Runkosarjan aiemmat kohtaamiset olivat tasaisia ja Flames oli yksi niistä harvoista joukkueista, jotka runkosarjassa pystyivät voiton Detroitin kotiareenalla ottamaan. Keskinäiset voitot menivät kuitenkin Detroitille 3-1. Pienillä marginaaleilla tämäkin ottelusarja tulee ratkeamaan, vaikka ennakkokaavailuissa Red Wingsiä pidetäänkin selvänä suosikkina.
Detroit oppinut läksynsä?
Detroit kukisti Nashvillen voitoin 4-2, mutta ensimmäisen kierroksen katastrofi ei ollut tälläkään kertaa kovin kaukana. Joukkue pelasi ensimmäiset neljä ottelua typerästi antaen Predatorsille kaikki avaimet käyttää omia vahvuuksiaan luoda pahoja tilanteita nopeista vastahyökkäyksistä, ja se oli lähellä koitua joukkueen turmioksi.
Kahdeksan playoff-peliä Dave Lewisin piti takoa päätä puuhun, kunnes mies heräsi ja alkoi lopultakin ”koutsata” joukkuettansa. Wings keskittyi eliminoimaan Nashvillen ainoat aseet eli nopeat vastahyökkäykset peluuttamalla käytännössä vain kolmea ketjua ja nopeimpia hyökkääjäpelaajiaan. Hitaammat vanhat parrat kävivät kentällä vetämässä lyhyitä vaihtoja vuorovedoin.
Taktiikka onnistui täydellisesti ja avainpelaajien loukkaantumisistakin kärsineellä Predatorsilla ei ollut lopussa mitään mahdollisuuksia. Kahdessa viimeisessä ottelussa Wings päästi vain 1 maalin ja erinomaisesti pelannut Tomas Vokoun piti tappiolukemat edes siedettävänä.
Peräpää tiivistymässä
Curtis joseph nappsi ykkösmaalivahdin paikan jälleen itselleen, kun Manny Legace ei pystynyt pitämään joukkuetta tiukassa paikassa pystyssä. Cujon pelikunto ja nilkan terveystilanne on edelleen kysymysmerkki, mutta sen verran vakuuttavasti mies esiintyi kahdessa viimeisessä pelissä, että mitään ongelmaa Wingsin maalinsuulla ei enää ole.
Miikka Kiprusoffiin verrattuna Cujo ei kuitenkaan ole ”kuuma” maalivahti, vaan kunnon pelirytmiin ja huippuvireeseen pääseminen kestää pakosti vielä jonkun aikaa.
Puolustuksessa Hatcher-Chelios –parin esitykset saivat Nashvilleä vastaan kovaa kritiikkiä typerien virheiden johdosta. Varsinkin Hatcherin puolikuntoisuudesta johtuva hitaus poiki pahoja vastahyökkäyksiä Predatorsille. Viimeisissä otteluissa parivaljakko alkoi päästä paremmin samalle aaltopituudelle.
Toinen ongelma oli Jiri Fischerin hölmöt jäähyt, joista Lewis jopa penkitti miehen vähäksi aikaa. Kolmosparin toinen osapuoli Mathieu Dandenault viihtyi puolestaan mainiosti Predators-hyökkääjien iholla nopeutensa ansiosta.
Ykköspari Lidström-Schneider tuntuu toimivan loistavasti molemmissa päissä ja tämä parivaljakko tulee todennäköisesti pelaamaan Jarome Iginlaa vastaan. Loukkaantumisia pakistossa ei ole, Jason Woolley on ylimääräisenä miehenä valmiina hyppäämään kehiin, jos joku loukkaantuu.
Lang vahvassa vireessä
Wingsin hyökkäys ei kauheasti maaleilla juhlinut Vokounin loistopelien ansiosta, mutta ainakin Robert Lang karisti puheet huonosta playoff-pelaajasta hetkeksi pois niskastaan. Mies pelasi älykkästi ja loistavalla asenteella kaikki ottelut ja on tähän mennessä tehokkain punasiipi 2+4=6 tehopisteillään. Suorituksen arvoa lisää se, että miehen ketjukaverit ovat vaihtuneet vierellä useiten, mutta silti hänen ketjunsa on aina ollut se vaarallisin. Hyökkääjistössä kaikki ovat terveenä.
Viidennestä ottelusta eteenpäin käytetty eriskummallinen hyökkäjäpeluutus oli jotain aivan uutta, jota Red Wings ei ole tehnyt kahteen vuoteen. Wings pelasi käytännössä kolmella ketjulla kuitenkin kaikkia 12 hyökkääjäänsä kierrättäen. Tyhmiä ratkaisuja tehneet pelaajat saivat vähemmän peliaikaa ja kuumat pelaajat enemmän. Eniten peliaikaa saivat Zetterberg-Datsyuk, Lang-Yzerman ja Maltby-Draper -kaksikot. Hitaimmilla hyökkääjillä (Holmström, Thomas, Shanahan, Hull, McCarty) puolustuksen avuksi ehtiminen tuntui olevan paha ongelma ja näitä tilanteita pyrittiin tällä systeemillä mahdollisimman paljon välttämään.
Neljän ketjun tasaisesta peluutuksesta ei ollut neljännen ottelun jälkeen tietoakaan ja juuri tämä oli suurin taktinen muutos mitä Lewis on koko valmentajaurallaan tähän mennessä tehnyt. Anaheimia vastaan vuosi sitten mies jauhatti täysin samassa koostumuksessa ollutta neljää kenttää alusta loppuun ja jokaisessa matsissa tuli takkiin. Ilmeisesti jotain on opittu ja uudet kuviot jouduttiin kaivamaan pakkotilanteessa esille. Veto oli kuitenkin loistava ja vastustajan peli saatiin pidettyä tuolla systeemillä täysin kontrollissa.
Ylivoima tökki pahasti pahasti Nashvilleä vastaan ja siinä joukkueella on paljon parantamisen varaa. Vokounilla oli oma osuutensa tähän ja nyt vastaan asettuu ehkä vielä kovemmassa vireessä oleva Kiprusoff.
Yksi äärimmäisen pieni, mutta mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että Miikka oikeakätisenä pelaa hanska vasemassa kädessä, joten yv:ssä Wingsin parhaimmat laukojat Shanahan ja Hull pääsevät pommittamaan taas "normaalisti" sitä maalivahdin heikkoa kohtaa eli maila/kilpikäden puolta. Wings laukoo ylivoimassa huomattavasti enemmän hyökkäyssuunassa katsottuna vasemmalta puolelta ja kun Vokoun oli vasuri, niin mies napsi oikeassa kädessään olevalla hanskalla vedot huomattaasti helpommin kiinni.
Calgaryn alivoima on ollut heikkoa, mutta niin sen piti olla Nashvillelläkin. Detroit teki ylivoimapelaamisestaan itselleen vain vaikeata. Red Wingsin lukuisten ratkaisupelaajien on nyt aika onnistua. Ylivoiman toimiminen ratkaisee hyvin pitkälle tämän todennäköisesti vähämaalisen sarjan ratkeamisen.
Flamesin tavaramerkit pitävät
Calgaryn pudotuspelisarja Vancouveria vastaan täytti kaikki odotukset ja oli huikea näytelmä seitsemännen ottelun jatkoaikoineen. Median lemmikiksi noussut Flames osoitti yllättävääkin kypsyyttä sarjan aikana, kun joukkue oli otteluvoitoissa tappiolla 0-1 ja 1-2, mutta nousi aina tasoihin. Kuudennessa ottelussa Flames nousi 0-4 –tilanteesta tasoihin ja vain huonon onnen vuoksi jäi voitotta. 15 vuoden kirouksen poistanut viimeisen ottelun jatkoaikamaali onkin sitten jo osa huiminta Flamesin kiekkohistoriaa.
Canucks-sarja vain vahvisti käsitystä Flamesin joukkueesta ja sen vahvuuksista. Muutamalla huippuyksilöllä vahvistettu tasainen, kaikkensa antava joukkue on tämän kauden Calgary Flames. Jarome Iginla heräsi Sutterin nuhtelun jälkeen ilmiliekkeihin ja kantoi Flamesin harteillaan konferenssivälieriin.
Puolustajat Jordan Leopold ja komeilla tehopisteilläkin yllättänyt Robyn Regehr kasvoivat puolestaan useita senttejä ensimmäisen kierroksen aikana. Oleg Saprykin taas täytti miehen lailla Chris Simonin loukkaantumisen jättämän aukon ykkösketjussa. Listaa voi jatkaa pitkään, eikä voitokkaan avauskierroksen jälkeen keneenkään ei voida osoittaa syyttävää sormea. Ketju Nieminen-Nilson-Donovan lienee kuitenkin se, jolla on eniten varaa parantaa.
Detroit on astetta Vancouveria kovempi ryhmä, mikä tarkoittaa, että Iginlan, Kiprusoffin, Leopoldin ja muiden, aina letkan hännille asti, on venyttävä taas yksi pykälä lisää. Puolustuksennsa TOni LYdman ja Denis Gauthier ovat kärsineet loukkaantumisista ja miesten tilanne tulevan sarjan suhteen on täysi kysymysmerkki. Molempien tervehtyminen olisi Flamesin jatkomahdollisuuksien kannalta äärimmäisen toivottavaa. Tälläkin kertaa Flames lähtee matkaan altavastaajana, paineet ovat kuitenkin täysin Hockeytownin veteraaneilla.
Tehokas mutta kuluttava pelitapa
Flames-joukkueen kokemattomuutta epäiltiin heikkoudeksi ennen pudotuspelejä, mutta tärkeillä hetkillä Canucksia vastaan Flames oli kuitenkin vahva. Fyysisyys ja liike ovat samalla sekä joukkueen valtti että heikkous Detroitia vastaan.
Calgaryn on aktiivisella pelillä ja kovilla otteilla haastettava muutamat Detroitin verkkaiset puolustajat ja tehtävä joukkueen taitureiden elämä vaikeaksi, mutta toisaalta pelitapa syö ennestään rajallista ja loukkaantumisista kärsivää miehistöä. Pelitapa myös poikii hieman normaalia enemmän jäähyjä, joihin ei yhteenkään ylimääräiseen olisi varaa.
Erikoistilanteissa Flames jää selvästi vastustajansa jalkoihin. Detroitilla on sekä pudotuspelien että runkosarjankin tilastojen valossa liigan kovin alivoima, kun taas Calgaryn ylivoima on vastaavasti yksi heikoimmista. Etukäteen arvioiden Flamesilla on kuitenkin hienoinen yliote maalivahtirintamalla sekä Sutterin maagisen otteen ansiosta valmennuspuolella.
Pysähtyykö Iginla?
Vancouverista ei löytynyt Jarome Iginlalle pysäyttäjää. 7 ottelussa Canucksia vastaan Iginla takoi 5+3=8 tehot ja ratkaisi varsinkin viimeisen ottelun täysin yksin. Kysymys kuuluukin, että pystyykö Detroit miehen joillakin konsteilla pysäyttämään?
Mitä ilmeisemmin Red Wings laittaa grind-linen tai ainakin Maltby-Draper -kaksikon varjostamaan Iginlaa ja puolustuksesta häntä on aina vastassa vastassa joko Lidström-Schneider tai Hatcher-Chelios –pari. Jos Detroit tässä onnistuu, ja mies ei pääse runkosarjakohtaamisten tapaan yhtä maalia enempää iskemään, on Flames taltutettu.
Ratkaisijoiden puute on auttamatta ongelma Calgarylle, vaikka joukkue Kiprusoffin johdolla pelit vähämaalisina pystyisi pitämäänkin. Kaiken on osuttava nappiin, mikäli Flames mielii jatkoon.
