Alkukauden takeltelua voidaan selittää Ray Bourquen, Peter Forsbergin ja pitkään loukkaantuneena olleen Adam Footen puuttumisella, mutta ainakaan minua tuo selitys ei täysin tyydytä. Ilman näitäkin pelaajia Avs-ryhmässä on enemmän lahjakkaita pelaajia kuin suurimmassa osassa muita
NHL-joukkueita. Loka-marraskuun vaihteen kuuden voittottoman ottelun putki on karu todiste siitä
miten pahasti taitavankin NHL-joukkueen hyökkäyspeli voi kipsaantua. Näissä kuudessa ottelussa hyökkäävänä joukkueena pidetty Avalanche teki yhteensä neljä maalia! Vaikka tätä tuskallista vaihetta seurasikin kolmen voittopelin putki, niin voitoista ei pidä kiittää tehostunutta hyökkäyspeliä, vaan Patrick Royn mahtavia torjuntoja. Hän piti kaikissa kolmessa pelissä maalinsa
puhtaana ja kenttäpelaajat saivat sudittua voittoon tarvittavan maalin niin Minnesotaa kuin Islandersia vastaan - ja Devilsiä vastaan jopa kaksi maalia.
Kauden alkupuoliskon käännekohtana pidän kuitenkin tätä lyhyttä voittoputkea seurannutta kahta New Yorkissa kärsittyä tappio-ottelua. Vaikka sekä Rangersilta että Islesiltä tuli turpiin, niin pelaajat kuitenkin onnistuivat tulokas Radim Vrbatan johdolla tekemään peleissä yhteensä
seitsemän maalia. Tätä maaliryöpsähdystä edeltäneessä yhdeksessä pelissä Avalanche-pelaajat olivat tehneet kaikkiaan kahdeksan (!) maalia ja olivat jääneet kolmasti otteluissa nollille.
New Yorkin reissua seuraaneessa kotittelussa marraskuun 24. päivänä Avs voitti kovan divisioonakilpailijansa Edmonton 2-0 ja tästä ottelusta alkaneesta kymmenen pelin jaksosta joukkue keräsi kahdeksan voittoa ja kaksi tasapeliä. Hyvä putki katkesi San Joselle kärsittyyn 0-3 kotitappioon, mutta seuraavissa neljässä ottelussa vastustajina on Minnesota kahdesti ja Anaheim kertalleen, joten todennäköisesti pisteputki jatkuu ainakin joulutaukoon asti.
Kakkosketjun kaipuu
Kakkosketjun sieluksi ajateltu Chris Drury on pelannut korkeintaan keskinkertaisen alkukauden. Hänellä oli koossa 20 pelatun ottelun jälkeen 11 pistettä (4+7), joka tasaisenvauhdin taulukolla merkitsisi reilun neljänkymmenen pisteen kautta. Viime peleissä vauhti on jopa hiipunut (33 peliä /15 pist. -> 82 peliä / 38 pist.), vaikka muuten kakkosketjun peli kolahtunut kohdalleen. Nykyinen
pistevauhti on paha pettymys, sillä viime kaudella amerikkalainen teki 71 ottelussa 65 pistettä ja
toissa kaudella yhden kauden piste-ennätyksensä 67 pojoa. Tämä kausi on Druryn neljäs kausi NHL:ssä ja henkilökohtaisesti uskoin pienikokoisen jenkin tekevän tällä kaudella läpimurtonsa pistepörssin kahdenkympin kärkeen. Toisin on kuitenkin käynyt, tällä hetkellä Chris
majailee pistepörssissä yhdessä Detroitin Kris Draperin ja Igor Larionovin kanssa sadankuudennenkymmenennen (161.) sijan hujakoilla.
Druryn tilannetta ei ole helpottanut vakituisten ketjukavereiden etsintä. Alex Tanguay, Steve Reinprecht, Dan Hinote, Ville Nieminen, Brian Willsie, Radin Vrbata, ainakin nämä kuusi ovat pelanneet kakkosketjun laitureina, kuka huonommalla, kuka paremmalla menestyksellä. Alex Tanguayn siirtäminen kakkosketjuun tehoja tuomaan oli epäonnistunut kokeilu, josta valmentaja Hartley luopui suhteellisen nopeasti. Niemisen loukkaantuminen Todd Bertuzzin taklauksesta sattui juuri kun tamperelaisen pistehanat aukesivat, eikä tamperelainen ole vieläkään saanut peliään kulkemaan viime kauden malliin. Toivottavasti kutsu olympiajoukkueeseen palauttaa Villen itseluottamuksen ja hän onnistuu taistelemaan itsensä uudelleen vakiokokoonpanoon.
Marras-joulukuun pisteputken aikana kakkosketjuksi on vakiintunut Chris Drury - Steve Reinprecht
- Radim Vrbata. Kahden yliopistossa kiekko-oppinsa hankkineen jenkin ja Kanadan juniorisarjan QMHJL:n läpikahlanneen tsekkirookien muodostama ketju ei ole koolla pilattu, mutta taitoa, tahtoa ja peliälyä
löytyy sitäkin enemmän. Ketjun oikessa laidassa pelaava Vrbata aloitti kauden AHL:ssä, mutta sai kutsun ylös kun toinen tsekkirookie Vaclav Nedorost loukkaannuttua lievästi. (Vrbata ja Nedorost ovat keskenään hyviä kavereita ja olivat esim. viime nuorten MM-turnauksessa kämppäkavereita.) Johtoryhmän ei ole Vrbatan kutsumista varmastikkaan katunut, sillä hän on kerännyt pelaamassaan
12 pelissä 12 pistettä (4+8) ja herättänyt joukkuetoverinsa pelaamaan kykyjensä edellyttämällä tavalla. Varsinkin kakkosketjun laidasta keskelle siirretty Reinprecht on tehoillut viime viikkojen aikana. Ensimmäisessä kahdessakymmenessä ottelussa Steve sai kokoon vain seitsemän (1+6) pistettä, kun Vrbatan siivittämänä pistesaldo on noussut jo kahteenkymmeneen (6+14 pojoa 33
pelissä). Iso osa Avalanchen hyökkäyspelin piristymisestä voidaankin laskea näiden kahden pelurin
ansioksi. Vielä kun Chris Drury saisi pelinsä kulkemaan, niin Avalanchen hyökkäypeli saisi entisestään lisäpotkua.
Ykkösketjun vaisuus?
Ykkösketjun laitureista Alex Tanguyasta ja Milan Hejdukista voidaan sanoa samat sanat kuin Chris Drurysta. Juuri tämän nuorekkaan kolmikon uskottiin korvaavan Örnsköldvikissä majailevan Peter Forsbergin tehot, mutta toiveet eivät ole toteutuneet. Hienosti kauden aloittanut Joe Sakic on tehnyt
33 ottelussa kolmetoista maalia - eniten joukkueesta - mutta laiturikaksikko on yltänyt yhteensä samaan määrään (Hejduk 8, Tanguay 5). Colorado on hävinnyt tällä kaudella jo kolmasti lukemin 0-1 - ja jäänyt kuudesti nollille - ja näistä tappiosta voi vastustajien maalivahtien hyvyyden lisäksi syyttää ykkösketjun laitureiden tehottomuutta. Tasaisissa otteluissa katseet kohdistuvat joukkueen
profiilipelaajiin, siis Hejdukin ja Tanguayn kaltaisiin hyviin maalintekijöihin.
Kauden alussa kumpikaan nuorista tähdistä ei ole ottanut vastuuta tiukoissa paikoissa, vaan katseet on suunnattu
turhan helposti Joe Sakiciin. Ei Super-Joekaan yksinään pysty otteluita voittamaan, vaan varsinkin Milan Hejdukin pitäisi venyttää verkkoja paljon alkukautta rivakammin. Tällä hetkellä hyvänä puolustuspelaajana pidetyn tsekin plusmiinussaldo on vain +1 ja osumisprosentti snaipperille
alhainen 10,9.
Alex Tanguayn alkukauden vaisuutta selittää osin sairastelu ja ehkä osaltaan tähän kauteen ladatut liian kovat ennakko-odotukset. Devilsiä vastaan pelatussa finaalisarjassa loistanutta Tanguayta pidettiin vahvana kandidaattina Kanadan SLC-olympiajoukkueeseen - varsinkin kun kesällä pidetty olympiaehdokkaiden testileiri meni laiturilla erittäin hyvin. Tämän hetken laskelmien mukaan
Tanguayta ei ketjutoveriensa tavoin olympialaissa nähdä.
Kolmonen entisellään, mutta nelonen hakusessa
Kolmosketju on pääosin tahkonnut viime kaudelta tutussa kokoonpanossa Podein-Yelle-Messier. Tämän kolmikon voi sanoa pelanneen odotusten mukaisesti ja oikeastaan ainoat yllätykset kolmikon kaudessa tähän menessä ovat olleet terveenä olleen Podein hyllytys katsomon puolelle
Minnesota-pelissä ja hänen valmiutensa pudottaa hanskat. Podeinilla on koossa jo 35 rangaistusminuuttia, mikä on yhtä paljon kuin joukkueen jäähytilastossa kakkosena olevalla Rick Berryllä. Podein menetti yhden ottelun saatuaan laukauksen polveensa Edmonton-pelissä
lokakuussa. Myös toinen laituri Messier on ollut sivussa parista pelistä lievien vammojen vuoksi, mutta viime vuosina loukkaantumisesta kärsinyt Stephane Yelle on pelannut tähän asti kaikissa matseissa.
Kanadan juniorimaajoukkueessa Helsingissä nuorten MM-kisoissa -98 pelannut Brian Willsie on yllättänyt tehoillaan. NHL-uran ensimmäinen maali syntyi Carolina-pelissä ja jäi lopulta ottelun voittomaaliksi. Jatkoa seurasi paria peliä myöhemmin Minnesotaa vastaan, mutta siinä ottelussa aikanaan OHL:n ykköskentälliseen valitun Willsien kaksi maalia eivät riittäneet voittoon asti. Koossa olevat neljä maalia (ei syöttöjä) ja tehotilaston merkintä plus kaksi on hyvä saldo marginaalisesti peliaikaa saavalle neloskentän laiturille. Samoissa pistemäärissä pyörivät muutkin pääosin nelosketjusta jääaikansa saavat miehet. Myös Dan Hinotella (3+1) ja Ville Niemisellä (1+3) on koossa neljä pistettä, mutta kun Willsie ja Hinote ovat tehotilastossa plussan puolella, niin suomalainen on ikävässä miinustilastossa joukkueen kärjessä (-8).
Taitopelaajien turvaajiksi hyökkääjistä ajatellut Scott Parker ja Brad Larsen eivät ole pisteidenteossa juuri onnistuneet. Larsenilla on koossa yksi syöttöpiste, mutta Parkie ei ole vielä saanut aikaan pisteen pistettä.
Tappeluosastolla Parkerilla on tähän mennessä mennyt ennakkoarvioiden mukaan, mutta odotettua pelillistä kehitystä ei ole tapahtunut. Peliaikaa numero 27 on saanut niukasti yli kuusi minuuttia per peli ja taklauksia ei ole edes yhtä per peli. Scottin itsensä kannalta olisi henkisesti tärkeää saada pistetili - mieluiten maalitili - avattua ennen kauden puoltaväliä. Hänen onnekseen ja kuittailijoiden riemuksi vakiopelaajista myös Rick Berryllä, Brad Larsenilla ja loukkaantuneena olevalla Todd
Gillillä on vielä tämän kauden maalitilinsä avamaatta.
Kauppahuhuja liikkeellä
Vaikka Avalanche on löytänyt parin kuukauden kokeilujakson jälkeen toimivan kakkoskentän niin joukkuetta vaivaavat kauppahuhut eivät ole tyystin laantuneet. Toimitusjohtaja Pierre Lacroixin tavoitteena on joukkuueen parantaminen ja hänen uskotaan pisteputkesta huolimatta hakevan
ryhmäänsä uutta kakkossentteriä. Avalanche nimi liitettiin vahvasti Tampa Bayn kauppaamaan nuoreen lupaukseen Vincent Lecavalieriin, mutta lopulta Tampan manageri Rick Dudley veti Vinnien pois markkinoilta, koska ei ollut tyytyväinen tehtyihin tarjouksiin. Aikaisemmin syksyllä Jason Allisonin
nimi yhdistettiin Avseihin ennenkuin hänen siirtymisensä Los Angelesiin tapahtui. On myöskin huhuttu että Lacroix olisi kysellyt Detroitista pakki/laituri Mathieu Dandenaultin saatavutta ja New Jerseystä Bobby Holikin kauppahintaa, mutta on vaikea uskoa että Avalanchen kovat kilpailijat Red Wings ja Devils tekisivät minkäänlaisia kauppoja Pierre Lacroixin kanssa.
Colorado Avalanche (Keskiviikkona 12/12 vs Columbus)
1 - Alex Tanguay / Joe Sakic / Milan Hejduk
2 - Chris Drury / Steve Reinprecht / Radim Vrbata
3 - Eric Messier / Stephane Yelle / Shjon Podein
4 - Scott Parker / Dan Hinote / Brian Willsie
D1 - Martin Skoula / Rob Blake
D2 - Greg DeVries / Adam Foote
D3 - Rick Berry / Todd Gill
G - Patrick Roy / David Aebischer
Terveet raaputukset:
D-Pascal Trepanier
LW-Brad Larsen
RW-Ville Nieminen
