Nuorten Leijonien turnaus alkoi tappiolla Kanadalle 4–2. Ottelun Suomi olisi voinut hieman paremmalla tuurilla jopa voittaa. Toisessa pelissä Nuoret Leijonat kukisti Tanskan 4–1. Se oli tyylipuhdas ylikävely huiman materiaalieron turvin.
Tuloksellisesti alku alle 20-vuotiaiden turnauksessa on Suomella ollut kohtuullinen. Pelillisesti joukkue laahaa. Rentous, rakenteet ja yhteispeli sakkaavat. Turnaus on lyhyt, joten isoja kehitysaskelia on nähtävä jo Slovakiaa vastaan. Nykyisellä pelillisellä suorittamisella Nuoret Leijonat ei mestaruudesta taistele.
Jussi Ahokkaan luotsaama Nuoret Leijonat perustaa pelinsä hyvin organisoituun prässiin. Karvauspeli on pienessä kaukalossa olennainen osa-alue, mutta tehokas prässi vaatii laadukkaan pelin jatkumon. Se Suomelta puuttuu.
Jotta Nuoret Leijonat voi toden teolla esitellä prässiään, kiekollinen peli pitää saada kuntoon. Repaileisella viisikolla karvaaminen on usein kovin hyödytöntä. Koko viisikon pelinopeuden tulee kiihtyä keskialueella syöttöjen ja yhteinäisten ajoituksien avulla. Malttia tulee saada enemmän.
Suomi-kiekon peruspilarit eli lyhysyöttöpeli ja rintamahyökkäykset eivät ole näkyneet pelaamisessa samalla tavalla kuin esimerkiksi Jukka Jalosen valmentaessa alle 20-vuotiaiden maajoukkuetta kaksi vuotta sitten.
Nykyisellä pelillisellä suorittamisella Nuoret Leijonat ei mestaruudesta taistele.
Suomen viuhkapaine, eli karvaus pitkien välimatkojen päästä, on myöhästellyt. Yksi tai kaksi pelaajaa ovat saattaneet ehtiä paineistamaan, mutta kolmas hyökkääjä on ollut usein myöhässä. Silloin vastustajalla on ollut helppo työ purkaa sinkoileva karvaus.
Nuorten Leijonien valmennuksen olisi syytä pohtia, pitäisikö varastosta kaivaa keskialueen trap vahvemmin mukaan. Jos on hyökätty heikossa rytmissä, ei välttämättä ole järkeä antaa painetta roimasti myöhässä yhden pelaajan voimin.
Avausottelu paljasti tylysti heikkoudet
Ottelu Kanadaa vastaan osoitti, että Suomi antaa yllättävän paljon etumatkaa viisikkopelissä.
Kanadaa vastaan Suomi ei edes päässyt haluamiinsa karvaustilanteisiin, koska kiekollinen peli oli hämmästyttävä vajaavaista. Jotta laadukasta prässiä voidaan toteuttaa, koko viisikon pelinopeuden täytyy kiihtyä keskialueella syöttöjen, tiiviin viisikon, koko kentän leveyden ja hyvien ajoituksien myötä.
Suomen syöttöketjujen pituuden laskemiseen ei montaa sormea tarvittu, sillä Suomi sai maksimissaan kaksi syöttöä omille. Sen jälkeen kiekko menetettiin, tyydyttiin siirtokiekkoon tai kiekko vain roiskaistiin eteenpäin.
Erityisesti kiekonmenetysten määrä ja paikat, joissa kiekkoja menetettiin, niin Kanadaa kuin Tanskaakin vastaan eivät hurraa-huutoja ansaitse.
Suomi hyökkäsi Kanadaa vastaan orjallisesti pystyyn, vaikka Kanada tarjosikin useinkin paikkoja myös kiekkokontrollille. Niitä Suomi ei käyttänyt – toisin kuin Kanada.
Ylöspäin tuntui olevan kova kiire. Suomi kiskoi peliään painollista laitaa pystyyn kiekkoa kuljettamalla. Tässä kunnostautuivat erityisesti puolustajat, jotka kyllä osaavat kiekkoa nostaa jalalla, mutta se ei luo koko viisikolle pelinopeutta. Liian usein Suomi valitsi kiekon kuljettamisen syöttämisen sijaan.
Kun peliä ei hidastettu esimerkiksi kahdella pakki−pakki-syötöllä, kuljettamiselle ei saatu minkäänlaisia vauhtieroja suhteessa vastustajaan. Suomi pelasi korkeintaan yhden pakki−pakki-syötön, ja sen jälkeen peliä vietiin pystyyn.
Kanada tylsytti Suomen niillä aseilla, jotka olivat Suomelle vielä ominaisia jotain vuosia sitten: kiekkokontrollilla, syöttöpelillä ja koko viisikon pelinopeudella. Suomi oli Kanadaa vastaan näissä selvästi jäljessä.
Tanska kaatui paremmalla pelaajamateriaalilla
Oikeastaan myös Tanska-peli on hyvä osoitus Suomen vaillinaisesta kiekollisesta suorittamisesta. Vastassa oli pelaajamateriaalin tasossa vertailtuna selvästi heikompi joukkue – ja silti Suomi oli kiekollisessa pelissään jopa kehno.
Ahokas kehui oman joukkueensa suoritusta. Suomen pelaaminen näytti luonnollisesti paremmalta kuin Kanadaa vastaan - olihan vastassa todella paljon heikompi joukkue. Aika ajoin Suomen syöttöketjut olivat kolmen tai neljän syötön pituisia, mutta tilaa ja aikaa oli huomattavasti enemmän kuin Kanadaa vastaan.
Ei Suomi silti Tanskaakaan vastaan ollut vakuuttavan kliininen. Heti ensimmäisellä minuutilla Nuoret Leijonat kärsi jo kolme karmaisevaa kiekonmenetystä. Seuraavalla minuutilla niitä tuli kaksi lisää.
Tahti ei Nuorten Leijonien onneksi jatkunut niin kiivaana, mutta nihkeää kiekonliikuttaminen Suomella oli omalla alueella. Edelleen syöttämisen sijaan valittiin usein jalalla nostaminen. Kun peli olisi huutanut vielä yhtä pakki-pakki-syöttöä, Suomen puolustaja latoi kiekkoa jo eteenpäin painollista laitaa pitkin.
Nuoret Leijonat tyytyi roiskimaan kiekkoa ja siten luopui siitä yllättävän usein. Tanska sai Suomen hetkittäin pois tolaltaan paineistamalla.
Heikosta viisikon pelinopeudesta kertoo se, että Suomen suorahyökkäysuhka oli Tanskaakin vastaan lähes olematon.
Hyökkäysalueen pelissä Suomella ei ole isoja puutteita, mutta siihen pääsemisessä on.
Nuoret Leijonat dominoi peliä selvästi laadukkaamman pelaajamateriaalinsa turvin. Lisäksi työmoraali oli joukkueella kova, vaikka vastassa oli selvästi heikompi vastustaja ja taululla komeilivat selvät johtolukemat.
Hyökkäysalueella peli rullasi mainiosti, mikä lopulta hyydytti Tanskan täysin. Hyökkäysalueen pelissä Suomella ei ole isoja puutteita, mutta siihen pääsemisessä on.
Rakoileva yhteispeli näkyy itseluottamuksessa maalinteossa
Kun ei ole rytmiä, ei ole jouhevuutta. Peli menee pakottamiseksi. Jokainen yrittää hieman liikaa. Lisäksi heikko yhteispeli ja jatkuvat kiekonmenetykset sekä harhasyötöt syövät tehokkaasti pelaajien itseluottamusta.
Rentous, jouhevuus, peli-ilo. Ne Suomelta ovat puuttuneet.
Kun peli ei ole ollut jouhevaa ja luontevaa, se ei tuota itseluottamusta. Se taas on heijastunut erityisesti ylivoimaan ja maalintekoon, jotka ovat usein riippuvaisia nimenomaan itseluottamuksesta. Ykkösketjussa viilettävä Eeli Tolvanen on siitä hyvä osoitus. Maalinteko on mennyt hänellä pakottamikseksi. Hän yrittää jokaisesta paikasta väkisin. Tanskaa vastaan Tolvanen laukoi peräti 11 kertaa, mutta maalihanat eivät auenneet.
Vaikka Suomi tekikin Tanskaa vastaan neljä maalia, enempäänkin olisi ollut mahdollisuus. Heikko maalinteon tehokkuus kertoo hieman hapuilevasta itseluottamuksesta ja toisaalta kehnoista maalinteon tukitoimista.
Ylivoima on hyvä heijastus Suomen pelaamisesta tasaviisikoin. Yhteispeli sakkaa siinäkin. Syötöt eivät napsu kohdilleen, ja siksi myös tulosta ei ole tullut odotetulla tavalla. Tanskaa vastaan Suomi ei onnistunut maalinteossa kertaakaan ylivoimalla.