TPS:n kausi on ollut räikeän kaksijakoinen. Vieraissa TPS on saanut plakkariin vasta yhden ainoan pisteen, mutta kotonaan turkulaiset ovat kovaa valuuttaa. TPS:n pelaaminen ei ole läheskään sillä tasolla, mitä se voisi olla. Tähän syynä ovat yksilöiden käynnistysvaikeudet ja oikeiden ketjujen haeskelu.
Näitä asioita ei ainakaan ole vauhdittanut se, että TPS:n riveistä on ollut käytännössä koko kauden ajan sivussa vähintään kentällisen verran miehiä. Siitä huolimatta TPS osaa voittaa kotonaan.
Ässien syyskuu oli todella vahva ja pitkälti sen ansiosta porilaiset ovat yhä sarjataulukossa suoralla pudotuspelipaikalla. Lokakuu nimittäin on ollut kaikkea muuta. Kuudesta lokakuun pelistä Ässille on tarttunut yksi voitto, kaksi voittomaalikilpailutappiota ja kolme suoraa tappiota. Ässien peli on kaukana optimaalisesta.
Aivan toivottoman näköistä ei Ässien meno kuitenkaan ole. Vieraiden vahvuus on keskialueen pelaaminen. Ässät osaa tukkia keskialuetta, mutta mikä tärkeintä, patapaitojen riveistä löytyy hyviä kiekonriistäjiä. Heidän riistoistaan syntyvät myös Ässien vaarallisimmat paikat, sillä tällä hetkellä porilaisjoukkue elää nopeista vastaiskuista.
Siispä TPS:n tulisikin pelata äärimmäisen huolellista ja varsinkin alussa kenties jopa hieman idioottivarmaa kiekollista peliä. Syöttöjen laatu kärsii aina välillä melkoisesti, joten lipsumista alkaa näkyä, jolloin TPS:n on parempi vain pelata päädyn kautta. Keskialueen tai hyökkäyssiniviivan päällä menetyksiin ei ole varaa, sillä niitä Ässät juuri kyttää.
Vierasjoukkueen työmoraalissa ei siis ole moitittavaa ja pelinopeuskin on periaatteessa varmaan kutakuinkin sitä luokkaa mitä päävalmentaja Pekka Rautakallio odottaa, mutta kiekollisessa pelissä tuota nopeutta ei Ässät juurikaan käyttämään pääse.
Ässien oma avauspelaaminen on näet pahasti tukossa. Ässäpakkien syöttö viipyy, koska viisikko on huonosti organisoitu. Etäisyydet pakkien ja hyökkääjien välillä kasvavat liian suuriksi, joten syöttötilaa ei ole, mikäli vastustaja pelaa keskialuetta edes kohtalaisesti.
Tällöin hyökkääjät lipuvat hitaasti keskialueen yli jopa seisovin jaloin ja tuloksena on joko pakin avaus seisovalle miehelle vastustajan trapin keskelle tai heitto päätyyn, johon ässähyökkääjien on hankala enää ehtiä, kun vauhti on hidastunut mateluksi.
TPS:n pelaamisessa on yhä puutteita varsinkin kiekollisessa pelaamisessa, mutta kotiotteluissaan TPS malttaa kiekon kanssa, joukkue pitää viisikon erittäin tiiviinä etenkin omassa päässään ja löytää keinot tehdä tarvittavat maalit pelaamalla tarpeeksi yksinkertaisesti. Tässä ovat ne asiat, joiden ansiosta TPS voittaa kotona maalilla ja joista luopumalla se on hävinnyt vieraissa.
Ässien Rasmus Rinne joutuu henkisesti kelpo testiin, sillä viime peleissä hänen taakseen on livahtanut helppoja maaleja. Näistä karuimpana esimerkkinä perjantaina SaiPaa vastaan päästetyt maalit, joista Rinne voi ottaa kaksi viimeistä kontolleen.
Myös TPS:n ykkösvahti Teemu Lassilalle on kauden aikana tehty aivan ilmaisia maaleja, mutta siitä huolimatta Lassilan merkitys on todella suuri. Lassila ei jää surkuttelemaan virheitään, vaan kerää itsensä välittömästi ja saattaa heti seuraavassa vaihdossa ottaa juuri sen ison torjunnan, jota joukkue tarvitsee. Lassila pelaa lapsuksistaan huolimatta voittavan maalivahdin tavoin ja antaa tällä saralla kotijoukkueelle jälleen ison etulyöntiaseman.
Ässien pelaaminen on sortunut viime aikoina loppuhetkillä, joten pitkistä hallinnoista huolimatta joukkue on jostain syystä jättänyt leikin kesken ja murtunut. Vaikka eilinen SaiPa-tappio selittyykin Rinteen virheillä, niin aiemmissa peleissä joukkue on jättänyt maalivahtinsa pulaan. Onkin mielenkiintoista nähdä miten joukkue syttyy katkeran tappion jälkeen tuplapelien jälkimmäiseen osaan. Motivoiko tappio vai kiristyykö vanne entisestään?