Joukkueilla on yhteistä pudotuspelihistoriaa neljältä vuodelta, mutta edellisestäkin kohtaamisesta tulee tänä keväänä kuluneeksi 18 vuotta.
Vuonna 2002 Tappara oli voittanut pitkästä aikaa runkosarjan, kun silloin nimellä Blues pelannut espoolaisjoukkue nappasi pudotuspelipaikan vasta viimeisellä kierroksella. Blues teki jokaisessa ottelussa avausmaalin, mutta Tapparan rutiini oli vahva, ja sarja meni kirvesrinnoille suoraan 3−0. Jussi Tarvainen teki hattutempun sarjan toisessa pelissä ja Jan Čaloun turhautui joutuen suihkuun typerällä taklauksessa päätösottelussa.
Seuraavana vuonna lähdettiin puolivälieräsarjaan täysin eri asetelmista, kun Blues oli neljäs ja Tappara viides. Blues vei kaksi ensimmäistä peliä, mutta kesken toisen pelin Tapparan maalille tullut Mika Lehto pelasi vahvasti ja lopulta sarja ratkaistiin seitsemännessä ottelussa. Čaloun tasoitti sen viime hetkellä, mutta jatkoerässä Lasse Jämsen onnistui ja näin Tappara eteni välieriin sekä lopulta myös mestaruuteen.
Vuotta myöhemmin pudotuspeleihin pääsi ensimmäistä kertaa kymmenen joukkuetta. Tappara oli ollut kahdeksas ja Blues yhdeksäs, ja tällä kertaa lyhyen sarjan voittoa juhli Blues. Kaikki pelit päättyivät vierasvoittoon, ja ratkaisuottelussa espoolaisten sankareiksi nousivat kaksi maalia tehnyt Teemu Elomo sekä nollapelin pelannut Mika Oksa.
Neljäs keskinäinen ottelusarja oli vuorossa vuonna 2007. Runkosarjanelosen Tapparan ja -viitosen Bluesin sarja alkoi tasaisena ja molemmat ottivat voiton jatkoerässä. Kolmannessa ottelussa nähtiin Bluesin 7−1-murskajaiset ja kotivoitto neljännessä pelissä vei sarjan katkolle. Tälläkin kertaa tarvittiin jatkoerää, jossa loppukaudeksi Bluesiin siirtynyt Johannes Alanen onnistui ja päätti entisen seuransa kauden.
Nyt tarina on kuitenkin uusi, ja Jatkoajan toimittajat Eero Hurmerinta ja Eveliina Laine ennakoivat sarjaa dialogissa, jossa nostetaan esiin muun muassa joukkueiden käänteentekevät pelaajat.
Kiekko-Espoo menee jatkoon, jos joukkue löytää oikean asenteen
Eero Hurmerinta: Vaikka Kiekko-Espoon sarjasijoitus olikin nousijalle erinomainen, peliesitykset jättivät paljonkin toivomisen varaa. Mukaan mahtui useita otteluita, joissa otteluun tultiin liian löysästi tai ote lipsui kesken ottelun.
Tätä taustaa ajatellen Tappara on Kiekko-Espoolle parempi vastustaja kuin HPK, joka olisi tullut vastaan kolmen pisteen voitolla kauden päätöspelissä Ässiä vastaan. Sarjan kärkijoukkueita sekä kahta nimekästä alisuorittajaa vastaan ei samalla tavalla ohipelejä nähty, ehkä poikkeuksena joulukuun Kärpät-peli, joka lähti väärille urille ensimmäisen erän pikamaalien myötä. Tapparaa vastaan tuli kauden pahin tappio, mutta siinä kokematon maalivahti oli liian kovassa paikassa.
Nyt maalilla on kuitenkin ykkösvahti Petteri Rimpinen, johon voi luottaa. Tällä kaudella jo nuorten kisat hienosti hoitanut veskari on vaikea ohitettava. Hän tulee viihtymään kiihkeissä tilanteissa, joita pudotuspeleissä varmasti nähdään. Viime kohtaamisessa nähtiin tunnetta hänen ja Veli-Matti Savinaisen välillä.
Myös Kiekko-Espoon alivoima on ollut sarjan parhaimmistoa, ja sille pitää saada jatkumoa pudotuspeleissä. Espoolaisten edellisissä Liigan pudotuspeleissä meno oli tylyä, kun jokaisessa ottelussa silloinen vastustaja JYP teki ensimmäisestä ylivoimastaan maalin.
Tappara menee jatkoon, jos se alkaa taas pelata kuten mestarin kuuluukin
Eveliina Laine: Tapparan kausi on ollut erittäin kaksijakoinen. Vielä joulun aikaan joukkue keikkui sarjan kärjessä, mutta pian tämän jälkeen alkoi jyrkkä luisu, jonka seurauksena joukkue valahti aina runkosarjan yhdeksännelle sijalle asti. Syitä vapaapudotukselle on useita, mutta keskeisimmiksi voi nostaa yksilöiden alisuorittamisen ja punaisen langan puuttumisen joukkueen pelaamisesta.
Viimeisessä ottelussaan ennen pudotuspelejä Tappara onnistui kaatamaan sarjajumbo Jukurit Mikkelissä, mutta tätä ennen joukkue jäi kahdessa perättäisessä kotiottelussaan maaleitta Pelicansia ja Kärppiä vastaan. Edellä mainituissa otteluissa joukkueen tekemistä leimasi ailahtelevaisuus erien ja jopa yksittäisten vaihtojenkin sisällä, kun laadukasta maalipaikkaa saattoi seurata vastustajan ylivoimahyökkäys omaan päähän.
Tapparan lähtökohdat pudotuspelisarjaan Kiekko-Espoota vastaan ovat siis sekavat. Nyt alkavat pudotuspelit tarjoavat kuitenkin joukkueelle tilaisuuden uuden sivun kääntämiseen ja kaiken valtavan potentiaalin näyttämiseen. On selvää, että joukkueen on terävöitettävä pelaamistaan huomattavasti niin viimeistelyn, pelikurin kuin viisikkopelaamisenkin suhteen, mutta Tapparassa jos missä kyllä tiedetään, mitä voittaminen vaatii.
On myös hyvä muistaa, että nyt Tappara saa vastaansa vain pisteen paremman runkosarjan pelanneen Kiekko-Espoon, jonka kevätkausi on niin ikään ollut syyskautta haastavampi. Mikäli Tapparan nimimiehet alkavat pelata edes lähellä sitä tasoa, jota heiltä on lupa odottaa, on sarjanousija helisemässä.
Maalivahdit nousevat keskeisiksi pelaajiksi
Hurmerinta: Rimpinen on jo mainittu. Maalivahti on aina joukkueelle tärkeä, ja se osasto on espoolaisilla kunnossa. Viime kaudella mestaruutta juhlinut Heikki Liedes on parantanut menoaan kauden edetessä, ja hän tuo joukkueeseen sitä kokemusta, mitä mestaruuden voittaminen vaatii. Tämä on arvokas voimavara Kiekko-Espoolle.
Kanadalaishyökkääjistä Cameron Hillis teki tulosta tasaisesti kauden mittaan ja päätti runkosarjan kultakypärän kantajana. Hänestä on hyötyä myös karvaajan roolissa. Peter Quenneville on tehnyt tulosta ylivoimalla, mutta ajoittain tasakentällisin hän on turhan vähän esillä. Pudotuspeleissä on aika nostaa tasoa viidellä viittä vastaan.
Ville Lajunen on puolustajista kantanut suurinta vastuuta. Hyökkäyspäähän syntyy tehoja, kuten seuran liigahistorian puolustajien maaliennätyksen sivuaminen osoittaa. Samalla kuitenkaan hän ei ole kaikkein luotettavimpia pelaajia omassa päässä, eli hän on joukkueelle sekä uhka että mahdollisuus. Lajunen pelasi runkosarjan viimeisessä pelissä vain avauserässä, mutta tässä vaiheessa kautta ei tietenkään puhuta, mikä on vialla tai onko mikään.
Laine: Tapparan maalivahtiosasta on riittänyt puhetta läpi kauden ja lopulta tamperelaisten seurajohto reagoi tilanteeseen siirtorajalla hankkimalla Juha Metsolan kirittäjäksi Filip Lindbergin. Lindberg ehti pelata runkosarjassa seitsemän ottelua Tapparan maalilla ja esiintyi vähintäänkin kelvollisesti. On selvää, että menestyminen pudotuspeleissä vaatii myös hyvää maalivahtityöskentelyä ja viime viikkojen perusteella Tappara lähtee kevään ratkaisupeleihin Lindbergin johdolla.
Hyökkääjistä on syytä nostaa esiin viime viikolla loukkaantumisen jäljiltä paluun tehnyt kultakypärä Kristian Tanus, varsin mainiota tulokaskautta pelaava Benjamin Rautiainen ja liukas jenkkihyökkääjä Nicholas Halloran. Jokainen edellä mainituista pelaajista on joukkueen kyntämisestä huolimatta pystynyt lähes jokaisessa pelissä tuottamaan vaaratilanteita vastustajan maalille omien vahvuuksiensa ansiosta. Ei pidä toki unohtaa myöskään loukkaantumisista kärsinyttä mestaruusmagneetti Veli-Matti Savinaista, jonka tylyä maalinedustapelaamista Tappara kipeästi kaipaa. Savinaisen pelaaminen pudotuspeleissä on kuitenkin epävarmaa.
Puolustajista Tapparan parhaimmistoa ovat ehdottomasti olleet Otto Leskinen ja Daniel Brickley, jotka molemmat takoivat runkosarjassa kunnioitettavat tehopisteet (Leskinen 38 ja Brickley 37 tehopistettä). Mukaan mahtui toki myös muutamia oman pään uinahduksia, mutta kokonaisuutena edellä mainitut pääsivät eniten plussan puolelle.
Maininnan ansaitsee myös jo neljättä kauttaan kirvesrinnoissa luutiva Joni Tuulola, jonka luotettavat peruspuolustajan ominaisuudet voivat tämän kevään pudotuspeleissä nousta Tapparan kannalta arvoon arvaamattomaan.
Potentiaaliset yllättäjät
Hurmerinta: Puolustavien puolustajien osalta Kiekko-Espoosta kannattaa tässä mielessä nostaa kesken kauden Ruotsista hankittu Arvid Aronsson, joka on hoitanut leiviskänsä varmasti, ja hän on siten enemmän kuin paikannut joukkueesta lähteneen Niko Seppälän.
Pudotuspeleissä nousee kuitenkin usein esiin myös yllättäjiä tai ainakin parhailla joukkueilla niitä pitääkin olla. Kiekko-Espoon osalta yksi pelaaja, joka sopii varmasti pudotuspelien meininkiin, on Ottoville Leppänen. Hän on tärkeä osa toimivaa alivoimapeliä, ja muutenkin hän viihtyy ahtaissa paikoissa.
Tapparassa koronavuosina lyhyen visiitin tehnyt Juho Koivusaari on myös sellainen pelaaja, joka voi aiheuttaa keskustelua. Taklaukset ovat painavia. Maalintekoon hänestä ei välttämättä ole, mutta kovan työn pääsarjatasolle päästäkseen tehnyt hyökkääjä osaa olla siellä missä tapahtuu.
Laine: Tapparan nimilista on sellainen, että monen pelaajan kohdalla onnistuminen kevään peleissä olisi enemmän odotusten mukaista suorittamista kuin suuren suuri yllätys. Muutama poikkeus kuitenkin on.
Potentiaaliseksi kevään yllättäjäksi Tappara-hyökkäyksestä voisi nostaa nuoren Juuso Nykäsen. Poissaolojen myötä A-junioreista pelaavaan miehistöön noussut Nykänen on onnistunut vakuuttamaan Tapparan valmennusjohdon ennakkoluulottomilla otteillaan. Isokokoinen hyökkääjä tykkää taklata ja pelata fyysisesti eli tehdä juuri niitä asioita, joita jokainen joukkue pudotuspeleissä tarvitsee.
Myös pitkän loukkaantumisen jälkeen paluun vasta joitakin viikkoja sitten tehneen Olli Juolevin nimi kannattaa pitää mielessä. Tauostaan huolimatta Juolevi nousi lähes heti Tappara-puolustuksen parhaimmistoon ja kuten tiedetään, puolustajan kyvyt ovat parhaimmillaan riittäneet aina NHL:ään saakka. Kuuluu Tapparan avainpuolustajiin, mikäli pysyy ehjänä ja pelirytmissä.
Arvio ottelusarjan lopputuloksesta
Hurmerinta: Espoolaisessa kiekkokulttuurissa on usein pelattu parasta peliä haastajan asemassa. On sanottava, että tällä kaudella kotietu ei ole Kiekko-Espoolla näkynyt, mutta vieraissa on kulkenut paremmin. Ensimmäisen pelin voittaja vie myös toisen, mutta kokonaisuudessa mennään viidenteen peliin, jossa espoolaiset juhlivat 3−2-sarjavoittoa.
Laine: Tappara lähtee ensimmäistä kertaa vuosikausiin pudotuspeleihin suurena kysymysmerkkinä. Seurassa, pelaajistossa ja penkin takana riittää kuitenkin voittamisen kulttuuria, jonka antaman edun uskon siivittävän Tapparan jatkoon voitoin 3−1.
