Päättynyt kausi oli SaiPan osalta alavireinen ja jopa osittain kaoottinen. Runkosarjaan mahtui pitkien tappioputkien ja yleisesti ottaen heikon pelaamisen lisäksi myös huolestuttavia uutisia pukukopin sisältä ns. syöpäkohun myötä. Hämmennys konkretisoitui sekaviin peliesityksiin ja pudotuspelihaaveiden haihtumiseen hyvissä ajoin ennen runkosarjan päätöstä.

Pitkään kauteen mahtui myös ikäviä loukkaantumisia sekä avainpelaajien siirtymisiä uusiin seuroihin, mikä sekoitti entisestään joukkueen pakkaa niin pelikentillä kuin pukukopissa. Harvoihin synkän kauden valonpilkahduksiin kuuluivat Robin Salon kehittyminen aina maajoukkuerinkiin saakka sekä voittamaan tottuneen Tomáš Záborskýn esimerkillinen pelaaminen läpi karvaan kauden.

Turbulentin kevään jälkeen joukkue on muuttunut melkoisesti jokaisella pelipaikalla. Vaikka muualle siirtyneitä pelaajia on lukumääräisesti paljon –yksi maalivahti, neljä puolustajaa ja kahdeksan hyökkääjää– SaiPan kannalta merkittäviä menetyksiä ovat lähinnä vain Robin Salo sekä Anssi Löfman. Heidän lisäksi talvikauden ykköskeskushyökkääjä Teemu Ramstedt siirtyi keväällä Espooseen.

Tämän myötä joukkueen voi sanoa selvinneen kuivin jaloin siirtomarkkinoiden mainingeista, sillä joukkueeseen saapuneet pelaajat ovat todennäköisiä vahvistuksia. Kokoonpanosta löytyy kuitenkin vielä kipupisteitä ja merkittäviä kysymysmerkkejä, joiden takia SaiPaa ei todennäköisesti nähdä kuuden parhaan joukossa runkosarjan päätyttyä. Pudotuspelipaikka itsessään on kovan työn takana.

SaiPa luottaa jälleen kahteen nuoreen maalivahtiin kamppailussa pudotuspelipaikasta

Yksi osallinen joukkueen viime kauden ailahteleviin otteisiin oli epätasainen maalivahtipelaaminen. Kokemattomat maalivahdit Niclas Westerholm ja Karolus Kaarlehto joutuivat ilta toisensa jälkeen kiekkosateeseen SaiPan oltua sarjan heikoin kiekonhallintajoukkue Corsi-tilastolla mitattuna.

Tulevalle kaudelle Westerholmin aisapariksi tulee nuori veräjänvartija Slovakiasta, Matěj Tomek. 23-vuotias Tomek saapuu SaiPaan vyöllään onnistunut kausi kotimaansa sarjassa. Kauteen mahtui myös uran ensimmäinen miesten maaottelu. Tämän lisäksi Tomekilla on jonkin verran kokemusta nuorten maajoukkueen peleistä.

SaiPaan Tomek saapuu noustakseen uudelle kansainväliselle tasolle ja todistaakseen kykynsä uudessa sarjassa. Maalivahti saa mahdollisuuden näyttää kykynsä, mutta uusi sarja ja vastuu alemman keskikastin joukkueessa on haasteellinen tilanne nuorelle maalivahdille. Aika näyttää, onko slovakialaisesta nousemaan Liigassa isoon rooliin ja siten lähemmäs NHL-haavettaan.

SaiPan maalilla on totuttu näkemään hämmentäviä tilanteita.

Kuva © Timo Savela

Westerholm lähtee syksyyn kaksijakoisen kauden jälkeen. Kauteen mahtui muun muassa viisi nollapeliä, mutta toisaalta myös useampi epätasainen ottelu, joissa maaliverkko heilui turhan usein. Kookas ja atleettinen maalivahti petrasi pelaamistaan selkeästi kevätkaudella, minkä ansiosta Westerholmilta voidaan odottaa entistä parempaa peliä myös tulevalla kaudella.

Westerholmin tulee kuitenkin parantaa tasaisuuttaan niin otteluiden aikana kuin otteluiden välilläkin. Lisäksi hänen torjuntatekniikkaansa on tultava parannusta, jotta irtokiekot eivät jäisi enää pyörimään parhaalle maalintekosektorille.

SaiPan maalivahtipari herättää edelleen kysymyksiä, mutta onnistuessaan nuoret maalivahdit tarjoavat joukkueelleen mahdollisuuden nousta kamppailemaan pudotuspelipaikasta. SaiPalla ei toisaalta ole varaa heikkoon maalivahtipeliin, mikäli joukkueen puolustus on yhtä haavoittuvainen ja epätasapainoinen kuin päättyneellä kaudella.

Kaikki lähtee puolustuksesta – oman alueen pelaaminen ratkaisee SaiPan menestyksen

SaiPan puolustuksesta poistui viime kauden päätteeksi Erik Autio, Robin Salo, Jere Seppälä sekä Jere Sneck. Näitä menetyksiä on paikattu Imatran Ketterässä loistaneella Joel Olkkosella sekä NHL-laina Jacob Moverarella.

Olkkonen joutuu tyytymään aluksi verrattain pieneen rooliin ja odottamaan mahdollisuutta vakuuttaa valmennus pelitaidoistaan. Kookas, oikea käsi alhaalla pelaava kiekollinen puolustaja on profiililtaan muikea, mutta tehopisteiden siirtäminen Mestiksestä Liigaan on haastava tehtävä.

Moverare sen sijaan on hankinta, jolta odotetaan välittömästi suurta panosta SaiPan menestykseen. Nuoresta iästään huolimatta ruotsalaispuolustaja on jo tottunut menestymään pelattuaan kaksi vuotta yhdessä Euroopan parhaista organisaatioista, Frölunda HC:ssa. Ruotsalaisen vahvuuksiin luetaan varma puolustaminen ja laadukas avaussyöttö – molemmat ovat asioita, joiden kanssa SaiPa tuskaili viime kauden aikana.

SaiPan oman alueen pelaamisessa korostui päättyneellä kaudella arka ja epävarma kiekollinen pelaaminen. Hyökkäykset eivät käynnistyneet luontevasti saati nopeasti, minkä seurauksena joukkueella oli omat ongelmansa hyökkäysalueelle pääsemisen kanssa.

Tähän vaikutti osaltaan varjojen mailla kulkeneet Autio ja Seppälä, joilta odotettiin enemmän kiekollisena. Heidän korvaaminen Moverarella ja Olkkosella on lähtökohtaisesti selkeä parannus pelaavaan kokoonpanoon, ja lupaa myös laadukkaampaa kiekonliikuttelua puolustuksessa.

Oman alueen ja erityisesti maalinedustan puolustamisen tulee terävöityä.

Robin Salo oli laadukkaana kiekollisena puolustajana eittämättä joukkueen yksi tärkeimmistä ja parhaimmista pelaajista. Hänen jättämä aukko pelaavaan kokoonpanoon on suuri, ja joukkueen menestyksen kannalta onkin aiheellista pohtia, kuka vastaa huutoon.

Ilmeisin ratkaisu tähän on luistelullaan ja pelirohkeudellaan hurmaava Veeti Vainio, jonka viime kausi oli menestys. Joukkue tarvitsee Vainiolta erityisesti kiekon kuljettamista hyökkäysalueelle, mutta hänellä on myös selkeä potentiaali ylivoimapelissä. Mikäli nuori puolustaja kykenee pelaamaan ehjän kauden, on odotettavissa, että hän kirjaa uransa ennätyspisteet. Pistetehtailu paikkaisi Vainion heikkouksia puolustuspelaamissa.

SaiPa kaipaa Veeti Vainiolta urotekoja kiekon kanssa.

Kuva © Jari Mäki-Kuutti

Vainion ohella katseen kiekollisista suorituksista voi kääntää jossain määrin myös Mário Grmanin suuntaan. David Bernhardt ei ole vielä noussut suureen rooliin, mutta hänellä on osaamista kelvolliseen kiekolliseen peliin. Jimi Jaloselta ei odoteta tähtiluokan säkenöintiä kiekon kanssa vaikka hän onkin profiililtaan kiekollinen pelaaja.

Vaikka SaiPan puolustajien kiekollisessa pelissä on omat ongelmansa, suurin huoli liittyy kuitenkin puolustajien leipätyöhön, oman maalin varjelemiseen hyökkäyksiltä.

SaiPan peliä on leimannut jo pitkään oman alueen pelaamisen vaikeudet, jotka kiteytyvät sekavaan joukkuepuolustamiseen, heikkolaatuisiin kiekollisiin ratkaisuihin sekä tarpeettomiin kiekonmenetyksiin. Näiden syiden takia SaiPa päästi neljänneksi eniten maaleja päättyneellä kaudella. Joukkueen on nostettava kokonaisuudessaan tasoaan kiekottomassa pelaamisessa.

Puolustus on vieläkin joukkueen suurin kysymysmerkki.

Päättyneellä kaudella nähtiin, että Grman on parhaimmillaan erinomainen ja sitoutunut puolustaja, jonka varaan joukkue voi nojata. Luottaa voi myös lainapelaaja Moverareen, joka on profiloitunut laadukkaana oman pään luutana. Tämän jälkeen listalla nousee esiin Bernhardtin ja Markus Kojon kaltaisia nimiä, joiden suoritus puolustuspäässä vaihtelee hieman enemmän illasta toiseen.

Joukkueen kannalta on harmillista, että Simo-Pekka Riikolan ura ei ole tällä hetkellä lakipisteessään. Huolimatta siitä, että kokenut Riikola on ollut viime kausina riskialtis pelaaja joukkueelleen, hänelle löytyy silti paikka joukkueesta, mikäli Olkkonen ei lyö läpi Liigassa.

SaiPan puolustuksesta poistuu kevään ja kesän mittaan neljä pelaajaa ja kaksi uutta tuli tilalle. Tästä huolimatta joukkueen puolustus näyttää paperilla hieman laadukkaammalta kuin ennen viime kauden alkua. Syy tähän löytyy Vainion nousujohteisesta urasta sekä Moveraren määrämittaisesta lainasopimuksesta.

Tähän havaintoon ei pidä kuitenkaan tuudittautua, sillä puolustus on vieläkin joukkueen suurin kysymysmerkki. Koska SaiPan puolustuksen yksilöt eivät loista Liigassa, oman alueen ja erityisesti maalinedustan puolustamisen tulee terävöityä. Toivoa tästä valaa puolustajien nimilistan tiivistyminen sekä Kari Martikaisen nouseminen apuvalmentajan paikalle edustusjoukkueeseen.

Koskiranta hyökkäyksen kärkenä, mutta mistä löytyy tulituki?

Käsitellään heti kärkeen suurin yksittäinen muutos joukkueeseen: Pietarin SKA:sta saapunut Jarno Koskiranta on eliittitason paluumuuttaja, joka pystyy omalla panoksellaan vaikuttamaan merkittävästi SaiPan hyökkäys- ja puolustuspelaamiseen. Tämän lisäksi joukkueeseen tuli aimo annos johtajuutta, kokemusta ja erikoistilanneosaamista. Tällaisia pelaajia ei ole normaalisti SaiPan ulottuvilla.

Koskirannan ympärille on mahdollista rakentaa vertailukelpoinen kärkiketju, jonka panokseen voi luottaa illasta toiseen. Harjoitusotteluiden perusteella ykkösketjun laidoille asetellaan kaksi slovakialaista: Tomáš Záborský sekä uusi hankinta Filip Krivošík.

Edeltävällä kaudella vakuuttanut Záborský on luotettava pelaaja myös alkavalla kaudella. Krivošík puolestaan on urallaan noususuhdanteessa, varsinainen nappikausi tosin on vielä näkemättä. Heidän harteilleen lankeaa suuri vastuu joukkueen menestyksestä.

SaiPan hyökkäyksen kärki vaikuttaa siis riittävän terävältä Liiga-karkeloihin, mutta ongelma piilee syvemmällä pinnan alla.

Jaakko Lantalla on mahdollisuus nousta Liiga-joukkueen runkopelaajaksi SaiPassa.

Kuva © Jari Mäki-Kuutti

Koskirannan jälkeen joukkueen keskikaistalta löytyy jossiteltavaa ja vakavia kysymyksiä. Mikäli SaiPa mielii kilpailla vakavasti pudotuspelipaikasta, joko Santeri Virtasen, Micke Saaren tai Mestiksessä dominoineen Jaakko Lantan on löydettävä itsestään kärkiketjujen takuupelaaja.

Virtaselta ja Saarelta ei odoteta varsinaista maali-iloittelua, mikä tasaa Lantan tietä Mestiksen tähtipelaajan roolista Liiga-joukkueen tulosyksikköön. Lantta on profiloitunut peliätekevänä syöttelijänä, joka loistaa myös aloitusympyrässä. Tällaiselle pelaajalle SaiPalle on totisesti tarvetta. Loikka Mestiksestä Liigaan on kuitenkin suuri, joten vasta pelit näyttävät nähdäänkö Kisapuiston jäällä markkuflinck vai oulapalve.

Koskirannan ja Lantan myötä joukkueella on pitkästä aikaa kaksi keskushyökkääjää, jotka pärjäävät myös aloitusympyrässä. Harjoituspeleissä molempien aloitusprosentti on ollut yli 60 prosenttia. Viime kaudella yksikään SaiPan keskushyökkääjistä ei yltänyt päälle 50 prosentin aloitusprosenttiin. Tämä auttaa joukkuetta myös erikoistilannepelaamisessa.

Ongelma ei ole kuitenkaan keskushyökkääjien määrä, vaan laatu.

Joukkueeseen on liittynyt myös SaiPan oma kasvatti, Ville Petman, joka on pelannut viime vuodet Raumalla Pekka Virran hellässä huomassa. Vaikka Petman onkin pelannut lähinnä laitahyökkääjänä harjoitusotteluissa, hän on pelannut urallaan myös keskushyökkääjänä.

SaiPalla onkin joukkueessaan kiitettävästi vaihtoehtoja keskikaistalle, kun hyökkääjistä yhdeksällä on kokemusta keskushyökkääjän tehtävistä. Vaikuttaa siltä, että parin kauden takainen epäonni keskushyökkääjien loukkaantumisten kanssa on opettanut lappeenrantalaiset varautumaan sateisen päivän varalta. Ongelma ei ole kuitenkaan keskushyökkääjien määrä, vaan laatu.

Santeri Virtaselta kaivataan pyyteettömän työnteon lisäksi myös tehopisteitä.

Kuva © Jari Mäki-Kuutti

Keskikaistan kapeuden lisäksi myös laidoilla on odotettavissa tiettyä tasapaksuutta. Ykkösketjun slovakialaisilta laitureilta voidaan odottaa tehokasta runkosarjaa, mutta tämän jälkeen onkin sitten tilaa tasonnostajille.

Joni Nikko teki päättyneellä kaudella 15 maalia, muttei pystynyt juurikaan luomaan peliä, mikä rajoitti joukkueen hyökkäyspeliä melkoisesti. Konkari ja tunnollinen puurtaja Elmeri Kaksonen on ollut tehokas harjoituskaudella, joten häneltä voitaneen odottaa tulitukea runkosarjan aikana.

Nuoriso-osastolla Matias Mäntykivi saanee rehdin näytönpaikan tulosyksiköissä. Mäntykivellä on rutkasti taitoa, mutta hän oli vielä viime kaudella fyysisesti kevyt kärkiketjujen pelaajaksi – nyt on hänen aikansa kasvaa ratkaisijaksi. Veikko Loimaranta ja Valtteri Ojantakanen saanevat satunnaisia näytönpaikkoja, mutta heidän aikansa ei ole vielä koittanut.

Heidän lisäksi SaiPan riveissä hyökkää myös Tomi Iso-Mustajärvi, Topi Piipponen ja Ville Vainikainen, joilta voi odottaa samaa kuin viime kautena: energistä, mutta toisaalta jokseenkin tehotonta pörräämistä. Näihin yksilöihin SaiPa voi luottaa, mutta toisaalta he eivät ole johdattamassa joukkuetta suureen menestykseen.

SaiPasta poistui kauden aikana tai päätteeksi muun muassa Ville Koho, Mikael Kuronen, Löfman, Emil Oksanen, Ramstedt, John Persson ja Justin Shugg. Tilalle tulleet pelaajat korvaavat joukkueen tarpeet niin pelillisesti kuin johtajuudenkin osalta. Mikäli Koskirannan ohella myös Krivošík, Petman ja Lantta lunastavat lupauksensa, SaiPa voi olla tyytyväinen kesän hankintoihinsa.

SaiPalle ei ole tarjolla ilmaisia lounaita

SaiPa vaikuttaa siis joukkueelta, jolla on kelpo ykkösvitja ja muutama hyvä puolustaja. Kärkipelaajien takana on kuitenkin kosolti tilaa uusille vastuunkantajille.

Joukkueen keskiketjujen hyökkääjien täytyy löytää piilevät tehonsa, jotta joukkue kamppailisi vakavasti paikasta ylemmässä keskikastissa. Puolustuksessa on luotettavia suorittajia, mutta myös epävarmoja yksilöitä. Maalivahtien harteille kasaantuu valtava paine, jonka alle nuoret torjujat eivät voi sortua, mikäli joukkue haluaa menestyä.

SaiPa kilpailee alkavalla kaudella paikasta pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella usean muun joukkueen kanssa. Päästäkseen takaisin kevään peleihin joukkueen tulee kuitenkin organisoitua edeltävää kautta paremmin niin puolustus- kuin hyökkäyssuuntaan.

SaiPa on ollut viime kausina yksi sarjan heikoimpia joukkueita kiekonhallinnan mittareilla, minkä lisäksi joukkue on tehnyt huolestuttavan vähän maaleja, mutta päästänyt senkin edestä maaleja. SaiPan alivoima oli viime kaudella sarjan heikointa (71,72 %) ja ylivoima vastaavasti viidenneksi heikointa (18,13 %). Näihin tilastoihin on pakko saada parannusta, jotta idän ihme voisi kulkea leuka pystyssä keväälläkin.

Vaikka joukkue vaikuttaisi vahvistuneen kesän aikana, ensi kauden taipaleelle voidaan silti veikata ongelmia. Pelilliset vaikeudet kauden aikana ja tasonvaihtelut niin joukkueen kuin sen yksilöidenkin osalta ovat todennäköisiä kokoonpanon puutteiden takia.

Tero Lehterä ja SaiPa kaipaavat pelillistä heräämistä, jotta joukkue nähtäisiin pudotuspeleissä.

Kuva © Jari Mäki-Kuutti

Pelaajien ohella alkava kausi määrittelee myös päävalmentaja Tero Lehterän uran kehittymistä. Uuden apuvalmentajansa avulla Lehterän tulee keksiä pelikirjastaan uusia menetelmiä oman alueen rauhoittamiseksi sekä hyökkäämiseen. Tuleva kausi on Lehterän neljäs SaiPan päävalmentaja. Aikaa hänelle on annettu, nyt alkaa olla korkea aika latoa näyttöjä pöytään.

SaiPan mahdollisuudet pudotuspeleihin kiteytyvät Koskirantaan, nuorten hyökkääjien kehittymiseen sekä oman alueen hallintaan. Vaikka pudotuspelipaikka on mahdollinen, karvas 11. sija ei olisi suuri yllätys Liigan tasaisessa alemmassa keskikastissa.