Flyersin GM Bobby Clarke on ollut suhteellisen rauhallisena siirtomarkkinoilla, johtuen varmasti osaltaan joukkueen menestyksestä. Yksi merkittävä siirto julkistettiin kuitenkin hieman ennen joulua, kun alkukauden sopimuserimielisyyksien takia sivussa ollut Mike Comrie jäi saaliksi Edmontonin suunnalta. Comrie on vasta 23-vuotias, mutta todistanut jo taitonsa kolmella aiemmalla kaudella Oilersin paidassa. Pienikokoisesta taiturista on varmasti iloa Philadelphia niin tällä kaudella kuin tulevaisuudessakin. Miehen alku Flyersissa on ollut varsin vakuuttava, sillä pisteitä on ropissut tasaisesti pienellä peliajalla. Comrieta on nimittäin ajettu sisään varovasti pitkän pelitauon jälkeen, mutta kauden edetessä hän tulee varmasti valtaamaan kakkosketjun sentterin paikan itselleen.
Edmonton sai vaihdossa itselleen erittäin lupaavan nuoren puolustajan Jeff Woywitkan sekä ensimmäisen (2004) ja toisen (2005) kierroksen varausoikeuden tulevissa drafteissa. Woywitkan menetys lienee pahin tappio, sillä häntä pidetään yhtenä lupaavimmista NHL:n ulkopuolella pelaavista puolustajista. Flyersilla oli kuitenkin varaa luopua nuorukaisesta, sillä organisaatiossa on liuta lupaavia nuorukaisia kuten Joni Pitkänen, Jim Vandermeer sekä Dennis Seidenberg.
Toinen lisäys Philadelphian organisaation oli vanha tuttu Mike Siklenka, jonka Clarke nappasi waiverista. Siklenka on tuttu organisaatiolle jo aiemmilta kausilta, sillä Rangers nappasi hänet syksyn waiver-draftissa itselleen. Ainoa menetys on viime kauden lopussa Montrealista siirtynyt Eric Chouinard, joka matkasi Minnesotaan vaihdossa neljännen kierroksen (2004) varausoikeutta vastaan. Chouinardista maksettiin kova hinta (2.kierroksen varausoikeus), mutta tällä kertaa Clarken uhkapeli ei tuottanut tulosta. Lupaavana pidetty nuorukainen ei onnistunut valtaamaan paikkaa Flyersin kivikovasta hyökkäyskalustosta ja joutui poistumaan Comrien tieltä.
Akilleenkantapää kunnossa?
Maalivahtipeli oli fanien suurin huolenaihe ennen kauden alkua, mutta toistaiseksi kaikki on mennyt jopa odotettua paremmin. Kauden ykkösmaalivahtina aloittanut Jeff Hackett aloitti kauden erittäin vahvasti, mutta on hieman hiipunut kauden edetessä. Muutamaa heikomman pelin jälkeen Hackett on parantanut selkeästi otteitaan ja taistelee edelleen tiukasti ykkösmaalivahdin paikasta.
Nuori haastaja Robert Esche on ollut kaksikosta tasaisempi ja on tällä hetkellä jopa hieman niskan päällä taistelussa. Hänet on ehditty valita mm. kerran viikon parhaaksi puolustavaksi pelaajaksi ja 18 pelatun ottelun jälkeen tappiosarake näyttää ainoastaan kolmea. Hackett on pelannut kaksikosta hieman enemmän, mutta puntit tasoittunevat kauden edetessä. Molemmat saavat varmasti tasaisesti peliaikaa aivan runkosarjan loppuun saakka, jolloin viimeistään valitaan pudotuspelien aloittava maalivahti.
Farmissa pari kautta tahkonnut Antero Niittymäki pääsi haistelemaan NHL-tuulia joulun tietämillä Eschen loukkaantumisen takia, mutta ainakin toistaiseksi hänen roolikseen jäi vaihtoluukun aukominen. Niittymäki on pelannut farmissa vähintäänkin kohtuullisesti ja loukkaantumisten sattuessa hänellä on hyvä mahdollisuus tehdä NHL-debyytti jo tällä kaudella.
Onnistuneesta alkukaudesta huolimatta maalivahtipeliä voidaan pitää edelleen joukkueen heikkoutena. Varsinkin pudotuspelit ovat kokonaan oma maailmansa, eikä kummallakaan maalivahdilla ole menestystä (Hackett) tai kokemusta (Esche) kauden huipennuksesta. Jos maalivahtipeli toimii samalla tavalla myös loppukaudella, niin Philadelphialla on mahdollisuudet edetä vaikka mihin asti.
Puolustus sopiva sekoitus kokemusta ja nuoruutta
Ken Hitchcockin joukkueiden menestys on aina perustunut koko viisikon tiukkaan puolustuspeliin eikä tämänkään kauden Flyers tee poikkeusta sääntöön. Puolustuspeli on ollut kohtalaisen hyvässä kuosissa, vaikka maaleja onkin kertynyt omaan päätyyn viimevuotista enemmän. Puolustuksen suurin yllättäjä on ollut ehdottomasti kesällä Atlantin taakse siirtynyt Joni Pitkänen, joka on yllättänyt kaikki erittäin kypsillä otteillaan. Pitkänen on saanut runsaasti vastuuta ylivoimalla eikä ole pelännyt myöskään käyttää sitä. Nuori suomalainen on vakuuttanut eritoten erinomaisella luistelu- sekä kiekonkäsittelytaidollaan, mutta on ollut myös yllättävän varma puolustuspäässä jaellen samalla mukavia pusuja vastustajan hyökkääjille. Tässä miehessä on Philadelphian ja Suomen maajoukkueen puolustuksen tulevaisuus.
Vaikka Pitkänen on kerännyt suurimmat otsikot, niin puolustusjoukkoja ovat siltikin johtaneet tyylikkäästi totuttuun tapaan Kim Johnsson sekä Eric Desjardins. Molempien peliaika ylivoimalla on tippunut hitusen viime vuodesta Pitkäsen esiinmarssin takia, joka on näkynyt myös ehkä tehopisteiden valossa. Puolustuspään pelaamisesta kummastakaan ei ole negatiivisempaa sanottavaa.
Kokeneet Erin Weinrich sekä Marcus Ragnarsson ovat täyttäneet myös varmasti paikkansa viiden varmasti pelaavan pakin joukosta. Kummankaan tehtäviin ei kuulu limpun pistäminen reppuun, vaan molemmat keskittyvät melkeinpä sataprosenttisesti oman pään varjelemiseen. Ja siinä he ovat myös onnistuneet erinomaisesti.
Kuudennesta paikasta pelaavassa kokoonpanossa ovat taistelleet kokenut Chris Therien sekä nuoremmat Jim Vandermeer sekä Dennis Seidenberg. Näistä Vandermeer on ollut virheistään huolimatta ehkä vakuuttavin, mutta aivan äskettäin hänet passitettiin farmiin hankkimaan lisää peliminuutteja. Samalla ylös nostettiin jo viime kaudella suurimman osan kaudesta ylhäällä pelannut Seidenberg, joka on pelannut alkukauden farmissa. Therien on päässyt pelaamaan myös reilusti yli puolissa otteluissa, osaksi loukkaantumisten takia, sillä hänen roolinsa on lähinnä seitsemännen puolustajan paikka.
Kokonaisuudessa puolustus on pelannut hyvin tasapainoisesti ja nyt siinä on myös viimevuotista enemmän käsiä Pitkäsen ansiosta. Myös Vandermeerin nousu pelaavaan kokoonpanoon on tuonut kaukaloon rutkasti lisää kovuutta sekä nuoruudenintoa, joka tosin kostautuu aina välillä. Johnssonin ja Desjardinsin pitäisi ottaa loppukaudella lisää vastuuta myös hyökkäyspäässä, sillä Pitkäsen harteille ei voida vielä ladata liikaa paineita.
Hyökkäyksessä neljä tasaista ketjua
Jo viime kaudella Flyers jauhoi tasaisesti neljällä ketjulla, mutta tällä kaudella Hitchcockin strategia on ottanut vielä yhden askeleen eteenpäin. Peliaikaa on siunaantunut melko tasaisesti kaikille eikä kukaan hyökkääjistä ole pelannut yli 18 minuuttia ottelua kohden, joka on harvinaista NHL:ssä. Nimekästä joukkoa on johtanut hyökkäyspäässä totutusti Jeremy Roenick, joka on ollut myös joukkueen alkukauden paras pistemies. Roenickista on tulossa hyvää vauhtia samanlainen johtohahmo kuin Mike Modanosta Hitchcockin Dallasissa. Puolustuspelin johtajan paikan on ottanut kapteeni Keith Primeau, jolle on jopa povattu kauden päätteeksi Selke Trophya liigan parhaana puolustavan hyökkääjänä. Primeau on pelannut läpi kauden vastustajan parasta ketjua vastaan ja taistellut alivoimalla sekä ollut joukkueen paras aloittaja. Primeau on myös hyvä esimerkki joukkueen uudesta ilmeestä. Aiemmin lähinnä tehopisteillä elänyt kovapalkkainen veteraani on unohtanut kokonaan tehopisteet ja uhrannut oman henkilökohtaisen menestyksen hyökkäyspäässä joukkueen puolesta.
Liigan kovimman sentterinelikon täydentävät erinomainen kahden suunnan sentteri Michael Handzus, joka on napannut itselleen todella suuren roolin. Comrien tulon myötä Handzusin vastuu ylivoimalla pienennee, mutta Handzusin suurin vahvuus onkin puolustuspelaamisessa. Comriesta odotetaan joukkueen kakkossentteriä Roenickin takana ja hän tulee varmasti saamaan paljon peliaikaa erikoistilanteissa.
Laitureista suurin yllätys on ehkäpä ollut Mark Recchin vertyminen vanhoilla päivillään. Recchin taidot ovat toki olleet kaikkien tiedossa jo aiemminkin, mutta täksi kaudeksi hänen peliaikansa oletettiin laskevan entisestä. Recchi on pelannut kuitenkin niin hyvin, että pisteitä on kertynyt liki piste-per-ottelu-tahtia ja peliaikaa on siunaantunut totuttuun malliin. Kokeneesta kaartista John LeClair ja Tony Amonte ovat täyttäneet paikkansa, vaikka jälkimmäiseltä odotettiin ehkä hieman tehokkaampaa pistetehtailua ennen kauden alkua.
Viime kauden lopulla Philadelphiaan siirtynyt Sami Kapanen on onnistunut myös erinomaisesti alivoima- ja puolustusspesialistina. Kapanen on pelannut laitureista eniten yhdessä Recchin kanssa ja pisteitä on tullut tasaisesti joka toisessa pelissä. Nuoresta kaartista Justin Williams on jatkanut kehitystään ja ollut vakuuttavampi kuin toinen superlupaus Simon Gagne. Jälkimmäisen ura on polkenut nyt pari kautta paikallaan, eikä tämänkään kauden alku ollut kovin valoisa tälle jo olympialaisissa kivikovassa Kanadan joukkueessa pelanneelle nuorukaiselle. Gagne on kuitenkin piristynyt viime aikoina ja häneltä on lupa odottaa erinomaista loppukautta.
Joukkueen tappelijoista Todd Fedoruk on ollut selvästi Donald Brashearin halukkaampi, sillä jälkimmäinen on keskittynyt välillä enemmän pelaamiseen. Lopuista paikoista taistelevat jatkuvasti loukkaantumisista kärsinyt Radoslav Somik sekä tällä hetkellä päihdehoidossa oleva kokenut Claude Lapointe. Somikilta odotettiin läpimurtoa tällä kaudella, mutta se on jäänyt ainakin toistaiseksi syntymättä osittain loukkaantumisten takia.
Flyersin hyökkäyskalusto on paperilla aivan liigan huippuluokkaa, ja tällä kaudella verkkokin on alkanut heilumaan vastustajan maalissa ainakin osittain nimilistan mukaisesti. Viime kaudella kiekkoa ei saatu reppuun kirveelläkään, mutta tällä kaudella tilanne on jo huomattavasti valoisampi. Joukkueessa on potentiaalia vielä parempaankin, mutta nyt ollaan jo oikealla tiellä kadonneen cupin metsästyksessä.
Erikoistilannepelaaminen ratkaisevassa asemassa
Viime kaudella Flyers oli käsittämättömän surkea ylivoimajoukkue (21. paras liigassa), joka osaltaan ratkaisi mm. pudotuspelisarjan Ottawalle. Tällä kaudella kaikki on ollut toisin, sillä Philadelphia on ollut liigan paras ylivoimalla 24,2% tehokkuudella. Parannus on ollut siis huikea. Flyers on ratkaissut useita tiukkoja otteluita itselleen juuri tappavan tehokkaan ylivoimansa ansiosta. Comrien hankkiminen tullee parantamaan yv:tä entisestään.
Toisaalta alivoimapeli on ottanut hieman takapakkia, sillä tällä kaudella Flyers on ollut vasta 14. paras av-joukkue. Aiempien kausien perusteella on kuitenkin oletettavaa, että tämä osa-alue parantuu kauden vanhetessa. Ilman toimivaa yli- ja alivoimaa on turha haaveilla menestyksestä pudotuspeleissä.
Joko tänä vuonna?
Kysymys kaivertaa varmasti kaikkien fanien mieltä, mutta kannu on edelleen hyvin kaukana erinomaisesta alkukaudesta huolimatta. Kieltämättä kaikki näyttää tällä hetkellä vähintäänkin hyvältä, mutta liigassa on myös liuta muita loistavia joukkueita. Flyers tulee varmasti taistelemaan tiukasti jopa runkosarjan voitosta, mutta pudotuspeleissä paineet ovat kokonaan toiset. Loppukaudesta on varmasti tulossa jännittävä ja mielenkiintoinen myös Phillyn fanien osalta.
