Venäjällä on MM-joukkueista suvereenisti nimekkäin hyökkäyskalusto: NHL:n pistepörssin ylivoimainen voittaja Nikita Kutšerov, NHL:n paras maalintekijä Aleksandr Ovetškin, KHL:n vastaavat Nikita Gusev ja Kirill Kaprizov. Tähän kun lisätään tähtisentterit Jevgeni Malkin ja Jevgeni Kuznetsov, niin tulivoimaa riittää.
Puolustuksessakin on viisi vuoden 2018 olympiavoittajaa sekä Dmitri Orlovin ja Mihail Sergatšovin tasoiset NHL-vahvistukset. Ykkösmaalivahti Andrei Vasilevski on Vezina Trophy -finalisti ja Aleksandr Georgijev pelasi hyvän kauden New York Rangersissa Henrik Lundqvistin kakkosmaalivahtina.
Vielä ei kuitenkaan ole syytä varata Moskovan Punaista toria mestaruusjuhliin, sillä kysymysmerkkejäkin joukkueen ympärillä on. Ensinnäkin Venäjä pelaa heikommassa B-lohkossa, mikä keskimäärin olisi hyvä asia, mutta asenneongelmiin taipuvaisille venäläisille ennakkosuosikin asema on usein ollut kohtalokas.
Valmennuksella ristiriitaiset näytöt
Venäjän päävalmentajana on toista vuotta Ilja Vorobiev, joka on voittanut KHL:n Gagarin Cupin päävalmentajana ja apuvalmentajana sekä olympiakultaa apuvalmentajana. Viime kevään MM-kisat kuitenkin päättyivät jo puolivälierissä.
Joukkueessa on paljon epävarmuustekijöitä ällistyttävästä yksilötaidosta huolimatta
Vorobievin valmennusryhmässä on suomalaisille tuttuja nimiä. Lokomotiv Jaroslavlin entinen päävalmentaja Aleksei Kudashov pelasi 90-luvulla yhden kauden TPS:ssä, mutta valmentajana näytöt ovat vähäiset.
Teemu Selänteen sentterinä Winnipeg Jetsin ajoilta muistettava Aleksei Zhamnovkaan ei ole valmentajana meritoitunut, vaikka pelaajatarkkailun päällikkönä voittikin viime vuonna olympiakultaa. Kolmas apuvalmentaja Anvar Gatijatulin on voittanut alle 20-vuotiaiden maajoukkueen apuvalmentajana MM-hopeaa vuonna 2015.
Valmennusryhmän etu on se, että porukka on toista vuotta kasassa ja tuntee viime kevään kisoista noin puolet nykyjoukkueesta.
Kuka johtaa joukkuetta?
Omaehtoisena sooloilijana tunnettu maalitykki Ilja Kovaltšuk on hämmästyttävästi Venäjän kapteeni, vaikka mukana on esimerkiksi seurajoukkueensa pitkäaikainen kapteeni Ovetskin, joka on maajoukkueessakin pari kertaa kantanut kapteenin nauhaa.
Venäjällä on MM-joukkueista suvereenisti nimekkäin hyökkäyskalusto
On vaikea kuvitella Kovaltšukin ottavan tappiotilanteessa joukkuetta reppuselkäänsä muuten kuin korostuneella yksinyrittämisellä. Ovetskin ja Malkin ovat voittaneet urallaan paljon ja tottuneet kantamaan vastuuta.
Kun joukkueessa on monta ketjullista huippuyksilöitä, tulee väkisinkin tunne, että tunkiolla on liian monta kukkoa. Venäjää kun ei ole totuttu näkemään pelitavan mallioppilaana, vaan huikeat yksilötaidot ja suuret egot ovat useammin nostaneet päätään tiukoissa paikoissa.
Jos on hyökkäyksessä tunkua sankarinviittaan, puolustus on turhankin tasapaksu. Orlov ja Nikita Zaitsev ovat kokeneimmat MM-tasolla, mutta kumpikaan ei ole varsinaisesti johtava puolustaja. 20-vuotias Sergatsov on huippulupaava puolustaja, mutta pelaa ensimmäisiä aikuisten maaotteluitaan.
Joukkueessa on niin paljon epävarmuustekijöitä ällistyttävästä yksilötaidosta huolimatta, että viimeistään ratkaisupeleissä yhtenäisyys alkaa rakoilla, ja ongelmat nousevat vahvuuksia suuremmaksi. Niinpä NHL:n supertähdet joutuvat pettymään vielä MM-kisoissakin.
