Neljästä aiemmasta kohtaamisesta pisteet ovat Lukon hyväksi 5-3 ja maalit peräti 15-4. Kaksi ensimmäistä yhteenottoa menivät paikallispelien arvon mukaisesti tasaisissa merkeissä, mutta kahdessa jälkimmäisessä raumalaiset nousukkaat ovat läpsineet kivuliailla iskuilla arpia porilaisten kasvoille.
Kausi avattiin syyskuussa Isomäessä ja silloin Ässät punnersi armottoman taistelun jälkeen lupauksia antavan 2-1-voiton. Ehkä tuo peli antoikin molempien alkukaudelle suuntaa Ässien porskuttaessa voimansa tunnossa kärkikastissa ja vahvemman materiaalin omaavan Lukon käpristellessä tuskissaan likempänä sarjan tyvipäätä.
Kun Raumalla miteltiin osa II, eivät suunnat olleet vielä kääntyneet, mutta esimakua sellaisesta ehkä jo saatiin. Lukko hallitsi mielin määrin, mutta sitkeä patapakka pyristeli väkisin mukana maagisen Scott Langkow’n johdolla. Lopulta pisteet jaettiin raumalaisia sapettaneella 2-2-lukemilla ja Ismo Lehkosen potkut olivat taas askeleen lähempänä.
Kolmannessa osassa kettulaumaa johtikin jo juro mies Pohjanmaalta. Ei panettelevista puheista huolimatta mikään painivalmentaja, vaan ihan oikea kiekkokaukaloiden menestyjä. Jukka Rautakorpi astui Satakunnan paikallisderbyihinkin menestyjän elkein. Taktisesti viisaalla pelillä Lukko vei Ässien itsetunnon paukuttamalla Isomäen tauluun lukemat 0-5. Suunnat kääntyivät.
Jos Ässät olisi voittanut tuon kolmannen keskinäisen kamppailun, olisi se karannut Lukosta jo 10 pisteen päähän. Ei voittanut, eikä karannut, vaan rattaat lähtivätkin pyörimään vinhasti toiseen suuntaan. Jos ei maailma, niin vähintään sarjataulukko mullistui ja Lukko nousi neljännen kohtaamisen voitollaan jo ohi Ässien. Eikä siinä voitossa vielä mitään, mutta 7-0-numerot olivat porilaisittain jälleen kerran jotain todella rumaa ja kipeää.
Ässät on siis ottanut Lukolta pataansa kahdessa edellisessä pelissä yhteismaalein 12-0. Henkinen yliote on aika selvästi raumalaisten hallussa. Kun Ässiltä on lisäksi neljä toinen toistaan tärkeämpää pelaajaa poissa, ja kun Lukkokin on kaikin puolin vahvassa vireessä, ei voittajasta pitäisi olla epäselvyyttä. Mutta kaikkihan ei ole aina sitä miltä näyttää ja paikallispelit ovat tunnetusti aina arvaamattomia. Joten jospa ei sittenkään ihan niin selvää, karhun-, ketun- tai edes pässinlihaa.
Kahvaa vai eikö kahvaa?
Ässillä oli siis syksyllä mahdollisuus tehdä Lukkoon 10 pisteen hajurako. Nyt puolestaan Lukolla on hallussaan jonkinlainen eräpallo, sillä voitolla piste-ero kasvaisikin raumalaisten hyväksi kuuteen pisteeseen.
Rautakorven Lukko on siis äitynyt hurjaan vauhtiin. Juuri tällä hetkellä Lukko seilaa kolmen pelin voittoputkessa ja samalla joukkue on noussut taistelemaan tosissaan paikasta kuuden joukossa.
Perjantaina Lukon nykykunnon sai kokea Blues. Espoolaisten oma voittoputki katkesi Äijänsuolla, kun porilaisten sylkykupiksi itsensä järjestänyt kaupungin oma poika Markku Tähtinen järjesti yhdessä Janne Niskalan kanssa Lukolle arvokkaan 4-3-voiton. Viihdyttävässä pelissä Lukko hallitsi pitkään tapahtumia karaten jo 4-1-johtoonkin, mutta Blues nousi vielä tuimaan taistoon.
Kun kyse on Lukon pelistä, pitäisi kai korostaa sanaa viihdyttävä. Niin paljon Lukon otteita on arvosteltu, että on varmasti terveellistä huomata Lukon pystyvän ihan oikeasti viihdyttäväänkin peliin. Kaikki ei aina perustukaan pelkkään kahvaukseen, kuten jotkut haluavat asian väkisin nähdä.
Kahvaus onkin yksi illan mielenkiintoisista teemoista. Onko sellaista pelissä ja kumpi sitä enemmän harrastaa? Ässiä vastaan Rautakorven parjattua estopeliä ei ainakaan vielä ole liiemmin nähty. Porin kohtaamisessa Lukon peli perustui vielä enemmän Lehkosen menetelmiin ja Rautakorpi oli saanut iskostettua omat mausteensa lähinnä vain nöyremmän ja kurinalaisemman puolustuspelin muodossa. Kiekon kanssa ei omassa päässä kikkailtu, eikä aina tarvinnut hakea mitään onnenpissa-suorituksia, vaan purkukiekot ja muut yksinkertaiset ratkaisumallit olivat jo arvossaan.
Rauman pelissä Lukon ei puolestaan tarvinnut kahvata, sen verran vastaantulija Ässät oli. Vaikka eihän Lukko kotonaan muutenkaan juuri tuota koiruutta harrasta, niin ainakin väitetään. Vieraspeleistä on kuitenkin tullut paljon ärtyneitä kommentteja antikiekosta. Onkin mielenkiintoista nähdä, millaista Lukon vieraspelaaminen on tällä kertaa.
Yksi tärkeä palanen Lukosta joka tapauksessa puuttuu, kun Sami Torkin sormi menee suuhun ainoastaan katsomon puolella. Tärkeä palanen niin pelillisesti kuin myös viihdeannin kannalta. Torkin lisäksi sivussa ovat Samu Isosalo ja Jarkko Kauvosaari. Loukkaantumisten vuoksi Lukko kutsuikin Sportissa vuokralla olleen Markus Jämsän takaisin Raumalle.
Kestääkö Järvisen kantti?
Lukon loukkaantumistilanne näyttää hyvältä jos sitä vertaa Ässien vastaavaan. Scott Langkow, Olegs Sorokins, Samu Wesslin ja tuoreimpana tapauksena Steve Shirreffs. Eli ykkösmaalivahti, jonka varaan koko paketti on rakennettu, paras kiekollinen puolustaja, odotusarvoltaan noin 15 maalin mies sekä ykköskentän puolustaja. Siinä sitä on poissaolijaa kerrakseen muutenkin todella kapealla materiaalilla operoivalle patapakalle.
Juhani Tamminen puhui ennen kauden alkua, että Ässillä on ehkäpä sarjan paras ulkomaalaispaketti. Toki siitä voisi olla heti kättelyssä toista mieltä, mutta nyt tuosta paketista on joka tapauksessa kolme miestä sivussa ja se on totisesti Ässille melkoisen kestämätön tilanne. Tilanteessa koetellaan ennen kaikkea porilaisten alakertaa. Maalilla vastuuta kantavat nuoret ja kokemattomat pikkumiehet ja puolustuksessa varmuudella liigatahdissa pysyvät Pasi Peltonen, Jarkko Glad ja nyt myös Mika Rontti sekä Antti Boman joutuvat vääjäämättä urakoimaan todella paljon.
Näistäkin miehistä Peltosen otteissa on ollut väsymisen merkkejä. Tosin Lukko-peli sytyttää vanhan sotaratsun taatusti kuumalle pelipäälle. Rontti ja Boman eivät puolestaan ole urakointiin juurikaan tottuneet, mutta pakon edessä siihen on nyt totuttava, kun Peltonen ja puolustuksen ykkösnimeksi noussut Glad eivät voi sentään koko peliä pelata. Koeajalla oleva Pekka Kangasalusta tuo toki sinällään merkittävää lisäapua, mutta 14 kuukauden pelaamattomuuden ja neljän polvioperaation johdosta on selvää, että fysiikka ei vielä ihmeitä kestä, eikä pelituntumakaan aivan kohdallaan ole. Näistä lähtökohdista ajatellen ei olekaan ihme, että huhut ovat vahvasti tuomassa patapakkaan tuoretta voimaa. Tässä kamppailussa joudutaan kuitenkin vielä sinnittelemään ilman apuja, mutta pidemmällä tähtäimellä muuta vaihtoehtoa ei ole kuin puolustuksen vahvistaminen. Siinäkin tapauksessa, että Shirreffsin polvivamma osoittautuisi lieväksi.
Ässien otteissa on viime aikoina ollut melkoista ailahtelua. Ensin kaatui Kärpät vieraissa, sitten joukkue antautui Jokereille ilman taistelua. Sen jälkeen pakkovoitto Pelicansista, jota seurasi taas tappio ilman taistelua, tällä kertaa Bluesille. Torstaina joukkue sitten taas syttyi pelaamaan ja karkasi Tapparaa vastaan jo 3-0-johtoon. Kirvesrinnat tulivat kuitenkin takaa rinnalle, mutta jatkoajalla Ässät pusersi voiton.
Joukkueen ailahtelu on ehkä sikäli ymmärrettävää, että kapealla materiaalilla ei voi millään venyä jatkuvasti parhaimmilleen. Mutta toisaalta ailahtelevuudessa ei olekaan ollut kyse siitä, vaan enemmänkin asenteesta. Ikään kuin joukkue lähtisi toisiin peleihin Kummeli-asenteella, ”me ollaan hävitty tää peli”. Tai kuten Mika Toivola asian ilmaisi, joukkue valitsee ne pelit joissa se syttyy pelaamaan. Sellaiseen Ässillä ei kuitenkaan millään ole varaa. Tällä kertaa ei kuitenkaan liene pelkoa siitä, etteikö joukkue syttyisi.
Toinen asia onkin miten rahkeet lopulta riittävät. Matti Järvinen on maalilla uransa kovimman paikan edessä. Järvisen henkinen kantti on muutenkin aina silloin tällöin kyseenalaistettu. Nyt takana on pari onnistunutta suoritusta, vastassa Ässiä pahasti murjonut Lukko, apuna repaleinen puolustus ja hallissa taas reippaanlaisesti yleisöä. Kestääkö nuoren miehen pää, siinä on Ässien avainkysymys illan peliin. Yhtään ei saisi lipsua.
Yleisöryntäys osa V?
Satakunnan paikallispelit ovat vetäneet tällä kaudella hienosti yleisöä, käytännössä enemmän kuin vuosiin. Porissa 5921 ja 6035, Raumalla 4887 ja 5318. Jonkinlainen yleisöryntäys koetaan varmasti tänäänkin, mutta tuskinpa sentään 6000 rajaa hätyytellään. Lukon järjestämät murskajaiset sekä Ässien oma ailahtelevaisuus voivat pelottaa porilaisyleisöä, mutta toivottavasti ainakin 5000 raja menee rikki. Sitähän Ässät tarvitsisi ennen kaikkea talouden kannalta ajateltuna.
Lukkoa voidaan siis pitää aika selvänäkin suosikkina. Kotietukaan ei lopulta puntteja liiemmin tasoita, sillä Lukko on viihtynyt Isomäessä viime vuosina varsin hyvin. Viime kausi oli poikkeus, kun Ässät voitti kaikki Porin pelit, mutta yleisesti ottaen Lukko on hakenut Isomäestä pisteitä hyvällä tahdilla.
Pitää kuitenkin muistaa, että Lukkokin on ajoittain ailahdellut takalukkoon. Siitä osoituksena mm. taannoinen 5-0-selkäsauna Oulussa. Toisaalta on myös mahdollista, että pieni voittoputki sekä ennen kaikkea Ässille annetut löylytykset johdattavat Lukon asennevammaiseen suoritukseen.
Lukon mahdolliseen huonouteen Ässät ei kuitenkaan voi luottaa. Joukkue tarvitsee Järvisen loistopelin, tiiviin puolustuksen ja pirunmoisen taistelun. Lähtökohdat eivät ole helpot, mutta sen pitäisi sisuunnuttaa joukkuetta, eikä ainakaan lannistaa. Vaikeuksien kautta on ennenkin noustu suuriin voittoihin.