Sen sijaan divisioonan kolmospaikalla majaileva Atlanta Thrashers hengittää vain kolmen pisteen päässä puolustavasta mestarista. Takaisin pudotuspelitaistoon noussut Thrashers saattaa nykyisellä vireellä hyvinkin napata divisioonan kakkossijan.
Joulukuussa piristymisen merkkejä väläytellyt Florida Panthers ei ole sekään kuin neljän pisteen päässä Thrashersista, mutta joukkueen ailahtelevaisuus saattaa kostautua kohtalokkaasti pudotuspelipaikkataistossa. Divisioonan jumbopaikalla keikkuva Washington Capitals voi keskittyä jo kesälomasuunnitelmien pähkäilemiseen.
Atlanta Thrashers takaisin pudotuspelitaistoon
Atlanta Thrashers palasi mukaan pudotuspelitaistoon. Joulukuun alussa tulleet neljä peräkkäistä tappiota olivat jo murentaa uskon kauden onnistumisesta, mutta seuran historian pisin, yhteensä yhdeksän ottelun mittainen pisteputki nosti joukkueen syvästä kuopasta. Putken aikana atlantalaiset keräsivät 15 18:sta tarjolla olleesta pisteestä.
Yksi avaintekijöistä Thrashersin nousulle oli ehdottomasti Michael Garnett, joka löysi hyvän torjuntavireen. Ainakin merkkejä siitä oli nähtävissä jo marraskuun lopulla. Joukkueelta oli puuttunut koko kauden luotettava ja selkeä ykkösmaalivahti. Garnett otti nyt tehtävän vastaan ja loi otteillaan Thrashersin puolustuspeliin luottamusta. Se näkyi paikoin huomattavasti parantuneena puolustuspelaamisena. Joukkue voitti kolme ottelua, joissa se teki itse alle neljä maalia. Se ei ollut onnistunut aiemmin tällä kaudella.
Kruununa Garnettille olivat eittämättä 23.päivä New Jersey Devilsiä ja 26. päivä Montreal Canadiensia vastaan pelatut nollapelit. Kanadalainen, jonka ei pitänyt pelata peliäkään tämän kauden NHL:ssä, pelasi 16 ottelua peräkkäin, ennen kuin sai tehdä tilaa Kari Lehtoselle joulukuun viimeiseen kamppailuun Buffalo Sabresia vastaan. Suomalaisen ensimmäisessä ottelussa pelaamattomuus paistoi vielä selvästi läpi, mutta ”Kärppä” paransi otteitaan heti seuraavissa peleissään.
Ketjukaverit Marc Savard ja Ilja Kovaltshuk ovat jatkaneet huimia otteitaan ja ovat kumpikin taistelemassa paikasta NHL:n pistepörssin viiden parhaan joukossa -osittain toistensa avustuksella. Paitsi että Savard on loistava pelinrakentaja, hän osaa myös pistää kiekon paikoista verkkoon. Kovaltshukin laukaus pääsee oikeuksiinsa ylivoimissa, mutta venäläinen pystyy myös hyvän pelisilmänsä ansiosta antamaan ratkaisevia syöttöjä.
Kuva Marian Hossasta laiskana pelaajana on särkynyt ainakin Thrashersiä tarkemmin seuraavien keskuudessa. Valmentaja Bob Hartley on kehunut joukkueen parhaan +/- -lukeman (+7) omaavaa Hossaa Thrashersin parhaaksi puolustavaksi hyökkääjäksi. Jos esimerkiksi kohutun Heatley-Hossa –treidin hyötyjä mitattaisiin vain pisteiden muodossa, Heatley olisi hieman Hossaa edellä. Slovakkilaitahyökkääjä on kuitenkin ollut suuri apu joukkueelle myös puolustussuunnan pelissä. Juuri vastuullisia hyökkääjiä tällä(kin) kaudella NHL:n kolmanneksi eniten maaleja verkkoonsa laskenut Thrashers tarvitsee.
Niclas Hävelid on jatkanut tasaisen varmoja otteitaan johtavana puolustajana. Molempiin suuntiin hyvin pelaava kokenut ruotsalainen urakoi keskimäärin reilut 25 minuuttia ottelua kohti. Hävelid muodostaa ykköspakkiparin yhdessä Andy Suttonin kanssa. Garnet Exelby on niittänyt mainetta kovilla ja puhtailla avojään taklauksillaan, jotka ovat kohtuullisen hyvin alkukaudella pelanneen nuorehkon puolustavan puolustajan erikoisosaamista.
Jaroslav Modry on parantanut ehkä hiukan alkukaudesta, jolloin hän oli suurissa vaikeuksissa liikkeensä ja puolustuspään pelinsä kanssa – ja on toki vieläkin. Hyökkäyspelissä tulosta sen sijaan syntyy ainakin väläyksittäin. Tsekkipuolustajan huippuhetki osui 26.päivän Canadiens-otteluun, jolloin hän oli osallisena kaikissa Thrashersin neljässä osumassa keräten tehot 1+3. Greg De Vriesiin pätevät suunnilleen samat sanat kuin Modryyn. Hyökkäyssuuntaan peli sujuu hyvin, mutta erityisesti heikko liike ja siihen yhdistettynä jonkinasteinen fyysisyyden puute näkyvät ajoittain vaikeuksina omassa päässä.
Thrashersin ylivoima on edelleenkin ollut yksi NHL:n tehokkaimmista. Atlantalaisilla on laittaa kentälle huikea määrä taitoa. Alivoimalla joukkue on edelleen parantuneesta maalivahtipelistä huolimatta vaikeuksissa. Thrashers on vajaamiehisenä tilastollisestikin NHL:n heikoimpia joukkueita. Jäähyjen jakautuminen kussakin ottelussa on siis erittäin merkittävää juuri Thrashersille.
Jatko näyttää lupaavalta. Joukkue on saanut pakettinsa kuntoon ja otteisiin on löytynyt tietty tasaisuus muun muassa maalivahtitilanteen selkeytymisen myötä. Pitkiä tappioputkia ei ole viime aikojen esitysten perusteella luvassa. Thrashersin kovasta kunnosta kertoo sen maanantaina ottama 8-3–voitto Ottawa Senatorssista, joka on ollut ehkäpä NHL:n kovin joukkue tällä kaudella. Pudotuspelitaiston kannalta kaikki on kuitenkin vielä auki. Mitään se ei ole voittanut, joskaan ei hävinnytkään.
1. Ilja Kovaltshuk 38 27+31=58
2. Marc Savard 42 18+37=55
3. Marian Hossa 42 21+28=49
4. Vjatsheslav ”Slava” Kozlov 42 13+24=37
5. Peter Bondra 27 13+15=28
Carolina Hurricanes - Hurrikaani pyörii ja pyörii
Edes talven pakkaset eivät ole kyenneet taltuttamaan Carolina Hurricanesin tasaisen varmaa kulkua. Hurrikaani pyöri koko joulukuun tutun tehokkaasti ja joukkue keikkuu yhä Itäisen konferenssin kärkisijoilla. Vaikka joukkueen tahti on tasaantunut aivan alkukaudesta, kelvollisesti sujunut joulukuu toi tilille kahdeksan voittoa sekä kuusi tappiota, joista kolme jatkoajalla. Hieman kaksijakoisesti sujunut kuu ilmeni mainiosti viiden ottelun voittoputkessa sekä tätä seuranneessa kolmen mittelön tappioputkessa.
Menestyvää kokoonpanoa ei vaihdeta. Joulukuun pelaajakaupat eivät Hurricanesin ydinrunkoa muuttaneetkaan, sillä farmihyökkääjien Pavel Brendlin kauppaaminen Phoenix Coyotesiin ja Colin Forbesin lähettäminen Washington Capitalsiin eivät NHL-miehistöä muuttaneet. Etenkin kun kaupoissa tulleet matkamiehen roolin joutunut Krys Kolanos ja kovanaama Stephen Peat passitettiin heti farmiin. Erittäin vähäiselle peliajalle jäänyt hyökkääjä Radim Vrbata kaupattiin kuun lopulla Chicago Blackhawksiin.
Loukkaantumisia lukuun ottamatta Hurricanesin peruskokoonpano onkin pysynyt melko muuttumattomana. Maalilla ykkösvahdin viittaa totutusti ja varmasti kantava Martin Gerber urakoi joulukuussa huikeita minuuttimääriä varsin menestyksekkäästi. Tämän vuoksi sveitsiläisen tuuraajana toimiva nuori ja lupaava Cam Ward lähetettiin farmiin hakemaan kaivattua pelituntumaa. Wardin lyhyen farmivisiitin ajaksi Hurricanes-luukkuvahdiksi kutsuttiin kokematon Kevin Nastiuk.
Gerberin edessä luutivan puolustuksen avainhahmot pysyivät tuttuina myös joulukuussa. Oleg Tverdovskin viisi ottelua kestänyt ja aivotärähdyksestä johtunut sairausloma sekä Bret Hedicanin lievä nivusvamma toivat ainoita suurempia muutoksia takalinjoille. Esimerkiksi alkukaudella toimettomana ollut Andrew Hutchinson sai loukkaantumisten vuoksi vihdoin peliaikaa. Joulukuun valopilkuksi voidaan nostaa varma Aaron Ward, joka innostui peruspelin ohella nakuttamaan mukavasti pisteitäkin.
Myös hyökkäyksessä kärsittiin joulukuussa pikkuvammoista. Ray Whitney huilasi kuusi ottelua ja Cory Stillman pelasi noin puolet kuusta jalkavaivaisena. Pahin takaisku oli kuitenkin lupaavan tulokashyökkääjän Andrew Laddin aivan kuun alussa tapahtunut polvivamma, joka pitää nuorukaisen sairastuvalla ainakin tammikuun puoliväliin asti. Loukkaantumisten ansiosta joulukuun yllättäjiin lukeutuvat hyökkääjät Chad Larose ja Craig Adams saivatkin elämänsä tilaisuuden näyttää kykynsä.
Samalla kun ykköspyssyt Eric Staal, Rod Brind’Amour, Cory Stillman ja Erik Cole jatkoivat pistelinkoina, yllättäjät kuten Larose ja Adams osoittivat miksi joukkueen hyökkäys on liigan tehokkaimpia. Etenkin Adamsin seitsemän pistettä neljässä ottelussa olivat vähintään yhtä mairitteleva teko kuin sukunimikaiman Kevyn Adamsin kauden toinen hattutemppu. Myös entisestään otteitaan parantaneen Justin Williamsin kymmenen pistettä yhtä monessa ottelussa povaavat miehelle kuumaa kevättä.
Lähes koko marraskuun ja joulukuun alun mollivoittoisesti viilettänyt hyökkääjä Matt Cullen katkaisi vihdoin joulukuun 13. päivä peräti 19 ottelun maalittoman putken. Vaisusti joulukuun aloittanut Cullen paransikin otteitaan melkoisesti kuun puolivälin jälkeen. Sen sijaan koko kauden ajan täytemiehen roolissa kitunut Mike Zigomanis passitettiin vihdoin kuun 13. päivä farmiin, jossa keskushyökkääjä saa kaipaamaansa peliaikaa ja kenties pelivireensä harjoituskauden hyvälle tasolle.
Lievistä pelaajakohtaisista notkahduksista ja loukkaantumisista huolimatta Hurricanesin paras ase pysyi myös joulukuussa samana kuin koko muunkin syyskauden ajan. Hurricanes pystyy luottamaan varsin laajaan materiaaliin ja koko joukkueen voimiin, vaikka ykköstähti Eric Staal johtaakin joukkueen sisäistä pistepörssiä aivan omilla lukemillaan ja on joukkueen ainoa pelaaja koko NHL-pistepörssin kymmenen tai edes kahdenkymmenen tehokkaimman pelurin joukossa.
Hurricanesin ainoaksi suureksi ongelmaksi voidaan julistaa yhä takkuileva alivoimapeli, sillä alivoimaprosentti keikkuu vieläkin liigan viidenneksi huonoimpana. Ylivoimatehokkuus pysyi puolestaan edelleen liigan keskikastissa. Joukkueen ongelmaksi saattaa muodostua myös liiallinen tasaisuus, vaikka kokoonpanon syövereistä nouseekin joka kuukausi uusia yllättäjiä. Tosiasiassa Eric Staal on kuitenkin joukkueen ainoa todellinen tähtipelaaja ja samalla suurin vastuunkantaja.
Syyskauden aikana Hurricanesin eräänlainen nimettömyys ei tuottanut ongelmia. Yhteen hiileen puhaltanut ja vauhdikkaaseen peliin luottanut joukkue pystyi yllättämään optimistisimmatkin kiekkotietäjät sekä -kannattajat ja nousemaan koko NHL:n kärkipaikoille. Taisto pudotuspelipaikoista ja kotieduista alkaa todenteolla kuitenkin vasta kevätkaudella, jolloin Hurricanesin venymiskyky mitataan lopullisesti. Nykyisellä vireellä hurrikaani pyörinee tuhoisasti myös kevätauringon paisteessa.
1. Eric Staal 39 26+26=52
2. Cory Stillman 38 12+30=42
3. Rod Brind’Amour 35 16+18=34
4. Erik Cole 39 14+20=34
5. Justin Williams 39 15+18=33
Florida Panthers - merkkejä paremmasta
Floridan joulukuun loppupuoli antaa joukkueen osalta merkkejä paremmasta. Viidestä viimeisestä ottelusta Panthers voitti neljä. Samalla joukkueen veteraanihyökkääjistä Joe Nieuwendyk on herännyt. Alkukaudesta nihkeästi esiintynyt ja loukkaantumisten takia sivussa ollut Nieuwendyk tehtaili kuusi tehopistettä viidessä viimeisessä ottelussa. Joukkueen paras pistemies on ollut Olli Jokinen, joka joulukuussa pelasi yhteensä yhdeksän perättäistä ottelua, joissa hän teki ainakin pisteen.
Pelaajaliikenne Floridassa oli joulukuun aikana vilkasta. Joukkue kauppasi pahasti alisuorittaneen hyökkääjä Kristian Huseliuksen Calgaryyn saaden vaihdossa puolustajat Steve Montandorin ja Dustin Johnerin. Hieman myöhemmin Mike Keenan kauppasi Niklas Hagmanin Dallasiin.
Puolustuspäässä tehokkain on ollut Mike Van Ryn, joka on onnistunut pitämään itsensä myös tehotilastossa selvästi plussan puolella. Joukkueen valovoimaisin puolustaja Jay Bouwmeester puolestaan ei ole vieläkään onnistunut tekemään yhtään maalia tällä kaudella. Omassa päässäkin on soinut turhan usein Bouwmeesterin ollessa jäällä ja mies on jäänyt tehotilastossa useamman pykälän miinuksen puolelle.
Vaikka viime aikoina joukkueen peli on pirisitynyt, pudotuspelirajalle on vielä matkaa vielä. Hagmanin ja Huseliuksen siirtyminen muualle sinällään tuntuu selvittäneen joukkueen sisäisiä kuvioita ja muidenkin konkareiden, kuten Chris Grattonin ja Gary Robertsin piristyminen on nostanut joukkueen pienehköön voittoputkeen.
Maalissa Roberto Luongo jatkaa hyviä otteitaan illasta toiseen. Mies on pelannut lähes koko ajan Floridan maalilla ja on ollut joukkueen tuki ja turvi. Mikäli joukkueen vire säilyy tammikuussakin yhtä hyvänä kuin joulukuun lopulla, pitäisi Floridalla olla mahdollisuuksia nousta taistelemaan viimeisistä pudotuspelipaikoista.
1. Olli Jokinen 43 18+26=44
2. Gary Roberts 38 10+15=25
3. Nathan Horton 33 16+9=25
4. Stephen Weiss 41 9+12=21
5. Mike Van Ryn 42 3+16=19
Tampan ailahtelevaisuus jatkuu
Jos Lightning sai marraskuussa pitkän tappioputken poikki ja voitti sitten pelejä putkeen, joulukuussa tuli pääasiassa tappioita. 12 ottelua, ja vain viisi voittoa. Niistäkin yksi jatkoajalla. Vaikeata näyttää olevan Tampan taistojen taival tällä kaudella.
Pelaajasiirtoja ei joukkue ole tehnyt. Pelaajia on siirrelty farmin ja Tampan väliä edellisvuotta enemmän. Palkkakatto vaikuttaa siihenkin, että uusia pelaajia on ajettava enemmän sisään. Pitkäaikainen hyökkääjä Chris Dingman laitettiin joulukuun lopussa waiversiin, mutta mikään NHL-joukkue ei ollut valmis maksamaan 570 000 dollarin vuosipalkkaa enforcerista, joka on tällä kaudella pelannut vain 15 ottelua. Muu aika on mennyt pressiboksissa popcornia syöden.
John Grahame on viimein päässyt siihen asemaan, mistä hän on pitkään haaveillut. NHL-joukkueen ykkösmaalivahti. Grahame pelannee tällä kaudella n. 60-65 ottelua, jos sama tahti jatkuu. Sean Burkelle jää luukkuvahdin ja kirittäjän rooli. Tämä oli se hyvä puoli asiassa. Huono puoli on se, että Grahame on pelannut keskinkertaisesti joulukuussa. Hän ei ole pystynyt pitämään joukkuetta pystyssä torjunnoillaan, vaan esim. GAA on pudonnut todella alas. Amerikkalaisvahdin puolustukseksi on sanottava, että joukkue on pelannut heikosti. Joten sieltä ei ole apuja tullut, mutta ei ole Grahamekaan ollut parhaimmillaan.
Vuoden viimeisinä päivinä oli Tampan paikallisissa lehdissä juttua miten valmentaja Tortorella on antanut palautetta maalivahdeille, ja tässä tapauksessa Grahamelle. Jutussa puhuttiin myös miten joukkue valitsi Sean Burken ennen kauden alkua. Lisäksi mainittiin, että muuan Fredrik Norrena teki kesällä sopimuksen Tampan kanssa, mutta vetäytyi kuitenkin.
– Missä olisimmekaan nyt, mietti GM Jay Feaster (jos Norrena olisi tullut Tampaan; toim.huom)
Niinpä. Missä Tampa olisikaan? Norrena valittiin olympialaisiin ja hänen peli on ollut tällä kaudella suorastaan loistavan erinomaista. Miten olisikaan käynyt taalakaukaloissa…?
Puolustus on ollut alkukauden jälkeen samassa muotissa jo pitempään. 21-vuotias Paul Ranger on napannut kuudennen pakin paikan itselleen ja pitää siitä kiinni kynsin hampain. Ranger nostettiin lokakuun puolessa välissä ylös Tampaan ja siitä lähtien on pysynyt joukkueen mukana. Muu viisikko on ollut kauden alusta lähtien sama, ja siihen tuskin tulee paljoakaan muutoksia. Ainoastaan jonkun runkopuolustajan loukkaantuminen voisi nostaa farmista uuden miehen tilalle.
Hyökkäyskään ei ole niin vaarallinen kun edellisellä NHL-kaudella. Vastustajat ovat oppineet lukemaan Tampan peliä ja pelaavat perusvarmaa, kun nopeilla laitureilla St. Louisilla, Fedetenkolla tai Artukhinilla on kiekko lavassaan.
Joukkue ei ole muuttanut mitään pelissään, mutta tahmea ote jatkuu edelleen. Vastustajat liimautuvat kovemmin kiinni, mitään ei saa ilmaiseksi enää hallitsevana mestarina. Tampan ei auta kuin purra hammasta ja yrittää kovempaa. Paistaa se aurinkokin joskus nenänpäähän.
Ohjelma ei ainakaan hellittele Tampaa. Tammikuussa 14 ottelua, eli lähes joka toinen päivä paahdetaan kaukalossa. Seuraavan kuukauden aikana joukkue pelaa neljästi kotona. Tiedossa on neljän ottelun vierasmatka länsirannikolle. Tätä kirjoittaessa Tampa pelaa itärannikolla vieraskiertuetta. Olympialaisten jälkeen homma rauhoittuu, 24 ottelusta joukkue pelaa peräti 14 kotihallissaan.
Tampa jatkanee kovaa urakkaansa pitkin kautta. Kaikki haluavat mestarin päänahan ja Kannun puolustaminen on ison urakan takana. Pudotuspeleihin pääsemisestä puhumattakaan.
1. Vaclav Prospal 41 17+27=44
2. Brad Richards 41 12+29=41
3. Vincent Lecavalier 40 16+21=37
4. Martin St. Louis 39 14+17=31
5. Dan Boyle 41 10+20=30
Washington Capitals jatkaa kulkuaan
Capitals jatkaa tasaista kulkuaan Kaakkoisessa divisioonassa. Kuukauden aikana tuli viisi voittoa, kuusi tappiota sekä yksi jatkoaikatappio. Joukkue nappaa pisteet sieltä täältä ja taistelee ottelusta toiseen. Ehkä jonain päivänä joukkue yltää taas Stanley Cup -finaaleihin.
Pelaajakaupat olivat vähissä joulukuun jaksolla. Washington lähetti tappelijana mainetta niittäneen hyökkääjä Stephen Peatin Carolina Hurricanesiin vaihdossa hyökkääjä Colin Forbesiin. Washington lähetti hänet saman tien AHL:n Hersheyhyn. Forbes pelaa toista kertaan jo Washingtonin organisaatiossa ja hän tuo lähinnä syvyyttä sekä kokemusta farmijoukkueeseen
Maalivahtiosastolla Olaf Kölzig pelaa ja Brent Johnson katselee sivusta. 12 joulukuun pelistä Kölzig pelasi 10 ja puoli. Yhdessä pelissä hänet vaihdettiin kerran pois maalin suulta. Kölzig taistelee leijonan lailla, mutta kun laukauksia tulee monta kymmentä jokaisessa ottelussa, tulee kenelle tahansa stoppi vastaan. Torjuntaprosentin mies sai joulukuun aikana pidettyä valtaosassa otteluista yli yhdeksänkymmenen. Tämä kertoo siitä, että Kölzig ei luovuta kovankaan ylivoiman edessä.
Kysymys loppukaudelle onkin, kauanko Kölzig jaksaa? Se on varma, että Capitalsin meno loppuu runkosarjan viimeisellä kierroksella. Kölzigkin on jo veteraanimaalivahdin iässä. Hän vartioinee maalia vielä jokusen vuoden ja ehkä yrittää Stanley Cupia jossain toisessa joukkueessa. Brent Johnsonia kannattaisi peluuttaa välillä, että Kölzigin mahdollisen loukkaantumisen takia joukkueen vire ei putoa aivan pohjalukemiin.
Puolustuksessa ei Washingtonilla ole ketään viivapelotetta. Paras pistemies puolustuksessa on Steve Eminger, vain 16 pistettä. Ai että niin kuka? Eminger on Capitalsin vuoden 2002 oma varaus, joka on osoittautumassa hyväksi NHL-pelaajaksi. 22-vuotias kanadalainen voi tehdä itselleen uran Washingtonissa. Eminger pelaa joka tilanteessa ja paljon; keskimäärin lähes 23 minuuttia per ottelu.
Capitalsin puolustus on todella nimetön NHL:n mittapuulla, mutta kuten koko joukkue, puolustus taistelee viimeiseen asti antamatta periksi milloinkaan suojelemalla Kölzigin vartioimaa maalia. Pehmeäkätisiä puolustajia ei joukkueella ole, eikä se niitä tarvitsekaan. Hyökkääjät hyökkäävät ja puolustajat puolustavat. Se on nähty jo tällä kaudella, pisteitä ovat tehneet pääasiassa hyökkääjät.
Hyökkäyksessä on yksi ylitse muiden, edelleen. Aleksander Ovetshkin on omassa sarjassaan. Vaikka Capitals on NHL:n huonoimpia joukkueita, pystyy Ovetshkin pitämään joukkuetta mukana taistossa. Nuorella venäläistähdellä on pisteitä koossa 46 kpl. Ovetshkinin ylivoimasta kertoo se, että perässä tulevat Jeff Halpern sekä Jamie Heward eivät ole saaneet yhteensä niin paljoa pisteitä kuin Ovetshkin. Nuori venäläinen joutuu tekemään uskomattoman paljon töitä maalien eteen. Tämä vain lisää hänen paremmuuttaan
Pohjois-Amerikassa on kuolattu pitkään Ovetshkinin sekä Sidney Crosbyn välistä taistelua. Ovetshkinin merkitys joukkueelleen on suurempi kuin Crosbylla. Vaikka Ovetshkin ansaitsisi Calder Trophyn, on lähes pomminvarmaa että Crosby pokkaa palkinnon ensi kesänä. Jossain yhteyksissä on väläytelty jopa Hart Trophya Ovetshkinille.
Washington ei tule nousemaan tällä kaudella pudotuspeleihin, se on selvää. Joukkue pystyy kuitenkin rakentamaan runkoaan antamalla nuorille pelaajille peliaikaa ja kokemusta.
Kun puhutaan tämän kauden Washingtonista, puhutaan samalla Joukkueesta. Pelaajat nauttivat pelaamisesta, vaikka eivät olekaan NHL:n kärjessä. Jokainen antaa kaikkensa joukkueen eteen ja sillä tavalla joukkue napsii pisteen sieltä, toisen täältä.
Tämä antaa samalla hyvät lähtökohdat tulevaisuuteen kun Washington ajaa pelaajat samaan pelitapamuottiin farmijoukkueen kanssa jolloin farmista saadaan valmiita pelimiehiä jotka tuntevat systeemin. Joukkueessa on muutenkin iso määrä hyviä lupauksia, johtuen viime vuosien heikosta menestyksestä ja näin ollen alhaisesta varausvuorosta. Tulevaisuus on valoisa pääkaupungin joukkueella.
1. Aleksandr Ovetshkin 38 24+22=46
2. Jeff Halpern 36 3+19=22
3. Jamie Heward 37 5+16=21
4. Dainius Zubrus 28 8+10=18
5. Steve Eminger 38 4+12=16
