenikäisiä. HIFK:n vanhimmat naispuoliset harrastajat ovat yli kuusikymppisiä ja nuorimmat ovat nelivuotiaita tyttöjä.
– On selvää, ettei kaikista tarvitse tulla niitä huippu-urheilijoita, vaan se, että liikutaan ja pysytään kunnossa, on jo positiivinen tavoite.
Jääkiekko on siis hyvä laji monen ikäiselle Johanna?
– Kyllä juuri näin, onhan jääkiekko sellainen laji, jota pystyy harrastamaan yllättävänkin pitkään ja luistelu on yllättäen kivuttomin liikuntamuoto monille heille, joilla on ollut polvivammoja.
Suunnitelmista ja strategioista ei aina kovin kovaan ääneen puhuta, mutta usein jonkinlainen suunnitelma helpottaa etenemistä. Sandqvist avaa HIFK:n suunnitelmia hieman tyttökiekon kehittämiseen.
– Meidän uudessa strategiassa tulee tiettyjä toimenpiteitä poikakuvioihin ja näihin, joista haetaan kilpailullista kompetenssia.
HIFK on julkaissut alla olevan kuvan pelaajapolustaan seuran kotisivuilla.
Seurojen välillä on toki eroja strategioissa. HPK:ssa ei naisten manageri Jorma Hassisen mukaan ole epäselvyyttä siitä, miten seurassa on tarkoitus edetä.
– HPK:n on tarkoitus olla suomalainen naisten liigajoukkue, joka houkuttelee pelaajia Hämeenlinnaan kehittymään. Seuran tyttökiekko pitää olla sellaisella tasolla, että sieltä noustaan naisten maajoukkueeseen pelaamaan.
Suomen ja Ruotsin pelaajamäärät ovat kaukana Kanadan ja Yhdysvaltojen vastaavista, mikä heijastuu väistämättä maajoukkuemenestykseen. Lisäksi se tarjoaa muitakin etuja ja mahdollisuuksia.
Ruotsin toiseksi korkeimman sarjatason NDHL:n viestintävastaava Therése Nyman asuu Floridassa perheineen ja kertoo yhden esimerkin pelaajamäärän vaikutuksesta.
– Totta kai Pohjois-Amerikassa pelaajamäärät ovat aivan toista luokkaa kuin Suomessa ja Ruotsissa. Omat lapseni harjoittelevat lähes päivittäin koulujoukkueensa kanssa muiden harjoitusten lisäksi.
Huomioon on otettava toki myös se seikka, että Ruotsin väkiluku on noin kaksinkertainen Suomeen verrattuna. Globaalissa mittakaavassa molempien valtioiden väkiluku kuuluu sinne pienempään päätyyn. Siksi on loogista, että Pohjois-Amerikassa kasvaa todennäköisemmin huippupelaajia.
Jos lajin kiinnostavuutta halutaan nostaa, pitää pärjätä maajoukkuetasolla. Se vaatii lisää lahjakkaita nuoria ja heidän kehittämistään. Jos pelaajamäärää ei saada kasvatettua, on tietysti vaarassa, että putoaa kelkasta kansainvälisellä tasolla. Totuus on kuitenkin, että muualla pelaajamäärä kasvaa. Miksi ei Suomessa?
Ruotsilla on strategia, Suomella ei
Panostukset, investoinnit ja muut satsaukset ovat avainasemassa kehityksen suhteen. Sellaisia ei kuitenkaan kannata tehdä summamutikassa, vaikka kovasti olisikin kiire oikaista asiat. Kun puhutaan suurista kokonaisuuksista, tulee perehtyä ensin nykytilanteeseen ja vasta sitten kääriä hihat.
Ruotsissa on toimittu edellä kuvatulla tavalla. Voidaan sanoa, ettei toimintatapa ole mennyt täysin vihkoon. Ridderlundin mukaan Ruotsissa on aloitettu kolme vuotta sitten todellinen panostus tyttökiekkoon. Alkukysymykset aseteltiin niin, että haluttiin saada vastauksia siihen, miksi pelaajia ei ole enempää, miksi Ruotsi ei ole kansainvälisellä tasolla korkeammalla ja miksi naiskiekkoilun osalta Ruotsissa ei ole edetty pidemmälle.
– Projektia varten asetettiin työryhmä, joka koostui liiton henkilöistä, SDHL:stä ja pelaajista. Lähtökohtana oli tehdä työ yhdessä, Ridderlund taustoittaa.
Projektiin sidottiin tieteellistä osaamista, kun Linné yliopiston liikuntatieteiden lehtori Tobias Stark toi osaamisensa kehiin. Raportissa svensk ishockeys flick- och damsatsing Ruotsin jääkiekkoliitto on tutkinut naisten ja miesten tasa-arvoa jääkiekossa perusteellisesti. Tämä tutkimus on ollut pohjana aloitetulle satsausprojektille tyttöihin ja naisiin. Tutkimus identifioi puutteita ja kehityskohteita naiskiekon edistämiseen.
Tutkimuksen mukaan suurimpia esteitä olivat hyvin miehinen laji ja machokulttuuri, naisten vähyys johtavilla paikoilla sekä näkyvyys ja viestintä. Ruotsi putosi MM-kisojen A-tasolta 2019 kisojen päätteeksi, mikä jo itsessään lisäsi huolta naiskiekon tilasta Ruotsissa.
– Työryhmän tarkoitus oli saada lisää naisia ja tyttöjä lajin pariin sekä tarjota hyvät kehitysmahdollisuudet aina kiekkokoulusta maajoukkueeseen asti riippumatta siitä, missä päin Ruotsia asuu. Projektin tarkoitus oli myös lisätä tasa-arvoa lajin sisällä. Toki tasa-arvokysymys ei ole pelkästään tyttöihin ja naisiin liittyvä, vaikka se selittääkin paljon miksi emme olleet päässeet pidemmälle, Ridderlund kertoo.
Projektissa oli tavoitteena selvittää, missä tyttöpelaajia on ja minkälaisia sarjoja ja kehittymismahdollisuuksia on olemassa. Tutkijan tarkoitus oli selvittää myös tyttöjen ja naisten vaikutusmahdollisuuksia seurojen toiminnassa sekä sitä, miten heitä priorisoidaan, ja miten heihin suhtaudutaan.
– Tavoite on, että meillä on tyttösarjat jokaisessa piirissä ja hyvät peliympäristöt. Strategiassa lukee, että kaikilla seuroilla on puhtaat tyttöjoukkueet kiekkokouluissa, Ridderlund naulaa.
Ridderlundin mielestä hyvä esimerkki seurojen omasta aloitteesta on Frölunda, joka halusi seuralla olevan 60 miljoonaa kruunua omaa pääomaa ennen kuin he panostavat naisiin, koska he halusivat tehdä kestävän panostuksen.
Apua kaivataan lisää varmasti kaikkiin rooleihin. Naisten Liigan johtaja Henni Laaksonen kaipaa uudistuksia.
– Toimintaan tarvitaan lisää käsipareja. Seuroissa on nais- ja tyttökiekon osalta otettava aktiivinen ja rohkea ote. Jääkiekkoliitto tukee pääsarjatason päävalmentajia neljännesmiljoonalla strategiakauden ajan. Tuki yksin ei kuitenkaan riitä. Lajin elinvoimainen tulevaisuus tarvitsee asenteiden päivitystä ja laadukasta yhteistyötä.
Kehitettäviä osa-alueita on runsaasti, ja ehkäpä vanhoista toimintamalleista pitäisi siirtyä uudempiin ja ammattimaisempiin. Laaksonen ei kuitenkaan halua edetä liian liukkaasti.
– Meidän pitää tässä kohtaa kehitystä muistaa myös keskittyä perusasioihin. Kyllä se siitä sitten alkaa se lumipallo vyöryä.
Yhtälöön ei ole varmaankaan yhtä ratkaisua, sillä onhan ratkottavia asioita enemmän kuin yksi.
– Meillä on tällä hetkellä yli 50 osa-aluetta, joita pitää pystyä kehittämään samanaikaisesti, jotta lopputulos on varmasti kestävällä pohjalla. Se vaatii totta kai aikaa. Velvollisuutemme on jättää laji paremmaksi tuleville pelaajille, niin tytöille kuin pojille.
Miksi Suomen ja Ruotsin välillä on niin merkittävä ero panostuksessa? Ja mistä se juontaa juurensa? Tähän ei varmasti ole yksiselitteistä ja helppoa vastausta, mutta selvää on kuitenkin se, mikä näkyy pelisuorituksissa ja seurojen toiminnassa. Ruotsin liitolla on kehittämisstrategia, kun taas Suomella ei vastaavaa ole.
Rahalla voidaan ehdottomasti parantaa olosuhteita, mutta asennemuutos vaatii laajempaa sitoutumista kaikilta pelin parissa olevilta. Suomessa naisten ja tyttöjen asema on historiallisesti ollut heikompi verrattuna muihin Pohjoismaihin, ja vaikka palloilukulttuuri on vahva, tasa-arvoisuudessa on parannettavaa, erityisesti jääkiekossa. Liiton rooli on keskeinen tässä kehityksessä, vaikka sen niskaan ei voidakaan kaikkea kaataa.
Apupaketit ja kierrätys auttavat harrastuksen alkuun, jääajoista pulaa
Lajin kasvattaminen ei ole mikään helppo rasti, sillä on olemassa iso joukko muitakin urheilulajeja, jotka kiinnostavat nuoria. Jääkiekon harrastaminen vaatii myös tietynlaiset olosuhteet, eikä sitä voi harrastaa ihan missä vain. Tarvitaan kunnollinen jää, minkä lisäksi aloittamiskynnys saattaa olla korkea ottaen huomioon sen, että jääkiekko ei ole halpa harrastus.
Keinoja taloudellisen esteen kaatamiseksi kuitenkin on, ja kierrätys on siitä yksi esimerkki.
MoDon naisten urheilujohtaja Björn Edlund ei kiistä lajin kalleutta, mutta huomauttaa, että varusteita voi ostaa myös käytettynä tai lainata seuralta. Seuralta voi lainata varusteita, jos haluaa kokeilla, tuntuuko laji omalta. Jos näin on, vanhemmat voivat vasta myöhemmin hankkia tarvikkeet.
Saija Tarkki ei peittele pettymystään globaaliin tilanteeseen. Hän on erittäin harmissaan maailmantilanteesta ja sen tuomasta kustannusten noususta. Tarkin mielestä jääkiekko ei kuitenkaan ole niin kallis harrastus kuin millaisena se usein nähdään, ainakaan nuorimmissa ikäluokissa. Ainakin kiekkokoulu on jokseenkin kohtuuhintainen.
– Jos joukkue istuu bussissa joka toinen viikonloppu ja maksaa kuukausimaksua 300–500 euroa, niin sittenhän se on jo hintavaa.
Kaikki apu seuroille on hyvin tervetullutta, jotta enemmän tyttöjä saadaan mukaan toimintaan. Sara Ridderlund ottaa esimerkiksi Ruotsin liiton apupaketin.
– Olemme jakaneet seuroille noin 250 000 euroa tyttökiekon aloittamiseen. Olemme myös kouluttaneet naisvalmentajia ja palkanneet lisää valmentajia maajoukkueisiin.
– Harrastuksen kalleutta torjutaan lainaamalla varusteita, liitto tukee kiekkokoulun aloittamista myös esimerkiksi lahjoittamalla pelipaitoja ja kiekkoja. Liitto on kustantanut myös maalivahtien varusteita. Myös alueet voivat myöntää maksuttomia erivapauksia tytöille ja siten madaltaa kustannuksia.
Oulun kokoisessa kaupungissa pitäisi olla vähintään kaksi tekojääkaukaloa lisää.
Jääkiekko on vaativa laji olosuhteiden osalta, kun lajiin tarvitaan jääalusta ja kaukalo sen ympärille. Suomessa ja Ruotsissa on runsaasti jäähalleja, mutta isoilla paikkakunnilla, joissa ihmisiä on paljon, kysyntää on enemmän kuin jäävuoroja.
Johan Schillgård on naisten jääkiekon urheilujohtaja Djurgården Hockeyssa. Hän harmittelee Tukholman heikkoa jäätilannetta, ja kertoo, että harrastajia olisi enemmänkin ja joukkueita sitä myöten useampia, mutta jääaikoja ei riitä kaikille.
NDHL:n viestintävastaava Therése Nyman on myös monien tapaan huolestunut jääaikojen riittävyydestä erityisesti suurissa kaupungeissa, kuten Tukholmassa. Suomenkin puolella on parannettavaa. Saija Tarkki ei ole esimerkiksi mielissään Oulun jäätilanteesta.
– Meillä on todella vähän jäähalleja Oulun alueella harrastajamääriin ja seuroihin nähden. Oulun kokoisessa kaupungissa pitäisi olla vähintään kaksi tekojääkaukaloa lisää. Junioripuolella kärsitään jään vähyydestä.
Naisten Liigan johtaja Henni Laaksonen avaa haasteita jääaikojen suhteen.
– Jääkapasiteetti on kohtalaisen hyvä, toki joillakin isommilla talousalueilla on haasteita. Työssä käyvillä esimerkiksi aamujäät ovat hankalia ja toisaalta opiskelijoillakin koulu kiilaa ajoittain kiekon edelle. Kaupallistamisen näkökulmasta on tietysti keskeistä, että saisimme pelit vakioajankohdille. Tosin en usko, että tämä on suurimpia haasteitamme.
Ruotsin jääkiekkoliiton tutkimuksesta fullt lag selviää, että kyselyjen perusteella yhdeksi haasteeksi tyttökiekon kasvun tiellä nähtiin juuri olosuhteet eli jääkapasiteetti. Tutkimuksen mukaan monin paikon on tiukkaa jääajoista. Jääaikaa on jopa liian vähän kysyntään nähden. Toisaalta kyselyt antoivat sellaista viestiä, että seurat olivat harkitsemassa jääkapasiteetin lisäämistä, jotta kaikki halukkaat pystyvät harrastamaan.
Tytöille on haastavaa löytää sopiva joukkue, jossa pelata
Tytöt usein lopettavat harrastamisen ennen kuin ehtivät edes sen kunnolla aloittaa. Yksi kynnystä nostava seikka jääaikojen ja kalliin hinnan lisäksi on sopivan joukkueen löytäminen. Tytöille ei aina ole puhdasta tyttöjoukkuetta, vaan usein heidän on harrastettava poikien mukana. Tämä ei välttämättä ole ongelma, sillä harrastaminen on kuitenkin mahdollista.
On kuitenkin olemassa jonkinlaista näyttöä siitä, että tytöt mieluiten harrastavat tyttöjoukkueessa kuin sekajoukkueessa, kuten Björn Edlund mainitsi aiemmin. Tämä saattaa olla yksi selitys myös sille, miksi tyttöjä ei saada enempää kiekon pariin. Etenkin harvaan asutuilla alueilla tyttöjoukkueen kasaaminen on vaikeaa.
Ruotsin tyttö -ja naiskiekkovastaava Sara Ridderlund kertoo joukkuemäärän kehityksestä Ruotsissa. Projektin alussa vuonna 2021 tyttökiekkokouluja oli noin 30, mutta nyt lukema on noin sata. Tyttöjoukkueiden määrä on siis kasvanut voimakkaasti.
– Ruotsin liiton tavoitteena on pyrkiä eroon sekajoukkueista ja siirtyä tyttöjoukkueisiin, koska kuten jalkapallon puolella on nähtävissä, Ruotsin tähdet ovat maailman parhaiten rankattujen maiden joukossa, vaikka maan tähdet eivät ole juniorivuosinaan pelanneet poikien kanssa.
Poikajoukkueissa pelaamista ei kuitenkaan kielletä, päinvastoin.
– Ei poikien kanssa pelaaminen haittaa. Se on hyväksi, sillä pojilla on edelleen paremmat olosuhteet, enemmän harjoituksia ja parempi valmennus.
Tytöt lopettavat pelaamisen usein ennen kuin ovat edes ehtineet kunnolla päästä alkuun.
Kun puhutaan tyttöjen ja poikien sekajoukkueesta sekä tyttöjen pelaamisesta poikien kanssa, voidaan usein ajatella, että se on tytöille hyödyllistä. Sara Ridderlund kuitenkin kumoaa väitteen.
– Nuorten tyttöjen ja poikien välinen fysiikkaero ei ole kovin merkittävä ja tässä mielessä poikien kanssa pelaaminen ei välttämättä kehitä enempää kuin toisten tyttöjen kanssa pelaaminen.
On todennäköistä, että lajin harrastamisen aloittaminen riippuu paljolti siitä, onko sopivia ja mielekkäitä joukkueita, johon mennä mukaan. Therése Nyman kertoo omien lastensa tilanteesta.
– Täällä Yhdysvalloissa ei ole niin tarkkaa sen suhteen, milloin aloitat harrastuksen. Täällä paikallisessa kiekkokouluissa on tyttöjä ja poikia kuuden ja viidentoista ikävuoden väliltä sekaisin.
Sara Ridderlund kertoo, että tutkimuksen mukaan useimmat tytöt lopettavat pelaamisen noin seitsemän ikävuoden tienoilla.
– Syy tähän on pelipaikan puute, jos poikajoukkueessa ei ole pelipaikkaa. Tämä johtuu siitä, että tyttösarjoja ei ole aikaisemmin ollut kuin muutamalla alueella. Tytöt lopettavat pelaamisen usein ennen kuin ovat edes ehtineet kunnolla päästä alkuun. Yksi syy lopettamisella on, etteivät he halua pelata poikien kanssa.
Lopettamisen taustalla on myös muita syitä. HPK:n pelaaja Ella Välikangas antaa yhden esimerkin.
– Jossakin vaiheessa poikien fysiikka oli liikaa itselleni ja koin, että olen liian pienikokoinen pelaamaan poikien kanssa. En nähnyt sitä enää sitten järkevänä.
Lopettamiseen johtavia syitä on myös tutkittu, ja niitä näyttäisi olevan useampi. Albin Werner Halmstadin yliopistosta teki tutkimuksen yhdessä työryhmän kanssa 2021 Ruotsin liitolle siitä, miksi naiset lopettavat jääkiekon melko aikaisessa vaiheessa.
Tutkimuksen tulokset löytyvät raportista svensk ishockeys flick- och damsatsining. Sata 14–50-vuotiaista vastasi kyselyyn. Taulukossa olevat prosentit kertovat, kuinka suuri prosentuaalinen osuus vastaajista oli täysin samaa mieltä kyseisen väitteen kanssa.
Suomessa Naisten Liigassa pelaavien mietteitä on kerätty Viivi Iso-Kouvolan tuoreessa opinnäytetyössä "Kvantitatiivinen kyselytutkimus Naisten Liigan ammattimaisuudesta kaudella 2023–2024 – Naiskiekkoilijan talous ja kaksoisura Suomessa". Hänen kyselyynsä osallistui 123 pelaajaa.
Iso-Kouvolan opinnäytetyöhön vastanneista ja lopettamista harkinneista 37 % nimesi työ- tai opiskelumahdollisuudet vaikuttavaksi tekijäksi. Toinen asia oli taloudelliset haasteet (26 %). Suurin tekijä sarjan jättämiselle oli halu pelata ulkomailla. Tämän vaihtoehdon valitsi tutkittavista 37 %. Muita tekijöitä olivat muun muassa hyvinvointi, jaksaminen ja terveys sekä sarjan huono tilanne tai sen ammattimaisuuden taso.
Naiskiekkoon keskitytään ja panostetaan koko ajan enemmän
Naisten jääkiekon osalta ei varmasti olla vielä saavutettu kattoa, vaan laji on vielä keskenkasvuinen. Minkälaisiin mittoihin se sitten kasvaa? Vastausta ei ole kenelläkään valmiina.
Karlstadissa Färjestadin riveissä pelaavan Esteri Kalliomäen mielestä naisten jääkiekossa on runsaasti kasvuvaraa. Kalliomäki haluaisi nähdä lisää rohkeutta investoida naisten jääkiekkoon. Hän toivoo panostuksia pidemmälle perspektiiveille, kuten viiden tai kymmenen vuoden ajanjaksolle.
Entinen SHL-tuomari, Ruotsin jääkiekkoliiton pelaajaturvallisuusvastaava ja U16-maajoukkueen vastuuvalmentaja Morgan Johansson näkee kasvumahdollisuudet.
– Olemme todenneet täällä Ruotsissa naisten puolella olevan isoja kasvumahdollisuuksia jääkiekossa. Minulla on tapana sanoa, että jos johonkin pitää panostaa, niin se on tyttökiekko. Se on yksinkertaisin tapa kasvattaa seuraa.
SDHL:n urheilujohtaja Oscar Alsenfelt, joka jätti tehtävän helmikuussa ja siirtyy IK Oskarshamnin urheilutoimenjohtajaksi ensi kaudelle, yhtyy monen muun näkemykseen kasvumahdollisuuksista.
– Naiskiekossa nimenomaan sijaitsee se kasvuvara, kun miesten ja poikien pelaajamäärän kasvattaminen useilla prosenteilla on vaikeaa. Toki poikien määräkin voidaan lisätä, mutta jos haluaa voimakasta kasvua yleisömäärään, pelaajamäärään ja tuomareihin, on kasvumarkkina naisten puolella.
– On hienoa työskennellä seurojen, omistajien ja seurajohtajien kanssa, koska he uskovat ja panostavat naisten jääkiekkoon.
Kasvua näkyy myös muualla Pohjolan ulkopuolella, vaikka Ruotsi ehkä kasvaa naiskiekon osalta Euroopassa kovinta vauhtia. Ruotsissa pelaajamäärä ja selkeä eliittipolku tulevat todennäköisesti johtamaan siihen, että Ruotsi pyyhkäisee ohi Suomesta oikein kunnolla, Stefan Enbom aprikoi. Hän pitää Tšekin nousua myönteisenä asiana ja samalla hän toivoo eurooppalaisten lähestyvän pohjoisamerikkalaisia kilpailijoita.
Enbomim mukaan kierroksia lisätään.
Mehän olemme riippuvaisia toisistamme, jos haluamme kehittää lajia, mutta kuka ottaa Euroopassa vetovastuun?
– Tahti on kiihtymään päin. Nyt tytöillä ja pojilla on jokseenkin samat ehdot pelaamiseen ja tuota pyritään vielä parantamaan. Nyt olemme tilanteessa, jossa vielä lisätään fokusta lupauksiin, jotka käyvät kiekkolukiota. Pyrimme löytämään keinot, joilla nämä lupaukset voidaan kehittää huippupelaajiksi.
Naisten puolella kehitys ei ole vielä miesten tasolla, ei toki kaukalossa, mutta ei sen ulkopuolellakaan. Kaikille pelaajille ei ole välttämättä tarjolla sopivaa pelipaikka oikeaan aikaan ja pelaajien sekä lajin kehityksen kannalta tilanne tarvitsee korjausta.
SDHL:n kaupallinen johtaja Angelica Lindeberg jakaa huolen.
– Kaikille pelaajille ei löydy paikkaa Pohjois-Amerikasta. Mihin ne pelaajat menevät, jotka eivät mahdu PWHL-joukkueisiin? Esimerkiksi mihin kaikki yliopistosta valmistuvat suuntaavat? Tässä piilee varaa, että monta pelaajaa menetetään, jos he eivät löydä sopivaa pelipaikkaa.
– Ja nyt, kun on saatu naiskiekkoon kasvua, niin ketään en haluaisi menettää pois pelikentiltä. Tämän vuoksi on mielestäni tärkeää, että rajat ylittävää yhteistyötä tehdään. Mehän olemme riippuvaisia toisistamme, jos haluamme kehittää lajia, mutta kuka ottaa Euroopassa vetovastuun?
Asioiden ratkaiseminen ei kuitenkaan ole helppoa.
– On tärkeää, etteivät pelaajat kärsi pelipaikkojen niukkuudesta, mutta on haasteellista järjestää asiat niin, että jokaiselle avautuu itselle sopiva pelipaikka.
Lindebergin mielestä suurin haaste naiskiekossa on, että siitä puuttuvat luontaiset portaat sarjatasojen muodossa. Vastaavat portaat ovat selkeästi nähtävillä miesten puolella. Tämä tekee Lindebergin mielestä haasteelliseksi asian niille, jotka haluavat panostaa lajiin ja toisaalta heille, jotka eivät ota peliä niin vakavasti. Lindeberg painottaa, että tähän tarvitaan ratkaisu.
– PHF ostettiin pois markkinoilta viime kesänä epäedulliseen ajankohtaan. PWHL on sanonut olevansa kestävyydeltään paras liiga, mutta PHF:n oston jälkeen moni pelaaja jäi tyhjän päälle eivätkä he tienneet, mihin mennä.
Kasvua ja kehitystä voidaan saavuttaa suunnitelmallisella priorisoinnilla. Stefan Enbomin mukaan naiset ja tytöt ovat seurassa korkealle priorisoituja, ja seuralla on selkeät pitkän ajan suunnitelmat heille.
– Panostus on tuottanut kehitystä niin pelaajissa kuin koko joukkueessa. Moni muukin seura on nostanut tasoaan ja panostus joukkueisiin ja pelaajiin näkyy positiivisella tavalla.
Uskottavuus on tärkeää, ja varmasti sitä koetellaan vielä monta kertaa. Sara Ridderlund uskoo kuitenkin tietävänsä ratkaisun uskottavuusongelmaan.
– Kohta ei voi enää välttää naisiin satsausta, se ei sitten enää näytä uskottavalta ja sponsoritkin laittavat painetta tähän.
Naisten Liigassa otetaan mallia Ruotsin SDHL:stä
Seurat ja joukkueet kaipaavat tietysti tekijöitä joka lähtöön. Erityinen tarve on valmennuksessa, ja pelaajien kehittämiseen tarvitaan osaavia ja innokkaita tekijöitä.
– Naisten sarjoissa valmentaa runsaasti kouluttamatonta väkeä, ja tähän tietysti halutaan muutosta. Naisia valmentamaan halutaan parhaat mahdolliset valmentajat. Naisia tarvitaan lisää valmentajiksi ja seurojen hallintoihin, koska sillä tavoin parannetaan naiskiekkoa, ja saadaan ehkä uusia näkökulmia, Ridderlund kertoo.
Seuroilla on HIFK:n Johanna Sandqvistin mielestä myös kasvattajan rooli.
– Mehän emme omista pelaajia, vaan he ovat meillä hetken aikaa lainassa ja tekemässä meidän eteen asioita meidän kanssamme. Meidän pitää pyrkiä siihen, että pystymme antamaan mahdollisimman hyvät eväät kaikille eteenpäin.
Suomessa on jääkiekko-osaamista ja varmasti kiinnostustakin riittävästi naiskiekon kehittämiseen. Itsestään muutokset eivät kuitenkaan tapahdu.
– Onhan tuo nyt hyvä, että Henni Laaksonen on palkattu Naisten liigan johtoon. Hänellähän on nyt kuitenkin se ruutu ja vastuu siitä. Aikaisemmin ei ollut ketään siihen tehtävään Tuula Puputti otti melkein harteilleen kaiken mahdollisen.
Henni Laaksonen on hakenut oppia lahden takaa sarjan kehittämiseen. Sara Ridderlund kertoo SDHL:n toiminnanjohtaja Angelica Lindebergin antaneen konsulttiapua Suomen jääkiekkoliitolle useita kertoja. Ridderlundin mukaan Suomessa satsataan paljon Naisten Liigaan, mikä on hänen mielestään positiivista.
– Suomen jääkiekkoliitto on päättänyt kehittää naisten liigaa Ruotsin SDHL:n tapaiseksi, mikä on jännittävää, Lindeberg toteaa.
Joukkueiden ja juniorisarjojen määrät pohdituttavat
Sarjajärjestelmä ei ole vähäpätöinen osa toimivaa jääkiekkoharrastusta tai ammattia. Monenlaisia viritelmiä on jääkiekossa nähty ja koettu, niin naisten kuin miestenkin puolella. Vertailu jättiläisen eli miesten ja kääpiön eli naisten välillä kannattaa jättää väliin, sillä erot harrastajamäärissä ovat niin isot.
Harrastajamääristä keskusteltiin jo aiemmin, ja ne vaikuttavat merkittävästi sarjamuodostelmiin. Pienet harrastajalukemat asettavat toisinaan ankariakin raameja sarjoille. Esimerkiksi naisten Suomi-sarjassa monella joukkueella on merkittävää vajausta kokoonpanossa, kun kaksi kaudeksi 2023–24 sarjaan ilmoittautunutta joukkuetta joutui viime hetkellä vetäytymään peleistä. Syynä oli todennäköisesti pelaajapula.
Poikien jääkiekossa on tavallista juniorisarjojen olemassaolo, mutta tyttöjen puolella näitä taas ei ole juuri ollenkaan. Jälleen kerran pelaajamassa sanelee mahdollisuudet sellaisten pystyttämiseen. Haluja kyllä on, kuten Björn Edlund ilmaisee asian.
– Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tarvitsemme tyttöjen puolelle juniorisarjasysteemin. Samanlaisen kuin poikien puolella jo on. Se on minun mielestä avain tulevaisuuden pelaajakehitykselle. Meidän pitää kohottaa tyttökiekon statusta.
Hän on ylpeä MoDon tyttöjunioreista ja heidän kehityksestään.
– Meidän junioreiden tasosta kertoo paljon se, että jos meillä on joukkue meidän parhaista junioreista, voimme voittaa divarin kärkijoukkueen.
Liitolle hänellä on selvä näkemys juniorisarjojen tärkeydestä.
– Mielestäni juniorisarjan aikaansaamisen pitää olla liiton ykkösprioriteetti tyttökiekon osalta.
Divarissa kärjen ja pohjan ero on valtava. Jos katsoo, mistä SDHL:ään poimitaan pelaajia, niin useimmiten pelaajat tulevat jostakin divarin juniorijoukkueesta.
– Jos parhaat juniorit saavat pelata parhaita junioreita vastaan, tekee se pelaamisesta pelaajille mielenkiintoisempaa, mutta myös nostaa junioripelien suosiota.
NDHL:n Therése Nyman esittää huolen nuorten tyttöjen mahdollisesta kohtalosta liigaseuroissa.
– En haluaisi nähdä tilannetta, jossa nuoret tytöt päätyvät liigaseuraan penkin päähän.
Sara Ridderlund kertoo liiton työstävän juniorisarjaa tytöille.
– Juniorisarjoja tytöille ei ole ollut, eikä sellaisista ole liioin ollut puhettakaan. Nyt tilanne on kuitenkin muuttumassa ja sellaista on alettu miettimään.
PWHL:n mukaantulo on positiivinen asia
Kansainvälisellä kiekkonäyttämöllä on naisten osalta tapahtunut viimeisen vuoden aikana merkittäviä asioita. Asiat ovat tapahtuneet kaukana Euroopasta, Pohjois-Amerikassa. Kesällä PHF-liiga häipyi yllättäen kiekkokartalta jättäen monen pelaajan ilman sopimusta ja muitakin ihmettelijöitä riitti.
Uskomme, että pystymme sopeutumaan uuden liigan ilmestymiseen, aivan kuten olemme miestenkin puolellakin onnistuneet sopeutumaan NHL:ään.
Tuhkasta nousi lopulta PWHL, uusi naisten ammattilaissarja, jossa ovat niin sanotut parhaat mukana, ainakin Pohjois-Amerikasta. Uuden liigan vaikutuksia Eurooppaan on liian aikaista arvioida, mutta huomiotta se ei ole jäänyt. Angelica Lindeberg puolustaa kuitenkin SDHL:ää.
– Totta kai PWHL on pelaajien tasolla edellä, mutta meillä on työehtosopimukset ja muu pelin ympärillä kunnossa, joten kaukalon ulkopuolisissa asioissa uskon meidän olevan edellä.
Stefan Enbom ei ajattele pahaa uudesta sarjasta.
– PWHL on hyvä asia naiskiekkoilijoille, jos se vain onnistutaan rakentamaan kestäväksi. Toivon, että se innostaa tyttöjä aloittamaan kiekkoharrastuksen ja siten saisimme pelaajamassaa kasvatettua. Ja jos se onnistuu nousemaan hyvälle tasolle ja maksamaan hyviä palkkoja pelaajille, niin se varmasti lisää kiinnostusta lajia kohtaan.
Enbom ei kuitenkaan ole huolissaan siitä, että PWHL syrjäyttäisi SDHL:n.
– Uskomme, että pystymme sopeutumaan uuden liigan ilmestymiseen, aivan kuten olemme miestenkin puolellakin onnistuneet sopeutumaan NHL:ään. Toisaalta uuden sarjan ensimmäiset vuodet saattavat olla kivikkoiset, ja jos se ei onnistu nousemaan taloudellisesti jaloilleen muutaman vuoden kuluessa, saattavat sijoittajat vetää jarrusta.
Naisten jääkiekossa ei ole mitään sellaisia virityksiä, jotka olisivat samanlaisia kuin esimerkiksi CHL. Sellaisia ei toisaalta niin vain toteuteta, mutta kiinnostusta on, ainakin Björn Edlundilla.
– Näkisin mielelläni eurooppalaisten sarjojen tekevän yhteistyötä, ehkä jonkinlainen Eurooppa Cup voisi tulla kysymykseen, mutta ei toki mikään naisten CHL. Jokin, joka sitoo yhteen eurooppalaisia sarjoja.
Chris Härenstamin mielestä maiden välisiä seurajoukkuepelejä saattaa olla tässä hetkessä haasteellista toteuttaa ennen kaikkea taloudellisesta kulmasta, koska matkustaminen on kallista. Ajatus on hänen mielestään kyllä houkutteleva.
Enbom haluaa eurooppalaistenkin panostavan ennen kaikkea omiin sarjoihinsa, ja tätä tapahtuukin tällä hetkellä.
– On mielestäni tärkeää, että eurooppalaisille on hyvä sarja suhteellisen lähellä, ja Ruotsin lisäksi Sveitsissäkin on alettu kiristämään ruuvia naiskiekon osalta. Uskon, että pidemmällä aikavälillä pelaajia tulee riittämään ainakin kahteen hyvätasoisen liigaan, mutta malttia kaivataan.
– Suomessakin ehkä havahdutaan jossakin vaiheessa, että naiskiekon kehittäminen vaatii hyvän kotimaisen sarjan.
SDHL:n tavoitteena olla yksi maailman parhaista sarjoista, Naisten Liiga tulee kaukana perässä
Suomen ja Ruotsin osalta sarjojen välillä on selviä eroja, jotka eivät hetkessä tasaannu. Liigat eli pääsarjat ovat seniorikiekkoilijoiden, ainakin tosissaan pelaavien, päätähtäin.
Voitaneen sanoa, että sarjan tila kertoo paljon maan lajin tilanteesta. Suomen osalta kansainvälinen menestys on ollut parempaa suhteessa kotoisen sarjan tasoon, sillä suurin osa mitaleja kotiin tuoneista pelaajista on pakannut laukut hyvissä ajoin ja ottanut suunnaksi lännen tai lähtenyt merten taakse.
Angelica Lindeberg naulaa SDHL:n tavoitteen kirkkaasti pöytään.
– Tavoitteemme on SDHL:n osalta olla yksi maailman parhaista sarjoista, erityisesti Euroopan paras. Nyt kun naiskiekossa tapahtuu monenlaista, pitää meidän arvioida oma roolimme ja paikkamme hierarkiassa uudelleen PWHL:n tulon jälkeen.
– Meidän tapamme toimia on proaktiivinen. Emme halua muiden määrittävän kohtaloamme. Tietenkään emme voi kilpailla taloudellisilla resursseilla PWHL:n kanssa, mutta meidän pitää löytää jokin toinen lähestymistapa.
Liigojen joukkuemääristä väännetään tämän tästä. Naisten osalta on huomioitava pelaajamassa erityisen tarkasti, Djurgårdenin Johan Schillgård muistuttaa.
– Liigan kasvattaminen on ongelmallista, koska riittävän hyviä pelaajia ei ole vielä riittävästi. Divarissa muutama iso seura hamuaa liigaan ja heillä on siihen resurssit, mutta sen jälkeen tulee vähän niin kuin tyhjiö. Ulkomaalaisilla pelaajilla paikataan pelaaja-aukkoja, koska ruotsalaisia ei ole riittävästi liigatasolle.
Ulkomaisiin pelaajiin suhtaudutaan pääosin myönteisesti Ruotsissa, ja niin kuin Schillgård mainitsee, on heille yleensä tarjolla selkeä rooli. Kaikki ulkomaalaiset eivät kuitenkaan saa varauksetonta tukea Frölundan naisten manageri Kim Martin Hassonilta.
– Uskon, että ulkomaalaiset ovat hyväksi sarjalle. Tosin mukana pelaa liian monta heikkoa ulkomaalaista pelaajaa. Liigan tason nostamiseen ja ylläpitämiseen ulkomaalaiset ovat kuitenkin tärkeitä. Heitä tarvitaan, koska ruotsalaisista ei riitä pitämään tasoa yllä. Liiga muuttuisi, jos ulkomaalaiset otettaisiin pois. Silloin kyseessä olisi enemmän junioriliiga.
SDHL:n urheilujohtajana vielä helmikuussa ollut Oscar Alsenfelt valaisee tarkemmin sitä, miksi ulkomaalaispelaajat ovat tarpeellisia.
– Ruotsalaisessa tyttökiekossa ollaan jo aloitettu mittava sarjatutkimus, jossa ovat mukana kaikki nais- ja tyttökiekkoseurat ja -sarjat. Kaikki vaihtoehdot joukkueiden lisäämisestä vähentämiseen ovat pöydällä. Päätös ei kuitenkaan tule olemaan helppo.
Tarkoitus on saada projekti maaliin parissa vuodessa.
– Yhtenä ongelmana ovat pelaajamäärät. Ruotsissa on pelaajamäärään nähden monta seniorijoukkuetta, vaikka itse asiassa senioripelaaja ei ole niin paljoa. Tämä on yksi merkittävä syy siihen, miksi sarjassa pelaa niin paljon ulkomaalaisia.
Alsenfelt myöntää ulkomaispelaajien olevan kaksipiippuinen juttu.
– Ulkomaalaispelaajiin liittyvät kysymykset ovat kaksijakoisia. Jos katsoo ruotsalaispelaajien peliaikaa SDHL-joukkueessa, niin siinä mielessä ulkomaalaisia saattaa olla liian paljon. Jos taas katsoo pelin tasoa ja laatua, niin tilanne on toinen.
– Meillä on ensimmäistä vuotta käytössä alueellisia juniorisarjoja, joiden uskomme olevan ratkaiseva tekijä ruotsalaisen naiskiekon kehitykselle. Joku saattaa ajatella, että ruotsalaisille pelaajille pitäisi olla paremmat pelimahdollisuudet SDHL-joukkueissa, mutta olen sitä mieltä, että ruotsalaispelaajatkin kehittyvät paremmin, kun saavat pelata hyvien pelaajien kanssa ja heitä vastaan. Siksi pitäydyn mieluummin faktoissa kuin mielipiteissä.
Suomalaiset eivät jää Alsenfeltin huomion ulkopuolelle.
– On muistettava, että esimerkiksi suomalaiset ovat tuoneet SDHL:ään valtavasti. He ovat olleet mukana kehittämässä sitä ja nostamassa sen statusta. He ovat sarjan tunnetuimpia pelaajia ja sen keulakuvia.
Alsenfelt jatkaa SDHL:n merkityksen korostamisella.
– Eurooppaan tarvitaan huippuliiga naisille. Meidän sarjahan on monille eurooppalaisille pelaajille kehitysalusta, ja on toki sarjassa useampikin japanilainen. Meillä on pitkän ajan suunnitelma, ja otamme myös vastuullisuuden vakavasti.
– Totta kai toivomme, että PWHL saa tuulta siipien alle, koska se auttaa globaalia naiskiekon kehitystä, mutta SDHL:n rooli on eurooppalaisten pelaajien kehittämisessä ohittamaton. Sarjoja ei tule olla määrällisesti paljoa, vaan niiden tulee olla laadukkaita ja kehittäviä.
Kehittävyyden kannalta sarjan tason on oltava korkea, joskin sellaisen järjestäminen voi olla haastavaa.
– Erilaisista alueellisista hajautuksista voidaan puhua, mutta on tärkeää muistaa, että SDHL:n tulee olla korkeatasoinen sarja ja siksi on varmistettava, että tänne tulee laadukkaita pelaajia. Jos haluamme edistää ruotsalaispelaajien kehitystä, on heille myös tarjottava liigasta riittävästi peliaikaa. Sarjajärjestelmien tulee ensisijaisesti palvella ruotsalaisia kiekkoilijoita.
Sarjajärjestelmistä ei ole helppoa saada toimivia, ja mielipiteet niiden muodoista vaihtelevat. Suomessa Naisten Liiga on eri tavoin rakennettu kuin Ruotsin SDHL, ja toki edellytykset ovat maiden välillä erilaiset.
Suomessa otettu askeleita oikeaan suuntaan, mutta matka laadukkaaseen liigaan on pitkä
Suomessa Naisten Liigan taso on ollut viime vuosina heiluva. Joukkueita on tippunut pois erinäisistä syistä, eikä paikkaajiakaan tahdo löytyä. Ruotsissa on ollut vakaampaa, tosin viime kaudella eräs göteborgilaisseura totesi kassan olevan tyhjä ja pelit loppuivat siihen.
Henni Laaksonen vastaa Naisten Liigan toiminnasta. Hän on ollut tehtävässään viime vuoden elokuusta seuraten tehtävässään Tuula Puputtia, jolla oli myös maajoukkueen GM:n tehtävät hoidettavanaan. Jääkiekkoliitossa ei ole aiemmin ollut Laaksosen roolia vastaavaa positiota.
Jääkiekkoliiton strateginen painotus naisten ja tyttöjen jääkiekkoon oli syy kyseisen roolin perustamiseen. Toimenpiteellä haluttiin varmistaa henkilöresurssin riittävyys nimenomaan naisten ja tyttökiekon kehittämiseen. Laaksonen avaa omaa rooliaan tarkemmin.
– Päävastuualueisiin kuuluvat Naisten Liigan kaupallisen ja taloudellisen viitekehyksen kehittäminen ja kasvattaminen. Tämän tarkoitus on tehdä sarjaa paremmin näkyväksi ja kuuluvaksi. Tällä tavalla pääsemme rakentamaan liigalle bränditarinaa.
– Meidän tehtävänämme on yhdessä muiden maiden pääsarjojen kanssa järjestää asiat niin, että PWHL:n ulkopuolellakin pystytään tarjoamaan laadukasta kansainvälistä pääsarjakiekkoa. On toki pakko todeta, että PWHL on parasta, mitä naiskiekolle on tapahtunut. Se mahdollistaa muidenkin kasvua.
HPK:n manageri Jorma Hassinen esittää kritiikkiä tämänhetkistä Naisten Liigaa kohtaan.
– Sarja ei ole riittävän toimiva. Pitää miettiä joukkueiden määrää ja Kuortane-keskustelu on syytä käydä. Pitääkö liiton pyörittää yhtä joukkuetta? Mielestäni ei pidä.
– Naisten Liiga-joukkueille pitää luoda lisenssijärjestelmä, jolla pakotetaan joukkueita kehittämään omaa toimintaansa. Kilpailu kovenee, ja jos emme kehitä toimintaa, niin parhaita pelaajia ei ole sarjassa ja silloin mielenkiinto vähenee. Kuortaneen toiminta on lopetettava. Mukaan on otettava vain aitoja joukkueita, joilla on oma identiteetti.
Laaksonen vastaa huutoon.
Meillä Suomessa pitäisi kuitenkin olla tasokas ja hyvä oma liiga, jos haluamme kasvattaa tyttökiekkoa ja ruohonjuuritason toimintaa.
– Liigan kehittyessä sekä taloudellisesti että kaupallisesti tullaan sarjalle muodostamaan lisenssiehdot. Suomen sisäistä sarjajärjestelmääkin on syytä tarkastella, mutta tällä hetkellä pelaajamäärät eivät riitä esimerkiksi jokaiseen ikäluokkaan.
Joukkueita ei ole liikaa Suomessa naisten osalta. HPK:ssa pelaavaa Ella Välikangas harmittelee, ettei tällä hetkellä Keski-Pohjanmaalla ole naisten joukkuetta. Keski-Pohjanmaalta on muutenkin päätynyt hyvin vähän pelaajia pääsarjatasolle. Välikangas ei tiedä heistä kuin Susanna Viitalan, joka pelaa TPS:ssa. Mainittakoon, että tällä hetkellä seudun ykköspelaaja on Ruotsin Brynäsissä pelaava Jenniina Nylund.
Saija Tarkki on selväsanainen siitä, mitä ei pidä tehdä.
– En halua missään tapauksessa tehdä sellaista, jota Tšekissä tehdään. Siellä lähes kaikki pelaajat häädetään muihin sarjoihin oman maan sarjojen sijaan. Meillä Suomessa pitäisi kuitenkin olla tasokas ja hyvä oma liiga, jos haluamme kasvattaa tyttökiekkoa ja ruohonjuuritason toimintaa.
Jorma Hassinen näkee valoa tunnelin päässä kritiikistään huolimatta.
– Naisten Liigan uusi johtaja on tuonut uusia tuulia toimintaan. Nyt kehitystyö on alussa, mutta uskon, että tulevina vuosina päästään eteenpäin koko sarjan kehityksessä ja saadaan lisää julkisuutta. Pelien tason nosto ja joukkueiden elinvoiman vahvistaminen antavat uusia mahdollisuuksia jatkossa.
Suomesta puuttuu NDHL:n kaltainen kehittävä sarja
Sarjajärjestelmät eivät Suomessa tai Ruotsissa lepää pelkästään pääsarjatason kiekon varassa, vaan niiden alapuolellakin on elämää. Tuo tilanne liigan varjossa näyttää toden totta jälleen paljon erilaiselta länsinaapurissamme.
NDHL on Ruotsin toiseksi korkein sarjataso naiskiekon puolella. Sarjan viestintävastaava Therése Nyman kertoo, että NDHL:llä on tärkeä rooli tietynlaisena väliportaana junioreille, jotka eivät mahdu suoraan SDHL:ään. Se kehittää pelaajia ja tuo leveyttä pelaajatasoon.
– Toivon, että NDHL kehittyy miesten Allsvenskania vastaavaksi sarjaksi.
NDHL:n päätavoite on auttaa Ruotsin naiskiekon kasvua ja kehittää pelaajia.
– Olemme täällä pelaajia ja seuroja varten.
MoDon Björn Edlund painottaa tason nostoa myös NDHL:än osalta.
– NDHL:ssä pitäisi olla vähemmän joukkueita. Joukkueet tulisi jakaa niin, että ne, jotka pelaavat huvikseen, pelaisivat alemmissa sarjoissa ja ne, jotka panostavat, pelaavat mahdollisimman korkealla.
– Nelikymppiset, jotka liukuvat ympäriinsä kentällä huvikseen saavat toki niin tehdä, mutta heidän paikkansa ei ole tavoitteellisten seurojen seassa.
Nyman kertoo NDHL:n kirjavasta joukkuekattauksesta.
– NDHL:ssä on seitsemän niin sanottua kakkosjoukkuetta, joiden edustusjoukkueet pelaavat SDHL:ssä, joten luonnollisesti ne joukkueet eivät voi nousta. Lisäksi meillä on kaksi tanskalaisjoukkuetta, jotka pelaavat syksyllä saadakseen hyviä otteluita ja joulun jälkeen he jatkavat oman maansa mestaruuden tavoittelua.
– On hyvä, että joukkueella on kunnianhimoa ja halua saada hyviä otteluita, koska hyvät pelithän ovat edellytys kehitykselle.
NDHL:ssä pelaa kaudella 2023–24 pelaajia yli 25 eri maasta. Nyman suhtautuu asiaan positiivisesti.
– Onhan se kivaa, että on monenlaisia pelaajia, ja on meillä onneksi ollut muutamia kovan luokan profiilipelaajiakin, esimerkiksi viime vuonna Michelle Karvinen oli nostamassa Frölundaa liigaan ja tänä vuonna Kateřina Mrăzovă pelasi Färjestadissa ennen Pohjois-Amerikkaan lähtöään.
– Meidän organisaatiollemme on tärkeää, että sarjassa pelaa hyviä ja mielenkiintoisia pelaajia, ja heitä voidaan nostaa esiin sarjan tunnettavuuden lisäämiseksi.
Sarjassa on ongelmansakin, joita yritetään korjata. Nyman antaa paljon puhuvan esimerkin.
– Runkosarja ei ole ehkä kaikista toimivin mahdollinen. Laskin, että runkosarjassa meillä on 196 ottelua, joista 76 pelataan sellaisten joukkueiden kesken, jotka voivat nousta sarjaporrasta ylemmäksi.
Skellefteån naisten manageri Ulrika Dahlgren täydentää Nymanin antia.
– NDHL-organisaatio perustettiin korona-aikana, jolloin oli kaikennäköisiä rajoituksia ja muun muassa sarja oli suljettu. Syy siihen, miksi organisaatio perustettiin, oli monien seurojen tuska ja tyytymättömyys, mutta myös halu nostaa naiskiekkoa. On olemassa monta seuraa SDHL-seurojen lisäksi, jotka haluavat jotakin.
Nyman komppaa Dahlgreniä.
– On tärkeää pysyä jatkuvasti liikkeessä, jos halutaan viedä kehitystä eteenpäin, ja asioihin mielestäni on tärkeä myös ottaa kantaa. On mielestäni tärkeää, että mekin saamme näkyvyyttä, vaikka emme pääsarjassa pelaakaan, ja tarkoitan kaikkia seuroja, jotka pelaavat NDHL:ssä.
– Yhteistyö jonkin liigaseuran kanssa voisi tarjota nuorelle pelaajalle mahdollisuuden saada hyviä pelejä, koska mikä kehittää paremmin kuin hyvät harjoitusolosuhteet ja runsas peliaika, Dahlgren naulaa.
Dahlgren toivoo kuitenkin enemmän kilpailua sarjojen välille.
– SDHL:ää pitää haastaa alhaalta päin, jotta sekin kehittyy.
Dahlgren on huolissaan aukoista sarjajärjestelmässä.
– Uskon, että jos ei merkittävää sarjauudistusta tule, niin on vaara, että tulemme menettämään vielä enemmän pelaajia suhteellisen nuoressa iässä. Yritämme NDHL-organisaation kanssa saada sarjauudistusta toteutettua mahdollisimman nopeasti, jottemme menettäisi enempää pelaajia, koska he eivät löytäneet itselleen ja heidän tavoittelen sopivaa sarjatasoa. Kaikki SDHL-seurat eivät ole mielissään sarjan laajentamisesta, mutta erilaisia vaihtoehtoja on olemassa.
– Mielestäni naisjoukkueisiin panostavien joukkueiden tulisi olla mukana. Painotan, että on tärkeää luoda panostaville seuroille ja pelaajille mahdollisuus pelata toisia panostavia joukkueita vastaan. Tämä on tärkeää niin pelaajakehityksen kuin senkin kannalta, että emme menetä lisää pelaajia.
Kilpailu on tärkeää Dahlgrenin arvoissa.
– En missään nimessä kannata suljettua sarjaa, koska silloin menetämme kilpailullisuuden. Kilpailullisuus on tärkeää yleisön houkuttelemisessa.
Suomen kakkossarjataso eli Mestis on akatemiajoukkueiden hallitsema. Sarjassa kaudella 2023–24 pelanneista kahdeksasta joukkueesta viisi oli akatemiajoukkueita. Niillä ei siis ole asiaa Liigaan, koska heidän edustuksensa pelaa jo siellä. Kauden päätteeksi Kärppien akatemiajoukkue putosi, ja KeuPa HT nousi Mestikseen. Löytyykö Mestiksestä liigatasolla selviäviä joukkueita? Tämä jää nähtäväksi.
Joillekin seuroille Suomen sarjat eivät ole houkuttelevia syystä tai toisesta. IFK Marienhamn on nimittäin päättänyt pelata Ruotsin 2. divisioonaa, ja on siinä sarjassa keskikastin porukka. Sen voi sanoa, että maantieteellisesti tuon sarjan joukkueet ovat paljon pienemmällä alueella kuin missään Suomen naisten sarjoissa. Suomessa kun on kaksi maakuntaa, joilla ei ole ollenkaan naisten joukkuetta: Keski-Pohjanmaa ja Pohjanmaa.