Montreal Canadiens lähti edelliseen NHL-kauteen varovaisen toiveikkaasti pudotuspelipaikkaa tavoittelemaan. Loppukaudesta tavoitteen täyttyminen näytti erittäin todennäköiseltä, joten Gainey hankki pudotuspelejä varten Aleksei Kovalevin ja kokeneen Jim Dowdin. Kaksikko oli kokemuksellaan ja henkilökohtaisella osaamisella avuksi ja Canadiens raivasi tiensä pudotuspeleissä aina toiselle kierrokselle, jossa seinä tuli vastaan tulevan Stanley Cup –mestarin edetessä jatkoon voitoin 4-0.
Vapaita agentteja ei näy, omia nuoria kyllä
Kun NHL:n uusi työehtosopimus ratifioitiin ja ratkaisevat päivämäärät selkenivät, elokuun ensimmäisestä päivästä tuli odotettu ajankohta. Tuolloin alkoi NHL:ssä rajoittamattomien vapaa agenttien metsästysaika. Montrealissa odotettiin vahvistuksia etenkin jo edellisillä kausilla Canadiensin heikoimpana lenkkinä pidettyyn puolustuskalustoon, mutta suuret hankinnat jäivät muiden tehtäväksi.
Totutun ja jopa ärsyttävän rauhallisesti työskentelevä Canadiens-GM Bob Gainey antoi monipuolisia tunteita herättäneen puolustaja Patrice Brisebois’n lähteä ja tilalle hän hankki vapaana agenttina olleen Mathieu Dandenault’n. Lisäksi hän teki sopimuksen tähän asti vain AHL-pelejä pelanneen kovanaama 29-vuotiaan Peter Vandermeerin kanssa.
Kauden kynnyksellä Gainey lähetti harjoitusleirillä lupaavia otteita esittäneen Marcel Hossan Rangersiin vastineeksi hyökkääjä Garth Murraysta. Lähinnä AHL-jyrältä vaikuttava Murray ohjattiin oikopäätä farmiseura Hamilton Bulldogsiin.
Vaikka Hossasta luovuttiin, niin Canadiensin nuoret askeltavat vakaasti kohti NHL:ää. Kun Canadiensin kausi alkaa keskiviikkona 5. lokakuuta, on joukkueen riveissä kuusi tulokasta: maalivahti Yann Danis, puolustaja Mark Streit, sekä hyökkääjät Chris Higgins, Tomas Plekanec, Aleksandr Perezhogin ja Raitis Ivanans.
Theodore on edelleen tärkein pelaaja Canadiensissa
Maalivahtiosasto on edelleen Canadiensin vahvin osa-alue. Jose Theodore on yksi liigan parhaimmista maalivahdeista. Kun Canadiensin puolustuskalusto ei ole uusiutunut ja parantunut, niin Theodore saa jälleen kannettavaksi koko joukkueen. Canadiens on vahvistunut siitä, mitä se oli kaksi vuotta sitten kauden 2003-04 kynnyksellä ja Theodoren taakka on keventynyt. Silti tehdyt parannukset eivät paljoakaan helpota hänen työskentelyään, kun puolustajat edessä ovat mitä ovat.
NHL:n maalivahtien varusteita koskevilla sääntömuutoksilla ei pitäisi olla merkitystä Theodoren peliin. Hän on koko uransa pelannut melko pienillä patjoilla, jotka ovat helpottaneet ja nopeuttaneet liikkumista ja jalkatyöskentelyä. Tämä saattaa jopa vankistaa hänen asemaansa liigan kärkiveskarina, kun nyt kaikki maalivahdit laitetaan varusteiden osalta samalle viivalle.
Theodoren parina kauden aloittaa lupaava maalivahti Yann Danis, joka harjoitusotteluissa on esittänyt hyviä otteita. Alunperin Danisin piti olla vielä tällä kaudella Hamilton Bulldogsin ykkösmaalivahti, mutta Canadiensin kakkosmaalivahti Cristobal Huet loukkasi polvensa kesän aikana ja joutui leikkauksen vuoksi hänen paluunsa kaukaloon menee uuden vuoden puolelle.
Puolustus on vieläkin akilleen kantapää
Kaikki tiedostavat, että Canadiensin joukkueessa haavoittuvin kohta on puolustus, joka keikkuu huteralla jalustalla. Se on ollut sitä jo vuosia ja silti tämä osasto jäi ilman vahvistuksia. Ainoa muutos alakerrassa oli Patrice Brisebois’n korvaaminen Mathieu Dandenault’lla. Brisebois’n lähdön jälkeen Gainey sanoi hankkivansa ykköspuolustajan mutta lopulta vaihtoehdot osoittautuivat liian arvokkaiksi.
Dandenault on kelvollinen puolustaja, jolla on kokemusta voittamisesta Detroit Red Wingsin riveistä, mutta ei hänestä ole sateentekijäksi. Red Wingsissä Dandenault ei joutunut kantamaan suurta vastuuta, mikä saattaa olla edessä Canadiensissa, jos hänet mielletään Brisebois’n korvaajaksi. Kun vastuu ja peliaika kasvaa eivätkä peliminuutit vastaa puolustajan todellista tasoa, on suuri mahdollisuus että käy niin kuin Brisebois’lle: Dandenault taipuu kuin paju, kun tekee ensimmäisen virheensä jäällä ja kansa alkaa buuata.
Canadiens teki sopimuksen myös 27-vuotiaan sveitsiläispuolustaja Mark Streitin kanssa. Hän aloittaa kauden Montrealissa, mutta harjoituspelien perusteella hän löytää paikkansa ennemmin tai myöhemmin AHL:stä Hamilton Bulldogsista.
Canadiensin pakkikaluston kärkikuusikko on selvä: Sheldon Souray, Andrei Markov, Dandenault, Mike Komisarek, Craig Rivet ja Francis Bouillon. Seitsemännen puolustajan paikan otti juurikin Streit Canadiensin vuoden 2000 ykkösvarauksen Ron Hainseyn sijasta, joka maanantaina lähetettiin Bulldogsin riveihin. Tätä ratkaisua voidaan pitää Hainseyn Canadiens-uran päätöksenä.
Kärkikuusikosta kahdelta voi odottaa parannusta edelliseen NHL-kauteen. Komisarek on vielä nuori ja kehityksen pitäisi mennä eteenpäin. Edellisellä kaudella hän valtasi paikan Canadiensistä ja oli pudotuspeleissä kenties joukkueensa paras puolustaja. Toinen puolustaja, jolta odotetaan enemmän kuin viimeksi on Markov. Hänen pelinsä sujuivat kaudella 2003-04 nihkeän kivuliaasti lähinnä kaukalon ulkopuolisten ja jääkiekkoa tärkeämpien syiden vuoksi. Jos he nostavat tasoansa, ei Canadiens-puolustus ole niin kehno kuin se tällä hetkellä vaikuttaa olevan. Mutta ”jos” on valitettavan suuressa roolissa edellisessä lauseessa.
Muu puolustus onkin jo nähty. Souray on kerännyt otsikoita ja palstatilaa huvittavan paljon todelliseen tasoonsa nähden. Rivet on ollut Brisebois’ta seuraava Bell Centren kansan silmissä jo pitkään eikä syyttä. Dandenault on kelpo puolustaja, mutta ei hän kania kypärästään vedä. Bouilloin on ihailtava seitsemäs puolustaja, mutta vakiopaikka kolmannessa pakkiparissa ei ole hänelle oikea paikka. Se pieni koko, se pieni koko.
Kovalev johdattaa Habs-hyökkäystä
Canadiensin hyökkäyskalusto on selkeästi vahvistunut sitten viime näkemän. Kun kaksi vuotta sitten NHL-kauden kynnyksellä Canadiensin vakiokokoonpanoon kuului sellaisia nimiä kuin Andreas Dackell, Joe Juneau, Yanic Perreault, Chad Kilger, ja Jason Ward, niin nyt heidät on korvattu paikkansa ansainneilla lupauksilla ja kahdella isolla nimellä. Aleksei Kovalev, Radek Bonk sekä Chris Higgins, Aleksandr Perezhogin ja Tomas Plekanec ovat korvanneet edellä mainitut.
Kovalev siirtyi Canadiensiin jo edellisen kauden lopulla ennen siirtotakarajaa. Runkosarja ei ollut toiveita herättävä, mutta pudotuspeleissä ketju Zednik-Koivu-Kovalev oli oivassa vedossa suurelta osin juuri Kovalevin vuoksi. Hän sanoi viihtyneensä Montrealissa erinomaisesti ja osoitti kesällä, että sanat eivät olleet vain tyypillistä leuanlonksutusta allekirjoittamalla neljän vuoden sopimuksen Canadiensin kanssa. Uusien sääntöjen ja suuret ylivoimamäärät ovat kuin Kovalevia varten suunniteltuja.
Ottawan ykkössentterinä pitkään ollut Bonk on Canadiensin nokkimisjärjestyksessä kolmosketjun keskushyökkääjä Saku Koivun ja Mike Ribeiron takana. Hän tekeekin Canadiensin kolmannestakin ketjusta varteenotettavan muodostelman, mitä se ei ollut Joe Juneaun johtaessa kyseistä vitjaa. Bonk on hyvä kahden suunnan pelaaja, joka paitsi osaa puolustaa myös tehdä tarvittaessa pisteitäkin. Tämän vuoksi hänen minuuttilukemansa lienevät varsin korkealle Canadiens-hyökkääjistä, koska hän pelannee niin yli- kuin alivoimallakin.
Higgins, Plekanec ja Perezhogin ovat nopeita polkukoneita ja älykkäitä pelaajia. Higgins ja Plekanec löytänevät paikkansa nelosketjusta, jota täydentää Steve Begin. Tämä kolmikko on nopea, sähäkkä ja jokainen karvaa ja ronkkii uupumatta ihailtavalla tavalla. Nelosketjussa tekee tarvittaessa vierailuja myös Raitis Ivanans, jonka päätehtävä on nyrkkien heiluttaminen.
Perezhogin on tulokaskolmikosta ainoa, jolla on potentiaalia tehdä kelvollisia tehoja jo tällä kaudella NHL:ssä. Myös Perezhogin hallitsee kahden suunnan pelin ja näin hänen paikkansa saattaa löytyä Bonkin laidalta. Muut hyökkääjät, jotka vahvimmin kilpailevat kolmosketjun paikasta ovat Jan Bulis ja Niklas Sundström.
Hyökkäysketjuissa on kummassakin parivaljakko, jonka ympärille ketjut kasataan. Ykkösketjun kaksikko on Koivu-Kovalev, jotka saanevat vierelleen Zednikin. Kakkosketjun paita ja peppu ovat Ribeiro ja Michael Ryder. Heidän viereltään paikkaansa etsivät todennäköisimmin joko Bulis tai Pierre Dagenais, joka pelasi ketjussa jo viime kaudella.
Jarvis tuomaan lisäkokemusta penkin taakse
Canadiensin päävalmentaja Claude Julien hiljensi omat epäilijänsä viime NHL-kaudella, kun Canadiens suoritti tiensä ensin pudotuspeleihin ja voitti siellä vielä suosikkina sarjaan lähteneen Boston Bruinsin. Julien onnistui osoittamaan, että kykenee luomaan älykkään ja järkevän pelitavan, joka soveltuu joukkueen pelaajamateriaaliin. Lisäksi hän osoitti olevansa tarpeen tullen muokkaamaan ja antamaan periksi tiukasta pelitavan noudattamisesta. Tällä tavoin muun muassa Kovalev lähti lentoon pudotuspeleissä, kun runkosarjassa häntä oltiin aluksi yritetty laittaa ahtaaseen puolustuspainotteiseen muottiin.
Kokenut Doug Jarvis, joka toimi pitkään Dallas Starsin apuvalmentajana sekä viimeksi kaksi kautta Canadiensin farmiseura Hamilton Bulldogsin päävalmentajana, on uusi mies Canadiensin valmennusryhmässä. Gainey oppi tuntemaan Jarvisin jo peliurallaan, kun he molemmat olivat Canadiensin 70-luvun lopun mestarijoukkueissa tärkeitä puolustavia hyökkääjiä. Tämän taustan vuoksi hän on erityisen arvostettu mies Montrealissa, mutta myös koko liigassa.
Valmennusryhmän täydentävät jo entuudestaan tutut Rick Green ja maalivahtivalmentaja Roland Melanson.
Erikoistilanteisiin kiinnitetty huomiota
Canadiensin ylivoimapelin avainmies on Aleksei Kovalev. Hän on parhaimmillaan niin luova ja arvoituksellinen pelaaja, että hänen oivalluksensa, henkilökohtainen taitonsa ja osaamisensa nousevat kauden mittaan valtavaan arvoon. Etenkin, kun näyttää, että NHL pyrkii tosissaan eroon koukuista ja kahvaamisesta, mikä tietää rutkasti ylivoimaa alkukaudesta.
Kehnoja eivät ole muutkaan ylivoima-aikaa saavat pelaajat. Koivu ja Ribeiro ovat kummatkin hyviä pelintekijöitä ja ylivoimapelin pyörittäjiä. Viivalla pelaavat Markov ja Souray, jonka rajua lyöntilaukausta käytetään hyödyksi erityisesti juuri ylivoiman aikana. Ryder ja Zednik, joilla molemmilla on tulinen laukaus, eivät pelkää mennä neliön keskelle ja maalin eteen hakattavaksi. Lisäksi joukkueesta löytyy vielä Bonk, Bulis sekä nuoret, joita voidaan käyttää tarvittaessa ylivoimalla.
Alivoimapeliä varten suunnitellut pelaajat ovat yhdistelmä kokemusta ja nuoruutta. Bonk, Bulis ja Niklas Sundström edustavat kokemusta, älykkyyttä ja rauhallisuutta. He ohjaavat ja opastavat Higginsiä ja Plekanecia, jotka pelaavat jo nyt fiksusti, ja auttavat näitä sopeutumaan heiltä vaadittuihin rooleihin.
Bonkin hankinta sekä antamaan lisää tehoja kolmosketjulle että tuomaan alivoimapelin osaamista joukkueeseen oli kiitelty hankinta Gaineyltä. Sen sijaan Sundströmin jatkosopimus on varsin kiistelty paperi, mutta ruotsalaishyökkääjä on tarkoitettu juuri vajaalla pelaamista varten. Hän ei ole tehokas pisteiden valossa eikä erityisen fyysinen tai isokokoinen, mutta hän puolustuksellisesta näkökulmasta ja alivoimapelin kannalta älykäs ja arvokas pelaaja. Sundström onkin malliesimerkki kuinka Gainey haluaa joukkueeseensa erikoisosaamista täydentämään yleismiehet, vaikka hänen ratkaisunsa olisivatkin ristiriitaisia tunteita herättäviä.
Tasan päättyneet ottelutilanteet ratkaisevat rangaistuslaukaukset on uusi lisä erikoistilannepelaamiseen. Harjoituskaudella kaikki ottelut päätettiin yleisön viihdyttämiseksi rangaistuslaukauskilpailuun ja Canadiensin tehokkain pelaaja näissä oli Kovalev, joka saa taatusti kokeilla taitojaan myös kauden aikana. Ribeiro, Koivu, Perezhogin, Zednik, Bonk… taitoa pitäisi tähänkin pelitilanteeseen löytyä riittämiin.
Selvää kuitenkin on, että ei Canadiensin menestys pitäisi ainakaan erikoistilanteisiin kaatua.
Mahdollisuudet yllätykseen
Montreal Canadiens on vahvistunut ryhmä kuin mikä kaksi vuotta sitten lähti tavoittelemaan pudotuspelipaikkaa. Puolustus on samalla, epävakaalla pohjalla kuin ennenkin, mutta hyökkäys on parantunut. Jo pelkästään Kovalev ja Bonk parantavat joukkueen hyökkäyskaluston uskottavuutta merkittävästi, kun katsoo että he korvaavat periaatteessa Yanic Perreault’n ja Joe Juneaun. Jos Jose Theodore on omalla tasollaan, niin Canadiensin pitäisi mennä selkeästi pudotuspeleihin. Se on vaikeaa, kun ottaa huomioon että Canadiens pelaa äärimmäisen kovassa Koillisessa divisioonassa, jonka joukkueet Canadiens kohtaa yhteensä 32 kertaa runkosarjan aikana.
Uudet säännöt. Uudet jaot. Canadiensin nuoruuden innolla ja nopeudella pörräävät tulokkaat. Kovalev ja muut kokeneet pelaajat. Arvioisin, että kaiken mennessä kohdalleen Canadiensillä on mahdollisuudet yllättää hyvin moni kiekkokatsoja tällä kaudella.
Kovalevia ja nuorisoa kannattaa katsella
Aleksei Kovalev
Kovalev on maailman taitavampia pelaajia. Kun hän on pelipäällä, silloin kannattaa nojata taaksepäin ja nauttia jostakin kovin kauniista näystä, jota nykyjääkiekossa näkee niin harvoin. Hänen pelihuumorinsa onkin ainoa kysymysmerkki, minkä vuoksi mielenkiintonsa häntä kohtaan vain lisääntyy. Jos hän saa pieniä vapauksia, hän on tyytyväinen ja peli kulkee.
Chris Higgins, Tomas Plekanec ja Aleksandr Perezhogin
Tämä kolmikko on ensimmäinen todellinen askel Canadiensin siirtymisessä kohti omien lupausten kansoittamaa joukkuetta. Sekä Higgins, Plekanec kuin Perezhoginkin ovat kaikki väsymättömiä vauhtikoneita. Harjoituskaudella he muodostivat energisen vauhtiketjun, jonka ollessa jäällä tapahtui joka kerta. Tuota ketjua ei nähdä runkosarjassa, mutta säpinää tämän kolmikon pitäisi tuoda peliin.
Paras kiekonkäsittelijä: Aleksei Kovalev
Paras laukoja: Aleksei Kovalev
Paras luistelija: Jan Bulis
Paras aloittaja: Saku Koivu
Paras taklaaja: Steve Begin
Paras ärsyttäjä: Steve Begin
Paras pelinrakentaja: Mike Ribeiro
Paras puolustava hyökkääjä: Radek Bonk
Paras hyökkäävä puolustaja: Andrei Markov
Enforcer/tappelija: Raitis Ivanans
MVP: Jose Theodore
