KooKoon runkosarja ei hetkessä unohdu. Joukkue oli alkukaudesta todellisissa vaikeuksissa, vaikka onnistui silloin tällöin kaapimaan pisteitä. Sukellus muuttui suoraksi uppoamiseksi ennen marraskuun maajoukkuetaukoa, jonka jälkeen joukkueen kurssi kääntyi. Kouvolalaisten lopullinen runkosarjasijoitus oli kuudes. KooKoon päävalmentaja Jouko Myrrä oli lopulta tyytyväinen joukkueensa esityksiin.
– Pääpiirteittäin olen tyytyväinen. Kun joukkue ja valmennustiimi uusiutuvat ja lähtevät aika nollapisteestä, pelaamisen kehittyminen kauden aikana kertoo joukkueesta ja sen toiminnasta. Kausi ei ollut meiltä täydellinen, mutta parhaimmillaan pelasimme sitä jääkiekkoa, johon olemme arjessa uskoneet ensimmäisestä kauden päivästä lähtien.
KooKoon pelaajat ovat kauden aikana kehuneet työympäristöään vuolaasti. Puheiden tueksi seura on pitkin kautta tiedottanut liudan avainpelaajien jatkosopimuksia ensi kaudelle. Kysyttäessä tilanteen juurisyitä Myrrän nimi nousee usein esille. Miten hän ja valmennustiiminsä ovat rakentaneet kehutun ympäristön?
– Pelaajat eivät valehtele. He kertovat positiivisia asioita jos niin sydämessään tuntevat ja jos eivät, he pitävät suunsa kiinni. Sikäli ne kommentit lämmittävät mieltä. Jos ajattelen peruspilareita, kun lähdimme kokoamaan valmennustiimiä, iso juttu oli että sain siihen oman näköiseni isoilla vahvuuksilla varustetut kollegat.
Mainitut kollegat ovat puolustajien peluutuksesta ja alivoimasta vastaava, sekä viisikkopeliin vaikuttava Tuukka Poikonen, maalivahtivalmentaja Jarkko Rissanen ja videovalmentaja Manu Lähteenmäki.
– Heidän kanssaan olemme tehneet työtä ensimmäisestä päivästä lähtien ja viestineet sitä myös pukuhuoneeseen. Arjen laadun lisäksi pelaajien viihtyvyyden kannalta iso juttu on se, että he kokevat valmennustiimin olevan paikalla heitä varten. Vastuualueiden ja roolien on oltava selvät. Toinen asia on, että jääkiekko on peli. Jos sitä haluaa pelata hyvin, pitää tulla toimeen itsensä kanssa ja kopissa pitää olla hyvä ilmapiiri, jotta kaikki saavat itsestään kaiken irti.
– Siinä olemme onnistuneet erinomaisesti. Kunnioitamme toisiamme ja meillä on terveet arvot, mutta se ei poista sitä, että voimme arjessa, harjoituksissa ja peleissä vaatia ja tehdä asioita, jotta saamme tulostaulunkin tykkäämään. Uskon, että arkemme on ollut minun ja meidän näköistämme. Siksi palaute pelaajilta lämmittää.
Sitä olet mitä syöt
KooKoo oli runkosarjassa melkoinen tilastojen kummajainen. Se piti kauden aikana kiekonhallintaa Liigan joukkueista toiseksi vähiten, eli vain 45,77 prosenttia. Alapuolelle jäi vain toinen nousujohdokas, HPK 45,12 prosentillaan. KooKoon kultakypärä Radek Koblížek teki runkosarjassa 39 pistettä, jotka riittivät numeron mukaisesti sarjan pistepörssin sijalle 39. Silti kouvolalaisten maalimäärä, 206 tehtyä täysosumaa, oli sarjan suurin.
– En ollut sellaisesta tilastosta tietoinen, mutta jääkiekkoa voi pelata monella eri tavalla. Tuukka Poikonen hoitaa meillä paljon puolustuksen, viisikkopelin ja alivoiman valmennusta ja hänen sekä muun valmennuksen kanssa olemme löytäneet sellaisen sapluunan, että tuollaisillakin tilastoilla voimme voittaa jääkiekkopelejä, Myrrä naurahtaa.
– En näe, että olisimme tällä kaudella mitenkään epäonnistuneet pelitavallisesti, vaan päinvastoin.
Myrrän KooKoo on saanut kauden mittaan paljon kehuja vauhdikkaasta pelitavastaan. Joukkue on sarjan vaarallisimpia suora- ja vastahyökkäysjoukkueita. Luistelu on sille vahvuus, tuki ja turva.
– Valmentajana ja valmennustiimin suulla toivon ja uskon, että kaikki fysiikkaharjoittelumme ja jääharjoittelumme yksittäisistä harjoitteista lähtien on kokonaisuutena tähdännyt tämän kaltaiseen jääkiekkoon ensimmäisestä päivästä lähtien. Niitä toistoja kun saadaan tarpeeksi, näytämme pelissä nopeilta ja siltä, että käännämme peliä nopeasti.
– Joukkueemme pelaaminen kauden aikana on sen lopputulos, mitä olemme harjoituksissa ja videopalavereissa heille syöttäneet. Harjoittelemme juuri niin kuin olemme pelanneet ja se on välillä kantanut voittoihin.
Toimiva pelitapa vaatii pelaajia, jotka sitä pystyvät ominaisuuksiltaan totetuttamaan. Laadukas ja vahva luistelu, suoranopeus ja muu fyysinen suorituskyky yhdistävät kaikkia KooKoon pelaajia. Myrrä uskoo niiden ominaisuuksien olleen pelaajarekrytoinnissa esillä siinä määrin kuin se on mahdollista.
– Varmasti kyllä ja ei. Urheilujohtaja Jarno Kultanen vastaa joukkueen rakentamisesta, mutta olemme valmennustiiminä saaneet sanoa mielipiteemme. Jos pelaamme liikkuvaa, luistelevaa ja nopeaa jääkiekkoa, pelaajien hankkimisessa on selvitettävä myös se, minkälaisia he ovat huippu-urheilijoina ja ihmisinä.
– En tiedä, onko siellä ollut tietynlaista muottia. En usko, että KooKoon pelaajabudjetilla on ehkä varaa rakentaa joukkuetta sillä tavalla, mutta yleisiä teemoja, kuten urheilullisuus ja luistelukyky on varmasti ollut. Mutta meillä on myös pelaajia, joita on syksyllä pidetty hitaina tai verkkaisina, mutta jotka menevät mielestäni aika nopeasti jäällä tällä hetkellä.
Liiga muutti kauden alussa sääntöjään suuntaan, jossa se pyrkii karsimaan estämistä ja kiinnipitämistä pois kovemmalla kädellä. Perusteena muutokselle oli pelin nopeuden lisääminen ja taidon päästäminen valloilleen.
Käytännön peruste oli saada otteluihin lisää maaleja. KooKoo teki lopulta eniten maaleja kaikista Liigan joukkueista ja yksi suurimmista valteista oli juuri nopeus. Myrrän mukaan joukkue tottui uudistukseen arjen myötä. Hän pitää päätöstä oikeana.
– Alkukaudella muutos näkyi suuresti ja jäähyjä tuli paljon, sillä pelaajisto ja tapa puolustaa eivät olleet mukautuneet muutokseen. Mitä pidemmälle kausi on kuitenkin mennyt, sitä sujuvammaksi asiat ovat menneet. Veimme säännöt harjoituksiin saman tien ja pelaajamme siihen mukautuivat. Kauden edetessä muutokseen tottui ja siitä tuli uusi normaali.
– Mielestäni on hyvä asia, että ei saa roikkua vastustajassa takaa päin. Jos hyökkäävänä pelaajana onnistuu voittamaan tietyn aseman vaikka luistelulla, voimalla, viekkaudella tai hyvällä viisikkopelillä, siitä on saatava hyöty irti.
KooKoo teki lopulta vähiten ylivoimamaaleja runkosarjassa. Myrrä kertoi viimeisen ottelun lehdistötilaisuudessa, että KooKoon pitää alkaa pelata enemmän sellaista jääkiekkoa, joka tuottaa vastustajalle jäähyjä. Kiekotonta pelaajaa harvemmin rikotaan. Tarkoittaako tämä siis sitä, että KooKoo alkaa pitää enemmän kiekkoa pudotuspeleissä?
– Tarkoitin sitä niin päin, että kun meillä on jalkavia pelaajia, menemme vielä kovempaa pudotuspeleissä. Toki kun saamme hyökkäysalueen hyökkäyspelissä pidempiä hallintajaksoja, varsinkin toisissa erissä, pitäisi sen välillä johtaa siihen että tuomarin käsi nousee pystyyn. Näen asian kuitenkin enemmän niin, että kun saamme ylivoimia, niihin pitää löytää lisää tehoa.
Päivän ruokalistalla kilometrejä
KooKoo lähtee modernin Liiga-aikansa ensimmäistä kertaa pudotuspeleihin asetelmasta, jossa sille asetellaan pelinsä ansiosta hienoista ennakkosuosikin viittaa, ainakin ensimmäiselle kierrokselle. Myrrä luottaa peliinsä, mutta kieltää suosikin aseman.
– Kääntäisin asetelman niin, että pudotuspeleissä ottelut lähtevät tasatilanteesta ja ennakkosuosikkeja ei ole. Runkosarjassa sarjataulukko voi jotain osviittaa illan tuloksesta antaa, mutta kuten nytkin kauden aikana nähtiin, suosikkeina lähteneet saattoivat välillä hävitä ja vähemmän hehkutetut joukkueet voittaa.
– En usko, että joukkueessamme yksikään pelaaja ajattelee meidän olevan ennakkosuosikkeja. Teemme nöyränä töitä ja meillä on terve itsetunto ja luottamus siihen, että oma pelimme kantaa. Sitä olemme monta kuukautta kopissa hokeneet.
Pudotuspeleissä KooKoo pääsee välittömästi syömään kilometrejä, sillä vaikka ensimmäinen ottelu pelataankin Kouvolassa, vastaan asettuu Vaasan Sport. Ottelurytmi on kova. Sarjan venyessä pisimmilleen joukkueet saattavat pelata ensimmäiseen viikkoon viisi ottelua.
– Pelasimme runkosarjassakin ensin Vaasassa ja seuraavana päivänä kotona, eli sen suhteen bussissa istuminen ja Kouvola–Vaasa-pätkä on meille tuttu. Tällaisessa ottelusarjassa välimatkan tuoma haaste ilmenee palautumisessa, ruokailussa ja lepäämisessä. Ne pitää saada toimimaan niin, että pidemmälläkään aikavälillä emme anna siinä tasoitusta. Kunto meillä kyllä kestää istua bussissa ja pelata peräkkäisiä otteluja, sitä en epäile.
Aikaa erityisemmille palautumistoimenpiteille on vähän. KooKoo taklaa haastetta perusasioiden kautta.
– Katkaisemme bussimatkan mennen tullen puolivälissä yöpyen. Se tehdään, jotta saamme iltakahdestatoista aamuyhdeksään normaalit yöunet. Meillä, kuten jokaisella Liiga-joukkueella nykypäivänä, on myös kaikki palautumishärpäkkeet ja fysio sekä hieroja ovat kokoajan mukana arjessa.
Näen kuitenkin, että jos fysiikkapuolella on tehnyt kotiläksynsä koko kauden ja harjoitellut hyvin, se auttaa. Se työ on tehty sitä varten, että jaksamme pelata peräkkäisinä päivinä mutta myös matkustaa.
KooKoon kokoonpano ja etenkin puolustus on vaatinut Kalle Loposen loukkaantumisen jälkeen uudelleenasentelua. David Farrance, Loposen pakkipari, on saanut vierelleen niin Ville Puhakan, Seth Bartonin, Nick Welshin kuin Jesper Ahlrothinkin. Puhakka vaikuttaa miellyttäneen valmentajien silmää juuri Farrancen vierellä vaihtoehdoista eniten.
– Tietysti Loponen oli täydellinen pari meidän Farrancellemme niin pelillisesti kuin peliluonteensa puolesta. Puhakalla otti alkuun aikansa, että hän pystyi siinä Farrancen vierellä pelaamaan oman näköistään peliä ja olemaan oma itsensä. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että hän on asian kanssa sinut ja siinä on hyvä pari.
Farrancella itsellään on potentiaalia moneen. Kaksi maalia tehnyt, 35 syöttänyt ja teholukeman +26 kirjauttanut Farrance pelasi nousujohteisen kauden, joka päättyi pelilliselle vuoren huipulle. Temperamenttisella puolustajalla on kuitenkin myös varjopuolensa, nimittäin hänellä on taipumusta tarpeettomiin, pelitilanteen ulkopuolisiin jäähyihin. Myrrä kuitenkin luottaa Farrancen tilannetajuun ja ammattilaisuuteen.
– Hän on tietynlainen pelaaja ja mielestäni matkan varrella lähtenyt hienosti mukaan toimintaamme, arvoihimme ja tapaamme toimia. En epäile hetkeäkään, etteikö hän tiedostaisi, millainen merkitys yksittäisellä jäähyllä voi pudotuspeleissä olla.
– Tietysti pelaajat ovat kaikki hieman erilaisia ja välillä tunteet läikkyvät yli, mutta uskon että hän tiedostaa tänä keväänä johtavansa joukkoja edestä kaukalossa, eikä aition väärällä puolella. Hän on kuitenkin huippuammattilainen.
