Koko Tapparan ilme on muuttunut. Jos aiemmin ainoa hymyilevä tapparalainen oli Kiira Korpi, on uusi päävalmentaja Rauli Urama tuonut joukkueeseen aimo annoksen iloa. Jos Tappara on aiemmin tunnettu harmaana, jäykkänä ja jähmeänä joukkueena, Tappara vuonna syksyllä 2006 on täysin toista maata.
Julkisuudessa on puhuttu tähtien katoamisesta ja sarjan tylsistymisestä. Rauli Uraman Tappara on osoitus siitä, että uusia tähtiä nousee ja että sarjan tylsistyminen ei ole kiinni tähtipelaajista vaan siitä miten joukkueet pelaavat. Iloista, taitavaa ja hyökkäysvoittoista peliä pelaava Tappara on parasta mainosta SM-liigalle vuosikausiin. Parempaa kuin Doug Sheddenin Jokerit tai mestari-HPK.
Vaikka Jukka Rautakorven Tappara oli tehokas ja keskimmäisellä visiitillä myös erittäin voitokas, joukkueesta puuttui hehku, Mika Saarisen ajasta nyt puhumattakaan. Saarinen yritti aikanaan saada joukkueen pelaamaan kiekollista peliä, mutta Rauli Uraman aikana kiekkokontrolli on kokenut täydellisen renessanssin. Se ilmentymä on viime kaudella nelosketjuun pudonnut ja nyt uuteen kukoistukseen noussut Stefan Öhman.
– Me pelaamme enemmän kiekon kanssa. Viime kaudella vain taisteltiin, keskityttiin kaksinkamppailuihin ja heitettiin kiekkoa päätyyn, ruotsalainen toteaa.
Öhmanin mielipide on selkeä. Viime kaudella ylivoimien aikana hän kulutti penkkiä ja rooli valahti nelosketjuun. Nyt rooli on täysin toinen. Vastuuta tulee ylivoimalla ja tasakentällisin. Parin huonon pelin jälkeen vierasottelussa Raumalla räjähti. Paikalla olleiden asiantuntijoiden mukaan Öhman pelasi tuolloin parhaan Tappara-pelinsä. Ja on sen jälkeen koko ajan vain parantanut.
Ja sen tulos näkyy valotaululla. Öhman takoi Ässiä vastaan neljä osumaa, joista ainakin yksi tulee jäämään koko liigakauden huippuhetkiin. Petri Kontiolan syöttö selän takaa Öhmanille oli jotain sellaista, mitä Tapparassa ei ole nähty sitten Erkki Lehtosen aikojen.
– En ole koskaan elämässäni tehnyt edes kolmea maalia, Öhman myönsi.
”Stefan Tre Kronoriin”
Vaikka Jukka Rautakorven Tappara osa kolme (kausi 2005-2006) oli selkeästi kiekollisempi ja taitavampi kuin Jukka Rautakorven Tappara osa kaksi (2000-2003), ovat Uraman kirvesrinnat aivan eri planeetalta. Peliä pelataan keskustan kautta, sentterien taitoa hyödynnetään paljon enemmän. Syytä onkin, sillä Tapparan sentterikalusto on liigan ylivoimaisesti taitavin. Niin taitava, että viimeksi juniori-ikäisenä laitahyökkääjänä pelannut Stefan Öhmankin on laitettu laitaan.
– En ole neljääntoista vuoteen pelannut laidassa. Meillä kuitenkin sujuu yhteistyö Hancockin kanssa hyvin.
Åressa Ruotsissa syntynyt Öhman pelaa nyt neljättä kauttaan Tapparassa. Ottelun jälkeen toimittajat piirittävät Öhmania ja kieleksi valikoituu englanti. Ruotsalaishyökkääjä vastailee kysymyksiin sujuvalla lontoolla, kunnes joukkueenjohtaja Seppo Lehvilä vihjaa Stefanin osaavan paremmin suomea kuin englantia.
Osaatko?
– Aika hyvin, kuuluu napakka vastaus.
Tamperelainen tyttöystävä on siis tehnyt tehtävänsä.
Ohi kiitävä Petri Kontiola huutaa Öhmania jo Ruotsin maajoukkueeseen. Jos esitykset jatkuvat nähdynkaltaisina, ei esteitä esimerkiksi Euro Hockey Tour -esiintymiselle pitäisi olla.
Hymy
Tapparan koko joukkue hehkuu tällä hetkellä positiivista tekemistä. Se ei ole ainoastaan voitoista tulevaa huulen heittoa, vaan aitoa uskoa omaan tekemiseen ja halua pelata jääkiekkoa. Sitä aisti kaikista, kun seurasi päävalmentaja Rauli Uramaa ottelun kahdella viimeisellä minuutilla. Näytti siltä, että kipparin oli vaikea pidätellä hymyään.
– Ei pidä paikkaansa. Meidän tekeminen merkitsee minulle niin paljon, että siihen täytyy keskittyä. Ehkä viimeisellä kymmenellä sekunnilla pääsi helpotus, Urama totesi ottelun jälkeen.
Myös pelaajilla on joukkueessa hauskempaa. Totinen torvensoitto on takanapäin.
– Pelaaminen on helpompaa. Kun kaikki ovat tyytyväisiä, se näkyy pelissä, Öhman myöntää.
Eräs ilmentymä Tapparan joukkuehengestä nähtiin, kun Burke Henry otti nyrkein yhteen Ässien B.J. Crombeenin kanssa. Aluksi niskanpäällä ollut Crombeen joutui pahasti alakynteen ja voitto meni Burkelle liki puhtaalla tyrmäyksellä.
Tapparan vaihtopenkki palkitsi puolustajan voiton raikuvin suosionosoituksin, johon yhtyivät myös valmentajat. Päävalmentaja Uramakin taputti suojattinsa suoritukselle.
– Kun yksi uhrautuu joukkueen puolesta, se on aina kova juttu, valmentaja myhäilee.
– En tiedä oliko heillä jotain kaunaa aiemmin, mutta tuomarikin arvosti rehtiä ja reilua tappelua. Siinä otettiin miehestä mittaa, kehaisi Urama.
Reilu ja rehti nyrkkitaisto tarjosi kansalle sirkushuvia. Myös tuomarit olivat ajan tasalla. Linjamiehet katsoivat vierestä ja taiston tauottua Ville Vuohtoniemi antoi molemmille pelaajille viisiminuuttiset ja pelirangaistuksen. Sekä Crombeen ja Henry ovat siis kuvioissa mukana heti seuraavassa pelissä. Vuohtoniemen päätös oli oikea lajin kannalta ja myös sääntökirjan osalta.
– Se oli rehti tappelu, jossa ei oikeastaan ollut aloittajaa. Molemmat halusivat lähteä, eikä tullut tilannetta, että toinen haluaa ja toinen ei. Pelirangaistus oli oikea tuomio, erotuomaritarkkailija Pekka Rindell totesi pukukoppikäytävällä.
Hienoa, SM-liiga.
