New Jersey Devilsin kauden alku on ollut kaikkea muuta kuin odotettu. Kahdeksasta ottelusta on koossa vaatimattomat kuusi pistettä, ja paikka sarjataulukossa on viime kaudelta tuttu. Kesällä hankitut vahvistukset ovat olleet vaisuja juuri niillä osa-alueilla, joihin heidän odotettiin tuovan parannusta.
Puheet Devilsistä kriisijoukkueena eivät ole tuulesta temmattuja. Vertailukohtana ei suinkaan ole viime kauden tulos vaan tähän kauteen ladatut ennakko-odotukset.
P.K. Subban heikentää Devilsiä
Odotuksille oli katetta pelkästään uusien pelaajien luetteloa lukemalla. Devils on lähtenyt rakentamaan nopeaa uutta tulevaisuutta täsmähankinnoilla, ja niistä kohutuin on ollut kesän ykkösvaraus Jack Hughes. Nikita Gusev hankittiin tekemään tehoja, P.K. Subban vankentamaan heiveröistä alakertaa sekä kokenut ja monikäyttöinen Wayne Simmonds tasapainottamaan hyökkäyskalustoa.
Kauden ensimmäisellä kymmenyksellä Devilsin peli on kuitenkin sakannut tärkeimmillä osa-alueilla. Eniten kritiikkiä on saanut osakseen puolustusosasto, jonka Subbanin johtamana olisi oltava ehjempi. Sekä Winnipeg Jetsiä että Florida Panthersia vastaan Devils menetti kolmen maalin johtonsa pitkälti huolimattoman puolustuspelin takia. Vierasotteluissa Buffalo Sabresiä, Philadelphia Flyersia ja Boston Bruinsia vastaan Devils oli silkka vastaantulija.
Devilsin puolustuspelin ongelmat ovat silminnähtävät. Omalla kenttäpuoliskolla etäisyydet ovat aivan liian suuret, jolloin vikkelillä vastustajan hyökkääjillä on kissanpäivät − erityisen kouriintuntuvasti tämä tuli ilmi otteluissa Panthersia ja Edmonton Oilersia vastaan. Jos puolustajat eivät hallitse omaa aluettaan, löytyy sille väistämättä muita isäntiä.
Heikko puolustuspelaaminen henkilöityy Subbaniin. Aikaisempien vuosien vahva fyysinen peli on ollut toistaiseksi valjua, ja kiekollisena ote on ollut hapuilevaa. Lisäksi kahdeksassa ottelussa Subban on istunut jäähyllä 16 minuuttia. Lukema on Subbanin pelityylin tuntien huomattavan korkea, eikä sovi yhteen ykköspuolustajan roolin kanssa.
Jos joukkue ei kykene luottamaan johtavaan puolustajaansa, se on pulassa. Damon Severson ja Sami Vatanen ovat kelvollisia paikkaamaan Subbanin jättämää kiekollisen pelin aukkoa aika ajoin, mutta eivät läheskään samanlaisia pelotteita fyysisessä pelissä.
Jos joukkue ei kykene luottamaan johtavaan puolusta-jaansa, se on pulassa.
Valmentajat saavat usein rapaa niskaansa tappioputken aikana. Tällä kertaa aidosti syystäkin, sillä muutoin on vaikea selittää, miksi niin moni huippupelaaja ja -lahjakkuus on epäonnistumisen kierteessä. Päävalmentaja John Hynes otti kritiikistä ja näkemästään vaarin ja reagoi onnistuneesti.
Canucks-ottelussa Devils siirtyi ylivoimalla neljän hyökkääjän peluutukseen, ja käytännössä ainoa puolustaja oli Devilsin alakerran vahvimpiin pelaajiin kuulunut Vatanen. Ratkaisu osoittautui vähintään kelvolliseksi, ja mikäli kyse ei ollut sattumaonnistumisesta, voisi Devils harkita vastaavaa taktiikkaa jatkossakin. Tällöin Subban pääsee keskittymään peruspelaamiseensa tasaviisikoin.
Hyökkäspeliin on saatava järkeä
Luottohyökkääjä Taylor Hall on ottanut joukkueen reppuselkään, mutta yksin on väsyttävää kantaa myllynkiveä pidemmän päälle. Simmonds on ollut näkymätön, Hughesin tekeminen väkinäistä ja Gusev näyttää enimmän osan ajasta täysin eksyneeltä.
Eritoten Hughesilla on ymmärrettävistä syistä paljon näyttämisen haluja, mikä on näkynyt kentällä työteliäänä uurastamisena. Luovuus ja oivaltamisen hetket ovat olleet vähissä. Tappiollisissa joukkueissa on tapana kokeilla peluutuksia, ja tämä koskee myös Devilsiä. Hughesia on istutettu mitä erilaisimpiin koostumuksiin ja rooleihin. Toistaiseksi yritykset eivät ole kantaneet toivottua hedelmää, ja nuori hapuilee yhä peli-identiteettiään.
Paniikkinappulalle ei silti ole tarvetta. Hughes on vasta 18-vuotias hiomaton timantti, josta tuskin edes odotettiin sellaista sateentekijää, joka nostaisi Devilsin montusta yhdessä yössä. Hughes on uurastanut tunnollisesti jokaisessa ottelussa, ja ennen Canucks-peliä oli nähtävissä jopa väkinäistä yliyrittämistä.
Hieno onnistuminen toivottavasti vapauttaa peliä jatkossa, kun apina harteilta on ravisteltu. Myös Gusev makselee vielä oppirahoja totutellessaan NHL-pelaamiseen. Joukkue puolestaan maksaa hintaa siitä, että Gusevia on peluutettu väärin.
Valoa tunnelin päässä?
Subbanilla ja Simmondsilla on ollut heikot vaiheensa ennenkin, joten kärsivällisyys on hyve myös tämänhetkisistä tilannetta tarkasteltaessa. Kaksi viimeisintä ottelua ovat olleet lupauksia paremmasta.
Rangers kaatui komeasti 5−2 ja Canucks kurinalaisen pelin jälkeen 1−0. Voittojen avaimena oli hyvä kontrolloitu viisikkopuolustaminen, ja myös Hughes ja Gusev saivat onnistumiset tililleen, Simmonds esiintyi pirteästi molemmissa voitto-otteluissa, ja Subban sai pelaamiseensa itua takalinjoilla ja alivoimapelissä.
Toisaalta voidaan kysyä, antoiko heikko Rangers Devilsille kontrollin ja mahdollisuuden pelata haluamaansa kiekkoa. Yhtä lailla aiheellinen kysymys piilee siinä, onko Devilsin onni liiaksi riippuvaista tähtipelaajiensa onnesta.
Onnistumiset tulivat joka tapauksessa otolliseen hetkeen. Tappioputken vielä jatkuessa olisi joukkue mennyt vielä pahempaan henkiseen kipsiin. Johtopäätöksiä ei tietenkään kannata vetää liian pitkälle. Voihan olla, että Rangers- ja Canucks -voitot olivat vain yksittäisiä pilkahduksia umpisurkealla kaudella.
Muutamat seuraavat ottelut näyttävät, mihin suuntaan Devilsin kausi etenee. Mikäli joukkue saa peruspelaamisensa kuntoon, on odotettavissa hyviä asioita ja jopa yksi tämän kauden suurista yllätyksistä.