70. Kaapo Kakko
Huippulupauksena pidetty Kaapo Kakko pelasi ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kokonaisen Liiga-kautensa 2018–19 kasvattajaseuransa TPS:n riveissä. Kauden päätteeksi edessä olivat mukavasti sujuneet MM-kisat ja NHL:n varaustilaisuus, jossa New York Rangers varasi turkulaislaiturin numerolla kaksi.
Iso Omena kutsui jo seuraavalla kaudella. Paikka Rangersin kokoonpanossa vakiintui heti, mutta korkean varausvuoron asettamat tehot antoivat odottaa itseään. Ensimmäisen kauden 23 pistettä 66 ottelussa ei ollut katastrofaalinen alku uralle, mutta tehot eivät parantuneet kahdella seuraavallakaan kaudella.
Kaudella 2022–23 Kakko pääsi pelaamaan ehjän runkosarjan ja teki uudeksi ennätyksekseen 40 pistettä. Vertailu kävi kuitenkin usein ikäluokan ykkösvaraukseen, samalla kaudella 99 pistettä rohmunneeseen New Jersey Devilsin Jack Hughesiin.
Päättynyt kausi oli tehoilla mitattuna romahdus, kun 61 ottelussa syntyi vain 19 pistettä. Kakkoa kehuttiin perinteisesti pistetilastoissa näkymättömästä työstä, mutta silti odotukset olivat nähtyä korkeammalla.
Pudotuspeleissä turkulainen oli joukkueen kärkeä maaliodottamissa, mutta pistesarakkeessa se ei näkynyt. Yhden ottelun mittainen katsomokomennus herätti taas keskustelun siitä, olisiko 23-vuotiaan Kakon parempi päästä kokeilemaan uransa kääntämistä noususuuntaan toisessa seurassa.
69. Jesperi Kotkaniemi
Jesperi Kotkaniemi murtautui kasvattajaseuransa Ässien Liiga-kokoonpanoon 17-vuotiaana kaudella 2017–18. Seuraavana kesänä Montreal Canadiens varasi porilaisen jo tilaisuuden kolmantena pelaajana. Niinkin korkea varausnumero oli yllätys, vaikka sijoitus ennakkoarvioissa olikin ollut ensimmäisen kierroksen alkupuoliskolla ja Kotkaniemeä pidettiin ikäluokan parhaana keskushyökkääjänä
Kotkaniemi suuntasi Montrealiin heti varauksen jälkeisenä syksynä. Ensimmäisen kauden 79 ottelua tuottivat 34 pistettä. Toisella kaudella tehot tyrehtyivät ja farmiliiga AHL:kin tuli tutuksi.
Kausi 2020–21 alkoi piipahduksella Ässissä ja jatkui NHL:n koronatauon jälkeen Canadiensissa. Perinteikäs kanadalaisseura selvisi niukasti pudotuspeleihin, joissa se yllätti kaikki selviämällä Stanley Cupin loppuotteluihin asti. Mestaruussormukset jaettiin kuitenkin Tampa Bay Lightningille. Vaisuhkon runkosarjan pelannut Kotkaniemi keräsi 19 pudotuspelissä kohtalaiset 8 pistettä.
Kesällä 2021 Kotkaniemestä tuli rajoitettu vapaa agentti, ja Carolina Hurricanes yllätti tarjoamalla 6,1 miljoonan dollarin arvoista sopimusta. Canadiens ei vastannut tarjoukseen, joten Kotkaniemellä oli edessään muutto uuteen kaupunkiin ja maahan.
Ensimmäisen Hurricanes-kauden päätteeksi Kotkaniemi solmi seuran kanssa peräti vuoteen 2030 asti voimassa olevan sopimuksen. Uuden pahvin ensimmäinen kausi oli uran toistaiseksi tehokkain 43 pisteellä. Päättyneellä kaudella porilainen ei kuitenkaan yltänyt samanlaisiin lukemiin. Pitkä sopimus takaa silti sekä sentterinä että laiturina pelanneelle 23-vuotiaalle uusia mahdollisuuksia tason nostoon tulevina kausina.
68. Ossi Väänänen
NHL:ään siirtyessään pelaaja joutuu yleensä ainakin aluksi totuttelemaan pienempään rooliin kuin missä hän on aiemmassa joukkueessaan pelannut. Ossi Väänäselle kävi melkein toisin päin.
Parikymppinen Väänänen oli toki noussut Jokereissakin jo runkopelaajaksi ja debytoinut Suomen maajoukkueessakin ennen siirtymistään Phoenixiin kaudeksi 2000–2001. Vakiopaikan ottaminen NHL-joukkueessa nuorena eurooppalaisena tulokaspakkina oli kuitenkin kova suoritus.
Täyden NHL-kauden pelannut Väänänen oli eniten taklannut tulokaspelaaja koko liigassa. Coyotes-pakeista hän oli puolestaan kolmanneksi tehokkain: edellään vain kokeneemman kaartin suomalaiset Teppo Numminen ja Jyrki Lumme.
Väänäsen toinenkin kausi taalaliigassa sujui hyvin, mutta kolmatta kautta sotki loukkaantuminen erikoisessa auto-onnettomuudessa. Keväällä 2004 Coyotes menetti uskonsa kakkoskierroksen varaukseensa ja Väänänen kaupattiin viimeisenä mahdollisena siirtopäivänä Coloradoon.
Väänänen pelasi kauden 2003–2004 loppuun Coloradossa, jossa pääsi pelaamaan pidemmän pudotuspelikevään kuin kertaakaan Phoenixissa. Lakkokauden 2004–2005 Väänänen pelasi Jokereissa – ainoassa suomalaisseurassa, mitä hän aikuisurallaan edusti – josta palasi Avalanche-paitaan vielä kahdeksi vuodeksi.
Avalanche jäi keväällä 2007 ulos pudotuspeleistä, eikä tarjonnut jatkoa Väänäselle. Vahva kausi Elitserienissä poiki paluumahdollisuuden NHL:ään ja Väänänen teki kaudeksi 2008–2009 sopimuksen Philadelphiaan.
Väänäsen Flyers-ura jäi kuitenkin vajaan viidenkymmenen ottelun mittaiseksi, kun seura asetti hänet waivers-listalle ja Canucks poimi jykevän peruspakin varamieheksi riveihinsä. Vancouverilaisten riveissä Väänänen pelasi ainoastaan kolmessa runkosarjan ottelussa ja kolmessa pudotuspelissä.
Väänänen pelasi NHL:ssä seitsemän kauden ja yhteensä 499 ottelun verran. NHL-uransa jälkeen Väänänen pelasi ensin yhden kauden KHL:ää Valko-Venäjällä, ennen kuin palasi Jokereihin, jossa päätti pelaajauransa loukkaantumisen vaivaamana kaudella 2015–2016.
67. Matias Maccelli
Matias Maccelli pelasi Pohjois-Amerikassa ensimmäistä kertaa jo 17-vuotiaana, kun TPS-kasvatti vaihtoi kasvattajaseuransa juniorijoukkueet Yhdysvaltain juniorisarjan USHL:n Dubuque Fighting Saintsiin puolentoista kauden ajaksi. Keväällä 2019 syntyi sopimus Ilveksen kanssa ja pari kuukautta myöhemmin Arizona Coyotes varasi laiturin neljännellä kierroksella.
Ilveksessä Maccelli pelasi kaksi mukavan tehokasta kautta, joista ensimmäinen huomioitiin Liigan parhaan tulokkaan palkinnolla. Ensimmäinen kausi Coyotes-organisaatiossa oli 2021–22, jonka aikana syntyi kovia tehoja farmissa ja tilille kertyi myös 23 NHL-ottelua.
Todellisen NHL-läpimurron aika oli seuraavalla kaudella. Maccelli oli Coyotesin kolmanneksi paras pistemies tekemällä 64 otteluun tehot 11+38=49. Tämä huomioitiin myös valinnalla NHL:n tulokkaiden tähdistökentälliseen. Mukava pistetahti jatkui viime kaudella, saldona 82 otteluun 17+40=57 ja tuttu kolmas sija joukkueen sisäisessä pistetilastossa.
Tulevalla kaudella Maccelli muuttaa seuran mukana Arizonasta Utahiin. Vuosi sitten solmitusta sopimuksesta on jäljellä vielä kaksi vuotta. Ura on muutenkin vasta alkutekijöissään ja Maccelli on yksi harvoista listallemme selvinneistä 2020-luvun NHL-debytanteista.
66. Antti Laaksonen
Antti Laaksonen kuuluu aliarvostetuimpien, tai ainakin vähiten tunnettujen suomalaisten NHL-pelaajien joukkoon. Eikä ehkä ihmekään, sillä hänen uransa kulki suomalaiskiekkoilijalle poikkeuksellista reittiä – voisiko sanoa jopa, että hieman takaperoisesti.
Moni muu suomalainen on ollut ensin junnulupaus, sitten liigatähti ja maajoukkuepelaaja, ja siirtynyt vasta sitten NHL:ään. Laaksonen sen sijaan teki ensimmäisen maalinsa Liigassa vasta 35-vuotiaana! Hän oli tosin pelannut jo tuota maalia ennen yli 500 peliä NHL:ssä luotettavana alakenttien puurtajana ja edustanut Suomea muutamissakin arvokisoissa.
Laaksosen ura alkoi Forssassa, jossa hän pelasi jo juniori-ikäisenä FoPS:n ykkösdivisioonajoukkueessa useamman kauden ajan. Forssasta tie vei Denverin yliopistoon, jossa Laaksonen pelasi kaudet 1993–1997. Valmistujaislahjakseen hyökkääjä sai varauksen Boston Bruinsiin.
Laaksonen kuului Bruinsin organisaatioon kolmen kauden ajan, mutta Boston-vuosilta jäi saldoksi vain 38 NHL-peliä sekä AHL:n mestaruus.
Kaudeksi 2000–2001 Laaksonen siirtyi NHL:ään mukaan tulleeseen Minnesota Wildiin. Tuoreessa seurassa suomalainen löysi heti paikkansa. Hyökkääjältä jäi neljän Wild-kauden aikana kaikkiaan vain viisi ottelua ja hän takoi tasaisen pistesarjan 28-33-31-26. Keväällä 2003 tuli menestystäkin, kun Wild ylsi aina välieriin asti.
Vapaana agenttina arvonsa mitannut Laaksonen teki seuraavaksi sopimuksen Coloradoon, mutta ensimmäinen kausi Avalanchessa siirtyi lakon takia vuodella eteenpäin. Huilivuoden jälkeen Laaksonen päätyikin sitten pelaamaan uransa parhaan kauden: hän teki kaudella 2005–2006 ennätyspisteensä (16+18=34) ja kuului myös Torinossa olympiahopeaa voittaneeseen leijonajoukkueeseen.
Kausi 2006–2007 sujui kuitenkin nihkeästi. Farmiin kesken kauden pudonnut Laaksonen palasi kauden jälkeen takaisin Eurooppaan, jossa oli pelannut viimeksi lähes viisitoista vuotta aiemmin. Laaksonen pelasi ensin kauden Sveitsissä ja sen jälkeen kaksi kautta Liigassa. Hän päätti pelaajauransa kauteen 2009–2010 Rauman Lukon kapteenina.
