Jatkoajan toimittajat Sami Iilomo ja Herkko Hanhikoski valitsivat vuorotellen Liiga-kauden viisi mielestään parasta maalivahtia. Syksyn listauksesta yksikään maalivahti ei yltänyt kauden loppulliseen listaukseen. Joulutauosta lista on kokenut vain pieniä muutoksia.
1. Nick Malik, KooKoo
Hanhikoski: 19-vuotias NHL-konkarin jälkeläinen otti itselleen ison vastuun KooKoon maalilla, ja se poiki suuresti. 34 ottelussa alle kahden maalin keskiarvo ja liki puolet varsinaisen peliajan voittoja oikeuttavat Malikin listan kärkeen, ottaen huomioon olosuhteet ja edessä olevan joukkueen leveyden.
Malikin osakkeita nostivat myös suoritukset pudotuspeleissä, joita ilman KooKoo ei olisi voinut edes ajatella pääsevänsä neljän parhaan joukkoon.
2. Andrei Karejev, TPS
Iilomo: Karejev ei ollut tilastojen valossa paras maalivahti sen enempää runkosarjassa kuin pudotuspeleissä, mutta kauden näyttävimpien torjuntojen listalta löytyisi varmasti useampikin Karejevin venytys.
Venäläistorjuja oli yksi suurimmista tekijöistä TPS:n matkalla toiseen peräkkäiseen finaalipaikkaan. Erityisesti HIFK:ta vastaan käydyn puolivälieräsarjan seitsemännessä ottelussa Karejev oli hahmo, joka piti hurjassa vyörytyksessä turkulaiset mukana pelissä.
3. Oskari Salminen, Jukurit
Hanhikoski: Hirviömäiset 55 ottelua pelannut Salminen kasvatti osakkeitaan
eksponentiaalisesti, ja oli yksi avaintekijä Jukureiden lähes unelmallisessa kaudessa. Nollapelejä kertyi myös uskomattomat yhdeksän kappaletta, eikä torjuntaprosentti jäänyt Heljangosta kuin 0,06 prosenttiyksikköä.
Pudotuspeleissä tahti ei hiipunut, mutta ei kyennyt yksin kaatamaan yllätyksellistä KooKoota. Ennen kulunutta kautta Salminen oli kyseenalainen valinta täyttämään Sami Rajaniemen jättämän aukon, mutta osoitti suorituksillaan kaikki kyseenalaistukset vääriksi.
4. Christian Heljanko, Tappara
Iilomo: Mestarivahtia on vaikea sivuuttaa tällaisella listalla, eikä siihen ole syytäkään. Heljanko ei ole sarjan näyttävin torjuja, mutta näytöt tehokkuudesta jo vuosien ajalta kertovat omaa tarinaansa. Vielä puolivälierissä kirversintojen vahti ajoittain jopa haparoi. Kokemus isoista otteluista näkyi kuitenkin kevään edetessä, ja henkisesti vahva maalivahti toimi joukkueensa viimeisenä lukkona.
Hieman eri painotuksilla Heljangon olisi voinut heittää pariakin pykälää ylemmäs, mutta Tapparan tasoisen puolustuspelin takana maalivahdin on vaikeampi erottua. Nelossijan ei saa antaa hämätä, sillä mestarivahti on kiistattomasti kirkkaimman eliittiluokan muuri.
5. Joel Blomqvist, Kärpät
Hanhikoski: Vaikka otteluita kertyikin ainoastaan 20 kappaletta runkosarjassa, tilastojen perusteella olisi voinut peluuttaa enemmänkin. 20 ottelussa kiekko meni selän taakse vain 21 kertaa, ja jo pelkästään 94 prosentin torjuntavarmuus oikeuttavat listalle.
Kärpät näki kuitenkin kokemuksen valtiksi maalin suulla ja virkaveli Stanislav Galimov pelasi karhunosan runkosarjasta. Vaikka venäläisveskari ei vaikean alun jälkeen suoriutunutkaan huonosti, jää kuitenkin ilmoille kysymys: "Mitä jos Blomqvist olisi pelannut enemmän?"
Kommentit valinnoista yleisesti:
Iilomo: Kärkinelikon valinta oli helppo, mutta toisaalta niin moni muukin kassari olisi ansainnut paikkansa kärkiviisikkoon. Ehkä ensinnä nousee mieleen Pelicansin maalivahtikaksikko Emil Larmi ja Patrik Bartošák. Isoa kuvaa katsoessa palaa mieliin keskustelu kotimaisesta maalivahtituotannosta. Listan kaksi kärkipaikkaa menivät ulkomaalaistorjujille, lisäksi useampi pääsi lähelle kärkiviisikkoa.
Hanhikoski: Allekirjoittanut yhtyy edelliseen puhujaan. Lahtelaiskaksikko kävi myös mielessä, muuta ensin mieleen juolahti hämeenlinnalaiskaksikko Eetu Laurikainen−Daniel Lebedeff. Maalivahtitandemien tilastoissa HPK olisi ollut lähellä kärkeä, ellei jopa kärjessä. Kunniamainintana myös Marek Langhamer ja Niclas Westerholm olivat listalla mielessä. Kumpikin pelasi vahvasti, mutta Langhamerin valinta jäi listalle päässeiden varjoon. Westerholm oli SaiPan kirkkaimpia pelaajia, mutta maalivahti yksistään ei voi voittaa otteluita.
