Edellinen NHL-kausi päättyi suureen pettymykseen, sillä Red Wings oli 109 pisteellä runkosarjan paras joukkue, mutta pudotuspeleissä tuli karvas putoaminen alkukierroksilla jo toisena vuonna peräkkäin. Red Wings pudotti ensimmäisellä kierroksella Nashville Predatorsin voitoin 4-2, mutta toisella kierroksella Calgary Flamesin armoton fyysinen peli oli Wingsin hyytyneille veteraaneille kevyille taitureille liikaa. Flames meni jatkoon voitoin 4-2 ja eteni aina Stanley Cup Finaaleihin saakka.
Traagisinta kauden viimeisessä ottelussa oli kapteeni Steve Yzermanin loukkaantuminen, kun kiekko osui häntä silmäkulmaan. Koko Joe Louis Arena vaipui kuolemanhiljaisuuteen tilanteen johdosta, eikä Red Wings pystynyt enää tilanteen jälkeen saamaan minkäänlaista otetta peliin ilman kapteeniaan. Hockeytownin asukkaat kohtasivat jälleen valtavan pettymyksen Martin Gelinas’n jatkoaikaosumalla.
Kesä oli pitkä, ja jo ennen työsulkua muutamia muutoksia ehti tapahtua pelaajarintamalla. Joukkueesta poistui hyökkääjät Brett Hull sekä Boyd Devereaux, jotka molemmat siirtyivät vapaina agentteina Phoenix Coyotesiin. Lisäksi veteraanihyökkääjä Steve Thomas ilmoitti lopettavansa uransa, mutta on nyt syksyllä ollut jälleen mukana Toronton harjoitusleirillä. Vanhan miehen kipinä ehti näköjään syttyä tauon aikana uudelleen.
Kaikki uusiksi valmennusjohtoa myöten
NHL-työsulun päätyttyä Red Wings aloitti heti järjestelmälliset muutokset uuden joukkueen rakentamiseksi. Koko entinen valmennusjohto vaihdettiin apuvalmentajia myöten. Edelliset kaksi kautta joukkuetta valmentaneet Dave Lewis, Barry Smith sekä Joey Kocur saivat kaikki lähteä. Barry Smith siirtyi Phoenix Coyotesin apuvalmentajaksi ja Lewisille sekä Kocurille tarjottiin jatkoa seuran muissa tehtävissä muun muassa pelaajatarkkailijoina.
Uudeksi päävalmentajaksi nimettiin Anaheim Mighty Ducksia aiemmin valmentanut Mike Babcock. Kovasta valmennustyylistään tunnettu kanadalainen nähtiin parhaimpana vaihtoehtona herättämään pelaajaystävällisempään Lewisiin mukavoitunut joukkue. Apuvalmentajiksi Babcock valitsi luottomiehensä Paul MacLeanin sekä Todd McLellanin.
Valmennusjohdosta siirryttiin luonnollisesti joukkueen rakentamiseen. Uusi 39 miljoonan palkkakatto teki suurella budjetilla aiemmat vuodet mässäilleelle Red Wingsille muutaman pelaajan jatkon täysin mahdottomaksi. Erityisiä ulosostoja varten varatulla viikolla Red Wings osti Derian Hatcherin, Ray Whitneyn, sekä Darren McCartyn sopimukset ulos. Sopimusten purkamiset pienensivät joukkueen palkkabudjettia lähes 10 miljoonalla dollarilla.
Hatcher siirtyi myöhemmin vapaana agenttina Philadelphiaan, Whitney löysi uuden kodin Carolinasta ja McCarty teki sopimuksen Calgaryyn. Myöskään vapaina agentteina olleille Curtis Josephille ja Jason Woolleylle ei tarjottu enää jatkosopimuksia.
Ulosostorumban jälkeen seuraavana oli jatkosopimusten tekeminen, joista ensimmäisenä Brendan Shanahan käytti yksivuotisen 2,28 miljoonan dollarin pelaajaoptionsa. Myös kapteeni Steve Yzerman ilmoitti jatkavansa ainakin tulevan kauden. Puolustuksen vanhojen tuttujen kanssa jatkot tehtiin vapaina agentteina olleille Mathieu Schneiderille sekä ikinuorelle Chris Cheliokselle.
Joukkueeseen tuotiin uutta verta tekemällä sopimus kesän 2004 3. kierroksen varauksen, ruotsalaishyökkääjä Johan Franzenin kanssa. Maalivahtitilanne ratkaistiin tekemällä sopimus ex-Red Wing Chris Osgoodin kanssa. Lisäksi jatkosopimukset tehtiin hyökkääjien Jason Williamsin ja Darryl Bootlandin kanssa. Uutena miehenä puolustukseen hankittiin vielä isokokoinen ruotsalainen Andreas Lilja. Puolustaja Mathieu Dandenault’lle tarjottiin jatkosopimusta, mutta mies sai paremman tarjouksen Montrealista ja siirtyi vapaana agenttina Canadiensin riveihin.
Farmijoukkuetta täydennettiin omilla varauksilla sekä vapailla agenteilla. Sopimuksen tekivät hyökkääjät Valtteri Filppula, Tomas Kopecky, Kent McDonell sekä Espoon Bluesista tuttu Donald MacLean. Puolustusosastolle liittyi vielä Andy Delmore. Lisäksi Red Wings teki kolmivuotisen tulokassopimuksen maalivahti James ”Jimmy” Howardin kanssa. Farmijoukkueen toinen maalivahti Joey MacDonald on vielä loukkaantumisensa takia ilman sopimusta, mutta ilmeisimmin se tullaan vielä tekemään.
Viimeisenä sopimusneuvotteluihin jäivät Red Wingsin rajoitetut vapaat agentit, Niklas Kronwall, Henrik Zetterberg sekä Pavel Datsjuk. Sopimusneuvottelut venähtivät kaikkien osalta, mutta koko elintärkeä kolmikko saatiin lopulta monivuotisiin sopimuksiin.
Viimeisinä täydennyksinä Detroitin joukkueeseen liittyi vielä vapaana agenttina ollut laitahyökkääjä Mikael Samuelsson sekä try-outille tulleet Rem Murray sekä Daniel Cleary. Vain toinen heistä saa sopimuksen ja mitä ilmeisimmin valinta kohdistuu Clearyyn.
Osgood is Nogood
Joukkueen ehkä suurin kysymysmerkki, eli maalivahtitilanne saatiin ratkaistua tekemällä sopimus vanhan tutun Chris Osgoodin kanssa. ”Ozzie” palaa näin Detroitiin 4 vuoden tauon jälkeen, jossa mies on fanien keskuudessa äärimmäisen suosittu. Osgoodin sopimus oli arvoltaan vain 900 000 dollaria, joka auttoi Red Wingsiä todella paljon nykyisessä tiukassa budjettitilanteessa.
Osgoodin paluu on jakanut mielipiteet pahasti kahtia, toiset uskovat edelleen miehen kykyihin, kun taas toiset muistavat vain helpot päästetyt ratkaisumaalit aikanaan Red Wingsin riveissä. Vaikka ura meni alaspäin NY Isladersin ja St. Louisin vuosina, Osgoodilla on silti erittäin kova taistelijan luonne ja hänellä tulee olemaan todella kova halu syrjäyttää vahtikaverinsa sekä näyttää, että huippuosaamista vielä löytyy. Huonoina hetkinä 1998 pudotuspeleistä tutut kyltit ”Osgood is Nogood” saattavat kuitenkin palata katsomoon.
Jobinpostiakin tuli. Harjoituskaudella Osgood loukkasi nivusensa ja ei pääse osallistumaan sarja-avaukseen. Babcock ilmoitti miehen ottavan pelituntumaa kuukauden pelaamattomuuden takia farmijoukkue Grand Rapidsissa, ennen kuin hänet nostetaan ylös takaisin Detroitiin. Alkuspekulaatioissa Osgoodin odotetaan pelaavan kaudella noin 50 ottelua.
Manny Legace jatkaa kakkosmaalivahtina pelaten noin 30 ottelua. Legace ei ole missään vaiheessa urallaan pystynyt pelaamaan pitkiä otteluputkia hyvin, joten hän jäänee ikuiseksi kakkosmaalivahdiksi. Yksittäisissä otteluissa mies on erinomainen antaen päätorjujalle lepopäiviä.
Farmimaalivahdit James Howard ja Joey MacDonald voivat pelata ylhäällä loukkaantumisten sattuessa. MacDonald on vielä itsekin loukkaantunut, joten nuori Howard aloittaa kauden ylhäällä Legacen parina. Superlupaus Howardista povataan tulevaisuudessa Red Wingsin suurinta maalivahtia sitten legendaarisen Terry Sawchukin päivien.
Tuttuakin tutumpi peräpää
Red Wings -pakisto muuttui Hatcherin lähdettyä enemmän kiekollisempaan suuntaan. Nykysäännöillä kiekollisuuden merkitys pitäisikin korostua, joten suunta on oikea. Fyysisyyttä löytyy edelleen, joskaan ei niin paljoa kuin ennen. Puolustus oli edellisellä pelatulla kaudella yksi liigan parhaista ja sitä se tulee olemaan kevään koittaessa myös tällä kaudella,
Nicklas Lidström jatkaa edelleen joukkueen tärkeimpänä puolustajana ja pelaajana. Uudet säännöt sopivat Lidströmille varmasti entistä paremmin, sillä hänen pelinsä ei ole koskaan perustunut estämisiin ja roikkumisiin. Lidström saa parikseen satakiloisen Andreas Liljan, joka on pääasiassa vain alhaalla pysyvä ja maalinedustan siivoamiseen pystyvä puolustava peruspakki. Parin pitäisi täydentää hyvin toisiaan ja Lidströmistä saadaan hyökkäyspotentiaali erinomaisesti irti.
Kakkosparissa pelaavat tsekki Jiri Fischer sekä Mathieu Schneider. Fischer pelasi työsulkukaudella kotimaassaan ja oli erittäin vakuuttava arvokisoissa Tsekin paidassa. Sekä World Cup että MM-kisat näyttivät miehen kehittyneen erittäin paljon. Euroopassa pelaaminen edesauttoi varmasti sopeutumaan kahden viivan syötön puuttumiseen. Fischer on puolustuksen fyysisin pelaaja ja tulee saamaan peliaikaa paljon etenkin alivoimassa. Mies on liikkuu erinomaisen hyvin isoon kokoonsa nähden ja jakelee yli satakiloisella kropallaan rajuja taklauksia.
Edelliskesänä Schneiderin palkkapyyntö ajoi Red Wingsin tarpeiden ylitse, mutta Hatcherin ulososton myötä yksi huippupuolustaja oli pakko hankkia. Schneider oli tuttu mies joukkueelle ja pelasi edelliskaudella lähestulkoon uransa parhaan kauden. Hinta miehestä oli melko suuri, sillä vuositienestit Schneiderilla nousivat nyt 3,3 miljoonaan dollariin.
Kolmospariin suunniteltiin Kronwallia ja Cheliosta, mutta ruotsalaisen loukkaantuminen harjoituskaudella oli paha isku. Polven nivelsiteet joudutaan leikkaamaan ja mies pääsee takaisin kentälle aikaisintaan runkosarjan loppupuolella. Kronwall dominoi AHL-liigaa otteillaan ja mitä todennäköisimmin mies olisi ollut Red Wingsille täysin valmis huippupelaaja neljän kärkipuolustajan joukkoon.
Seitsemäntenä puolustajana oleva harmiton Jamie Rivers paikkaa Kronwallia ainakin ensi alkuun. Detroit voi tosin hankkia Kronwallin tilalle korvaajan, koska pitkäaikainen loukkaantuminen tekee tilaa myös palkkabudjettiin.
Chris Chelios tuskin enää pystyy taistelemaan 43-vuotaana nuoruuden päiviensä malliin, mutta miehelle ei ole kaavailtukaan kolmospakkiparia suurempaa roolia. Sopimus oli Red Wingsin tiukan budjetin kannalta varsin edullinen, vain 850 000 dollaria. Työsulkukaudella Chelios piti muista veteraaneista poiketen pelikuntoaan yllä pelaamalla UHL-liigaan Motor City Mechanics joukkueen mukana, ja mies on kovasti vakuuttanut, että virtaa löytyy edelleen taistella täydellä teholla.
Red Wings –pakiston todellinen taso nähdään vasta Kronwallin palattaua pelikuntoon, eli pudotuspelien kynnyksellä. Jos avainkuusikko pysyy terveenä, niin miehitys tulee olemaan aivan NHL:n parhaimmistoa. Kokemusta, taitoa ja kovuutta. Varamiehinä farmista voidaan nostaa kiekollisesta osaamisestaan tunnettu Andy Delmore, taikka yllätyskorttina vasta 23-vuotias kiekollinen puolustaja Brett Lebda. Delmoren pelaamisen kohdalla tilanne on vähän sama kuin ydinaseiden käytön suhteen. Kukaan ei koskaan halua nähdä niitä tositilanteessa.
Hyökkäyksen kovuus avainasemassa
Red Wings –kannattajat ovat saaneet haukkoa henkeä pitkin kesää ihmetellessään GM Ken Hollandin hyökkäyspään hankintoja. Kaksi edellistä pudotuspeliputoamista johtui hyvin pitkälle hyökkäyksen fyysisyyden puutteesta ja kalusto on tulevalle kaudelle vielä entistä pehmeämpi. Ainut Nyrkinheiluttamiseen sekä kovaan taklauspeliin pystynyt pelaaja, eli Darren McCarty on poissa ja ketään läheskään vastaavaa ei tullut tilalle. Taitopelaajaa kyllä löytyy riittämiin, jolla todennäköisesti taas napsitaan hyvä määrä runkosarjapisteitä etenkin ylivoimapelin turvin, mutta Babcockin täytyy olla vähintään jonkinlainen meedio, jos hän näillä miehillä kykenee saamaan kauden onnelliseen päätökseen.
Ykköslaituri Brendan Shanahanin paluu oli tärkeä asia. Hän olisi todennäkösesti saanut rahakkaampia tarjouksia jostain muualta, mutta mies halusi olla lojaali hänelle kaiken antaneelle organisaatiolleen. Shanahan ei enää ole parhaimpien voimahyökkääjävuosiensa tasolla, mutta tuo kuitenkin kaivattua kokoa laituriosatolle tekemään muille tilaa ja vääntämään kulmissa. Maalintekijänä ”Shannyn” on oltava joukkueensa paras. Työsulkukaudella Shanahan ei pelannut ollenkaan, joten miehen kunto on kysymysmerkki.
Shanahanin sentterinä on harjoituspeleissä pelannut Robert Lang, joka toisena satakiloisena jässikkänä tekee kaksikosta varsin hankalan pelata vastaan. Langin edelliskausi oli uran paras ja mies oli myös Red Wingsin paras hyökkääjä edellisissä pudotuspeleissä. Tuleva kausi antaa odottaa isolta taituritsekiltä jälleen paljon. Ketjun on täydentänyt taitava Jason Williams, joka sähäkkänä luistelijana tasapainottaa isompien köriläiden kokonaisuutta. Williams on tuttu pelaaja Babcockille jo Cincinnatin ajoilta, ja valmentajalta tuntuu löytyvän mieheen todella paljon luottoa.
Kakkosketjussa tulee pelaamaan tuttu parivaljakko Henrik Zetterberg ja Pavel Datsjuk. Molemmat olivat loistavia työsulkukauden aikana kotimaittensa liigoissaan. Zetterberg voitti Elitserienin pistepörssin ja Datsjuk valittiin Venäjän Superliigan arvokkaimmaksi pelaajaksi hänen edustamansa Moskovan Dinamon voitettua mestaruuden. Lähtökohdat tulevaan kauteen ovat siis erinomaiset. Ketjun kolmanneksi lenkiksi on kaavailtu Tomas Holmströmiä, joka romuluisella tyylillään tulee tekemään taiturikaksikolle tilaa ja on ensimmäisenä syöksymässä kulma- ja maalinedusruuhkiin.
Steve Yzerman haluaa päättää uransa kunnialla. Kapteenin sydämessä on edelleen valtava palo pelaamiseen, eikä mies halunnut vetäytyä kentältä edellisen kauden päätöstapahtumien tavalla. Calgary-ottelusarjan viimeisessä ottelussa Yzerman sai kiekon silmäänsä ja joutui jättämään kentän. Silmä sekä silmäkulman luut vaurioituivat todella pahasti, mutta näkökyky on parantunut nyt lähestulkoon entiselleen. Rooli ei tule olemaan iso, ja harjoituspeleissä kapteenia soviteltiin puolustavaan ketjuun Kirk Maltbyn sekä edelliskaudella NHL:n parhaaksi puolustavaksi hyökkääjäksi valitun Kris Draperin kanssa.
Toimitusjohtaja Holland halusi rakentaa nelosketjusta käyttökelpoisen ja halvan, koska ylenmääräistä rahankäyttömahdollisuutta ei enää ollut. Linköpingissä monta vuotta puolustavassa roolissa ollut Johan Franzen oli täydellinen pala tuoda tähän muottiin. Detroitin kesällä 2004 varaama myöhäisherännyt ruotsalainen on käytännössä ”valmis” pelaaja nyt 26-vuotiaana, eikä miestä tarvitse tuoda enää farmin kautta totuttautumaan Pohjois-Amerikan kuvioihin. Franzen ei ihmeitä esitä kiekollisena, mutta sentteröi omaa puolustavaa ketjunsa esimerkillisesti. Marc Mowers ja Mikael Samuelsson täydentävät pienelle peliajalle jäävän nelosketjun. Try-outilla olevat Rem Murray ja Daniel Cleary tulevat vielä tuomaan kilpailua pelipaikoista.
Nuorista lupauksista Valtteri Filppula yllätti Matti Virmasenkin siirtymällä Jokereista jo tänä kesänä rapakon taakse. Filppula näytti jo edelliskeväänä vahvoja otteita SM-liigan pudotuspeleissä ja oli kesätreenin aikana kehittynyt entisestään. Saavuttuaan Detroitin harjoitusleirille Filppula teki suuren vaikutuksen päävalmentaja Babcockiin ja organisaation tulevaisuuden suunnitelmissa vantaalaista pidetään tulevana kakkosketjun pelintekijäsentterinä. Taidoiltaan Filppula olisi kuulunut Babcokin mukaan pelaavaan avauskokoonpanoon, mutta nelosketjun peliajalla kehitystä ei olisi paljoakaan tapahtunut. Lopullisena päätöksenä oli aloittaa kausi farmijoukkue Grand Rapids Griffinsissä ja päästä pelaamaan suuremmalla peliajalla. Valtterin aika tulee vielä varmasti.
Tsekkisentteri Jiri Hudlerin tie johti myös harjoitusleirien jälkeen farmiin. Hudler ei saanut vakuutettua Babcockia läheskään sitä mitä Filppula, ja miehen tulevaisuus Red Wings-organisaatiossa näyttää synkältä. Otteluesitykset heittelehtivät liikaa ja pienikokoinen taituri taitaa näillä näkymin jäädä ikuiseksi lupaukseksi.
Eräs mielenkiintoinen asia Red Wingsin hyökkäyskalustossa on kovan tason oikean laitahyökkääjän puuttuminen. Tämä saattaa aiheuttaa ongelmia, sillä oikeaan laitaan ei ole siirrettävissä kuin Steve Yzerman ja Jason Williamsin tai Tomas Holmströmin taso ei ole loppujenlopuksi kovinkaan huikea. Brendan Shanahanin siirtoa oikeaan laitaan suunniteltiin viime talven spekulaatioissa, mutta ne kuuluivat lähinnä Dave Lewisin suunnitelmiin ja eivätkä siten enää koske nykypäivää. Budjetissa on varaa kauppatakajan pelaajahankintoihin noin 1,5 miljoonan dollarin arvoisen pelaajan verran, tosin Niklas Kronwallin loukkaantuminen antoi lisää pelivaraa tehdä hankintoja. Juuri oikeaa laitaa Red Wings saattaa vahvistaa kauden aikana ja toivottavasti tulopuolella olisi samalla kertaa jopa parikin fyysistä pelaajaa. Niitä heiveröinen Red Wings -hyökkäys tarvitsee tällä hetkellä enemmän kuin kipeästi.
Mukavuuden päivät ovat ohi
Mike Babcockin tulolla Red Wingsiin oli mielenkiintoinen tausta. Detroitin apulaismanageri Jim Nill toimi Red Wingsin entisen farmijoukkueen Cincinnati Mighty Ducksin toimitusjohtajana ja miehet oppivat tuntemaan toisensa sitä kautta. Työsulun lähestyessä loppuaan päämanageri Holland ja Nill tulivat tulokseen, että joukkuetta lähdetään nyt viemään aivan uuteen suuntaan. Rauhallinen analyytikko Dave Lewis haluttiin korvata aivan vastakohtaisella persoonalla ja Nill tiesi ketä kysyä.
Babcock on autoritäärinen valmentaja, joka vaatii pelaajilta todella paljon. Mies menee niin sanotusti ”iholle” saadakseen pelaajasta kaiken mahdollisen annettavan irti. Babcockia on myös pidetty päävalmentajana, joka saa joukkueen nuoremmista pelaajista parhaat puolet esiin, mutta hänellä on taito tehdä töitä myös kokeneempien veteraanien kanssa. Miehen kovassa asenteessa on iso ero Dave Lewisiin verrattuna ja nyt Red Wings palaa jälleen kohti Scotty Bowmanin päiviä. Babcockin arvostuksesta kertoo pesti ja maailmanmestaruus Kanadan maajoukkueen päävalmentajana. Unohtaa ei myöskään sovi nimettömän Anaheimin luotsaamista Stanley Cup –finaaleihin kaksi vuotta sitten.
Babcock halusi tuoda taustajoukoikseen omat luottomiehensä, joista Paul MacLean on Babcockin "oikea käsi" jo Anaheimin ajoilta. MacLean on myös entinen Red Wings -pelaaja ja valmentajameriitteihin kuuluu UHL-mestaruus Quad-City Mallardsin peräsimestä kaudelta 2000-01. Toinen apuvalmentaja Todd McLellan on sen sijaan valmentanut neljä viimeistä kautta AHL:n Houston Aerosia. Parhaana meriittinä kanadalaiselta löytyy AHL-mestaruus kaudelta 2002-03. Koko valmennusjohdon uusimisella Red Wings pääsee aloittamaan tulevaisuuden rakentamisensa täysin puhtaalta pöydältä.
Erikoistilannepelaaminen perinteisesti vahvaa
Erikoistilanteet tulevat ratkaisemaan tulevalla kaudella paljon. Jäähyjä on jaettu harjoituspeleissä liukuhihnalta ja tuomarilinjan vakuutetaan pysyvän yhtä tiukkana tästä eteenpäin aina ja iankaikkisesti. Sääntöuudistukset helpottivat lisäksi ylivoiman pelaamista, koska hyökkäysalue on suurempi, joten erikoistilanteiden merkitys otteluiden lopputulokseen tulee olemaan erittäin suuri.
Tällä haavaa Red Wingsillä pitäisi olla pullat hyvin uunissa, sillä kiekollista taitoa joukkueesta löytyy rutkasti. Alivoima on lisäksi erittäin tehokasta Draper-Maltby –kaksikon ansiosta, mutta kaverusten vaikutus varmasti pienenee nykysäännöillä.
Puolustajista Lidström ja Schneider tulevat pelaamaan ylivoimat lähes kokonaan. Kronwall olisi saanut todennäköisesti paljon ylivoimapeliaikaa, mutta sen näkee vasta loppukaudesta miksi tilanne muodostuu. Fischerillä on kova laukaus ja on varsin ihmeellistä, jos miestä ei aleta pikkuhiljaa päästää myös ylivoimalle. Babcockin pitäisi tiedää Fischerin kyvyt jo Cincinnatin ajoilta. Chelioksella ja Liljalla ylivoimassa ei ole mitään käyttöä. Jos Andy Delmore mahtuu kokoonpanoon, niin mies on varteenotettava vaihtoehto jopa ykkösylivoimaan.
Alun perin suunnitelmissa ei ollut peluuttaa hyökkääjiä viivamiehinä, mutta Kronwallin loukkaantuminen saattaa muuttaa tilannetta. Tosin paras viivamieheksi siirrettävä hyökkääjä, eli Yzerman, tulee olemaan kauden avauksesta sivussa nivusvamman takia.
Ykkösylivoimassa todennäköisesti Lidström ja Schneider pelaavat viivalla ja Holmström on maalin edessä maskissa. Datsyuk on oikealla pelintekijänä ja Shanahan vasemmalla laukojan paikalla.
Kakkosylivoimassa Fischer ja Yzerman tervehdyttyään ovat viivalla. Lang maalin edessä, Zetterberg pyörittää oikealta ja Williams vasemmalla. Kronwallin tervehdyttyä Yzerman ottaa Williamsin paikan vasemmalta.
Alivoimassa Draper-Maltby –kaksikko raataa siis eniten. Peliaikaa yritetään hyökkääjistä antaa pääsoin myös muille alempien ketjujen pelaajille. Johan Franzen ja joko sopimuksen tekevä Rem Murray tai Daniel Cleary tulee olemaan Franzenin jäähyntappoparina. Zetterberg tulee heittämään myös jämävaihtoja Yzermanin kera. Puolustajista Lidström ja Fischer ovat alivoimalla suurimmassa roolissa. Chelios ja Lilja tukevat taustalta. Myös Riversille ja terveelle Kronwallille irtoaa vaihtoja pahassa jäähysumassa.
Rangaistuslaukauksissa Detroitilla pitäisi löytyä hyviä ratkaisijoita. Pavel Datsyuk ja Robert Lang taitavimpina pelaajina pystyvät varmasti upottamaan maaleja kovalla prosentilla. Mielenkiintoinen kortti on Jason Williams, joka SM-liigassa pelatessaan oli liigan ylivoimaisesti paras rankkarispesialisti. Löytyyköhän luottoa myös Babcockin silmissä? Ehkä saisimme joskus nähdä miehen legendaarisen ilmaveivin livenä. Williams ei ole sitä koskaan tosipaikassa yrittänyt, mutta harjoituksissa joka päivä.
Kevät koittaa Hockeytownissakin, mutta kuinka kirkkaana?
Red Wings on edelleen ennakkosuosikki voittamaan oman divisioonansa ja tulisi siten olemaan lännen kolmen kärkijoukkueen joukossa. Central divisioona tulee kuitenkin olemaan ehkä koko liigan heikoin, joten se ei tule antamaan koko kuvaa joukkueen todellisesta tasosta. Nashville Predators tulee haastaman Detroitin divisioonavoitosta tiukasti.
Pudotuspelit ovat jälleen täysi arvoitus, mutta Babcockin tiukalla niskaanhengittämisellä mahdollisuudet ovat pitemmälle mitä Lewisin aikana. Joukkueen fyysiselle osastolle pitää vielä kauden aikana tehdä jotain pelaajakauppojen turvin, jotta Wings pystyy vastaamaan fyysisisille pudotuspelivastustajille samalla mitalla. Sen jälkeen mikä tahansa on mahdollista, etenkin Steve Yzermanille.
Mielenkiintoisimmat pelaajat tulevalla kaudella
Pavel Datsjuk
Venäläinen huipputaituri pääsee uusilla tiukentuneilla estämissäännöillä oikeuksiinsa ja miehen uskomatonta peliälyä on nautittavaa katsoa. Mitä vaikeammat syötöt ja laukakset löytävät yleensä tiensä perille ja puujalkapakit ovat harhautuskikkojen kanssa ihmeissään.
Jason Williams
Kanadalaislaituri pääsee lopultakin 4 vuoden odottamisen jälkeen pelaamaan Red Wingsin hyökkäävissä ketjuissa. Aikaisemmat vuodet Wings on täyttänyt kaikki ketjunsa kokeneilla veteraaneilla, eikä nuorukaiselle ole ollut tilaa.
Niklas Kronwall
Harmittava loukkaantuminen pilasi miehen kauden ainakin helmikuulle asti, mutta tervehdyttyään ruotsalainen tulee olemaan erittäin mielenkiintoista seurattavaa. Kiekollisesti taitava ja älykäs, hyvä omassa päässä ja pienehköstä koostaan huolimatta kova taklaamaan avojään pommeja. Uskomaton paketti samassa kaverissa, kunhan vain kestäisi ehjänä. AHL:n paras pelaaja viime kaudella.
Paras kiekonkäsittelijä: Pavel Datsjuk
Paras laukoja: Brendan Shanahan
Paras luistelija: Henrik Zetterberg
Paras aloittaja: Kris Draper
Paras taklaaja: Jiri Fisher
Paras ärsyttäjä: Kirk Maltby
Paras pelinrakentaja: Pavel Datsjuk
Paras puolustava hyökkääjä: Kris Draper
Paras hyökkäävä puolustaja: Mathieu Schneider
Enforcer/tappelija: Darryl Bootland
MVP: Nicklas Lidström
