Pitkään jatkui sitkeä taistelu, mutta kuin salamaniskusta se sitten loppui. Heti hyökkäyspään aloitusvoiton jälkeen Jan Latvala viritti pyssynsä ja kiekko upposi Bluesin rysään.
Tommi Nikkilä, miltä se osuma näytti toiseen päähän maalivahdin silmin?
– En mä edes katsonut sinnepäin. Rupesin ihmettelemään, mitä ne huutaa heti aloituksen jälkeen, Nikkilä kertoi pokerinaamalla.
Miestä on helppo uskoa. Hänellä ei ole tapanaan pysyä liikkumattomana paikoillaan, vaan hän on haastatteluissa aiemmin kertonut, että pieni liikehdintä itsekseen on hänelle tarpeellinen virike, joka pitää hereillä.
Joku voisi luonnehtia tällaista keskittymistyyliä riskialttiiksi, mutta Nikkilän tapauksessa se toimii. Torstain kamppailu Lahdessa oli hänelle pieni herpaantumisen hetki, mutta ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa näissä pudotuspeleissä. Torjuntaprosentti on edelleen hulppea 94,18.
Koko Pelicansin joukkue on uhmannut ennakko-odotuksia ja pannut Bluesin ahtaalle. Puolivälieräsarjan yllätyksellisyyttä korostaa se, että kotivoittoja ei ole vieläkään tullut.
– Näköjään vieraissa pelataan hyvin ja kotona ei. Mielenkiintoinen sarja. Maanantaina ratkaisun paikka, yritetään sitten kaivaa se ensimmäinen kotivoitto, Nikkilä mietti.
– Valmentajat ovat ne asiantuntijat, joita minä kuuntelen. Muut sanoivat, että tämä menee nopeasti poikki, mutta näemmä koutsit ovat palkkansa ansainneet, kun tiesivät enemmän kuin niin sanotut arvaajat tästä lajista.
Toisinkin kamppailu olisi voinut päättyä. Bluesilla oli paikkoja toisensa perään päätöserän lopulla. Suurimmat sydämentykytykset koettiin viimeisellä minuutilla, kun kiekko pyöri Nikkilän takana pelattavissa vain parinkymmenen sentin päässä maaliviivasta. Pienikin tökkäys olisi riittänyt siirtämään kiekon maaliin.
– Jotain tajusin, että hirveä kamppailu oli maalin edessä ja sitten näinkin kiekon, mutta en oikein päässyt väliin. Sitten tuli pää näkyviin, mutta onneksi se oli oma äijä. Hankala liikkua, kun tietää että kiekko on takana, eikä oikein anna paikatkaan periksi, Nikkilä kuvaili.
– Enemmän suorat kudit ovat maalivahdin maaleja kuin tuollaiset maalin takaa tulevat. Niitä vain tulee joskus. Se on tuuristakin kiinni.
Bluesin ainoa maali syntyi toisessa erässä siniviivalaukauksella, joka lipsahti Nikkilän kainalosta sisään.
– Ei näitä jaksa jäädä miettimään tässä sarjassa, eikä pidäkään. Välillä tulee parempia pelejä, välillä huonompia.
Yleisöä Espoon Areenassa oli lähes kuusituhatta, mistä Pelicans-kannattajien osuus oli kenties jopa lähellä tuhatta. Raivokas kilpahuuto toi lehtereille ilmapiirin, jota suomalaisissa jäähalleissa harvoin kokee.
– Oli hieno tunnelma ja kiva pelata. Nautin tällaisesta. On kiva meininki, ja joukkue taistelee kovaa.
