Mikkelin Jukurit lähtee uuteen kauteen ilmapiirissä, joka huokuu uuden aikakauden alkua. Joukkue sai valmennukseensa valmentajina kokemattomat, mutta kiekkopersoonina nimekkäät Olli Jokisen sekä Sergei Krivokrasovin.

Tulevaisuuden suunnittelua helpottaa se, että mikkeliläiset saivat maksettua Liiga-lisenssinsä erillisellä lainajärjestelyllä. Lisäksi joukkueen pelaajisto on muuttunut viime kaudesta mielenkiintoiseen suuntaan.

Siinä missä joukkueeseen on naarattu lukuisia nimekkäitä yksilöitä, Mikkelistä on poistunut useampi kelpo Liiga-pelaaja.

Poistuneiden pelaajien joukosta löytyy muun muassa Aleksander Jakovenko, joka voitti joukkueen sisäisen pistepörssin 55 ottelussa syntyneillä tehoilla 9+19. Hänen lisäkseen Pontus Netterbergin osaaminen on haastava korvata. Myös Lahteen siirtynyt Mikko Kokkonen jättää jälkeensä kookkaat luistimet täytettäväksi.

Heidän lisäkseen Saimaan rannalta ovat muuttaneet pois puolustaja Jakub Galvas sekä värikkään vaikkakin suppean Liiga-kauden pelannut Brandon Yip. Jukurit ei voi myöskään haaveilla NHL-lainapelaaja Vitali Abramovista, joka nosti joukkueen suoritustasoa merkittävästi henkilökohtaisella panoksellaan.

Joukkueen viime kauden maalivahdit Sami Rajaniemi sekä Mika Järvinen ovat poistuneet Mikkelistä Ruotsiin.

Jyväskylästä hankittiin kokemusta, Saksasta ratkaisijoita

Verrattuna edeltäviin Jukureiden Liiga-kausiin, joukkueen hyökkäyskalusto on verrattain nimekäs. Kesäkauden vahvistuksiin lukeutuvat muun muassa Jyväskylässä sankaritekoja tehneet Jarkko Immonen ja Jani Tuppurainen. Heidän lisäkseen joukkueeseen on haalittu Saksassa päättyneellä kaudella pelanneet Pekka Jormakka sekä Petrus Palmu.

Hyökkäyspään tulosvastuussa on pitkälti joukkueen nimekkäimmät pelaajat Immonen, Tuppurainen, Jormakka ja Palmu, mutta heidän lisäkseen mikkeliläisten katseet kohdistuvat kaksikkoon Joachim Rohdin – Šimon Stránský. Heidän taustallaan syvyyttä joukkueen hyökkäykseen tuovat kokenut Jesper Piitulainen sekä tehokkaan harjoituskauden pelannut Otto Mäkinen.

Vaikka joukkueessa on useampi rutinoitunut hyökkäyspään taitaja, Jukurien maalinteko on silti pieni kysymysmerkki valmennuksen vaatiman uuden pelitavan takia. Harjoitusotteluissa Jukurit on pelannut kiekottomana aggressiivisesti tavoitteenaan riistää kiekko vastustajalta ja siten päästä suoriin hyökkäyksiin.

Suunnitelma on haastava sen takia, että se vaatii pelaajilta paljon niin luistelukunnolta kuin pelinluvultakin. Nopeisiin muutoksiin pohjautuva pelaaminen altistaa myös virheisiin ja siten vastustajan saamaan hyötyyn esimerkiksi silloin, kun Jukurit-viisikon etäisyydet eivät pysy hallussa.

Askelmerkit eivät ole vielä osuneet täysin kohdilleen, eikä Jukureilla ole montaa kierrosta aikaa harjoitella uusia kuvioita, mikäli Mikkelissä haaveillaan pudotuspelipaikasta.

Joukkueen menestys perustuu pitkälti sen varaan, kuinka hyvin luotu pelisuunnitelma sointuu pelaajistoon. Esimerkiksi Palmu saa pelata itselleen ominaista jääkiekkoa ja kantaa siten merkittävää vastuuta myös joukkueensa menestyksestä. Vastaavasti Jarkko Immosen rooli korostunee ylivoimapelin erikoisosaamiseen.

Joukkueen keskikaista kaipaisi vielä vahvistusta, sillä Stránský ei ole riittävän laadukas pelaaja johtaakseen Jukurit pudotuspeleihin kärkiketjun keskushyökkääjänä. Hyökkääjä on pelannut vakuuttavammin laitahyökkääjänä. Jukurit kaipaa pelaajalta pitkään odotettua lopullista läpimurtoa.

Toisaalta joukkueen alaketjujen keskikaista on mainiossa kunnossa, eikä joukkueen menestys jää Mäkisen, Teemu Henritiuksen, Anssi Löfmanin, Perttu Kiesilän tai Mikael Sahan panoksesta kiinni.

Yleisesti ottaen joukkueen hyökkäyksen tila on verrattain hyvällä mallilla, sillä harvoin Mikkelissä on ollut varaa laittaa Piitulaisen kaltaisia taitoniekkoja kolmosketjun rooliin.

Maalivahtipeli suurin kysymysmerkki, kokematon puolustus luottaa liikkeeseen

Siinä missä Jukurien hyökkäyksestä löytyy kokemusta ja myös jonkin verran taitoa, joukkueen puolustus on verrattain kokematon.

Puolustuksen kruununjalokivi on tälläkin kaudella Axel Rindell, jonka harteilla lepää paljon kiekollisen pelin onnistumisesta. 21-vuotias puolustaja pelasi viime kaudella 47 ottelua tehoin 7+19 ja debytoi myös maajoukkueessa.

Rindellin ohella Jukurit odottavat erityisesti ruotsalaisten Niclas Lundgrenin ja Linus Nässénin sekä tšekkiläisen Libor Zábranskýn nousevan suureen rooliin.

21-vuotias Zábranský pelasi viime kaudella 51 ottelua Tšekin Extraliigassa tehoin 7+7, minkä lisäksi hän pääsi tutustumaan kansainvälisiin peleihin yhdessä maaottelussa. Nuori puolustaja on tähän mennessä pelannut pitkälti kotimaassaan, mutta kolmena edeltävänä kautena hän on kolunnut pohjoisamerikkalaista WHL-sarjaa.

Nuorekkaan puolustuksen kokenein pelaaja on 31-vuotias Lundgren, jolla on kokemusta SHL:stä yhdeksältä kaudelta 407 runkosarja- ja 62 pudotuspeliottelun verran. Viime kaudella myös HockeyAllsvenskanissa pelannut ruotsalainen pelaa ensimmäistä kertaa kotimaansa rajojen ulkopuolella.

Lundgrenia tukee toinen ruotsalainen, Nässén, joka on edeltävinä kausina pelannut tasaisesti SHL- sekä HockeyAllsvenskan-otteluita.

Neljä mainittua pelaajaa muodostavat mikkeliläisten puolustuksen kivijalan, jonka päälle on rakennettu liikkuvaa ja aktiivista joukkuetta. Johtavat puolustajat osaavat pelata kiekolla, mutta suurempi kysymysmerkki on heidän osaamisensa puolustusalueen puolustuspelissä.

Nelikon taustalla peliajasta kilpailevat Joni Jurmo, Hannes Häkkilä, Saku Forsblom, Jaakko Haarti.

Puolustuksen takana pelaavat maalivahdit Waltteri Ignatjew sekä Oskari Salminen. Jukureiden maalivahtivalinnat ovat siitä poikkeuksellisia, että sekä Ignatjew että Salminen ovat maalivahdeiksi poikkeuksellisen nuoria, 21-vuotiaita, kantaakseen vastuuta jääkiekkojoukkueen tärkeimmällä pelipaikalla.

Kaksikosta Salmisella on ollut tähän mennessä mittavampi ura kiitos viime kauden 15 KooKoo-ottelun. Lisäksi hän on pelannut Mestistä Kiekko-Vantaassa ja SaPKossa. Igantjew puolestaan on pelannut U20-sarjaa Turussa sekä Mestistä myöskin Kiekko-Vantaan joukkueessa.

Maalivahdit ovat Jukureiden menestyksen tärkein kulmakivi.

Kuva © Oskari Mäkisarka / https://www.facebook.com/makisarkaphoto

Vaikka Jukurien kokoonpanossa on kysymysmerkkejä jokaisella pelipaikalla, maalivahdin tontilta löytyy ne menestyksen kannalta oleellisimmat: onko Salminen–Igantjew-kaksikko valmis kantamaan joukkuetta tiiiviissä ottelutahdissa? Ero viime kauteen on merkittävä, kun joukkue ei voi enää tukeutua kokeneisiin Rajaniemeen tai Järviseen.

Harjoituskauden perusteella maalivahdeilta on nähty niin erinomaisia onnistumisia kuin ohipelejäkin. Osa maalivahtien epäonnisista illoista menee osaltaan puolustuksen virheiden piikkiin. Tulevalla kaudella Jukureilta vaaditaankin särmää puolustusalueen puolustuspeliä, sillä joukkue ei tule voittamaan maalintekokilpailuja pelkällä hyökkäyspelillä.

Tiivistettynä Jukurien alkava kausi on lähtökohtaisesti erittäin mielenkiintoinen, mutta toisaalta joukkueen menestysmahdollisuuksia on vaikea pitää merkittävinä. Puolustuksen yksipuolisuus sekä lähtökohtaisesti Liiga-tasolle heikko maalivahtikaksikko eivät lupaa mikkeliläiselle heimolle fanfaarien säestämää voittokulkua. Lisäksi joukkueen hyökkäyskalusto kaipaisi vielä yhtä laadukasta keskushyökkääjää.

Alkava kausi onkin ensi askel kohti uutta tarinaa, jossa joukkuetta johtaa karismaattinen, mutta kokematon Leijona-legenda. Kaukalossa nähdään meritoituneita konkareita sekä parikymppisiä märkäkorvia, ja heimo jatkaa kohti uutta huomenta ja askelen lähemmäs pudotuspelipaikkaa. Parhaimmillaan joukkue kilpailee tosissaan pudotuspelipaikasta, mutta sijoitukset sarjataulukon häntäpäästä eivät silti yllättäisi.

Aurinko nousee idästä, mutta lakipisteessään se ei ole vielä tällä kaudella.