Lähtökohdat
Tähtipuolustaja Erik Karlssonilla ennen kauden alkua vahvistunut San Jose Sharks sijoittui Läntisessä konferenssissa toiseksi keräten 82 ottelussa 101 pistettä. Joukkue oli useilla mittareilla koko sarjan parhaita läpi kauden, vaikkakin pientä taantumaa oli havaittavissa runkosarjan lopulla.
Sharks oli maalipaikkoja ja maaliodottamaa tarkasteltaessa koko kauden erinomainen sekä hyökkäys- että puolustussuuntaan. Yksikään joukkueen hyökkääjistä ei ylittänyt 80 tehopisteen rajaa, vaan Sharksin laadukas hyökkääminen perustui ennen kaikkea kolmen kärkiketjun leveyteen. 60 minuuttia kohden joukkue loi runkosarjassa tasaviisikoin toiseksi eniten maaliodottamaa kaikista NHL-joukkueista.
Puolustajista Brent Burns oli koko joukkueen tehokkain pelaaja runkosarjassa kirjauttaen uskomattomat 83 tehopistettä 82 otteluun. Myös loukkaantumisten vuoksi vain 53 ottelua pelannut Karlsson osoitti, että hän on terveenä ollessaan edelleen yksi liigan parhaista puolustajista.
60 minuuttia kohden Sharks päästi tasaviisikoin kaikista NHL-joukkueista kuudenneksi vähiten maaliodottamaa. Peliaikaan suhteutettuna joukkue kuitenkin päästi tasaviisikoin peräti viidenneksi eniten maaleja. Suurin syy tähän oli ykkösvahti Martin Jonesin suorastaan surkea runkosarja, ja huonommalla hyökkäyksellä Sharksin pudotuspelipaikka olisi ollut todella tiukassa.
Jos Sharks vakuutti läpi kauden erityisesti tasaviisikoin, samaa voidaan sanoa toista kautta NHL:ssä pelaavasta Vegas Golden Knightsista, joka sijoittui Läntisen konferenssin seitsemänneksi. Koko kauden otannalla joukkue loi peliaikaan suhteutettuna tasaviisikoin tismalleen yhtä paljon maaliodottamaa kuin Sharks. Myös päästetyn maaliodottaman suhteen Golden Knights ja Sharks olivat runkosarjassa lähes täysin identtiset.
Voidaan perustellusti sanoa, että Golden Knights tulee pudotuspeleihin kuumempana joukkueena. Kun Sharksin runkosarjan loppu oli huikeaan ensimmäiseen reiluun 50 otteluun verrattuna heikompi osittain loukkaantumisista johtuen laukaisuhallintaa ja maaliodottamaa katsottaessa, Golden Knights on siirtotakarajalla tähtilaituri Mark Stonella vahvistuttuaan pelannut kauden ensimmäistä puoliskoa selvästi korkeammalla tasolla.
Golden Knights ja Sharks ovat samanlaisia joukkueita siinä mielessä, että myös lasvegasilaisjoukkue nojasi runkosarjassa tuloksenteon suhteen muutaman kärkiyksilön sijaan laajaan hyökkäysmateriaaliin. Joukkueen paras pistemies Jonathan Marchessault kirjautti 82 otteluun ainoastaan 59 tehopistettä, mutta esimerkiksi 20 maalin rajapyykin ylitti viisi Golden Knightsin hyökkääjää.
Sharks on ollut ylivoimalla koko kauden yksi sarjan parhaista joukkueista niin onnistumisprosenttia kuin maaliodottamaa katsottaessa. Alivoimalla joukkue on onnistumisprosentin mukaan keskikastia, mutta päästetyn maaliodottaman valossa Sharks on kyllä antanut vastustajilleen runsaasti maalipaikkoja.
Prosenttien ja maaliodottaman mukaan Golden Knights on ollut Sharksia hitusen parempi alivoimajoukkue, mutta lasvegasilaisjoukkue on tuskaillut koko kauden ylivoimansa kanssa. Golden Knightsin ylivoiman onnistumisprosentti 13,3 on sarjan kuudenneksi heikoin ja peräti yli kymmenen prosenttiyksikköä Sharksin vastaavaa huonompi. Joukkue on maaliodottamaa katsottaessa luonut keskivertojoukkuetta selvästi enemmän laadukkaita maalipaikkoja, mutta viimeistely on ainakin toistaiseksi tökkinyt pahemman kerran.
Ratkaisijat
Koska joukkueet ovat kenttäpelaajamateriaaleiltaan erittäin tasaiset, suurimmaksi erottavaksi tekijäksi saattaa osoittautua maalivahtiosasto. Tämän kauden otannalla Golden Knightsin Marc-Andre Fleury on ollut Sharksin Jonesia selvästi parempi jokaisella mittarilla.
| TOI | GA | xGA | GSAA | GSAx | |
| Marc-Andre Fleury (VGK) | 3635,13 | 152 | 154,53 | 5,24 | 4,53 |
| Martin Jones (SJS) | 3575,02 | 176 | 158,95 | -23,99 | -16,05 |
Molemmat maalivahdit ovat pelanneet suunnilleen saman verran otteluita. Jones on kohdannut noin 4,5 maalin verran enemmän maaliodottamaa, mutta toisaalta laukauksia Fleury on kohdannut 58 kappaletta enemmän. Jones on kuitenkin päästänyt koko kauden aikana 24 maalia enemmän.
Tämä näkyy GSAA-lukemissa (Goals Saved Above Average), jonka mukaan Fleury on ehkäissyt 5,24 maalia liigan keskitasoon verrattuna, kun taas Jones on päästänyt lähes 24 maalia. Vastaava ilmiö on havaittavissa myös maalivahdin kohtaaman maaliodottaman laukausten sijaan huomioon ottavassa GSAx-tilastossa (Goals Saved Above Expected).
Kumpikaan maalivahti ei ole pelannut viime kauden tasollaan, mutta Fleury on silti tämän kauden otteiden perusteella keskivertoa parempi ykkösvahti, kun taas pelkästään tämän kauden osalta Jones on yksi sarjan huonoimpia. Lyhyissä otoksissa maalivahtien suoritustasot voivat vaihdella huomattavasti, ja ei ole poissuljettua, etteikö Jones pystyisi parantamaan tasoaan merkittävästikin. Ennakkoon Golden Knights kuitenkin saa suurimman kilpailuedun juuri maalivahtiosastolla.
Karlssonin ja Burnsin muodossa Sharksilla on sarjan kaksi parasta puolustajaa, mutta kokonaisuutena Golden Knightsin puolustuksessa on enemmän leveyttä. Shea Theodore, Nate Schmidt, Colin Miller ovat omissa rooleissaan erinomaisia ja esimerkiksi Nick Holden on erittäin aliarvostettu. Laadukkaan puolustavan puolustajan perikuvaksi ajatellulla Marc-Édouard Vlasicilla on takana odotettua heikompi kausi, ja Sharks tarvitsisi häneltä isompaa panosta.
Stonen, Max Paciorettyn ja Paul Stastnyn muodostama Golden Knightsin nimellinen kakkosketju on pelaamissaan otteluissa ollut murhaavan hyvä. Sharksin puolelta hyökkääjistä katseet kiinnittyvät erityisesti todellisen läpimurtokauden pelanneeseen Tomas Hertliin sekä Logan Couturen ja Joe Pavelskin muodostamaan tehokaksikkoon. Rannevammasta kärsineen ja 30 maalia runkosarjassa tehneen Timo Meierin odotetaan olevan pelikuntoinen heti sarjan alusta alkaen.
Yllättäjät
Molempien joukkueiden kahden ensimmäisen hyökkäysketjun ulkopuolelta Golden Knightsin Alex Tuch on oman arvioni mukaan paras yksilö. Vasta 22-vuotias yhdysvaltalaislaituri on kehittynyt tasaisesti ja rikkoi kuluneella kaudella oman piste-ennätyksensä kirjauttaen 74 ottelussa 52 tehopistettä. Voimahyökkääjänä tunnetun Tuchin pelityyli sopii myös täydellisesti pudotuspelikiekkoon.
Suomalaissentteri Erik Haula on ollut polvivamman vuoksi sairastuvalla marraskuusta asti, ja on vielä epäselvää, milloin hän on pelikuntoinen. Golden Knights -valmentaja Gerard Gallantin mukaan Haula on luistellut säännöllisesti maaliskuusta alkaen, ja suomalaishyökkääjä olisi pelikuntoon toipuessaan oiva lisä joukkueen alempiin ketjuihin monipuolisuutensa vuoksi.
Sharksin alemmista ketjuista on helppo nostaa esiin Kevin Labanc, joka teki runkosarjassa uuden piste-ennätyksensä taiteillen 82 otteluun tehot 17+39. Kolmatta NHL-kauttaan pelaava yhdysvaltalaishyökkääjä on pelannut suurimman osan kaudesta samassa ketjussa veteraani Joe Thorntonin ja ruotsalaislaituri Marcus Sörensenin kanssa.
Puolustuksesta esiin nousee myös Vlasic, jolta Sharks kaipaisi pudotuspeleihin selvää parannusta. Karlssonin kanssa pelatessaan 32-vuotias Vlasic on ollut kohtuullinen, mutta hän ei ole pystynyt olemaan oman puolustajaparinsa johtava pelaaja. Hänen ollessa jäällä esimerkiksi Justin Braunin kanssa Sharks on kontrolloinut 550 minuutin aikana laukaisuyrityksistä vain 46,27 prosenttia ja tehdyistä maaleista 38,64 prosenttia. Joko Karlsson tai Burns tulee todennäköisesti olemaan jäällä lähes koko pelin ajan, mutta Vlasicin tasonnosto antaisi valmentaja Peter DeBoerille enemmän vaihtoehtoja.
Lopputulosarvio
Ennakolta Sharksin ja Golden Knightsin sarja on kaikista ensimmäisen kierroksen ottelupareista tasaisin, mitä myös esimerkiksi vedonlyöntimarkkina heijastelee. Todennäköisyyksien valossa puhutaan käytännössä kolikon heitosta.
Paperilla Sharks on materiaaliltaan jonkin verran parempi niin hyökkäyksen kuin puolustuksenkin suhteen, mutta Fleurylla on alla huomattavasti Jonesia parempi kausi, vaikka molemmat maalivahdit ovat historiallisesti olleet parhaimmillaan juuri pudotuspeleissä. Pidän Sharksin voittoa seitsemän ottelun sarjassa todennäköisimpänä lopputulemana.
Sharks etenee jatkoon otteluvoitoin 4−3.