Los Angeles Kings oli vuosikymmenen alun suurimpia menestystarinoita, mutta joukkue on pikkuhiljaa muuttunut hitaaksi ja iäkkääksi, ja sen nimekkäät mutta suoritustasonsa kanssa kipuilevat runkopelaajat ovat kiinni joukkueessa pitkillä ja kalliilla sopimuksilla.
Heikosti suorittaneiden ja kallispalkkaisten pelaajien kauppaaminen on ymmärrettävästi hankalaa, ja tämä lienee suurin yksittäinen syy GM Rob Blaken passiivisuuteen kesän siirtomarkkinoilla.
On ainakin vaikea uskoa, että Blaken maltillisuus olisi johtunut lapsenomaisesta uskosta siihen, että kaikilla mittareilla kyykännyt joukkue nousisi mystisesti takaisin menestyksen syrjään ilman merkittäviä muutoksia – joskin ylihintaisesta ja parasta ennen -päiväyksensä nähneestä Dion Phaneufistä eroon pääsemisen voi käsittää vahvistukseksi sinänsä.
Merkittävin muutos viime kaudesta koskettikin pelaajiston sijaan valmennusta, kun Todd McLellan palkattiin joukkueen luotsiksi heti huhtikuussa, ja hänellä on ollut siitä asti aikaa hioa joukkueen pelikirjaa mieleisekseen.
Työnsarkaa McLellanilla totisesti riittää koko sarjan toiseksi viimeiseksi jääneen, toiseksi vähiten maaleja tehneen ja erikoistilanteissa surkuteltavan heikosti suoriutuneen joukkueen ongelmakohtien ratkaisemisessa.
Maalivahtiosasto
33-vuotias Jonathan Quick on ollut läpi vuosikymmenen Kingsin menestyksen tukipilari, mutta viime kausi oli mestarimaalivahdille tuskainen. Yli 60 ottelun kausiin tottunut Quick kärsi loukkaantumisista ja pelasi lopulta hänelle epätyypillisen vähäisen määrän otteluita – kaikkiaan 46, jotka nekin odotukset alittavalla torjuntaprosentilla 88,6 ja päästettyjen maalien keskiarvolla 3,38.
Quickin loukkaantumiset avasivat väylän 27-vuotiaalle Jack Campbellille näyttää osaamistaan, ja yhdysvaltalaisen otteet olivat siinä määrin vakuuttavia, että hänelle tarjottiin syyskuun alussa kahden vuoden jatkosopimusta. Kontrahti astuu voimaan, kun Campbellin nykyinen sopimus keväällä päättyy.
Kaikista osa-alueista juuri Kingsin maalivahtipeli on parhaiten uomissaan. Quickin sopii odottaa nostavan tasoaan terveenä pysyessään, mitä silmällä pitäen Campbellin vahvat näytöt ainakin 30 ottelun kausipanoksesta ovat joukkueen kannalta erittäin ilahduttava asia. Campbell on osoittanut pystyvänsä jakamaan Quickin kuormaa laadukkaalla tasolla, mikä on omiaan edistämään Quickin pysymistä terveiden kirjoissa.
Vielä Campbellin takanakin on 11 NHL-ottelua lupaavin tuloksin viime kaudella pelannut Cal Petersen, joten Kingsin veskariosaston syvyys riittää erinomaisesti vastaamaan alkavan kauden haasteisiin.
Puolustus
Jake Muzzin lähetettiin mantereen itälaidalle jo siirtotakarajalla, jolloin Kings-puolustuksen kärjeksi jäivät mammuttimaisen jatkosopimuksen vuosi sitten solminut Drew Doughty, Alec Martinez ja sittemmin ulosostettu Phaneuf. Kesällä puolustukseen hankittiin Ben Hutton, jonka maltillinen 276 ottelun kokemus NHL:stä on sekin merkittävä lisä puolustukseen, jossa yli sata NHL-ottelua pelanneita pelureita ei tungokseksi asti ole.
JEFF CARTER TEKI YHTÄ PALJON MAALEJA 76 OTTELUSSA KUIN TOISSA KAUDELLA 27 OTTELUSSA
Edellä mainittujen lisäksi vain Derek Forbortilla ja Joakim Ryanilla on tilillään yli sata ottelua kirkkaissa valoissa ja Ryanillakin vain niukasti. Loput käytettävissä olevasta puolustajamateriaalista ovat puolestaan statukseltaan enemmän tai vähemmän farmipelaajia eivätkä niinkään suurempaan vastuuseen totuttelevia lupaavia nuorukaisia.
Doughty oli jo viime kaudella joukkueensa kiistaton peliaikakuningas ja puolustuksen tuloksentekijä, ja Muzzinin lähdettyä hänen roolinsa on ollut entistäkin korosteisempi. Puolustuksen kärkinelikosta Doughty, Martinez, Forbort ja Hutton oikeastaan vain Doughtyn voidaan sanoa pelaavan tällä hetkellä oikeassa roolissa – ja tuskinpa vastuun raaka monopolisoituminen hänen kontolleen on omiaan parantamaan hänenkään suoritustasoaan.
Hyökkäys
Kun joukkue tekee sarjan toiseksi vähiten maaleja ja kun ylivoima on liigan viidenneksi huonointa, vain harvan asian voi arvata menneen hyökkäyksessä kohdilleen. Katastrofin ainekset piilivät tuolloin ennen kaikkea johtavien pelaajien epäonnistumisessa.
Kaksinkertaisen Selke Trophy -voittaja Anže Kopitarin yli 90 pisteen kautta seurasi 60 tehopisteen sesonki, joka sekin tosin riitti joukkueen pistekuninkuuteen. Jeff Carter teki yhtä paljon maaleja (13) 76 ottelussa kuin toissa kaudella 27 ottelussa, ja Ilja Kovaltšukin 34 tehopistettä poikinut paluu taalakaukaloihin oli kaikin puolin pettymys. Ratkaisupelaajista ainoastaan Dustin Brown säilytti jotakuinkin tasonsa summattuaan 51 tehopistettä.
Kollektiivista tasonlaskua seuraavaa paluuta entiseen standardiin olisi huomattavasti helpompi povata, jos kyse olisi nuorista pelaajista – mutta kun ei ole. Edellä mainitun joukon nuorin on 32-vuotias Kopitar, jolla melko varmasti on vielä hyviä tai ainakin kelvollisia kausia edessään. Sen sijaan 36-vuotiaan Kovaltšukin luistin oli ajoittain todella raskas, eikä 34-vuotias Carterkaan ole ollut entisensä toissa kauden vakavan jalkavamman jälkeen.
PUDOTUSPELIJUNAN MENTYÄ KINGS-ESIKUNTA ALOITTAA AHKERAN KAUPUSTELUN KAUPATAKSEEN NIMEKKÄIMPIÄ PELAAJIAAN PUDOTUSPELEIHIN MIELIVIIN SEUROIHIN
Nimekkäimmiltä pelureilta mahdollisesti vapautuvaa vastuuta ovat kärkkymässä pienimuotoisessa nosteessa olevat Adrian Kempe, 23, ja Alex Iafallo, 25, joista ensiksi mainittu pääsee kokeilemaan siipiään joukkueen kakkossentterinä ja jälkimmäinen saanee paikan näyttää kyntensä Kopitarin laidalla ykkösketjussa.
Sanottava on kuitenkin sekin, että monessa laadukkaammassa joukkueessa heidän näytöillään moista vastuuta ei vielä tässä vaiheessa suotaisi. Paikkansa kärkikuusikossa on eittämättä myös Tyler Toffolilla, joka ei tosin potentiaalistaan huolimatta ole kyennyt rikkomaan 50 pisteen rajaa kolmeen kauteen.
Alennustilassa rypevä hyökkäys voi kuitenkin saada merkittävän piristysruiskeen uuden valmentajan pelikirjasta, sillä McLellan on todennut painottavansa aggressiivisen karvauspelin ja nopeiden kiekollisten ratkaisujen merkitystä.
Kuitenkin se, miten kokonaisuutena hitaanpuoleinen hyökkäyskalusto kärkästä ja korkealta tapahtuvaa karvauspeliä tosiasiassa toteuttaa, herättää epäilyksiä. Viime kaudella Washington Capitalsiin kaupattu vikkeläjalkainen Carl Hagelin sen sijaan olisi istunut kyseiseen pelisuunnitelmaan erinomaisesti.
Keskeiset kehityskohteet viime kaudesta
Maalivahtiosastoa lukuun ottamatta lähinnä menneen loiston rippeitä edustava Kings näyttää kokonaisuutena pikemminkin jälleenrakennuksen aihiolta kuin pudotuspeleihin pyrkivältä joukkueelta. Tätä puoltaa myös erityisesti nuorten pelaajien kehittäjänäkin kunnostautuneen McLellanin nimittäminen päävalmentajaksi.
Muillakin rintamilla toimet jälleenrakennuksen käynnistämiseksi ovat jo alkaneet, sillä pelaajakaupoista vastineeksi on hamuttu lähinnä varausvuoroja ja nuoria lupauksia.
Kingsin nykyisen iskukyvyn huomioiden on oletettavaa, että joukkue taistelee aikansa tuulimyllyjä vastaan, mutta pudotuspelijunan mentyä Kings-esikunta aloittaa ahkeran kaupustelun kaupatakseen nimekkäimpiä pelaajiaan pudotuspeleihin mieliviin seuroihin.
Kingsillä on kuherruskuukautensa uuden valmentajan kanssa, mutta pudotuspelit jäävät kaukaiseksi haaveeksi, ja joukkue siirtyy virallisesti jälleenrakennuksen tilaan.
Joukkue petaa itselleen parhaat mahdolliset asetelmat varauslottoon sijoittumalla Tyynenmeren divisioonan sijoille 7–8.