Joukkueet (1.-12.): K-Espoo, Kärpät, KooKoo, FoPS, K-67, SaiPa, TuTo, Centers, VHT, HJK, K-Kissat, Sport
Ottelumäärä: 44
Kaudeksi 91-92 divariin tuli kolme uutta joukkuetta. Kolme edellistä kautta liigassa pelannut SaiPa palasi sarjatasoa alemmas JoKP:n vietyä sen paikan pääsarjassa ja Ketterän tilalle nousi Pietarsaaren Centers. Taloudellisista syistä sarjasta luopuneen GrIFK:n korvasi lähes kaksi vuosikymmentä jääkiekkotoiminnan osalta kuopattuna ollut HJK. Divaripaikan säilyminen pääkaupunkiseudulla ja perinteikkään seuran henkiinherättäminen oli pitkälti valmentaja Kari Malisen ansiota. GrIFK:n yhdeksänteen sijaan johdattaneesta joukkueesta HJK:n riveissä jatkoi valmentajan lisäksi kaksi kolmasosaa pelaajista. Tulokaskolmikko sijoittui alempaan keskikastiin: paluuta yrittänyt SaiPa jäi kuudenneksi 43 pisteellään, Centers sai kerättyä kasaan kaksi pistettä lappeenrantalaisia vähemmän ja HJK:kin onnistui jätättämään karsintaviivaa ja Karhu-Kissoja seitsemällä pisteellä.
Kärkipäässä pääjoukosta erottui kolmikko Kiekko-Espoo, Kärpät ja KooKoo. Kiekko-Espoo ratkaisi kilvan edukseen kauden puolessa välissä, pelaten putkeen kaksitoista ottelua ilman tappioita. Koko kauden aikana vain seitsemän peliä hävinneet espoolaiset keräsivät 69 pistettä. Espoossa joukkuetta oli rakennettu kohti liigakelpoisuutta pitkäjänteisesti omista kasvateista. Samoilla linjoilla seurassa oli valmistauduttu tähänkin kauteen. Ja mikä oli rakennellessa, sillä seuran 1970-luvun alkupuolella syntyneiden ikäluokat kuuluivat Suomen parhaimmistoon. Juha Ylönen (HPK) ja Lahteen siirtyneet Tommy Kiviaho sekä Teemu Sillanpää jättivät Espoon taakseen kesän aikana, mutta muuten poppoo pysyi kasassa. Vastaavasti espoolaislähtöinen Jan Långbacka palasi seuraan kahden jokerivuoden jälkeen ja omista junioreista kasvoi uusia vastuunkantajia.
Kauden suurimmasta voitosta vastasi sarjakakkonen, Oulun Kärpät, joka kuritti Raksilan hallissa HJK:ta runkosarjan rumimmin luvuin: 19-1. Kärppien pistesaldoksi jäi 65, mikä oli neljä pistettä enemmän kuin KooKoolla ja riitti näin ollen liigakarsintapaikkaan. K-Espoo ja Kärpät eivät tehneet maaleja (222 ja 208) sen enempää kuin muutkaan kauden huippujoukkueet, mutta päästetyissä maaleissa ne olivat omilla luvuillaan. Sami Äikään ja Ari Hillin vartioima K-Espoo päästi kauden aikana 121 maalia ja Iiro Itämiehen Kärpät 119. Oulussakin luotettiin oman kylän poikiin. Luottovahti Jari Paavolan suunnattua TuToon, nostettiin uudeksi ykköseksi rohkeasti vasta 19-vuotias Itämies.
Lukumääräisesti Kärpät ei kesän aikana ollut menettänyt montaakaan pelaajaa, mutta tehoihin muutettuna hävikki oli lähes puolet maaleista. Viidestä parhaasta pistemiehestä muualle suuntasi kolme: tutkapari Juha Riihijärvi (JYP) – Marko Lapinkoski (Tappara) oli lopultakin pakotettu lähtemään liigaan ja Matti Veivo matkasi kakkosdivariin Kalajoelle. Ostolinjalle ei kuitenkaan Oulussa lähdetty, vaan kauden aikana Kärppien edustusjoukkueen paidan saivat pukea ensikertaa ylleen mm. Jussi Kiuru, Janne Niinimaa, Vesa Ponto, Lasse Pirjetä ja Miika Rousu.
Kouvolassa sen sijaan oli kesän aikana tuuletettu joukkuetta oikein kunnolla, ja tuloskin koheni huomattavasti. Flopanneesta miehistöstä poistuivat tai poistettiin mm. Petri Varis (Ässät), Aki Räisänen, Lassi Hiltunen (K-Kissat), Jouni Rinne, Juha Laukkanen, Mika Yli-Mäenpää, Petri Levänen ja tshekkikaksikko Milan Jancuska ja Jan Vodila. Jälkimmäinen löysi uuden työnantajan Italian Serie B:stä. Joukkueen luotsiksi tuli kahdeksan vuoden tauon jälkeen Esa Sirén. Kouvolalaisten hankinnat osuivat tällä kaudella nappiin ja kokonaan uusittu KooKoon ykköskenttä oli sarjan kovimpia: FoPS:sta napatun Mikko Laaksosen laidoilla pelasivat alasarjoista löydetyt Jouko Myrrä ja Ari Saarinen, sarjan tehokkaimmain pakkiparin muodostivat puolestaan Sergei Karpov (VHT) ja Sami Leinonen (TuTo). KooKoon maalille luisteli Timo Mäki (VHT). Lisäksi mm. kokenut Ari Kotro palasi joukkueeseen Ranskasta. Laaksonen oli koko sarjan toiseksi tehokkain pelaaja ja Myrrä iski 37 maalia. 51 syöttöpistettä kerännyt Karpov oli puolestaan yksi divarihistorian kaikkien aikojen lahjakkaimmista pelaajista ja koko kauden tehopakki. Kauden aikana KooKoo vahvisti vielä rivejään TPS:n Viktor Tjumenevilla (12.6+9) sekä SaiPan Petri Peronmaalla (14.4+9). Joukkue teki 238 maalia ja päästi niitä 176.
SaiPan nälkäkuuri onnistuu
Neljänneksi sijoittunut FoPS teki sarjassa eniten maaleja, mutta oli jo selvästi kärkikolmikon perässä 54 pisteellään. Maalieron 250-181 saalistanut joukkue oli tasainen nippu; vähintään kahteenkymmeneen tehtyyn maaliin pystyi viisi pelaajaa (Mihail Korshunov, Pasi Vuorela, Jarkko Nikander, Jarkko Aaltonen ja Niklas Hede). Lisäksi vähintään viiteentoista kassiin pystyi vielä neljä muutakin forssalaista. Harri Tuomen maalivahtipeli ja puolustus toimivat nekin, ainakin forssalaisessa mittapuussa, hyvin. Puolustuksesta ei tosin aiempien vuosien kaltaista tehohirmua löytynyt, kun divaritähdistöjen vakiomies Jouni Vento oli siirtynyt täksi kaudeksi liigaan ja Porin Ässiin. Joukkue koki muitakin pahoja menetyksiä: edellistalven kymmenestä parhaasta pistemiehestään Palloseura menetti peräti kuusi. Laaksonen suuntasi Kouvolaan ja Tommi Valikin siirtyi kevään korvilla Rauman Lukkoon. Ilkka Kares, Raimo Ruusunen, Jukka Lappeteläinen ja Kai Ortio jatkoivat divarikiekkoa Turussa. Uusia tehohyökkääjiä olivat virolainen Korshunov, K-Kissoista siirtynyt Hede ja aimo harppauksen ottanut Aaltonen. Puolustuksessa uusia kasvoja olivat Mika Laaksonen Sportista sekä KalPassa kiekkoillut Petteri Leskinen.
Kiekko-67, SaiPa, TuTo, Centers, VHT ja HJK saivat kaikki pelata loppukautensa suhteellisen rauhallisin mielin. Tarkasta peräpäästä tunnettu K-67 ei tällä kaudella ollut aivan tyypillisimmillään, sillä päästettyjä maaleja kertyi yhteensä 182. Jim Bedardkin palasi tavallisen kuolevaisen tasolle, eikä pitänyt maaliaan koskemattomana kertaakaan. Turkulaisjoukkue teki kuitenkin maaleja oikeissa paikoissa ja nousi 44 pisteellään tasaisen keskiryhmän kärkeen, eli viidenneksi. Maaleja joukkue teki yhteensä 185. K-67:lla oli kasassa melkoisen kilpailukykyinen joukkue, jolla olisi ollut saumat jopa parempaan sijoitukseen. Runko pysyi kohtuullisen hyvin kasassa ja uusia vahvistuksia olivat mm. ex-forssalaiset Kares ja Lappeteläinen sekä TuTosta loikannut Kai Nurminen. Lisäksi joukkueessa käväisi runsaasti pelureita TPS:n ringistä, mukaanlukien esimerkiksi viime kaudella TuTossakin esiintynyt Marko Kiprusoff.
SaiPa, joka joutui leikkaamaan pelaajapalkkioitaan kesken kauden, sai kasaan pisteen turkulaisia vähemmän. Lappeenrannassa kausi oli alkanut oikein mukavasti: ensimmäinen tusina toi mukanaan seitsemän voittoa ja kaksi tasapeliä. Saimaan rannoilla haaveiltiin jopa pikaisesta paluusta liigaan. Hyökkäyksen tehomehenä hääri viime talven 30 pelissä Ilvekselle 22 maalia iskenyt tshekki Roman Bozek. Rahakirstun pohjan häämöttäminen ja monen pelaajan maisemanvaihto kesken kauden tuli kuitenkin jättämään jälkensä. Jo marraskuun alussa SaiPa hävisi viisi peliä putkeen ja putosi kärjen kyydistä. Joulukuun aikana SaiPa vaihtoi valmentajaa, vaikka joukkue olikin pelannut Kladnosta saapuneen Vaclav Sykoran johdolla realiteetit huomioon ottaen varsin kohtuullisesti. Sykora ei saanut potkuja, vaan jättäytyi itse syrjään seuran taloudellisista vaikeuksista johtuen.
Sykoran tilalle lappeenrantalaisten aitioon marssivat loppukaudeksi Ilkka Kaarna ja Reijo Mansikka. Palkkioiden puolittamisen johdosta lähteneitä pelaajia oli yhteensä päälle kymmenen: KooKooseen siirtyneen Peronmaan lisäksi muun muassa seuran paras pistemies Bozek sekä tehokas puolustaja Jaroslav Benak (27. 7+16) joutuivat jättämään Lappeenrannan kesken kauden. Kevät oli joukkueelle raskas, mutta viiden miljoonan velkataakka lähes puolitettiin. SaiPaa tiiviimmin oman päänsä tukki vain kärkikaksikko. Lappeenrantalaiset tekivät 178 ja päästivät 154 maalia.
TuTo ja divaridebytantti Centers saivat kumpainenkin kasaan 41 pistettä. Kummallakin oli keskitasoa parempi maalivahti (Jari Paavola ja Klaus Savolainen) ja riittävästi maalintekoon pystyviä pelaajia. TuTon tasaisesta porukasta ykkösnyrkin muodostivat Markku Kallio (16+29), Jouni Tuominen (10+32) ja Petri Niukkanen (7+33) – joista kukaan ei tosin mahtunut koko sarjan pistepörssissä edes 25 parhaan joukkoon. Centersin tutkapari Marko Kiuru – Jari Neuvonen sen sijaan mahtui juuri ja juuri kymmenen kärkeen. Lukosta siirtyneestä kaksikosta Kiuru iski 34 ja kokenut Neuvonen 28 maalia. Centersin pelureista suuri osa oli tuttuja nimiä divarissa, sillä moni joukkueen kokeneesta pelurista oli pelannut aiemmin sarjaa Vaasassa.
Vaihtuvuus TuTossa oli ollut yli puolet joukkueesta. Pahimmat menetykset olivat tehomiehet Nurminen ja Pekka Virta sekä puolustaja Leinonen. Uusista nimistä kovimpia olivat kärppävahti Paavola, Ässien Jouni Kantola, venäläiset Igor Evdomikov ja Andrei Basalgin sekä Forssasta matkanneet Ruusunen ja Ortio. Ratkaisijoiden puute vaivasi turkulaisjoukkuetta, joka sai tehdyksi vain 154 maalia. Omiin se päästi 180 osumaa. Pietarsaarelaisten maaliero oli vain maalin huonompi (176-203).
Sport: Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki
VHT oli vielä edellisenä keväänä sijoittunut kolmanneksi, mutta kesän menetykset olivat sille liian suuria. Se jatkoi kuitenkin pelaamista hyökkäysvoittoisella taktiikallaan ja keräsi 37 pistettä. Myös HJK saalisti muutamista rumista selkäsaunoistaankin huolimatta kuiville riittäneet 35 pistettä. 202 maalia tehneen vantaalaisryhmän kovin nimi oli Kauniaisista siirtynyt Mika Johansson, joka iski 40 maalia ja sijoittui pistepörssissä kolmanneksi. Uudeksi ykköspakiksi nousi nyt Kai Tervonen. Rami Koiviston joukkue oli menettänyt Jokereihin, Karpovin ja Mäen Kouvolaan, eivätkä Tony Arima, Mikko Halonen ja Risto Kerminenkään pelanneet divariporukassa kuin muutaman pelin. Johanssonin lisäksi varteenotettaviin hankintoihin voinee laskea vain lahtelaismaalivahti Pekka Ilmivallan, jonka torjuntaprosentti tosin jäi melko vaisuksi (86,8%). VHT päästi yhteensä 217 maalia.
HJK:lta vähintään 12 maalia iski seitsemän eri pelaajaa. Joukkueen paras pistemies oli tehot 15+27 kerännyt espoolaislähtöinen Juha Ikonen, Johanssonin seurakaveri edelliskauden GrIFK:stä. Käytännössähän HJK oli vain nimeä ja kotipaikkaa vaihtanut GrIFK. Johanssonin ohella Granin runkomiehistä vain Joel Paunio, Mikko Lempiäinen ja maalivahti Tommy Granlund eivät jatkaneet HJK:ssa. Kokemusta nuoreen porukkaan toivat uusina miehinä puolestaan Lahdesta siirtynyt Paul Högbacka ja HIFK:ssä kolme SM-mitalia voittanut Marko Rönkkö. Helsinkiläiset saivat kauden aikana pahiten turpiin K-67:lta (11-2) ja Kärpiltä (19-1). Maalit eivät muutenkaan joukkueen peleissä kortilla olleet, minkä huomasi myös sen maalierosta (174-230). Avoin peli ei tuottanut pelkästään murskatappioita, sillä Kouvolassa HJK hävisi harvinaisen maalirikkain lukemin 10-8 ja onnistui itsekin kaatamaan Sportin maalein 10-4.
Karhu-Kissat jäi melko selvästi yhdenneksitoista 28 pisteellä, vaikka saalistikin HJK:ta huomattavasti paremman maalieron (175-216). Vuotta aiemmin neljänneksi sijoittunut K-Kissat oli sekin menettänyt tukun pelimiehiään. Joukkueen piti olla kuitenkin kohtuullisen iskukykyinen: pelaajia oli kuitenkin jäänyt kolmen kentällisen verran ja muutama uusi hankintakin oli tehty. Suhteet liigaankin olivat kunnossa, joten lainapelaajia riitti. KooKoosta palannut Lassi Hiltunen olikin oiva vahvistus, mutta joukkueessa oli liikaa pelkkää pelailun makua.
Liigan viemien Juha Nurmisen (HIFK), Marco Poulsenin (Reipas), Jyrki Poikolaisen (Reipas), Kim Ahlroosin (HIFK) tilalle ei onnistuttu löytämään riittävän tehokkaita hyökkääjiä. Niklas Hede ja Mikko Koivunorokin jättivät joukkueen. Hede siirtyi FPS:n ja Koivunoro JoKP:n riveihin. Peräpään pahin menetys oli luottopuolustaja Timo Nykoppin siirtyminen HPK:hon viiden divarivuoden jälkeen. Ennakkoon mielenkiintoisin paluumuuttaja joukkueessa oli A-P Mikkola, joka oli pelannut edellisen talven Englannissa. Tehot 40 ottelusta BNL-liigassa olivat melkoisen tyrmäävät: 84+49. Divarissa ruuti ei aivan yhtä kuivaa ollut, saldona 12+9. Karhu-Kissojen valmentajan Matti Heikkilän kohtalon sinetöi kymmenen voitottoman ottelun putki joulukuussa. Loppukauden joukkuetta valmensi debytantti Raimo Hirvonen. Hirvonen saikin aikaan pientä kiriä, muttei pystynyt estämään karsintaan joutumista.
Jumbon titteli voitiin kuitenkin jakaa huoletta jo syksyllä. Perinteikäs Vaasan Sport, joka oli viime kauden päätteeksi uusinut sarjapaikkansa vasta karsinnoissa, onnistui rämpimään tällä kertaa suoraan kakkosdivariin. Joukkue ei ollut juurikaan heikentynyt viimevuotisesta, mutta vastaavasti se ei pystynyt vahvistumaankaan. Puolustuksesta se oli menettänyt Jani Nikon Ilvekseen ja Mika Laaksosen Forssaan ja Maalivahti Iiro Hollmenin aukko jäi paikkaamatta. Yli kahdestakymmenestä uudesta pelurista ei löytynyt apua. Sport pystyi voittoon vasta kauden 15. ottelussaan. Koko kauden aikana vaasalaiset saivat kasaan ainoastaan kymmenen pistettä, ja hävisivät kotihallissaan mm. FoPS:lle luvuin 1-12. Maaliero oli surkeaakin surkeammin 125-308. Heikosti sujunut kausi jäi legendaariselle Håkan Hjerpelle viimeiseksi divarissa. Sport on jäädyttänyt sarjatasolla eniten maaleja takoneen Hjerpen käyttämän numeron 29. Vaasalaisen divariuran saldoksi jäi 313 ottelusta pisteet 317+251 ja kaikkien aikojen pistepörssin kakkossija. Tälläkin kaudella Hjerpe oli joukkueensa paras pelaaja (35. 20+26).
Puolalaista asennetta
Pistepörssissä juhlivat ulkomaalaisvahvistukset, joita kymmenen parhaan joukkoon mahtui neljä. Koko sarjan paras pistemies oli Kärppien tshekkikeskushyökkääjä Vladimir Kames (36+48). Puolustajien ylivoimainen ykkönen oli Karpov (19+51) joka jakoi myös eniten maalisyöttöjä koko sarjassa. Myös FoPS:n Mihail Korshunov (33+35) sekä SaiPasta Kärppiin kevääksi loikannut Roman Bozek (36+24) olivat tärkeitä vahvistuksia joukkueilleen. Tehokkaita vahvistuksia olivat myös Aleksander Komarov (2+12 pistettä Sportille 17 pelissä), SaiPan Jaroslav Benak ja KooKoon Viktor Tjumenov, mutta he pelasivat joukkueissaan vain osan kaudesta.
Sarjan paras maalintekijä oli kuitenkin paljasjalkainen turkulainen. Toisen divarikautensa pelannut Kiekko-67:n Kai Nurminen sytytti punavalon 44 kertaa – eli teki keskimäärin yhden maalin joka matsissa. Pistepörssin kolmanneksi sijoittunut VHT:n Mika Johansson oli toiseksi ahkerin maalintekijä 40 osumallaan. Turkulaisten riveistä ei Nurmisen ohella muita huipputehokkaita löytynyt, mutta pinnoja pystyi takomaan tasaiseen tahtiin muutkin. Nurmisen kanssa samassa kentällisessä pelasivat Jukka Isotalo (19+29), Ilkka Kares (21+26) sekä puolustajina Nummelinit. Petteri (12+24) pelasi ensimmäisen kokonaisen kautensa miesten sarjoissa ja oli heti pakkiparinaan pelannutta isäpappaa tehokkaampi.
Isokokoinen Tom Laaksonen debytoi K-Espoossa tehden 43 pelissä tehot 23+18. Laaksosta tehokkaammin espoolaisista kiekkoilivat Tero Lehterä (23+33), Riku Kuusisto (22+33), Mikko Lempiäinen (21+30), Jan Långbacka (17+33) ja Jere Lehtinen (32+17). Vähintään kymmeneen maalin ylsivät vielä Markku Tiinus, Jarmo Muukkonen, Petteri Kanerva ja Timo Hirvonenkin. TuTosta KooKoon paitaan vaihtanut puolustaja Sami Leinonen puolestaan löysi joukkueen vaihdon myötä uuden vireen ja keräsi 38 pelissä tehot 8+35. Ketjukavereista Leinosen edelle ehtivät Mikko Laaksonen (29+44), Jouko Myrrä (37+34) ja Karpov. Ykkösketjun viidentenä lenkkinä kokeiltiin kauden aikana ainakin Ari Saarista (15+18) ja Petri Güntheria (20+13). Miesten eteen pisteissä ylsi vielä Esa Julkunen (18+16). Atso Askonen iski 15 maalia, Ari Kotro ja Mika Soimakallio kumpikin 14 ja Vesa Volanen kymmenen.
Forssassa Korshunovilla riitti säestäjiä, kuten Jarkko Nikander (28+24), Mika Helkearo (16+36), Jarkko Aaltonen (26+25), Petri Kujala (19+31), Pasi Vuorela (29+18) ja Niklas Hede (20+26). Ollenkaan hassummin eivät pelanneet myöskään nuori Antti Laaksonen (16+15) tai 30 ottelussa tehot 15+21 takonut Tommi Valikaan. Karhu-Kissojen tehopelaajien lista taasen on huomattavasti lyhkäisempi. Lassi Hiltunen ja Vesa Savolainen saalistivat 45 tehopinnaa kumpainenkin, Mikael Kotkaniemi pisteet 17+21 ja edelliskaudesta maalimääränsä tuplannut Jari Huttunen 24+8. Sportin tehot makasivat siis Hjerpen harteilla. Toiseksi tehokkain pelaaja oli Juha Puoskari (10+22) ja kolmantena vain 20 ottelua pelannut Tuomo Räty (15+13). Kenneth Westerback iski 17 maalia ja antoi yhdeksän syöttöpistettä. VHT:n Mika Johansson sentään sai jonkun verran tukea joukkuetovereiltaan. Puolustaja Kai Tervonen kolminkertaisti viime kauden pisteensä lukemiin 16+29, vaikka joutuikin jättämään seitsemän peliä väliin. Muista vantaalaishyökkääjistä sarjan viidenkymmenen tehokkaimman joukkoon mahtuivat Tuomas Kalliomäki (19+22) ja Pentti Lehtosaari (19+16). VHT:ssä käväisseisä pelaajista ehdottomasti kovakuntoisin oli Marko Rönkkö, joka saalisti 15 ottelustaan pisteet 5+21.
HJK:ssa pelannut lähes kaksimetrinen Jukka Suomalainen ehti pelata kautta viidentoista ottelun verran, ennenkuin Hartford Whalersin farmijoukkue kutsui miehen Atlantin toiselle puolen. Divarin eksoottiseen osastoon kuului puolalaispakki Czeslaw Drozd, joka puolestaan kiekkoili HJK:ssa 22 ottelun verran. Aiemmin isokokoinen polakki oli edustanut mm. Mikkelin Jukureita. Kumpikaan kankeista pakeista ei kuulunut sarjan tehokkaimpiin, mutta varsinkin ylivoimalla kumpikin täytti tonttinsa myös hyökkäyspäässä. Suomalainen ehti kerätä pisteet 6+2 ja Drozd 2+6. Joukkueen tehokkainta pelaajaa, 21-vuotiasta Juha Ikosta, peesasi seitsemän vuotta vanhempi ja vain pisteen vähemmän kerännyt Pekka Karasjoki (18+23). Kokemus erottui myös tehoista, sillä sisäisen pistepörssin seuraavilta sijoilta löytyivät Kai Ravander (19+17), Marko Kärkkäinen (18+17) ja Paul Högbacka (18+17).
Sarjan ehdottomaan parhaimmistoon ulkomaalaisista kuuluivat Bedard, Karpov, Korshunov, Bozek ja pörssivoittaja Kames. Juri Rychlov (16+22) oli Centersin neljänneksi tehokkain pelaaja heti Kiurun (34+28), Neuvosen (28+28) ja Marko Väkiparran (16+23) jälkeen. Muista joukkueen tutuista nimistä mainittakoon Timo Salomaa (10+23), Mika Viljanen (13+17) ja Staffan Nykvist (11+10). Jarno Suokko keräsi 26 pelistä tehot 8+20. Kärpissä Kamesta säesti tehoillaan parhaiten Pekka Arbelius (31+39). Troikan kolmas lenkki oli Juha Huikari (20+26). Oululaisjunnuista esiin nousivat parhaiten Sami Mettovaara (20+14) ja Jussi Polvi (10+23).
TuTon vahvistuksista koko kauden pelasi vain Evdokimov (8+11). Andrei Basalgin keräsi 30 pelistä tehot 8+5 ja Sergei Odintsov neljästätoista 7+4. Tovereista kovimmat tehot keräsi kuitenkin ykköketju Kallio-Tuominen-Niukkanen. Neljänneksi tehokkain pelaaja oli Jouni Kantola (13+18). Bozek säilytti SaiPan sisäisen pörssin ykkössijan, vaikka loikkasikin joukkueesta pois reilut kymmenen kierrosta ennen loppua. Hyökkääjä ehti iskeä SaiPalle 31 pelissä tehot 28+16. Lähelle tshekin tehoja ylsivät koko kauden Lappeenrannassa pelanneet Jouko Viljakainen (16+25), Matti Nevalainen (11+30) ja Jyrki Silius (13+24). Lähteneistä Heikki Mälkiän tehot olivat 29 ottelusta 4+17 ja Peronmaan 10+8.
Pohjoisen nollapelispesialistit
Plustilaston ykköspari oli K-Espoon Robert Salo (+49) ja Riku Kuusisto (+46). Jere Lehtinenkin sai tilastoihinsa juuri ja juuri nelosella alkavan numeron. Kärppien tehomies oli Pekka Arbelius (+39). Listan kymmenen kärkeen mahtuivat oululaisten ja espoolaisten lisäksi ainoastaan ollut KooKoon Karpov (+42) sekä VHT:n Johansson (+36), jotka kumpikin olivat jäällä 93 tehdyn maalin aikana. Murheellisen maalieronsa turvin Sportin pelaajat miehittivät tukevasti miinustilastonkin peräpään. Jari Kiviniemen (-71) ja Pasi Rothoviuksen (-66) jälkeisetkin kymmenen pelaaja tulivat sarjajumbosta. Vähintään viiteenkymmeneen miinusmaaliin saivat vaasalaisista tottua myös Sami Kujanpää, Timo Koivuharju ja Kenneth Tallbäck. Sijalta kolmetoista löytynyt HJK:n Jerry Ketola jäi miinukselle 34 maalin verran.
Myös Sportin maalivahtikolmikko Harri Rönnholm – Juha Lehtovaara – Johan Sjöberg saalisti kyseenalaista mainetta miehittämällä torjuntaprosenteillaan 80-83% molarilistan hännän. Kärjessä omilla lukemillaan olivat Äikää (91,08% ja 2,51) sekä peräti 40 peliä urakoinut Itämies (90,13% ja 2,51). Hyvät lukemat saivat kerätyksi myös Timo Mäki (89,93% ja 3,48) sekä vähemmän pelanneista molareista Ketterästä SaiPan kakkoseksi vaihtanut Janne Karhu (89,30% ja 2,92), Ari Hilli (88,50% ja 2,96), HJK:n Marco Moberg (90,54% ja 3,71) sekä TuTon Jukka Mäkitalo (89,13% ja 3,65). Jim Bedard torjui kiekot 89,05% varmuudella, mutta joutui antautumaan keskimäärin 4,18 kertaa peliä kohden. SaiPan ykkösvahtina pelasi Janne Valtonen, jonka lukemat (87,02% ja 3,55) olivat sarjan kuudenneksi parhaat.
Itämies piti Kärppien maalin puhtaana kolmessa ottelussa: kotona Centersiä ja K-Kissoja vastaan sekä TuTon vieraana. Hilli ja Mäki pelasivat kaksi nollapeliä. Mäki piti maalisarakkeen pyöreänä KooKoon kaadettua kotonaan sekä Kärpät että Sportin lukemin 7-0. Sami Äikääkin piti maalin koskemattomana kertaalleen; espoolaisten nollapeleistä kaksi tuli Sportia ja yksi TuToa vastaan. TuTon Jari Paavola torjui kauden ainoan nollapelinsä Oulussa, ja FoPS:n Harri Tuomi kotona myöskin Kärppiä vastaan. Mobergin HJK jätti SaiPan nollille tammikuussa. K-Kissojen Matti Lehmusmies ja Pertti Packalén pitivät Sportin ja TuTon aisoissa ja VHT kuritti Tapio Krook maalillaan Centersiä 9-0.
Jäähypörssin ykköseksi kiri VHT:n Vesa Surenkin 99 minuutilla, vaikka pelasikin vain 25 ottelua. Kärppien Ari Tuppurainen sai kasaan 88 minuuttia ja K-67:n Jukka Isotalo 81. Mikko Laaksonen ja Marko Väkiparta jakoivat neljännen sijan 75 rangaistusminuutilla. Tasaisessa joukossa viisikkoa seurasivat TuTon Roni Mesikämmen (74), FoPS:n Korshunov (73), Espoossa ja Lappeenrannassa kiekkoillut Petri Pulkkinen (72) sekä Timo Nummelin (70). Nummelineista poika keräsi kaksi kertaa isäänsä enemmän tehopisteitä, mutta isukki kuittasi tapauksen jäähyjensä määrällä. Petterin saldo oli nimittäin 36 minuuttia.
Yllättäen eniten jäähyjä ottanut joukkue oli SaiPa. Se istui aitiossa yli yksitoistatuntia, eli yli 15 minuuttia per peli. Yli kuudensadan rangaistusminuutin menivät myös Kärpät ja Karhu-Kissat. VHT jäi viitosen turvin viitosella alkavan lukeman puolelle. Selvästi kilteimpiä olivat K-Espoo (406 minuuttia), KooKoo (407) ja FoPS (413), kun muut joukkueet keräsivät penaltteja päälle viidensadan minuutin.
All Stars –kuusikkojen pelaajat löytyivät kärkiseuroista. Kärpiltä mukaan mahtui sarjan parhaaksi tulokkaaksi sekä maalivahdiksi valittu Itämies, puolustaja Juha Huikari sekä Kames. KooKoosta tähdistöön valittiin Karpov ja Myrrä, K-Espoosta nuori Jere Lehtinen. Karpov valittiin myös sarjan parhaaksi puolustajaksi ja vain kolme kakkosta ottanut Myrrä palkittiin reiluna pelaajana. Kakkostähdistön miehittivät espoolaiset. Maalilla Äikää, puolustuksessa Salo sekä Petteri Kanerva ja laidalle Espoon paras pistemies Tero Lehterä (23+33). Kakkosen keskelle valittiin KooKoon Laaksonen ja toiseen laitaan Kärppien Arbelius (31+39). Tuomareista palkittiin monen divaria seuranneen mielestä surullisenkin kuuluisa Jyrki Ingman.
Tappara on terästä
SM-liigakarsinnassa Kiekko-Espoo sai vastaansa liigan viimeiseksi sijoittuneen JoKP:n. Kärpät taas kohtasi perinteikkään Tapparan, joka joutui karsimaan hävittyään uusintaottelun sen kanssa tasapisteissä olleelle Reippaalle luvuin 2-5. Kumpikaan joukkueista ei ollut joutunut liigassa täydelliseksi heittopussiksi. Tappara sai liigan runkosarjassa kasaan 30 pistettä ja joensuulaisetkin 25.
Suurempien yleisömäärien toivossa Matinkylän sijasta Helsingin jäähallissa karsinnat pelannut K-Espoo ja JoKP pelasivat täyden sarjan. Avausottelussa paikkaansa puolustanut JoKP nappasi mukaansa vierasvoiton niukin luvuin 3-4. Divarin parhaaksi valmentajaksi valittu Martti Merra sai kuitenkin valettua uskoa omiinsa ja muutama päivä myöhemmin tahti oli toinen. Tupaten täysi Joensuun jäähalli, ja ennenkaikkea kotijoukkueen maalivahti Juha Virenius, sai kokea melkoisen espoolaisen pyörremyrskyn: 2-8.
Kolmanteen peliin K-Espoon taivaalle toi pieniä pilviä maalivahtitilanne. Hyvin kahdessa ensimmäisessä karsintapelissä torjunut Sami Äikää joutui umpisuolileikkaukseen ja espoolaiset joutuivat lopuissa peleissä luottamaan kakkosvahdiksi jääneen Ari Hillin kykyihin. Epäilyistä huolimatta kokenut vahti oli rautaa tiukassa paikassa. K-Espoo voitti kolmannen pelin Petteri Kanervan jatkoaikamaalilla 3-2 ja sysäsi JoKP:n kahden pakkovoiton tielle. Osuma oli kymmenen kertaa runkosarjassa onnistuneelle Kanervalle karsintasarjan ainoa. Joensuussa kai pelättiin jo pahinta, sillä neljänteen peliin hallia ei enää saatu täyteen. Ehkä muutaman silmäparin puuttuminen katsomosta vähensikin paineita sen verran, että kotijoukkue venyi arvokkaaseen maalin voittoon (3-2).
Viidettä ja ratkaisevaa peliä oli pakkautunut seuraamaan "K-Espoon kotihalliin" peräti 7776 katsojaa – eikä turhaan. Tero Lehterän iski espoolaiseille maalin reilut kymmenen minuuttia ennen täyttä aikaa, K-Espoo voitti 2-1 ja nousi liigaan voitoin 3-2. Nousua oli yritetty jo parin vuoden ajan, mutta seurapomojen mielestä se tuli silti aavistuksen liian aikaisin. Suurimpia syyllisiä moiseen olivat Jan Långbacka, joka keräsi viidestä pelistä tehot 3+3, sekä tehot 2+4 saalistanut Jere Lehtinen. Riku Kuusisto iski kiekon Vireniuksen selän taakse neljästi ja kolmannen pelin sankari Petteri Kanerva jäi myös kuusi maalia plussalle. Joensuulaisten tehoista vastasivat Rotislav Vlach (1+4) ja Petri Matikainen (3+1). Jarkko Savijoki hävisi oman osuutensa viidellä maalilla. Runkosarjassa 12 osumallaan joukkueen parhaaksi maalintekijäksi yltänyt Harri Niukkanen ei karsinnoissa onnistunut kertaakaan.
Tappara ei sen sijaan antanut Kärppien yllättää itseään. Heti avausottelussa numerot olivat tylyt 7-3. Oululaiset pystyivät kuittaamaan pelin omassa kotiottelussaan 8-4-voitolla, mutta sen jälkeen tulikin hamarapuolesta päähän – ja lujaa. Kolmas peli päättyi Tapparalle 12-3 ja Kärppien tosiyritys oli muserrettu. Neljännestä kohtaamisesta Jari Halme haki helposti nollapelin ja kenttäpelaajat ohittivat Iiro Itämiehen korvanneen Mikko Törmäsen viidesti.
Kaapin paikan näyttäjinä kunnostautuivat Jiri Kucera (4+4), Timo Susi (5+2) ja Janne Ojanen (4+3). Susi iski neljässä karsintaottelussa yhtä monta maalia kuin koko runkosarjan aikana. Kausi oli 33-vuotiaan hyökkääjän viimeinen. Kari Heikkinen voitti oman osuutensa 9-2, kun Kärpistä puolestaan Markku Pieniniemi, Vesa Ponto ja Jussi Polvi jäivät miinus seitsemään. Kärpistä viisi tehopistettä saivat kasaan Pekka Arbelius ja Vladimir Kames. Muiden karsijoiden maalivahteja ei voi huonoista tilastoista moittia, mutta oululaisvahtien räpylöihin ei kiekko kovinkaan kiitettävästi jäänyt. Iiro Itämies torjui lätkät alle 83 prosentin varmuudella ja Mikko Törmänenkin ehti imaista kiekon kahdessa pelaamassaan erässä selkänsä taakse viidesti.
Divarikiekkoa hiekkasärkille
Divarin karsintasarjassa Karhu-Kissoja vastaan luistelivat Kalajoen Junkkarit, Ikurin Vire sekä edellisenä keväänä pudonnut Imatran Ketterä. Imatralaiset voittivat vain yhden kaksinkertaisen karsintasarjan pelin, mutta kahden tasapalin ansiosta heilläkin oli mahdollisuutensa aina loppumetreille asti. Kilpailu kahdesta divaripaikasta oli harvinaisen tiukka. Karhu-Kissat varmisti säilymisensä ensimmäisenä kaadettuaan Ketterän niukasti 4-3 kotonaan toiseksi viimeisessä pelissä.
Toinen paikka ratkaistiin vasta viimeisellä kierroksella. Seitsemän pisteen K-Kissat oli jo säilymisensä varmistanut. Ketterällä ja Vireellä oli kasassa neljä pistettä, Junkkareilla yksi enemmän. Kun Karhu-Kissat sitten hävisi viimeisen pelinsä Kalajoelle, ei Vireen ja Ketterän välisen ottelun tuloksella ollut enää merkitystä. Virehän se voitti ja jäi viivan alle kuudella pisteellä – eli pisteen päähän K-Kissoista ja Junkkareista.
Kissojen Timo Mäkinen keräsi kuudesta pelistä tehot 6+5. Lassi Hiltunen iski 5+2 ja Vesa Savolainen 3+3. Yhteensä helsinkiläiset iskivät 28 ja päästivät 29 maalia. Junkkareista yhdeksään tehopisteeseen ylsivät Marko Viljanen, Mika Rajamäki, Jari Ervasti ja Mikko Perkiö. Matti Veivo kasasi pinnat 4+3. Lisäksi joukkuetta vahvistivat slovakit Jan Jasko (2+1) ja Robert Pukalovic (1+1) ja kesken kauden SaiPasta siirtynyt puolustaja Ari Suutari. Junkkarit sijoittui ykköseksi paremman maalieronsa turvin. Se teki 27 ja päästi 22 maalia. Kalajoki oli Suomen pienimpiä hallipaikkakuntia, ja nousun myötä siitä tuli myös divarihistorian pienin paikkakunta.
Tamperelaisjoukkueen tehomies oli Igor Ossipenkov (3+5). Samoihin pisteisiin ylsi myös Mika Salonen. Jari Lindgren ja Anatoli Zaharov iskivät kolme maalia ja syöttivät saman määrän. Vire sekä teki että päästi 20 maalia. Ketterältä odotettiin pikaista paluuta, sillä joukkue oli putoamisestaan huolimatta pysynyt hyvin ennallaan. Jose Pekkala keräsi viidestä karsintasarjan pelistä tehot 2+5, Pekka Peippo iski kuusi maalia ja Jari Lippojokikin iski pinnat 2+4. Imatralaiset jäivät kuitenkin siis jumboiksi neljällä pisteellä ja maalierolla 21-25.
Karsintojen paras maalivahti oli Junkkareiden Tuomo Räty, joka saavutti tilastot 90,43% ja 3,34. Rädyn varamies, Marko Hilli, pääsi vain käväisemään jäällä karsintojen aikana. Muilta joukkueilta ei vastaavankaltaista ykkösvahtia löytynyt. Packalen (86,21%, 5,33) ja Lehmusmies (85,23%, 4,34) haparoivat K-Kissojen peleissä, kuten myös Imatran kaksikko Olli-Pekka Äijälä (88,37%, 5,02) ja Sauli Kuparinen (84,48%, 3,02). Vireen torjuntavuorot jakaantuivat melko tasan Janne Hakalalle (94,44%, 1,61) ja Hannu Juppalalle (88,32%, 4,55).
Divarista MM-kisoihin
Kiekko-Espoon divarijoukkueeessa toisen kautensa tehokkaasti pelannut Jere Lehtinen (32+17) mahtui harvinaisesti divaripelaajana leijonaryhmään – ja vieläpä arvokisoihin. MM-kisoissa Lehtinen pelasi seitsemän Suomen kahdeksasta ottelusta ja palasi kotiin hopeamitali kaulassaan. Suomen ensimmäinen mitali MM-kisoista tuli Suomen kaadettua välierän rangaistuslaukauskisassa isäntämaa Tshekkoslovakian. Ruotsi oli vielä finaalissa Pentti Matikaisen ja Sakari Pietilän valmentamaa leijonaryhmää vahvempi lukemin 2-5. Lehtinen saalisti kisoista tehot 1+1 ja jäi kolme maalia plussalle. Espoolainen sai kauden aikana tililleen myös neljä harjoitusottelua A-maajoukkueen matkassa.
20-vuotiaiden Saksan MM-kisoissa Suomi jäi neljänneksi. Jeren lisäksi joukkueessa oli rutkasti divarista tuttuja nimiä: Lehterä (K-Espoo), Günther (KooKoo), Nummelin (Kiekko-67) ja Sakari Palsola, Jussi Kiuru sekä Janne Niinimaa (Kärpät). Lehterä iski kuudessa pelissä kaksi maalia, Günther 1+1 ja Lehtinen 0+2. Nummelin sai yhden syöttöpisteen ja oululaiset jäivät pisteittä. Suomen tehokkain pakki nuorten kisoissa, Marko Kiprusoff, ehti hänkin käväistä kauden aikana divarissa, pelaten neljä ottelua TuTon paidassa. Lehtinen ja Palsola urakoivat kauden aiikana kaikki ikäluokan 18 ottelua. Taitojaan harkkapaleissä pääsivät divarimiehistä näyttämään myös K-Espoon Timo Hirvonen (2. 0+0) ja Kärppien Tapio Niemelä (5. 0+0), jotka eivät kuitenkaan Saksan koneeseen mahtuneet.
Myös kahdeksantoistavuotiaiden EM-kisoissa Suomen kohtalona oli neljäs sija. Joukkueen tehopelaaja oli kaikki kauden maaottelut pelannut Jukka Tiilikainen (13. 9+4). Hyökkääjä sai nimensä Kiekko-Espoon kokoonpanoon yhdessä divaripelissä. Janne Niinimaa puolestaan pelasi Kärpissä kokonaisen kauden: 41 ottelua tehoin 2+9. Niinimaa kuului luonnollisesti myös tämän ikäkausimaajoukkueen avainmiehiin. Kärpistä joukkueessa pelasi myös Lasse Pirjetä, jonka divarikokemus rajoittui kahteen lähinnä penkillä vietettyyn peliin. Kisajoukkueessa puolusti myös KooKoon Pasi Tauru. Seurakaverinsa Juha Korhonen ja Kimmo Peltola eivät KooKoon edustusjoukkueeseen mahtuneet vaikka kuuluivatkin ikäluokkansa parhaimmistoon hekin. Hyvää divari-vuosikertaa täydensivät vielä SaiPassa 20 peliä pelannut Antti Aalto, ikäluokan ykkösvahtina toiminut Sportin Johan Sjöberg sekä seurakaverinsa V-P Ahonen.
Divariedustajia löytyi vielä 17-vuotiaistakin. Tommi Hämäläinen ja Niko Halttunen saivat nimensä pöytäkirjoihin miesten sarjassa ja pelasivat kaikki ikäluokan kuusi ottelua. Hämäläisen divarisaldona oli kaksi peliä ja Halttusen yksi ottelu. Kumpikin edusti Karhu-Kissoja vailla tilastomerkintöjä. V-P Nutikka pelasi seitsemän ottelua SaiPassa ja oli maajoukkueessa Antti Aallon seurana Lappeenrannasta. Kesällä Minnesota North Stars varasi Matinkylän hallin naapurissa varttuneen Lehtisen numerolla 88 ja LA Kings seurakaveri Tiilikaisen numerolla 255.
Joulutauolla I divisioonan tähdistöjoukkue puolestaan yllätti monet kaatamalla mestari-TPS:n hyväntekeväisyysottelussa luvuin 2-3. Tähdistöä valmensivat Martti Merra ja Alpo Suhonen. KooKoon Karpov oli joukkueen ainoa ulkomaalainen. Tammikuussa TPS vuokrasi Kiekko-67:n edustusjoukkueen käyttöönsä viideksi vuodeksi. Sopimukseen sisältyi yhteistyötä myös A-nuorissa.