TPS oli hävinnyt kolmesta viime ottelustaan kaksi käytännössä heti avauserässä, joten ottelun alun merkitystä ei voinut väheksyä. Tähän oltiin selvästi pureuduttu myös TPS-leirissä, sillä jäälle luisteli aivan erilainen TPS kuin torstaina Hämeenlinnassa. TPS otti kuskin paikan heti alussa, muttei pystynyt iskemään avausmaalia.
Erä ehti kääntyä jo loppupuolelle, kun verkko venyi ensimmäisen kerran. Erän mittaan peliin paremmin mukaan päässyt HIFK iski kuparisen rikki 14 minuutin pelin jälkeen, kun se pääsi kääntämään nopeasti peliä TPS:n keskialueen kiekonmenetyksen jälkeen. Markus Granlund toi kiekon alueelle ja huudatti Turkuun saapuneita vieraskannattajia laukomalla kiekon TPS-pakki Travis Ehrhardtin jaloista ohi Antero Niittymäen.
Seitsentuhatpäinen kotiyleisö sai mahdollisuuden avata ääntään vajaat viisi minuuttia myöhemmin TPS:n pelatessa ylivoimalla. Illan ottelussa debytoinut NHL-pakki Kris Russell sai kiekon siniviivalla ja hetken miettimisen jälkeen pamautti kiekon verkon perukoille Marko Virtalan tehdessä Joni Ortion eteen mahtavasti ajoitetun liikkuvan maskin.
Toisen erän alussa TPS:n jalat tuntuivat jääneen kopin puolelle ja HIFK käytti tilaisuutensa jo kahden minuutin pelin jälkeen. Vierailijat pääsivät jälleen isäntien kiekonmenetyksen seuraksena iskemään nopealla vastahyökkäyksellä. Kiekkoa kuskannut Iiro Pakarinen oli jo ajautumassa kulmaan, mutta ennätti heittää kiekon maalille. Kiekko jäi Niittymäen jalkoihin, mutta peittämisen sijaan Niittymäki kaatui oudosti kiekosta poispäin. Löysästi tilanteen pelannut TPS-puolustus pääsi ihailemaan lähietäisyydeltä, kun tämänkaltaisten tilanteiden erikoismies Arttu Luttinen nosti kiekon kaikessa rauhassa maalin kattoon.
Vajaan kahdeksan minuutin kohdalla HIFK:n lainamies Ilkka Vaarasuo päätyi istumaan kahden minuutin rangaistusta. Kotijoukkue ei ylivoimalle päästyään aikaillut, vaan verkko heilahti Ortion takana toistamiseen, kun Vaarasuon jäähyä oli kulunut vaivaiset yhdeksän sekuntia. Hienon avauspelin pelannut Russell levitti b-pisteen kaarella majailleelle maanmiehelleen Brian Willsielle, joka tasoitti hyvällä rannelaukauksella. Maali oli Willsien viides yhtä monessa ottelussa.
Arvokkaat kauden avausmaalit
Kolmannen erän alun tarina oli aika lailla ensimmäisen toisinto. TPS tuli erään hienosti sisään ja piti helsinkiläisiä kovan paineen alla ensimmäiset pari minuuttia. Tilaisuuksia mennä johtoon oli, mutta paluun vanhaan kotihalliinsa tehnyt Joni Ortio oli mies paikallaan ja piti HIFK:ta pystyssä.
TPS:n hyvä erän alku valui hukkaan neljän minuutin kohdalla, kun se joutui ensimmäistä kertaa hätään omalla alueellaan. Pyörityksen myötä TPS-jäähy roikkui ilmassa ja Tero Koskiranta onnistuikin huitaisemaan itsensä jäähylle. 46 sekuntia myöhemmin TPS oli jälleen takamatkalla, kun hetkeä aiemmin maalinedustalla avopaikan tuhrinut Joakim Eriksson pääsi räpsäisemään kiekon takatolpalta TPS-maaliin Eero Somervuoren kelpo tarjoilusta.
Erän vanhetessa näytti siltä, että kotijoukkueen kiri alkaisi hyytyä, mutta viimeisellä minuutilla joukkue kaivoi itsestään vielä viimeisen lisävaihteen. TPS maalin ollessa tyhjänä Timo Seppänen onnistui laittamaan kiekon täyttä vauhtia oikeaa laitaa painaneelle Brian Willsielle. Willsie toi kiekon alueelle ja heitti sen maalille, jonne HIFK:n kolmannen maalin aikana jäähyllä istunut Koskiranta suorastaan vyöryi HIFK-pakin estelyistä huolimatta. Koskiranta onnistui saamaan mailansa poikkittaissyötön tielle ja tasoitti ottelun, kun varsinaista peliaikaa oli jäljellä enää 36 sekuntia, tehden samalla kauden avausmaalinsa.
Jatkoaika ehti vanheta puolitoista minuuttia, kun toinenkin TPS:n avainpelaajista sai kuparisensa rikki. Rasmus Ristolaisen avaussyöttö napsahti keskialueella Marko Anttilan lapaan. Anttila ohitti ensin HIFK-pakki Ilari Melartin, joka pelasi itsensä pahasti ulos tilanteesta, ja pääsi Tapio Laakson kanssa 2-1 hyökkäykseen. Anttila on koko alkukauden ampunut paikasta kuin paikasta hakaten päätään seinään, mutta tällä kerralla oma ratkaisu kannatti, sillä kiekko painui HIFK-maalin takaylänurkkaan.
TPS vahva erikoistilanteissa
Vahvana ennakkosuosikkina peliin lähtenyt HIFK ei päässyt hyökkäyspelissä parhaimpaansa. Kamppailu pysyi tasaisena loppuun asti, kun kumpikaan joukkue ei onnistunut täysin hyödyntymään vastustajansa heikompia hetkiä.
Ottelusta mudostui tiukka vääntöpeli, jollaisia useimmat näiden joukkueiden kohtaamiset ovatkin olleet myös menneinä kausina. Lopputulos kuvastaa ottelua hyvin, sillä puntit olivat pelillisesti aika lailla tasan. Suurimmat erot joukkueiden pelaamisessa tulivat maalinedus-, kamppailu- sekä erikoistilannepelaamisessa. HIFK oli parempi kahdessa ensin mainitussa.
Vaikka TPS puolustikin huomattavasti paremmin kuin viime otteluissaan, niin oli tänäänkin vastustaja parempi maalien edessä. Siinä missä HIFK-puolustus voitti omassa päässään lähes jokaisen kakkoskiekon, oli kotijoukkueen puolustajilla selvästi vaikeampaa. Miehet hukkuivat yhä ja reboundit jäivät maalin eteen vapaiksi, mutta kotijoukkueen onneksi HIFK ei onnistunut rankaisemaan lapsuksista kuin kerran.
Kaksinkamppailutilanteissa HIFK:n kaltaista vahvaa joukkuetta vastaan näkyi se, että TPS:n puolustus on kamppailuvoimaltaan melko kevyt. Yrityksen puutteesta ei kotijoukkueen pelaajia toki voi syyttää, mutta HIFK:n olisi pitänyt pystyä hyödyntämään tämä etu huomattavasti nähtyä paremmin. Tilaisuuksia hyökkäyspään kiekonriistoihin oli tarjolla etenkin silloin, kun TPS jäi kiekottelemaan oman maalinsa takana.
Erikoistilanteissa TPS vei kuitenkin pelin nimiinsä ja se oli myös yksi ottelun ratkaisuista. TPS:n ylivoima toimi mallikkaasti molempien ketjujen toimesta. Myös alivoimalla kotijoukkue onnistui, yhtä takaiskua lukuun ottamatta, tekemään HIFK:n ylivoimapelaamisen tyhjäksi.
Ortio pelasti HIFK:lle pisteen
– TPS olisi tänään ansainnut kolme pistettä. Se, että sai vain kaksi johtui meidän maalivahtipelaamisesta, joka piti pelin sellaisena, että pysyttiin mukana. Omasta pelaamisesta lyhykäisyydessään, että ensin epäonnistuimme alivoimapelaamisessa ja sitten tasakentällisin pelaamisessa. Jos hyökkäät huonosti, niin sen jälkeen myös puolustat huonosti. Emme saaneet missään vaiheessa peliämme kulkemaan sillä tavalla, että olisimme voineet viidellä viittä vastaan tuota peliä jollain tavalla hallita. TPS otti peliä hallintaansa nimenomaan hyökkäyspelaamisen kautta, mihin mekin olisimme halunneet päästä, mutta emme päässeet, tiivisti viimeistä kertaa HIFK:n päävalmentajan ominaisuudessa toiminut Antti Pennanen.
Vaikka kolme pistettä oli tarjolla, niin viime otteluisaan kurittomasti pelanneen kotijoukkueen valmennusjohto oli tyytyväinen kahteenkin.
– Piukassa oli pisteet jälleen kerran. Kolme kertaa jouduttiin tulemaan rinnalle ja jokaista takaiskua edelsi meidän huippupaikka. Kaiken kaikkiaan puolustimme paljon rauhallisemmin ja järkevämmin. Vaikka saimme vain kaksi pistettä, niin pitkässä juoksussa tämä oli mahtava voitto, kun takaa tulimme uskoen loppuun asti vaikeillakin hetkillä. Joukkueelle iso kiitos, he palaveerasivat keskenään torstain pelin jälkeen ja se viimeinen puristus kuitenkin löytyy aina joukkueesta, summasi puolestaan TPS:n päävalmentaja Pekka Virta.
Oman lisämausteensa ottelun ratkaisuun toi maalintekijä Marko Anttilan terveystilanne.
– Lääkäri ehdotti hänelle hieman pitempää lomaa, mutta antoi pojalle mahdollisuuden pelata halutessaan. Hän vaatimalla vaati, että saa tänään pelata ja sitten tuommoinen loppu tuohon peliin, niin kiitos hänelle. Se kertoo paljon tuon joukkueen halusta nousta pohjalta ylöspäin ja tuolla ilmeellä noustaan varmasti, kertoi Virta.
– Kyse on ruhjevammasta, mutta se on sen verran iso, että ihan joka poika ei kentälle olisi mennyt tänä viikonloppuna. Ehkä siksi se veto ei mennyt yli tällä kertaa, kun oli vajaa voima laukauksessa, murjaisi Virta lopuksi.