Huutavaa puolustajapulaa poteva Montreal Canadiens on pinteessä pitäen kynsin hampain kiinni koillisen divisioonan toisesta sijasta arkkivihollisen, Ontarion toista viulua soittelevan Toronto Maple Leafsin huohottaessa niskaan. Torontolaisryhmän alkukautta varjosti muun muassa kapteenin ja parhaan pelaajan, Mats Sundinin, silmävamman vaatima pelaamattomuus. Sundinin paluunjälkeen joukkue on hiljalleen alkanut pelata sellaista jääkiekkoa, kuin siltä on lupa odottaa. Alkukaudelta huomattavasti enemmän odottanut Boston Bruins näyttää sen sijaan tippuvan kelkasta jo aikaisessa
vaiheessa.
Bruinsin puolustuksella parannettavaa
Boston koki pahan menetyksen marraskuun alussa kun tehopuolustaja Brian Leetch loukkasi polvensa New York Islanders -pelissä ja joutui kuukauden sairaslomalle. Samoihin aikoihin Andy Hilbert siirtyi Bostonin organisaatiosta Chicagoon. Boston sai puolestaan 5. kierroksen varauksen vuoden 2006 varaustilaisuuteen. Kuun puolessa välissä Bruins vaihtoi hyökkääjänsä Dave Scatchardin Phoenixin puolustajaan David Tanabeen. Marraskuun loppupuolella Boston hankki Sveitsin Davosista hyökkääjä Dan LaCouturen.
Otteluiden suhteen Bostonin marraskuu alkoi jatkoaikatappiolla New York Islandersille 4-3. Jatkoaikatappio oli jo neljäs kuuden ottelun sisällä. Tämän jälkeen Bruins kuitenkin voitti kaksi ottelua, kaatamalla heikot Floridan ja Pittsburghin. Sitten alkoi jyrkkä alamäki: Boston ajautui kuuden ottelun tappioputkeen, mikä oli keltapaitojen pisin tappioputki kahdeksaan vuoteen.
Tappioputki katkesi Toronton kaaduttua selvästi 5-1. Bruinsin omistaja Jeremy Jacobs kritisoi joukkueensa työmoraalia ja intohimoa paikallisessa sanomalehdessä ennen Maple Leafs-peliä. Ilmeisesti kritiikki oli kantautunut myös pelaajien korviin, sen verran aktiivisesti joukkue pelasi Torontossa. Bruins kuitenkin palasi tappioiden tielle häviämällä hyvän esityksen jälkeen Philadelphialle 5-3 ja tämän jälkeen Ottawalle 4-2. Ottawa -tappio oli siis jo kahdeksas yhdeksän ottelun sisällä. Brian Leetch teki paluun jäille Ottawa-ottelussa.
Bostonin maalivahtikaksikon torjuntaprosentti on ollut kuta kuinkin samaa, mutta vaatimatonta luokkaa: nimittäin alle 90%. Andrew Raycroft on pelannut 16 ottelua ja Hannu Toivonen kymmenen ottelua. Raycroftin sairasloman aikana Toivonen sai tilaisuuden ja pelasi kypsästi. Hän onkin kyennyt vapisuttamaan jonkin verran kanadalaisvahdin pallia ykkösveskarina. HPK:n kasvatilla on toistaiseksi parempi torjuntaprosentti kuin Raycroftilla. Maalivahdit ovat kuitenkin olleet ailahtelevia otteissaan ja kummankin pitäisi kyetä nostamaan tasoaan – erityisesti ykkösmaalivahtina torjuvan Raycroftin.
Bostonin puolustuksessa suurimpia ja miellyttävimpiä yllättäjiä ovat olleet hyviä otteita jatkaneet tulokkaat Andrew Alberts ja Kevin Dallman. Järkälemäinen Alberts on ihastuttanut Bostonin kotiyleisöä huikeilla taklauksillaan. Dallman taas on saanut paljon vastuuta yli- ja alivoimassa. Dallmanin tehot vain ovat jääneet vaatimattomiksi. Tehopisteissä mitattuna tsekkiveteraani Jiri Slegr on ollut puolustuksen kulmakivi: 21 ottelussa 15 tehopistettä. Myös Bostonin alivoimapelaaminen on ollut tilastojen valossa NHL-joukkueiden parhaassa kolmanneksessa.
Bostonin ongelmat ovat kuitenkin puolustuksessa. Puolustus on päästänyt keskimäärin 3.48 maalia per ottelu, ja lukema on NHL:ssa kahdeksanneksi heikoin. Viimeisessä 20 ottelussa Boston on päästänyt vain kolmessa ottelussa alle kolme maalia. Tämä eittämättä nostaa painetta hyökkäyspäässä, ja kolmen pisteen voittoihin pääseminen on vaikeaa. Bostonin puolustuksessa on ollut alisuorittajia, joista ehkä suurimpana sopimuksestaan pitkään riidellyt Nick Boynton. Laiskasti esiintyneen miehen tehopörssi näyttää ajautuvan tällä kaudella selvästi pakkasen puolelle (nyt -6) kun se vielä viime NHL-kaudella näytti +17:aa.
Kahvaamisten ja koukkimisien kieltäminen on tuottanut suuria vaikeuksia osalle Bostonin puolustajista, kuten Boyntonille ja erityisesti huonosti liikkuvalle Gillille. Jättimäinen puolustajakolossi onkin siirtohuhujen kohteena. Bostonin johto reagoi sääntöuudistuksiin järkevästi vahvistamalla puolustustaan hyvällä pelinrakentajalla David Tanabella, ja hänen kaltaistensa puolustajien arvo on sääntöuudistusten myötä tällä kaudella noussut NHL:ssa.
Bostonin ylivoimaprosentti on ollut 19 prosentin luokkaa, jolla ollaan joukkuetilastoissa parhaassa kolmanneksessa. Hyökkäyksessä Joe Thornton on odotetusti ollut Bruinsin tehokkain pelaaja. Suurinta vastuuta tehoissa onkin kantanut Thorntonin ykkösketju. Glen Murray on tehnyt eniten maaleja ja Sergei Samsonov eniten ylivoimamaaleja. P-J Axelsson on saanut itsensä hyvään vauhtiin ja tätä menoa ruotsalainen rikkoo henkilökohtaiset piste-ennätyksensä. Alexei Zhamnovin paluun myötä Boston on saanut kokoon kolme hyökkäävää ketjua.
Bostonin kokoonpanossa on vain kolme pelaajaa, joiden +/- tilasto näyttää parempaa kuin +1:sta! Siihen ei voi missään tapauksessa olla tyytyväinen. Bostonin on kyettävä kääntämään tiukat ottelut voitoiksi. Joukkueella ei tunnu olevan venymiskykyä. Erityisesti useat jatkoajalla menetetyt pisteet voivat olla kauden lopussa ratkaisevia. Monen pelaajan keskinkertaiset otteet eivät kerta kaikkiaan riitä tällä hetkellä. Bostonin fanit ovatkin alkaneet toivoa, että Bruins konttaa tällä kertaa alkukaudesta, eikä sitten totutusti loppukaudesta pudotuspeleissä.
1. Joe Thornton 22 9+23=32
2. Sergei Samsonov 25 10+13=23
3. Glen Murray 22 12+9=21
4. P-J Axelsson 25 6+11=17
5. Jiri Slegr 21 5+10=15
Sabres puskee eteenpäin loukkaantumisista välittämättä
Buffalo Sabres aloitti marraskuun 4-10-murskatappiolla Ottawa Senatorsia vastaan ja kahdella maalin häviöllä Montreal Canadiensia vastaan. Tämän jälkeen Sabres terästäytyi ja kuun lopuista 11 ottelusta joukkue voitti kahdeksan, vaikka loukkaantumiset ovat riepotelleet kokoonpanoa.
Ennakolta pahimmaksi takaiskuksi uskottiin ykkösmaalivahdin paikan napanneen Ryan Millerin peukalovamma, joka pitänee tulokasmaalivahdin poissa maalinsuulta joulukuun puoleenväliin. Sabresin onneksi joukkue ei ehtinyt kaupata entistä ykkösveskaria Martin Bironia pois, joka on tuurannut Milleriä mainiosti.
Millerin lisäksi muun muassa Mika Noronen, Toni Lydman, Daniel Briere, J-P Dumont ja Maksim Afinogenov ovat olleet sairastuvalla marraskuun aikana. Kuukauden lopulla myös väkevä laitahyökkääjä Taylor Pyatt joutui sivuun rannevamman vuoksi.
Kylkivammasta kärsinyt Afinogenov ei ole paluunsa jälkeen vielä pystynyt samankaltaisiin suorituksiin kuin millä ihastutti alkukaudella. Afinogenovin kanssa samassa ketjussa pelaava tulokas Thomas Vanek pelaa epätasaisesti, mutta on silti pelaamassa vakuuttavaa ensimmäistä NHL-kautta. Marraskuussa hän tehoili kymmenen pisteen verran 14 ottelussa.
Sabresin hyökkäyskalustossa on syksyn mittaan ollut muutama pirteä yllättäjä, jotka ovat vauhdittaneet joukkueen lentoa. Yksi heistä on tsekkihyökkääjä Ales Kotalik, joka on kunnostautunut tärkeiden maalin tekijänä. Kolmatta varsinaista NHL-kauttaan pelaava 26-vuotias Kotalik on tähän mennessä enimmillään tehnyt 34 pistettä kaudessa, mutta on tällä hetkellä yli 40 maalin vauhdissa.
Takalinjojen kuningas on lähes poikkeuksetta muita joukkueen puolustajia kymmenisen vuotta vanhempi Teppo Numminen. Kun Sabres hankki kokeneen suomalaisen kesällä vapaa agentti –markkinoilta, hankinta aiheutti hymähtelyä ja naureskelua. Nyt lähinnä Sabres-kannattajat hykertelevät tyytyväisinä. Ensi maaliskuussa 38 vuotta täyttävä Numminen pelaa totutun teppomaisella varmuudella ja puolustustyöskentelyn ohella on hankkinut jo 17 syöttöpistettä, joka on joukkueen puolustajien keskuudessa paras pistelukema.
Maalivahtiosastolla on riittänyt säpinää Millerin ja Norosen loukkaantumisten vuoksi. Joukkueen monivuotinen ykkösmaalivahti Martin Biron on kantanut marraskuussa päävastuun ja hän päättikin kuukauden voittamalla viisi viimeistä otteluaan. Loukkaantumisten vuoksi Michael Leightonista tuli jo neljäs maalivahti, joka on pukenut Sabres-paidan päälleen tällä kaudella.
Jos loukkaantumissuma ei hellitä, on mielenkiintoista seurata kuinka Sabres selviytyy joulukuun peleistä. Tähän mennessä kautta joukkueen pelaajat ovat yhteensä olleen jo yli 60 ottelusta sivussa erilaisten vammojen vuoksi. Siivet ovat kantaneet yllättävän hyvin, mutta jossain kohtaa sietokyky tulee vastaan.
1. Daniel Briere 21 12+8=20
2. Ales Kotalik 25 13+5=18
3. Thomas Vanek 4+13=17
4. Teppo Numminen 25 0+17=17
5. Tim Connolly 25 6+11=17
Canadiens liukastui rähmälleen
Lokakuussa korkealla lentäneen Montreal Canadiensin pilvilinnat hälvenivät marraskuussa ja joukkue mätkähti korkealta ja kovaa. Kymmenestä viimeisestä ottelusta Canadiens on onnistunut voittamaan vain kolme. Lokakuussa joukkue voitti ansaitsemattomastikin pelejä, joten heikommat tulokset siinsivät kyllä edessä. Etenkin, kun kaikki eivät ole vieläkään heränneet pelaamaan odotetulla tavalla.
Osa syöksyyn johtaneista syistä voidaan liittää enemmän tai vähemmän loukkaantumisiin, pikkuvaivoihin ja joukkuetta vaivanneeseen virussairauteen. Joukkueen tärkein hyökkääjä Alex Kovalev joutui kuukauden puolivälissä polvileikkaukseen, jonka vuoksi venäläistaituri on sivussa kuudesta kahdeksaan viikkoon. Lisäksi maalivahti Jose Theodore on kärsinyt pikkuvaivoista, kuten myös Radek Bonk.
Muiden puolustajien poissaolojen vuoksi Canadiens menetti myös amerikkalaispakki Ron Hainseyn kuun lopulla. Sheldon Souray oli sivussa nivusvaivojen vuoksi ja lisäksi Canadiens tarvitsi tuuraajaa puolustukseensa, kun Andrei Markov sai kolmen ottelun pelikiellon ja Mike Komisarek joutui perhesyiden vuoksi lentämään New Yorkiin. Canadiens kutsui Hainseyn AHL:stä, mutta uusien NHL-sääntöjen mukaan Hainsey jouduttiin ensin laittamaan waivers-listalle, josta Columbus Blue Jackets nappasi hänet riveihinsä. Kapea kalusto harveni entisestään.
Suuri syy kehnoihin tuloksiin johtuu kuitenkin siitä, että joukkueen heikkoudet nousivat ikävällä tavalla esiin. Kovalevin menetys alleviivasi hyökkäyksen haavoittuvuuden. Ykkösketju ja ylivoimaviisikko menettivät luovuutta, taitoa ja ratkaisukykyä. Ilman Kovalevia ketju pyörii kyllä kauniin sähäkästi ja energisesti, mutta myös avuttoman tehottomasti. Kakkosketjukaan ei ole toiminut, vaikka sekä Michael Ryderilla että Mike Ribeirolla on kasassa mukavat pisteet.
Kolmosketjun sentteri Radek Bonk sai ratsastaa alkukaudesta tehoitta, kun Kovalev kiinnitti huomion itseensä. Joukkueen hyökkäystehojen taapertaessa ovat paineet Bonkinkin niskassa jo kasvaneet ja jopa päävalmentaja Claude Julien on tapojensa vastaisesti ravistellut tsekkihyökkääjää julkisesti. Steve Begin ihastutti ja yllätti tehoillaan hetken ajan, kunnes alkoi luulla itsestään liikoja. Marraskuun vaihtuessa joulukuuhun on Canadiensin hyökkäyspakka pahasti levällään eikä Julien paranna tilannetta vähän väliä tehosekoittamalla uusia koostumuksia.
Puolustusta pidettiin Canadiensin heikoimpana lenkkinä kauteen lähdettäessä ja arvio on ollut raastavan todellinen. Joukkueen takalinjojen nykytilasta kertoo paljon se, että Francis Bouillon ja Craig Rivet ovat olleet puolustuksen parhaat. Pakkikaluston uudet nimet Mark Streit ja Mathieu Dandenault ovat osoittautuneet sitä isommiksi virhelaskelmiksi mitä pidemmälle syksy on edennyt. Dandenault’n rooli on hänen tasoiselle liian suuri pala ja Streit ei ole NHL-tason pelaaja.
Tähän mennessä GM Bob Gaineyn suurin virhe on ollut luottaa siihen, että nykyinen puolustus pelaa taitojensa ylärajoilla ja että se vielä riittäisi johonkin. Kun matkassa on kuusi enemmän tai vähemmän keskinkertaista NHL-puolustajaa sekä yksi, joka haluaisi olla NHL-tason puolustaja, on selvää, että jossain on menty pahasti metsään. Kun farmijoukkueissa ei pelaa yhtään todellista puolustajalupausta tai pelaajaa, joka voisi suuremman tarpeen tullessa paikata, ollaan metsässä ja syvällä.
Materiaalin paperinohut kapeus paistoi hyvin läpi marraskuun viimeisessä ottelussa Ottawa Senatorsia vastaan, jossa Canadiens-puolustuksesta uupuivat Andrei Markov, Sheldon Souray sekä Mike Komisarek. Heitä korvaamaan nostettiin farmista Hainseyn menetyksen jälkeen Jean-Philippe Cote. Canadiensin pelatessa kolmella NHL-puolustajalla sekä Streitilla ja Cotella Senators nappasi pisteet helpohkosti maalein 4-0.
Pikkuvaivoista kärsinyt Theodore ei ole edellisestä kuukaudesta juuri parantanut eikä ole kyennyt todella auttamaan joukkuettaan voittoihin. Vaikka Theodorelta odotetaan enemmän, niin hän ei ole joulukuun alussa joukkueen suurin murhe. Kun Canadiensissa ovat valopilkut vähissä, voi Theodorekin piiloutua muiden pelaajien epäonnistumisten taakse. Muhkeinta palkkapussia on kuitenkin hyvin vaikea piilottaa pitkäksi aikaa.
Canadiensin kausi jatkuu joulukuussa 12 ottelulla ja kuu päättyy viidellä vierasottelulla. Otteluohjelma vaikuttaa Canadiensin kannalta hyvältä, mutta samalla joukkueen peli on tällä hetkellä niin pahasti solmussa, että jatkosta on paha sanoa mitään. Kovalev palannee joulukuun lopulla, mikä helpottanee joukkueen tilannetta. Silti niin Gaineyllä, Julienilla kuin pelaajilla on paljon setvittävää, jotta aurinko pilkottaisi pilvien takaa.
1. Saku Koivu 25 8+18=26
2. Alex Kovalev 18 7+12=19
3. Mike Ribeiro 25 7+11=18
4. Michael Ryder 25 10+7=17
5. Andrei Markov 24 3+10=13
Ottawa määrää
Ottawa Senators jatkaa murskaavaa tahtiaan itäisen konferenssin keulilla. Marraskuun aikana pelaamastaan kahdestatoista ottelusta joukkue on hävinnyt ainoastaan yhden. Ainoa tahra Senatorsin sädehtivään kilpeen syntyi koti-areenalla joukkueelle todelliseksi peikoksi
osoittautuneen Carolina Hurricanesin hakiessa pisteet Corel Centrestä lukemin 1-2. Voitto-otteluista kohokohtina sen sijaan erottuvat 4-10 vierasvoitto Buffalo Sabresista, jossa kolme pelaajaa, Daniel Alfredsson, Dany Heatley ja Martin Havlat vastasivat joukkueen kaikista kymmenestä maalista. Myös 6-0 kotivoitto New York Islandersista kuluvan kauden koti-otteluiden suurimman yleisömäärän, 19 776 silmäparin todistaessa murskavoittoa on yksi marraskuun kohokohdista.
Yksilöpuolella Senatorsin ratkaisupelaajat ovat onnistuneet loistavasti. Joukkueen pelaajista NHL:n pistepörssin viiden parhaan joukkoon mahtuvat Daniel Alfredsson, Jason Spezza ja
Dany Heatley. Yhtä karua kieltä puhuu myös liigan tehotilasto - kuuden parhaan tehomiehen joukkoon mahtuu neljä ottawalaista.
Dominik Hasek puolestaan dominoi maalivahtien tilastoja pitäen johtopaikkaa niin päästettyjen maalien keskiarvon, kuin myös maalivahtien torjuntaprosentin osalta. Jaettua ykköstilaa Hasek pitää myös maalivahtien voitettujen otteluidentilastossa. Joukkueena Senators on tehnyt liigassa eniten maaleja ottelua kohde, päästäen samalla vähemmän maaleja ottelua kohden kuin mikään muu joukkue.
Joukkue on NHL-jääkiekon mittakaavassa säilynyt koko kauden hämmästyttävän terveenä. Joukkue välttynyt lähes täysin pahoilta loukkaantumisilta tai pidemmiltä sairaslomilta. Marraskuun loppupuolella kova ottelutahti alkoi kuitenkin vaatia veroaan Wade Reddenin ja Martin Havlatin säikytellen valmentajaansa lievähköillä jalkavammoilla. Molemmat miehistä ovat kuitenkin palanneet jo sorvin ääreen ja Senatorsin loukkantumislista onkin tällä hetkellä -hämmästyttävää kyllä - täysin tyhjä.
Hienointa ja vakuuttavinta Senatorsin pelaamisessa on ollut se, että tehoista pää-asiassa vastanneiden Dany Heatleyn, Jason Spezzan ja Dany Heatleyn viettäessä verkkaisempaa päivää ovat joukkueen vähemmän pisteitä tehtailevat pelaajat tehneet ottelun voittamiseen tarvittavat maalit. Kovinkaan
monessa ottelussa ei muun joukkueen ole täytynyt maalien tehtailuun venyä, mutta joukkue on osoittanut pystyvänsä kääntämään pelejä voitoksi myös supertähtien pysyessä pimennossa.
Ainoa musta pilvi Ontarion ykkösten taivaalla on se, että joukkue ei todennäköisesti kuitenkaan pysty pitämään samaa tahtia läpi koko kauden. Joulukuussa nähtävissä lienee jo hieman taantumusta, mutta joukkue löytynee liigan kärkikahinoista myös seuraavan ilmestyvän kuukausiraportin aikoihin.
Jason Spezza 22 11+30=41
Daniel Alfredsson 22 20+20=40
Dany Heatley 22 17+21=38
Wade Redden 17 4+17=21
Peter Schaefer 22 4+13=17
Maple Leafs on pitänyt järjestystä kotonaan
Leafslandiassa päästiin marraskuussa voittoputkeen. Vaikka kuukausi alkoi kangerrellen, ja takkiin tuli Carolinalta ja Washingtonilta, niin kuukauden päättyessä Leafs voi katsoa pistepottiaan tyytyväisenä. Saldona on 13 pelistä kahdeksan voittoa ja yksi jatkoaikatappio. Varsinkin kotona Toronto oli varma. Kuudesta pelistä saaliina oli viisi voittoa. Tappio oli tosin sitäkin rumempi, sillä alavireinen Boston koulutti Air Canada Centerissä ylimielistä kotijoukkuetta 5-1.
Kuukauden kohokohdiksi on helppo nostaa kaksi jatkoaikapeliä Montrealia vastaan. Ensimmäinen kuun puolivälissä oli Montrealilta erittäin vahvaa peliä, eikä Leafs missään vaiheessa ollut pelillisesti niskanpäällä. Mutta Leafsilla on tapana ottaa pisteitä vaikeissakin paikoissa. Tälläkin kertaa joukkue punnersi itsensä jatkoajalle, ja Jeff O’Neill ratkaisi pelin vieraiden eduksi.
Kuun lopulla joukkueet kohtasivat Torontossa, ja nyt tarina oli toinen. Leafs hallitsi peliä ja varsinkin sen avauserää. Kaksikymmentä ensimmäistä minuuttia olivat parasta jääkiekkoa Leafsilta aikoihin. Nyt oli kuitenkin Montrealin vuoro viedä epätasainen peli jatkoajalle. Leafs-kapteeni Mats Sundin kirjoitti kuitenkin pelille sinisen lopun niittaamalla jatkoajalla voiton kotijoukkueelle.
Pääosin Leafs on jatkanut perinteitään, eli aina peli ei ole kaunista katsoa, mutta tulosta tulee. Yllätyksiäkin on tosin nähty, sillä välillä joukkue on jopa voittanut laukaustilastoja. Sellaiset ihmeet ovat olleet koko Leafs-organisaatiossa harvassa, kun AHL-joukkuekin on oppinut sellaiseen tapaan, että on aivan hyväksyttävää antaa vastustajan ampua 40 vetoa. Päävalmentaja Pat Quinn sanoi hiljattain, että Leafsin vaikeudet peleissä johtuvat siitä, että pelaajat yliarvioivat itseään, eivät vastustajan aliarvioimisesta. On tietenkin kummallista, että veteraanipitoista joukkuetta pitää muistuttaa työnteon tärkeydestä. Onko yhden Gary Robertsin poissaolo muka näin iso asia?
Leafsin marraskuun valopilkkuja ei ole vaikea valita. Nuoret hyökkääjät Alexander Steen ja Kyle Wellwood ovat pelanneet erinomaisesti. Steen nousi nopeasti Quinnin luottomieheksi ja ykkösketjuunkin, mutta Wellwoodia Quinn on kouluttanut kovalla kädellä. Päävalmentaja kuritti näppärää hyökkääjää lehdistön välityksellä, kun Wellwood yritti peleissä liian hienoja kikkoja. Wellwood kuitenkin oli tehokas silloinkin, kun Quinn antoi tälle vain pari vaihtoa erää kohti, joten järki voitti ja peliaika kasvoi. Wellwoodin esittämä taituruus on harvinaista Torontossa.
Quinn on kokeillut kauden aikana kaikkia mahdollisia ketjukokoonpanoja, kuten hänellä on ollut tapana. Mats Sundinin paluukaan ei ole katkaissut Quinnin intoa sekoittaa pakkaa. Ongelmana on pitää kaikki tyytyväisinä, eikä se aina ole helppoa. Kuntoutunut Mariusz Czerkawski esimerkiksi ei mahdu terveenäkään kokoonpanoon. Jason Allison taas kysyi Quinnilta lisää peliaikaa, ja Quinn vuoti pyynnön julkisuuteen. Jeff O’Neilliä ja Darcy Tuckeria pitäisi herätellä muistamaan puolustuspelin tärkeys.
Toronton vahvin ase oli marraskuunkin ajan liigan toiseksi paras ylivoima. Bryan McCabe tulisen laukauksen teho tunnetaan varmasti kaikkialla, mutta sitä ei ole osattu ottaa pois. McCabe on puolustajien pistepörssissä ylhäisessä yksinäisyydessään. Kanadalaisen ansioksi ylivoimaa ei sentään kokonaan tarvitse laittaa. Kiekko liikkuu Tomas Kaberlen kautta, ja vaikka Kaberle laukoo aivan liian harvoin, niin syöttöjä hän osaa jakaa.
Toronton puolustus pelasi marraskuussa paljon vahvemmin kuin lokakuussa. Parannus saatiin aikaan sillä tempulla, jota fanit olivat yhteen ääneen huutaneet pitkään: Wade Belak pois puolustuksesta. Tappelijan siirtäminen laidan kautta vilttiin paransi Leafsin mahdollisuuksia voittoihin oleellisesti. Belakin paikan vei Staffan Kronwall. Belakin hyllyttämisen jälkeen Aki Berg on saanut vierelleen jääkiekkoilijan, ja suomalaisen peli on parantunut oleellisesti. Nyt Leafs-pakiston suurin kysymysmerkki onkin Aleksander Havanov. Maalivahtipeli on ollut vaihtelevaa. Eddie Belfourilla ja Mikael Tellqvistillä on ollut hyvät iltansa, mutta myös huonoja suorituksia on tullut.
Leafsin joulukuu on kotipainotteinen, joten hyvää putkea olisi mahdollisuus jatkaa. Kuukauden avaa vieraspeli Atlantassa, mutta sitten on edessä neljän pelin kotiputki Tyynenmeren divisioonan joukkueita vastaan. Kalifornian joukkueet ja Dallas tulevat varmasti olemaan hankalia vastustajia. Peleistä olisi jotenkin väännettävä voitot.
1. Bryan McCabe 25 10+23=33
2. Jason Allison 25 5+19=24
3. Jeff O’Neill 23 11+11=22
4. Eric Lindros 25 10+10=20
5. Tomas Kaberle 25 1+19=20
