Suomi voitti nuorten MM-kisojen avausottelussaan Saksan 5−3. Suomi vei laukaukset 50−22. Neljä Suomen maaleista tuli tasakentällisin ja yksi ylivoimalla. Saksa teki maaleistaan kaksi tasakentällisin ja yhden ylivoimalla. Yksitoista pelaajaa pääsi suomalaisista tehopisteille.
Hyvää: Suomi pääsi todella hyvin kiekon kanssa vastustajan alueelle
Suomi pääsi ottelussa todella hyvin kiekon kanssa hallitusti alueelle. Tasakentällisin Suomi pääsi lähes 40 kertaa Saksan alueelle kuljettamalla siten, että pelaaminen johti joko laukaukseen tai kontrolloituun hyökkäysalueen pelaamiseen.
Suomi tunnisti etenkin avauserässä erittäin hyvin tilanteita, ja osasi tällöin kontrolloida hyökkäyksiinlähtöjään viivelähtöjen, ylempien viivelähtöjen ja nopeiden lähtöjen välillä. Niin sanotusti perinteisten viivelähtöjen lisäksi etenkin avauserässä ja kolmannen erän alussa nähtiin useita hidastuksia ja ylempia viivelähtöjä, joilla Suomi pääsi haluamallaan vauhdilla läpi keskialueen.
Kolmannessa erässä tähän näytti vaikuttavan myös Saksan väsyminen, sillä Suomi näytti pääsevän kuljettamalla alueelle pelkästään nopealla luistelullakin, käänsi Suomi peliä sitten ihan millä tavalla tahansa.
Huonoa: Koohottaminen ja huolimattomuus poikivat laadukkaita paikkoja Saksalle
Siinä missä Suomi kontrolloi pelinopeutta ensimmäisessä erässä kiekolla erinomaisesti, näytti toisessa erässä sillä olevan vain yksi vaihde: nopeasti eteenpäin.
Vaikka niidenkin ansiosta Suomi pääsi erän aikana seitsemän kertaa onnistuneesti kuljettamalla alueelle, tuplaantui hävittyjen siirtokiekkojen määrä verrattuna avauserään, ja lisäksi menetyksiin johtaneita kuljetuksia tuli myös enemmän kuin avauserässä.
Suomen nopeita hyökkäyksiä vaivasi huolimattomuus ja viisikoiden venähtäminen. Paikkoja syntyi, mutta niin syntyi myös Saksan vaarallisia hyökkäyksiä ilman kunnollista taka- tai sivupainetta vastustajaan. Osa vastahyökkäyksistä ja kiekonmenetyksistä tuli myös Suomen yrittäessä pelata pitkiä päätypelejä niissä epäonnistuen.
Hyvää: Aloitusvoittoja nämä sentteripojat osasivat ottaa
Suomi vei ottelun aloitukset todella messevällä marginaalilla, kun se voitti peräti 69 prosenttia koko ottelun aloituksista. Erityisen kova Suomi oli toisessa erässä hyökkäysalueella, missä Suomi vei aloitukset 8−1, mutta myös avauserässä se vei hyökkäysalueella aloituksia 7−1 ja viimeisessä 6−2. Tämä auttoi myös Nuoria Leijonia luomaan laadukkaita maalipaikkoja, mistä se rokotti vastustajaansa.
Siinä missä kyseisen erän kiekollinen peli kokonaisuutena avasi turhaan paikkoja Saksalle lopulta kahteen maaliin, oli hyökkäyspään aloituksissa ja niistä seuranneissa maalipaikoissa ihailtavan kova ja määrätietoinen tekemisen meininki päällä.
Huonoa: Omallakin alueella petrattavaa
Suomen puolustusheikkoudet eivät rajoittuneet puolustusvalmiuteen omista hyökkäyksistä, sillä myös omalle alueelle jäi parannettavaa. Kun vajaamiehinen Saksa sai kuitenkin tämänkin verran laadukkaita tekopaikkoja ja pääsi rokottamaan Suomen huolimattomuudesta kiekon kanssa, on vastustajan koventuessa toinen ääni kellossa.
Hyvää: Itsekritiikki tukee prosessia
Suomen peli avausottelussa oli kaukana valmiista. Siihen nähden positiivinen signaali oli, että ottelun jälkeen Suomen pelaajilta ja valmennukselta näytti löytyvän riittävän kriittinen näkemys omasta pelistä. Etenkin päävalmentaja Antti Pennasen kommenttien perusteella virheet on tunnistettu ja niihin kiinnitetään huomiota seuraavia pelejä silmälläpitäen.
Tiivistelmä Suomen hyökkäyspelaamisesta avauspelin ja hyökkäysalueelle pääsemisen suhteen erä erältä
1. erän hyökkäykset: Suomen huolellisin erä kiekollisissa nousuissa, kun 65 prosenttia sen 20:sta keskialueen ylityksestä tasakentällisin päätyi onnistuneeseen kuljetukseen hyökkäysalueelle, tai voitettuun siirtokiekkoon. Viivelähtöjä tai pelin virtaukseen positiivisesti vaikuttaneita kontrollitekoja toistakymmentä.
2. erän hyökkäykset: Huolimattomin erä. Hyökkäyksiä oli suunnilleen sama määrä (19) kuin avauserästä, mutta onnistuneet putosivat noin neljäänkymmeneen prosenttiin. Viivelähtöjä (3) ja kontrollitekoja (2) omassa päässä tuli selkeästi vähemmän kuin kahdessa muussa erässä. Suomi hävisi siirtokiekkoja päädyssä, vaikka se oli aloitusten jälkeen päätypelissä vahva.
3. erän hyökkäykset: Kolmannessa erässä Suomi palasi avauserän prosenttilukemiin (64 %) alueelle pääsyssä, mutta lisääntyneet hyökkäykset (36, nopeita niistä 16) lisäsivät myös kiekonmenetyksiä paikoissa, joissa Suomi olisi voinut tappaa aikaa vain pitämällä kiekolla rallia päällä. Viivelähtöjä, ylempiä viivelähtöjä tai selkeitä kontrollitekoja taas toistakymmentä.
