Kolmas välieräpeli on molemmille henkisesti vaikea. Sarjan katkaiseminen on aina hankalaa ja toisaalta vieraat pelaavat veitsi kurkulla tehden taatusti kaikkensa saadakseen vielä mahdollisuuden pelata kotikaukalossaan ja venyttääkseen siten ottelusarjan viiteen peliin.
Avausmaali on jälleen kerran hyvin tärkeä. Jos TPS pääsee johtoon, se osaa pelata Kerhon kannalta erittäin ikävää kiekkoa iskien nopeilla vastaiskuilla ja toisaalta jäädyttäen sopivasti peliä. Toisaalta myös nousu rinnalle ja ohi onnistuu, josta näyte maanantailta.
Isäntien onkin oltava kerrankin hereillä jo ensimmäisen erän alusta saakka. Ei auta, että valmennus kerta toisensa jälkeen toteaa tapahtuneen uinailun ja ottaa sen piikkiinsä. Parannusta on tapahduttava, tai taitavia pelaajia vilisevä HPK saattaa saada melkoista etua Tepsin uinaillessa.
Ottelusarjan katkaiseminen on aina hankalaa. Tilannetta ei yhtään helpota se, että vauhdilla pää edellä päin laitaa liukunut Mikko Eloranta on poissa kauden loppuun. Törmäyksen rajuudesta kertoo se, että "Kulin" kypärä halkesi iskun voimasta ja niskanikama murtui. Erittäin tärkeän pelaajan kausi on siis ohi. Tämä on kuitenkin sivuasia, sillä pelaajien terveys on tärkeintä paidan väristä riippumatta.
Poissa on todennäköisesti myös aivotärähdyksen saanut Kimmo Peltonen. Ville Vahalahti on sivussa jo ennestään. Samoin Tomi Sykkö ja Mikko Kankaanperä.
Tepsin nimimiehiltä odottaisi jo enemmän tehoja, sillä toistaiseksi tässä sarjassa pistepörssissä ovat kunnostautuneet kolmos- nelosketjun pelaajat.
Puolustaja Kimmo Peltonen yritti tiistaina käydä jäällä huonolla menestyksellä. Ketjut ja osa pakkipareista menee siis Tepsillä uusiksi ja onkin todennäköistä, että TPS palaa samaan koostumukseen, joka sillä oli Turun ensimmäisessä ottelussa. Myös puolustukseen jouduttaneen tekemään muutoksia Peltosen puuttuessa.
Simon Backman tulee mukaan korvaten Peltosen, jonka huonon tuurin soisi jo loppuvan. Maalissa jatkaa hyviä otteita esittänyt Teemu Lassila. Pelaajien ja kaikkien muidenkin on syytä häivyttää mielestään kuvitelmat helposta ratkaisusta - jos niitä sinne on päässyt pesiytymäänkään.
Keskiviikkona tarvitaan asennetta vähintään sama määrä, jolla noustiin Rinkelinmäellä kolmesti tappiolta aina voittoon saakka. Sarjavoitto suoraan kolmessa pelissä olisi kieltämättä lähtökohtaisesti yllätys. Sen sijaan tässä tilanteessa hyvinkin mahdollinen.
Kerho veitsi kurkulla
HPK johti maanantaina Tepsiä kolmesti, mutta aina turkulaiset tulivat rinnalle painuen kalkkiviivalla vielä ohi. Nyt mitataan sitten Kerhon kantti pahimmassa mahdollisessa paikassa.
Yksi voitto ei vielä ota puukkoa kurkulta. Toisaalta kaikkia kolmea peliä ei tarvitse voittaa kerralla. Hämeenlinnalaisten on voitettava, mikäli kaudesta halutaan muutakin kuin vakiopaikka pronssiottelussa. Kerhon materiaalilla voitto on tietysti mahdollinen, mutta ei ilman valtavaa työmäärää.
HPK:n ykkösketju ei ole vielä näyttänyt parastaan. Mielenkiintoista nähdä, herääkö se kirjaimellisesti viime hetkellä? Tony Virralta ja kumppaneilta odottaisi nähtyä enemmän, sillä potentiaalia on varmasti. Voisi myös kuvitella Jukka Jalosen miettivän Mikko Rämön peluuttamista maalilla Turussa. Joni Puurula ei ole tässä semifinaalisarjassa ollut samalla tasolla kuin aikaisemmissa peleissä, joissa hän loisti Kerhon maalilla.
Joukkue lienee liikkeellä parhaalla miehistöllään. Sairaslistalla ei ole ketään, mutta Toni Mäkiahon maanantainen taklaus, jonka seurauksena TPS:n Kimmo Peltonen sai aivotärähdyksen on liigan kurinpitäjän tutkittavana. Ilmivallan tahi Muukkosen päätöksen jälkeen tiedetään, onko Mäkiaho käytettävissä ja joutuuko Kerhokin tekemään muutoksia ketjuihinsa?
HPK ei ole varmasti sanonut viimeistä sanaansa tässä sarjassa. Riittääkö se viimeinen sana, on sitten kokonaan toinen juttu, sillä marginaalit ovat puoleen ja toiseen pieniä.
Molempien joukkueiden ratkaisjat ovat toistaiseksi nousseet pitkälti kovimpien nimimiesten joukon ulkopuolelta. Nyt olisi aika Kerhon maalitykkien puhua, mikäli ne aikovat olla äänessä tänä keväänä. Kaliiberien puutteesta homma ei ainakaan jää kiinni.