Päättynyt Liiga-kausi sai nopean päätöksen koronavirus-epidempian takia. Jatkoaika valitsi ennen kauden alkua sekä syyskauden päätteeksi sarjan parhaat pelaajat pelipaikoittain.
Kauden jälkeen oman listansa rakensivat Liiga-toimituksen päällikkö Sami Iilomo sekä toimittaja Heikki Mannonen valitsemalla vuorotellen viisi mielestään parasta laitahyökkääjää.
1. Teemu Turunen, HIFK
Mannonen: Turusta eivät Helsingin kirkkaat valot häikäisseet. Kerta kaikkiaan häikäisevä kausi. Kokonaisvaltaisuus ja vastuunkanto tehopisteidenkin puolesta eliittitasoa, vaikka miehellä oli taustalla loukkaantumishuolia. Huhut ovat vieneet tehohyökkääjää ensi kaudeksi Sveitsiin.
2. Eemeli Suomi, Ilves
Iilomo: Suomi kuuluu heittämällä nimettömien supertähtien kastiin. Viisi vuotta sitten Nuorten SM-liigassa ennätyspisteet tehtaillut hyökkääjä on ollut myös Liigassa tehokas kolmella viime kaudella. Kuluneella kaudella syntyivät ennätyspisteet 57 yhtä monessa ottelussa.
Ilveksen oma kasvatti on taitava ja pienikokoinen, josta moni voisi vetää johtopäätöksiä, mutta kapteeni on myös erittäin kokonaisvaltainen pelaaja. Muodosti Robert Leinon kanssa joukkueensa eniten alivoimaa pelanneen kaksikon, tehotilasto näytti hellelukemia, eivätkä edistyneet tilastotkaan anna syytä suurelle kritiikille.
3. Jesse Puljujärvi, Kärpät
Mannonen: Puljujärvi sai haluamansa onnistumisen ja itseluottamuksensa takaisin. Paikoitellen kertakaikkisen pysäyttämätön ja valmis suoraan NHL-kaukaloiden kovaan tempoon. Ilman tahmeahkoa marras-joulukuuta olisi mahdollisesti voittanut pistepörssin.
4. Julius Nättinen, JYP
Iilomo: Alkukauden komeetta voitti kyllä maalipörssin selvällä kuuden maalin marginaalilla, mutta kevätkausi pudotti sijoitusta hienoisesti. Syyskauden 31 pelissä verkko heilui 24 kertaa, kevätkauden 23 pelissä "vain" yhdeksästi.
Maalipörssin voittoa voi sanoa ylivoimaiseksi. Viimeksi maalipörssi on voitettu vastaavalla tai suuremmalla marginaalilla kaudella 2011-2012. Tuolloin Ässiä edustanut Tomas Zaborsky tehtaili yksitoista maalia enemmän kuin maalipörssin toiseksi sijoittunut Ville Peltonen. Tuon kauden Zaborskyn maalimäärä on myös edellinen kerta, kun Liigassa on tehty enemmän maaleja kuin Nättinen tällä kaudella.
Ja vielä viimeisenä knoppina, Nättisen 33 maalista vain seitsemän syntyi ylivoimalla. Seitsemän osumaa riitti vasta viidenteentoista sijaan ylivoimamaalipörssissä.
5. Kristian Kuusela, Tappara
Mannonen: Taso on häikäisevä, vaikka ikä alkaa lähennellä jo nelosella alkavaa lukemaa. Kuusela kuuluu monipuolisuutensa ansiosta Liigan absoluuttiseen valiokuntaa. Olisi tehnyt oman henkilökohtaisen piste-ennätyksensä ilman viiden ottelun poissaoloa. Ensi kaudella 60 pisteen kerhoon?
Kommentit valinnoista kokonaisuutena
Mannonen: Olisi täysi vääryys olla mainitsematta aivan aluksi Mika "Spede" Pyörälää. Hän kuuluu Kristian Kuuselan kanssa samaan valiokuntaan, jossa ennätyksiä rikotaan vielä vanhoinakin päivinä. Pyörälän Liigan tehopörssin voittolukema +35 vetää hiljaiseksi.
Juha-Pekka Haatajan paluu 50 pisteen mieheksi, Sebastian Dykin pirteät otteet sekä Tapparan Jere Karjalaisen maalitehtailu ja Anton Levtchin otteet ansaitsevat lisäksi erityismaininnan.
Iilomo: Päällimmäisenä mielessä tapaus-Puljujärvi. Omassa listassani Puljujärvi oli siinä laajassa joukossa, jotka taistelivat viimeisistä paikoista kärkiviisikkoon. Korvaan kalskahtaa myös heitto, jonka mukaan olisi ilman tahmeaa jaksoa saattanut voittaa koko pistepörssin - niitä vaikeita jaksoja kun osuu jokaiselle pelaajalle kauden aikana.
Yksi nimi, jonka putoaminen listalta harmittaa, on Sebastian Repo. Repo on malliesimerkki pelaajasta, jonka olemassaolo unohtuu, kun ottelumäärän takia ei mahdu pistepörssin kärkeen. Tasaisen vauhdin taulukolla Repo olisi kerännyt nyt pelatuissa 59 otteluissa saldon 21+27=48, +40. Noilla lukemilla Repo olisi löytynyt yhden jos toisenkin listalta.
