Norja lähti otteluun Suomea vastaan tappamaan pelistä vauhdin, laittamalla keskialueen trapilla tukkoon. Norjalaiset myös pyrkivät ottamaan kiekkokontrollin ja rytmittämään ajoittain peliä hitaalla kiekottelulla ja viivelähdöillä, samalla hidastaen tällä tavoin pelin tempoa.
Norjan puolustuspelinopeus ei vain riittänyt Suomen hyökkäyspelinopeutta vastaan. Leijonat lähti hyökkäyksiin monipuolisesti, viljellen niin viivelähtöjä, nopeita lähtöjä kuin kiekotteluakin.
Suomi teki ensimmäisen maalinsa Norja-ottelussa viivelähdöstä. Suomen puolustajat syöttivät muutaman pakki-pakki- syötön keskenään, Sebastian Ahon kiihdyttäessä keskikaistalle vauhtiin. Oikea-aikainen syöttö Aholle, joka jatkoi kiekon painottomalle puolelle täyteen vauhtiin hakeneelle Veli-Matti Savinaiselle. Laidassa oli Savinaisella paljon tilaa edetä, jonka 32-vuotias käytti hyväkseen ja teki suorasta hyökkäyksestä maalin.
Suomi muutenkin varioi näitä lähtöjä. Jos avaussyöttöä ei lähetetty keskikaistalle, syöttivät Suomen puolustajat ristipistolla painottomalle puolelle. Tilaa teki Suomen repivä hyökkääjä, joka paineli hyökkäyssiniviivalle, imien samalla usein kaksikin pelaajaa itseensä. Toki Norja myös hieman hölmösti ylimiehitti painollista puolta, jolloin painoton puoli jäi vapaaksi.
Suomi varioi Norjaa vastaan myös paineistustasojaan. Se paineisti ylhäältä monen pelaajan voimin, kun siihen oli tilaisuus ja vastaavasti tyytyi keskialueen trappiin, kun peli sitä vaati. Leijonien keskialueen trap oli varsinkin ensimmäisessä erässä erittäin nälkäinen ja Suomi pystyi kiekonriistoihin monta kertaa.
Suomen pelaajat jatkoivat reagointipelaamistaan myös kolmannessa ottelussa. Norja on tunnettu siitä, että se on aggressiivinen joukkue, joka paineistaa korkealta.
Tätä oli myös varmaankin painotettu pelaajille ennen ottelua ja tehty ottelusuunnitelma sen mukaan, mutta kun pelaajat huomasivat Norjan vetäytyvän trappiin, alkoi Leijonat rytmittämään peliä terävästi.
Isäntämaa Tanska
Keskiviikkona vastaan asettuu erilainen joukkue kuin mitä Norja oli. Isäntämaa Tanska on aloittanut kotikisansa kangistellen, ottaen kolmesta ottelusta yhden jatkoaikavoiton. Silti, joukkueen pelaaminen on mielenkiintoista katseltavaa.
Isäntämaa on perustanut pelaamisensa puolustussumppuun aikaisempina vuosina, muttta nyt siihen on tullut muutos.
Tanska nimittäin on ottanut suomilätkästä oppeja pelaamiseensa. Se rytmittää peliä kiekkokontrollin voimin: Tanska viljelee viivelähtöjä, kiekottelee omalla puolustusalueella ja lähtee myös nopealla rytmillä, mikäli siihen mahdollisuus on.
Tanska pyrkii hyökkäämään tiiviinä viisikkona, jokainen kaista täytettynä. Samalla se myös yrittää säilyttää kenttätasapainon.
Vastustajan paine pyritään purkamaan lyhyin syötöin. Hyökkäysalueelle pyritään murtautumaan päätykiekoin, eli riskittömyys nousee näissä tilanteissa esiin.
Tanska myös varioi puolustuspelaamisensa rytmejä: välillä se paineistaa korkealta muutaman pelaajan voimin ja toisinaan keskialueelle laitetaan trap, mikäli vastustaja lähtee hitaasti hyökkäykseen.
Myös puolustajilla on lupa nousta siniviivalta, eli "pinchata" kiekollista vastustajan pelaajaa vastaan. Ajoittain näissä tilanteissa Tanskan puolustusvalmius on kärsinyt ja omiin tullut vaarallisia vasta-iskuja ja ylivoimahyökkäyksiä.
Tanskan ongelmat tulevat esiin omalla puolustusalueella. Tanskalaiset pyrkivät ajoittain jopa miesvartiointiin. Merkkauspelaaminen on ontunut, kun Tanskan pelaajat ovat hävinneet kaksinkamppailuja. Samalla kiekko on kiinnostanut hieman liikaa pelaajia, jolloin painottomalle puolelle aukenee ja syntyy isoja vapaita tiloja.
Tanska on lähtenyt ennakkoluulottomasti kovempiakin maita vastaan pelaamaan kiekolla ja rytmittämällä peliä, mutta materiaalin rajat ovat tulleet vastaan. Myös pelaajien usko ja itseluottamus on karissut ensimmäisten ottelujen jälkeen.
Onkin mielenkiintoista nähdä, minkälaisen ottelusuunnitelman Tanska laatii Suomea vastaan. Pyritäänkö kiekkokontrolliin vai ei?
Suomen pienet ongelmat ovat olleet siinä, kun nopeissa hyökkäyksissä painottoman puolen hyökkääjä on tehnyt repivän liikkeen ylös, jolloin pelin puoli on ollut korostuneesti ylimiehitetty. Hyökkäys on puuroutunut, jos vastustaja on tukkinut samaisen puolen.
Kun Suomi on välillä puskenut näissä tilanteissa väkisin peliä ylöspäin, on sille kertynyt ajoittain paljon kiekonmenetyksiä. Norjaa vastaan niitä tuli yhteensä 14 kappaletta hyökkäyssiniviivan murtautumistilanteissa.
Suomen painottoman puolen puolustajan pitäisi näissä tilanteissa nousta ja ehtiä hyökkäykseen mukaan täyttäen tyhjän tilan, jotta keskialueelle syntyisi 1-3-1 -hyökkäysmuodostelma.
Samalla säilyisi eri syöttösuuntia ja peliä voisi levittää painottomalle puolelle.
Tilasto: Juuso Kokkonen, juuso.kokkonen@jatkoaika.com.