HIFK:n keskuskaistan piti olla Antti Suomelan myötä Liigan ehdotonta eliittiä, jopa useamman askeleen muita edellä, mutta Suomelan lopulta odotettu poistuminen San Jose Sharksin riveihin jätti aukon punapaitojen keskustaan.

Edelleenkään keskusta ei ole huono. Juhani Tyrväinen on noussut kahden edelliskauden aikana Liigan keskushyökkääjien kärkikastiin. Kauden alussa toisen kärkisentterin viittaa kantaa Euroopan kaukaloita kiertänyt Tommi Santala. Vaikka konkarille on kertynyt vuosia, kiekolliset taidot eivät ole hävinneet. Erityisesti ylivoimalle Santalasta odotetaan suurta apua.

Suurinta keskustan vajetta HIFK:n urheilujohtaja Tobias Salmelainen paikkasi solmimalla lokakuun puoliväliin kestävän sopimuksen Henrik Koiviston kanssa.

Lisäksi riveissä on loukkaantumisten kanssa taisteleva Thomas Nykopp, joka on viettänyt sairastuvan puolella myös harjoituskauden. Parhaimmillaan Nykopp on mitat täyttävä kolmossentteri, jolta voi odottaa täydellä kaudella 30 pisteen rajapyykin rikkomista.

Enempää keskushyökkääjän peruskoulutuksen saaneita pelaajia HIFK:lla ei ole, mutta Micke Åsten sekä Juho Keränen ovat viime vuosina pelanneet myös keskellä. Lisäksi Juha Jääskälle on soviteltu kauden alla sentterin viittaa.

Lopullisesti keskushyökkääjistön tason määrittelee edelleen haussa oleva hankinta. Erityisesti kiekolliseen pelaamiseen sekä ylivoimalle helsinkiläiset kaipaavat lisää taitoa.

Laidoilta laadukas

Keskustan kiekollisen pelin vajetta paikkaavat laitahyökkääjistä ensisijaisesti Erik Thorell sekä kesän hankinta Iikka Kangasniemi. Kangasniemi teki ensimmäisellä täydellä Liiga-kaudellaan 39 pistettä ja pelasi viime syyskauden lähes pisteen ottelukeskiarvolla. Viime kaudella suurempaa vastuuta myös pelinteossa ottanut Thorell on puolestaan rikkonut 40 pisteen rajapyykin molemmilla kausillaan Suomessa.

Vahvimmat ehdokkaat Thorellin sekä Kangasniemen taustalle tulitukea tarjoamaan ovat Joonas Rask sekä Lucas Lessio. Kauden alla pelatuissa otteluissa Lessio on väläytellyt sekä hyvässä että pahassa. Parhaimmillaan kanadalaishyökkääjä pystyy suojaamaan kiekkoa ja murtautumaan vauhdilla läpi keskialueen. Huonoimmillaan suojaaminen vaihtuu turhaksi hyökkäysalueen pyörimiseksi vailla päämäärää.

Ari-Pekka Selin korosti HIFK:hon saapuessaan työntekoa, eikä punapaitojen tekeminen jää haalarimiehistä vajaaksi. Lennart Petrell, Teemu Tallberg ja Juho Keränen ovat jo marinoituneet Liigan liemissä. Korkean työmoraalin lisäksi kolmikosta jokaisella on eväitä kasata myös sievoinen pistepotti. Erityisesti Tallberg säväytti keväällä iskemällä yhdeksän pistettä 14 pudotuspelissä.

Viimeisistä laitahyökkääjän paikoista taistelevat keskellekin tarjolla olevat Åsten ja Jääskä sekä nuoriso-osasto, jonka kirkkaimpana jalokivenä kautensa sairastuvalla aloittava Niklas Nordgren, joka varattiin viime kesän NHL:n varaustilaisuudessa kolmannella kieroksella.

Heiskasen lähdöstä jäi ammottava aukko

Viime kaudella HIFK:n puolustus oli lähinnä yhden miehen show. Miro Heiskasen päivän kunto saattoi määrittää koko ottelun lopputulosta. Loistavan kauden jälkeen Heiskanen kuitenkin pakkasi tavaransa ja lähti valloittamaan suurempia kaukaloita. Ykköstähden poistuminen jättää kuitenkin myös viime kaudella taustalla olleille lisää näyttöpaikkoja.

Kiekollisessa pelissä rooli kasvaa jo viime kaudella joukkueessa pelanneilla Teemu Erosella sekä Ryan O'Connorilla. Erosen edelliskausi oli lukuisten loukkaantumisten sävyttämä, mutta kauden alussa mies nousi esiin juuri Heiskasen ollessa kokoonpanosta sivussa.

Takalinjoilta löytyy koko kesän jopa koko Liigan nimekkäin hankinta. Lähes 600 NHL-ottelua pelannut Kyle Quincey on 33-vuotiaana edelleen pelimiehen iässä. Quinceyn lisäksi joukkoihin liittyi Johan Motin. Kaksikko tasapainottaa hyökkäysvoittoisten Erosen sekä O'Connorin peliä, mutta pystyvät myös kiekollisena pelaamaan vaadittavalla tasolla, jotta voi puhua vakaista kärkiparien pelaajista.

Miro Heiskasen lähtö jätti takalinjoille aukon, joten Eroselta odotetaan tasonnostoa.

Kuva © Arno Hämäläinen https://www.instagram.com/hockeygrapher/

Puolustuksen leveydestä kertoo, että viimeisestä kolmesta kokoonpanon paikasta ovat taistelemassa neljä kokenutta pelaajaa. Kapteenistoon kuuluva konkari Markus Kankaanperä voi olla varma paikastaan, mutta joku kolmikosta Ville Varakas, Joe Finley ja Aleksi Laakso jää väistämättä kokoonanon ulkopuolelle kaikkien ollessa terveenä.

HIFK:n pakisto tosin tuskin tervettä päivää näkee. Finley oli lähes koko viime kauden telakalla ja ongelmat jatkuvat myös tällä kaudella. Vaikka puolustuksesta putoaisi useampi vakiopelaaja pois, ei joukkueella ole huolta. Taustalta ponnistavat a-nuorissa kovaa jälkeä tehneet Niko Seppälä sekä Elias Ulander, joista jälkimmäinen pelasi jo viime kaudella yli puolet edustusjoukkueen otteluista.

Engrenillä näytön paikka

Viime kaudella HIFK:n maalivahtiosastolla oli myllerrystä, jota paikkaamaan tuli Atte Engren. Ulkomaan kaukaloita kierrellyt vahti aloitti uransa haparoivan puolustuksen takana loistavasti tarjoten joukkueelle joka ilta mahdollisuutta voittoon. Alkukauden loukkaantumisten aikana kuorma kävi kuitenkin kovaksi ja taso alkoi hiipua.

Tällä kaudella Engrenillä on näytön paikka. Lähtökohtaisesti raumalainen on joukkueen selvä ykkösvahti, eikä oman pelipaikan puolesta tarvitse käydä yhtä kovaa kilpailua kuin viime kevätkaudella Kevin Lankista vastaan.

Engreniä haastaa 21-vuotias Markus Ruusu, joka varausvuonnaan kuului ikäluokkansa maalivahtilupauksiin. Kuudennella kierroksella varatun maalivahdin ura ei ole lähtenyt nousukiitoon, vaan kahden edelliskauden aikana Ruusu on edustanut aikuisten tasolla peräti kuutta eri seuraa. Parhaimmillaan Ruusu on pystynyt väläyttelemään yksittäisissä otteluissa, mutta ailahtelu on estänyt nousun huipulle.

Valmennuksesta HIFK:n maalivahtipeli ei jää kiinni. Jan Lundell on käynyt läpi projektit sekä Lankisen että Ville Husson kanssa ja jälki on ollut vakuuttavaa. Ongelmaksi ei muodostu myöskään maalivahtien motivaatio. Engren haluaa onnistua päästäkseen vielä kerran Euroopan rahakkaisiin kaukaloihin ja Ruusu haluaa ottaa seuraavan askeleen kohti potentiaaliaan.