Viime kauden kovien satsausten ja totaalisen mahalaskun jälkeen TPS:ssa on tuullut monesta ilmansuunnasta. Miehiä on mennyt ja tullut niin kabineteissa kuin itse joukkueessakin.
Alkavaan kauteen Palloseura lähtee pakon edessä monin tavoin erilaisella joukkueella kuin mihin Turussa on totuttu. Tähtiä ei ole. Tai on yksi, mutta hän on sivussa useita kuukausia.
Tänä vuonna ei puhuta mestaruuksista tai mitaleista. Pudotuspelikarsinta voisi olla realistinen, joskin kova, tavoite. Toimitusjohtaja Seppo Sutelan ja päävalmentaja Hannu Virran lausunnoissa ovatkin mitalikahvien sijaan vilahdelleet toistuvasti puheet urheilullisuudesta ja yritteliäisyydestä. Muuta joukkueelta tuskin voi vaatiakaan. Tosissaan yrittäminenkin on edistystä pariin viime vuoteen verrattuna.
Kentän ulkopuolella tärkein, ja ainoa, tavoite on TPS:n hengissä pitäminen ja toiminnan jatkumisen turvaaminen tulevaisuudessakin.
Maalilla tasainen kaksikko
Viime kaudella Palloseura turvasi Jani Hurmeeseen. Taloudellisen harvennuksen seurauksena TPS kuitenkin joutui luopumaan Hurmeesta. Alkavalla kaudella TPS-maalia vartioivat - ja turkulaisten ykköstorjujan tittelistä kilvoittelevat - viime kaudella Mestis-eliittiä olleet Juha Kuokkanen ja Alexander Salak.
TuTosta tullut Kuokkanen on nuoresta kaksikosta kokeneempi. Ennen uuden vauhdin hakemista TuTosta hän ehti torjua kiekkoja useiden vuosien ajan SaiPan maalilla. Ainakin harjoitusotteluissa "Kuokka" on esiintynyt positiivisen varmasti ja ellei ihmeitä satu hän aloittaa kauden TPS:n ykköstorjujana.
Kovan haasteen Kuokkaselle asettaa Jokipojista saapunut 20-vuotias tsekkivahti Alexander Salak. Salakille on povattu suurta tulevaisuutta ja "hasekmaisesti" torjuvalla miehellä kiistatta on lahjoja. Aloittaa kauden luukkuvahtina, mutta jos kehitys jatkuu viime kaudella Mestiksessä nähdyn kaltaisena, voi Salakin olettaa taistelevan tosissaan ykkösmaalivahdin asemasta kauden edetessä.
Takalinjoilla leveys ei riitä
TPS-pakisto on säilynyt kesän myllerryksissä eniten viime kauden näköisenä. Uusia nimiä ovat Lee Sweatt, Antti Halonen sekä juniori-ikäiset Niko Kluuskeri ja Joonas Järvinen.
Jobin postia ja harmaita hiuksia turkulaisille aiheuttaa harjoituskaudella sattunut Aki Bergin loukkaantuminen. Palloseuran kapteeni potee olkapäätään useiden kuukausien ajan.
Puolustuksen selkärankana Turussa häärivät Bergin poissaollessa Marko Kiprusoff ja harjoitusotteluissa lupaavia otteita esittänyt jenkkipakki Lee Sweatt. Kaksikko onkin selvästi laadukkaampi kuin muu puolustus. Vastuuta ja peliaikaa on luvassa.
Kärkikolmikon takana TPS-pakiston taso putoaa rajusti. Antti Halonen pelasi hyvin Kajaanin Hokissa ja hallitsee peruspelaamisen, mutta mies on liigatasolla vielä katsomaton kortti. Edelleen nuoren Juho Jokisen kehitys on polkenut paikallaan, eikä hän toistaiseksi ole noussut puolustuksessa sellaiseen rooliin, jota on odotettu. Myös Jesse Saarisen ja Simon Backmanin otteissa olisi syytä tapahtua näkyviä nytkähdyksiä parempaan päin. Nykyisellään kaksikon potku ei oikein tahdo riittää liigaympyröihin.
Kokonaisuutena TPS:n takalinjoilla on varmasti mitat täyttäviä puolustajia liian vähän. Toisaalta monella pakilla, kuten koko joukkueella, on näytön paikka. Vastuuta on tarjolla, eikä positiivisia onnistumisia varmaankaan katsota pahalla. Harjoitusotteluissa positiivisista yllätyksistä on vastannut lähinnä Bergin paikalle istutettu Joonas Järvinen.
Ratkaisuvoimaa uupuu
Kai Nurminen, Ville Vahalahti, Layne Ulmer, Kent McDonell... TPS:n hyökkäyksestä lähti viime kauden jälkeen valtavasti ratkaisuvoimaa. Kuka nyt tekee maalit? Siinä kysymys, johon Turussa toivotaan pikaista ja positiivista vastausta.
Paljon ratkaisuvastuuta kasataan Tapparasta tulleen Teemu Laineen harteille. Myös Jussi Makkonen ja viime kaudella parhaaksi tulokkaaksi valittu Tuomas Suominen saavat ison ruudun.
Myös ulkomaalaisvahvistuksilta odotetaan paljon. Tosin saappaat täyttäviä vahvistuksia ei ole vielä löytynyt. Taloudellisten pakotteiden edessä TPS ei pysty tappelemaan pelaajamarkkinoiden isoista kaloista. Niinpä Turussa käy kääntymässä enemmän ja vähemmän laadukkaita pelimiehiä. Luke Fulghum ei ollut vastaus maalinteko-ongelmiin. Jan Hrdina saattaa sitä olla, mutta hänen pestinsä ulottuu vain syyskuun lopulle. Toistaiseksi myöskään Eric Johansson ei ole osoittautunut sateentekijäksi.
Kolmos-nelosketjun miehiä Turussa on viime vuoden tapaan reilusti, mikä saattaa olla nuorten pelaajien kannalta hyväkin asia. Ainakin kovin kapean kärjen takana on kamppailua pelipaikoista.
Mopolla kuuhun
Kaiken kaikkiaan TPS:n tilanne on vähintäänkin haasteellinen. Etukäteen joukkueelta ei voi odottaa ihmetekoja. Joukkueen materiaali on paperilla eräs liigan heikoimmista. Toisaalta voittoja olisi tultava, jotta yleisö saataisiin Turkuhallin lehtereille.
Joukkueen pelaajilla ei pitäisi vallitsevassa tilanteessa olla suuria suorituspaineita. Pelkästään parhaansa yrittäminen ja kunniakkaasti häviäminen olisi edistystä pariin viime kauteen verrattuna.
Kaiken kaikkiaan sekä yksittäisillä pelaajilla että TPS:lla organisaationa on näytön paikka alkavalla kaudella. Nuoret pelaajat saavat, pakon sanelemana, paljon vastuuta. Lisäksi Hannu Virta on useaan otteeseen harjoituspelien aikaan todennut, että pelaajat saavat tehdä virheitä. Miesten (tai poikien) kehityksen kannalta tällainen ilmapiiri on pelkästään positiivinen asia, jonka soisi näkyvän kentällä iloisena ja yritteliäänä pelaamisena.
Kokonaan toinen kysymys on, kestääkö pelaajien henkinen kantti, jos joukkue notkahtaa pimeimmän talven aikana pitkään tappioputkeen. Laskukausia eittämättä tulee. Yksi olennaisimmista kysymyksistä onkin, miten joukkue tappiot pystyy käsittelemään.
Kauden kynnyksellä Aurajoessa virtaa paljon kysymyksiä ja epäilyjä, mutta myös optimismia. Mitä tapahtuu tämän kotimaisen jääkiekon klassikon seuraavassa luvussa? Se selviää pian.
